LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO Energia- ja ympäristötekniikan osasto DIPLOMITYÖ YMPÄRISTÖRAPORTOINTIMALLIN KEHITTÄMINEN VESIHUOLTOLAITOKSELLE Diplomityön aihe on hyväksytty Lappeenrannan teknillisen yliopiston energia- ja ympäristötekniikan osaston osastoneuvoston kokouksessa 7.12.2005 Työn tarkastajat: Professori Esa Marttila TkL Simo Hammo Työn ohjaaja: Johtaja Erkki Kettunen, Joensuun Vesi Lieksassa 21.4.2006 __________________________ Jari Kärkkäinen Sahatie 9 D 12 81700 Lieksa 050-5523800 I TIIVISTELMÄ Lappeenrannan teknillinen yliopisto Energia- ja ympäristötekniikan osasto Jari Tapio Kärkkäinen Ympäristöraportointimallin kehittäminen vesihuoltolaitokselle Diplomityö 2006 145 sivua, 9 kuvaa ja 31 taulukkoa Tarkastajat: Professori Esa Marttila, TkL Simo Hammo Hakusanat: Ympäristöraportti, yhteiskuntavastuuraportti, kestävä kehitys, ympäristöjohtaminen ja vesihuoltolaitos. Keywords: Environmental Report, Sustainability Report, Sustainable Development, Environmental Management, Water Maintenance Services Diplomityössä tarkastellaan ympäristöraportointia yrityksen ympäristöviestinnässä. Työn kirjallisuusosuudessa syvennytään ympäristöraporttien toteutukseen, tavoitteisiin, mahdollisuuksiin sekä raportointiohjeisiin ja -periaatteisiin. Työn kirjallisuusosassa käsitellään myös ympäristöjohtamista ja yrityksen sidosryhmiä. Diplomityön kirjallisuusosan ja yrityksen ohjauksen perusteella Joensuun Vedelle on kehitetty ympäristöraportointimalli, jota käyttäen yritys voi tehdä vuosittaista ympäristöraportointiaan. Ympäristöraportointimallin laadinta perustui erilaisiin raportointimalleihin, raportointiperiaatteisiin ja raportointiohjeisiin, kuten muiden muassa Global Reporting Initiativen (GRI) vapaaehtoiseen yhteiskuntavastuun raportointiohjeistoon ja Kirjanpitolautakunnan (KILA) yleisohjeeseen ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja esittämisestä tilinpäätöksessä. Joensuun Vedelle laaditun ympäristöraportointimallin tavoitteena oli luoda laitokselle ympäristöraportti, joka sisältää merkittävimmät ympäristönäkökohdat, taloudellista vastuuta käsittelevän ympäristötilinpäätöksen sekä tietoa tärkeistä sosiaalisen vastuun asioista. Ympäristöraportin sisältämän tiedon kokoamisella haluttiin myös saada kokonaisvaltaista näkemystä, vuoden 2005 Joensuun, Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran kuntaliitoksen takia laajentuneen, Joensuun Veden toiminnan ympäristövaikutuksista. Diplomityössä on esitetty Joensuun Veden vuoden 2005 ympäristöraportin kokoamisen vaiheet sekä tulokset. Ympäristöraportointimalli täytti sille asetetut tavoitteet. Ympäristöraportin sisältöä tulee kuitenkin jatkossa kehittää sekä raportoitavan aineiston alkuperäisen dokumentoinnin osalta että sidosryhmien mielipiteiden ja vaatimusten mukaisesti. II ABSTRACT Lappeenranta University of Technology Department of Energy and Environmental Technology Jari Tapio Kärkkäinen Development of Environmental Report for Water Maintenance Services Master’s Thesis 2006 145 pages, 9 figures and 31 tables Examiners: Professor Esa Marttila and Lic. Sc. Simo Hammo Keywords: Environmental Report, Sustainability Report, Sustainable Development, Environmental Management, Water Maintenance Services The purpose of the thesis is to study the environmental reporting of an organization and to create an environmental reporting model for Joensuun Vesi. The theoretical part of the study concentrates on the processes, goals, and possibilities of environmental reports as well as the reporting guidelines and principles. In addition, environmental management and company’s stakeholders are discussed. The environmental reporting model was created on the basis of the theoretical part of the study and the guidance of Joensuun Vesi. By using the reporting model, the company can carry out their annual environmental reports. The development and preparation of the environmental report is based on several reporting models, principles and guidelines such as the sustainability reporting guidelines of Global Reporting Initiative (GRI), and the general instructions on the recognition, measurement and disclosure of environmental issues in the annual accounts recommended by Finnish Accountancy Board (KILA). The environmental report created for the company aimed at producing an environmental report, which includes the most essential environmental issues, environmental annual accounts handling the economical responsibilities as well as information on significant social responsibilities. As Joensuun Vesi expanded its operations due to the consolidation of Joensuu, Kiihtelysvaara and Tuupovaara municipalities in 2005, the aim of collecting the data for the environmental report was also to receive all-inclusive information on the environmental effects of the company. The processes and results of Joensuun Vesi environmental report 2005 are presented in the thesis. The environmental reporting model met the set criteria. It is suggested, however, that the contents of environmental report could be further developed both for the parts of the original reported data documentation and on ground of the comments and requests of stakeholders. III ALKUSANAT Tahdon ensiksi osoittaa kiitokset Joensuun Vedelle saamastani diplomityöpaikasta sekä kiitän Joensuun Veden henkilöstöä diplomityön tekoon liittyvästä opastuksesta. Diplomityön tarkastajia kiitän työn tarkistamisesta sekä saamistani ohjeista ja neuvoista. Suurimmat kiitokset osoitan läheisille ihmisille ja etenkin vaimolleni Lauralle, koska te olette tukeneet minua opiskeluni aikana. Lieksassa 18.4.2006 ___________________________ Jari Kärkkäinen 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...........................................................................................................5 1.1 DIPLOMITYÖN ESITTELY, MÄÄRITTELY JA TAVOITTEET ..................6 1.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖ JOENSUUN VEDELLÄ (JOENSUUN KAUPUNGISSA) ..............................................................................................8 1.2.1 Vesilaitostoiminta .....................................................................................8 1.2.2 Viemärilaitostoiminta..............................................................................10 1.3 YMPÄRISTÖJOHTAMINEN..........................................................................12 1.3.1 Ympäristöjohtamisen työvälineet ...........................................................14 1.3.2 Yrityksen sidosryhmät ............................................................................17 2. YMPÄRISTÖRAPORTOINTI ..........................................................................22 2.1 YRITYKSEN YMPÄRISTÖVIESTINTÄ.......................................................23 2.2 YMPÄRISTÖRAPORTOINTI SUOMESSA JA YMPÄRISTÖRAPORTOINTIKILPAILU .....................................................24 2.2.1 Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailuun osallistuneita yrityksiä ja vuoden 2005 kilpailun tulokset. ...........................................25 2.2.2 Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailun 2005 arviointikriteerit.......................................................................................27 2.3 YMPÄRISTÖRAPORTOINNIN TOTEUTUS................................................30 2.4 YMPÄRISTÖRAPORTOINNIN VÄLINEET JA TEHTÄVÄT.....................33 2.5 YMPÄRISTÖRAPORTOINNIN TAVOITTEET JA MAHDOLLISUUDET 36 3. YMPÄRISTÖRAPORTIN MALLIT JA OHJEET .........................................39 3.1 GLOBAL REPORTING INITIATIVE (GRI) –RAPORTOINTIOHJEISTO..40 3.1.1 GRI –raportointiohjeiston laskentakokonaisuus .....................................41 3.1.2 GRI –raportointiohjeiston yleiset raportointiperiaatteet .........................43 3.1.3 GRI –raportointiohjeiston mukaisen yhteiskuntavastuuraportin sisältö .45 3.1.4 GRI –raportointiohjeiston tunnusluvut ...................................................53 3.2 KIRJANPITOLAUTAKUNNAN (KILA) YLEISOHJE YMPÄRISTÖASIOIDEN KIRJAAMISESTA, LASKENNASTA JA ESITTÄMISESTÄ TILINPÄÄTÖKSESSÄ ...................................................62 2 3.2.1 EY:n komission suositus ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja julkistamisesta yrityksen tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa. .....63 3.2.2 Ympäristömenojen ja –vastuiden kirjaaminen........................................65 3.2.2.1 Ympäristömenot..............................................................................65 3.2.2.2 Ympäristömenojen kirjaaminen ......................................................69 3.2.2.3 Ympäristövastuiden kirjaaminen ja laskenta ..................................74 3.2.3 Ympäristöasioiden esittäminen osana lakisääteistä tilinpäätösinformaatiota ..........................................................................79 3.2.4 Kirjanpitolautakunnan suositus ympäristöasioiden vertailukelpoisesta esittämisestä tilinpäätöksessä ja toimintakertomuksessa. .......................81 3.2.5 Ympäristöasioiden taloudellisen merkityksen esittäminen ympäristötilinpäätöksessä .......................................................................82 3.3 TILASTOKESKUKSEN YMPÄRISTÖNSUOJELUMENOJA KOSKEVAT OHJEET ...........................................................................................................83 3.4 YMPÄRISTÖRAPORTIN VARMENTAMINEN...........................................85 4. VESIHUOLTOLAITOKSEN YMPÄRISTÖRAPORTTI (CASE JOENSUUN VESI) .......................................................................................................91 4.1 RAPORTOITAVAN AINEISTON KOKOAMINEN......................................92 4.2 YMPÄRISTÖRAPORTOINTIMALLI ............................................................93 4.3 YMPÄRISTÖRAPORTTIMALLIN SISÄLTÖ...............................................96 4.3.1 Johdanto ja ympäristöraportin määrittely................................................96 4.3.2 Joensuun Veden ympäristöpolitiikka ......................................................97 4.3.3 Ympäristönäkökohdat ja –vaikutukset....................................................99 4.3.4 Ympäristötoimenpiteet..........................................................................104 4.3.5 Keskeiset ongelmat vuoden aikana .......................................................105 4.3.6 Ympäristönsuojelu ja ympäristönsuojeluntason vertaaminen...............106 4.3.7 Ympäristöasioiden taloudelliset vaikutukset ........................................109 4.3.8 Yhteiskunnalliset näkökohdat ...............................................................112 4.3.9 Tulevat ympäristötoimenpiteet..............................................................117 4.4 YMPÄRISTÖTILINPÄÄTÖKSEN LASKENTA .........................................119 5. TULOSTEN TARKASTELU...........................................................................131 5.1 JOHTOPÄÄTÖKSET JA EHDOTUKSET .......................................................132 6. YHTEENVETO .................................................................................................135 LÄHTEET: ..................................................................................................................137 3 SYMBOLI- JA LYHENNELUETTELO: Lyhenteet: AIDS Acquired Immunodeficiency Syndrome (Immuunikato) alv arvonlisävero ALF-30 alumiinisulfaatti BHK7 seitsemän päivän biologinen hapenkulutus BHK7ATU seitsemän päivän biologinen hapenkulutus (ATU -menetelmässä on estetty ammoniumtypen nitrifikaatiosta johtuva hapen kulutus) CF6 hiiliheksafluoridi CH4 metaani CO2 hiilidioksidi COD kemiallinen hapenkulutus CODCr kemiallinen hapenkulutus (kuvaa jäteveden hitaasti hajoavien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamaa hapenkulutusta) Dnro. dinaarinumero EMAS The Eco-Management and Audit Scheme EU Euroopan unioni EY Euroopan yhteisö FeSO4 ferrosulfaatti GRI Global Reporting Initiative HKKK Helsingin kauppakorkeakoulu HIV Hi-virus (ihmisen immuunikatovirus) HFCs fluorihiilivedyt (kasvihuonekaasuja) IAS International Accounting Standards (Kansainväliset tilintarkastusstandardit) ILO International Labour Organization (Kansainvälinen työjärjestö) IUCN The World Conservation Union (Maailman luonnonsuojeluliitto) ISO International Organization for Standardization kpl kappale KOK-N kokonaistyppi KOK-P kokonaisfosfori 4 OECD Organization for Economic Cooperation and Development, (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) O2 happi PAX-18 Polyalumiinikloridi PFCs Perfluoratut yhdisteet pH-arvo ilmaisee aineen happamuuden tai emäksisyyden red redusoitu (poistoteho) STM sosiaali- ja terveysministeriö TE-keskus Työvoima- ja elinkeinokeskus UV Ultra-violetti YK Yhdistyneet kansakunnat 5 1. JOHDANTO Nykyään vastuullisen liiketoiminnan ymmärretään sisältävän kolme osa-aluetta taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen vastuun, jotka ovat lähtöisin kestävän kehityksen kolmesta avaintermistä taloudellisuus, ekologisuus ja sosiaalisuus. Vastuiden suhteen hyvin toimivan yrityksen on oltava kannattava ja kilpailukykyinen sekä toiminnoiltaan tehokas. Yrityksen on vastattava omistajien tuotto-odotuksiin ja noudatettava kirjanpitoa koskevia viranomais- ja raportointimääräyksiä. Yrityksen on myös noudatettava voimassa olevia ympäristösäädöksiä ja –määräyksiä ja huolehdittava ympäristön- ja luonnonsuojelusta. Yrityksen tulee pyrkiä tehokkaaseen materiaalien ja energian käyttöön sekä käyttää toiminnassaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Yrityksellä on oltava vastuullinen henkilöstöpolitiikka. Yrityksen on huolehdittava niin tuoteturvallisuudesta kuin kuluttajansuojastakin. Lisäksi on tärkeää, että yrityksellä on hyvät yleiset toimintatavat ja sidosryhmäsuhteet. Kun vielä viime vuosikymmenellä korostettiin pelkästään ympäristöasioiden raportointia, niin nykyään yritykset ovat yhä lisääntyvissä määrin alkaneet viestiä laajemmin vastuullisesta liiketoiminnastaan sidosryhmilleen. Näitä ympäristövastuuta, sekä taloudellista että sosiaalista vastuuta käsitteleviä raportteja kutsutaan yhteiskuntavastuuraporteiksi tai kestävän kehityksen raporteiksi. Yritysten yhteiskuntavastuullisuuden kasvun yksi keskeinen tekijä on ollut globalisaatio ja siihen liittyvät odotukset yritysten vastuullisuudesta globaalitaloudessa. Pääomamarkkinoiden globalisoituminen nähdään hyvinvoinnin kasvumahdollisuutena mutta myös siten, että se ei riittävästi huomioi muutosten sosiaalisia, kulttuurisia ja ympäristövaikutuksia. Yhä enemmän tuodaan esille tarvetta säännellä ja valvoa globaalia taloudellista toimintaa ja ohjata kehitystä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. (Niskala & Tarna 2003) Suomessa yritysten julkaisemat ympäristöraportit ja yhteiskuntavastuuraportit perustuvat vielä pitkälti erilaisiin vapaasti käytettäviin malleihin sekä yritysten avoimuuteen ja vapaaehtoiseen haluun tiedottaa asioista kaikille sidosryhmilleen. Tästä 6 syystä julkaistuissa raporteissa on sisällöllisesti suuriakin eroja. Raportointia koskevat ohjeistukset ja periaatteet kehittyvät kuitenkin kokoajan, ja siten ne muovaavat raporttien sisältöjä kattavammiksi. Tämän seurauksena myös raporttien keskinäinen vertailu paranee. Toisaalta useiden lähteiden mukaan EU:n sisällä on olemassa pohdintaa myös siitä, että voitaisiinko ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportointia tulevaisuudessa määrätä pakollisiksi tietyn kokoluokan yrityksille, ja näin ollen pyrkiä saamaan aikaan raportointia ohjaavia sitovia säädöksiä. Suomalaisten vesihuoltolaitosten ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin lisääntymistä voidaan perustella myös vesihuoltolailla. Vesihuollon hoitamiseen liittyvässä tiedottamisvelvollisuus pykälässä (vesihuoltolaki 9.2.2001/119, 3 luku 16§) mainitaan, että vesihuoltolaitoksen tulee tiedottaa riittävästi laitoksen toimittaman talousveden laadusta ja jäteveden puhdistuksen tasosta, ja että tällaiset ympäristötiedot ovat julkisia (Finlex 2006a). Vesilaitokset pyrkivät vapaaehtoisella raportoinnillaan täten vastaamaan myös toimintaansa ohjaaviin lainsäädännön vaatimuksiin. Tässä diplomityössä käsitellään ympäristöraportointia sekä ympäristöraportoinnin toteuttamisen periaatteita, ohjeita ja sisältöä. Työssä luodaan myös katsaus nykyiseen ympäristöraportoinnin tilaan Suomessa. Työn teoriaosuudessa käsitellään lisäksi ympäristöjohtamista ja yrityksen sidosryhmiä. Diplomityön kokeellisessa osiossa sovelletaan ympäristöraportoinnin laadinnan ohjeita ja muodostetaan ympäristöraportointimalli Joensuun Vedelle. Raportointimallin perusteella yrityksellä on tarkoitus jatkaa vuosittaista ympäristöraportointiaan. 1.1 Diplomityön esittely, määrittely ja tavoitteet Diplomityön teoriaosuudessa tarkastellaan mistä yritysten tekemät ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportit rakentuvat, miten nämä raportit toteutetaan, mikä on näiden raporttien tavoite ja millaisia ohjeita tai malleja on yleisesti laadittu raportoinnin tueksi. Kokeellisessa osuudessa rakennetaan CASE –tyyppisesti ympäristöraportointimalli Joensuun Vedelle. Muodostetun mallin perusteella yrityksen on mahdollista jatkossa 7 muodostaa vuosittainen raportti. Lopuksi arvioidaan työn onnistumista sekä esitetään ehdotuksia jatkotoimenpiteiksi Ympäristöraportoinnissa käsitellään pääosin ympäristöasioiden hoitamista. Nykyään se määritellään myös osana laajempaa yhteiskuntavastuun raportointia, jossa on mukana myös taloudellisten ja yhteiskunnallisten asioiden käsittelyä. Diplomityön tarkoituksena on muodostaa Joensuun Vedelle omanlainen ympäristöraportointimalli, mutta koska ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraporttien laadinnan periaatteet ja ohjeet ovat toisilleen läheisiä, niin työn teoriaosuudessa käsitellään ympäristöraportoinnin ohessa myös yhteiskuntavastuun raportointia. Lisäksi diplomityön kokeellisessa osiossa muodostettu ympäristöraportointimalli sisältää osia myös yhteiskuntavastuuraportista, kuten taloudellista vastuuta tarkastelevan ympäristötilinpäätöksen. Näin ollen myös teoriaosuuden käsittelemät yhteiskuntavastuuraportoinnin periaatteet jäävät, tämän diplomityön sisältönä, Joensuun Vedelle aineistoksi. Diplomityössä käsitellään yleisiä kansainvälisiä ja EU:n tasoisia ohjeistuksia, kuten Global Reporting Initiativen (GRI) –raportointiohjeistoa. Kuitenkin työn teoriaosassa luodaan katsaus vain Suomessa tapahtuvaan ympäristöraportointiin. Tämä sisällön rajaus haluttiin tehdä siksi, että ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnit ovat Suomessa vapaaehtoisia ja yrityksiä koskee samanlainen lainsäädäntö. Yhtenä työn teoriaosan käsittelemänä asiana on myös Suomessa järjestettävä vuosittainen ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailu ja sen arvostelukriteerit. Teoriaosassa käsitellään myös kansallista Kirjanpidonlautakunnan (KILA) yleisohjetta ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja esittämisestä tilinpäätöksessä. Vuoden 2005 alusta Joensuun kaupunkiin liittyi kuntaliitoksien takia Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran kunnat. Tällöin Joensuun Veden toimintaan tuli myös luonnollisesti muutoksia. Esimerkiksi Tuupovaaran puhdistamon toiminta kuuluu nyt Joensuun Vedelle. Diplomityön yhtenä tavoitteena on ympäristöraportointimallin rakentamisen lisäksi myös se, että Joensuun Vesi saa koottua yleistä tietoa laajentuneen toimintansa ympäristövaikutuksista. 8 1.2 Toimintaympäristö Joensuun Vedellä (Joensuun kaupungissa) Joensuun Vesi on toiminut jo vuodesta 1927. Vuosi 2006 on sen kymmenes vuosi kunnallisena liikelaitoksena. Joensuun Veden tehtävänä on huolehtia vesihuoltolain mukaisesti toiminta-alueellaan vedenhankinnasta, jätevesien poisjohtamisesta ja puhdistuksesta sekä hulevesien ja perustusten kuivausvesien poisjohtamisesta. Joensuun Vesi vastaa kunnallisena liikelaitoksena kaupungin ja sopimuksen tehneiden naapurikuntien vesihuollosta sopimusten mukaisessa laajuudessa sekä muista toimialaansa liittyvistä palveluista siten, että toiminta on itsekannattavaa ja kaupunginvaltuuston asettama tulostavoite saavutetaan. Jo 1800-luvun lopulla oli Joensuun kaupungin ydinkeskustaan rakennettu alkeellinen puinen viemäriverkosto. Nykyisen viemäriverkoston rakentaminen alkoi laitoksen perustamisen aikaan vuonna 1927 vesijohtoverkoston rakentamisen yhteydessä. 1960- luvulle saakka tehtiin viemärit sekaviemäreinä ja vasta myöhempi rakentaminen on toteutettu sade- ja jätevesien erillisviemäröintinä. Vuoteen 1974 saakka jätevedet johdettiin kiinteistökohtaisten sakokaivojen kautta suoraan Pielisjokeen, kunnes ne alettiin johtaa vuonna 1975 valmistuneeseen Kuhasalon jätevedenpuhdistamoon. 1.2.1 Vesilaitostoiminta Joensuun Vedellä oli vuonna 2005 käytössä Jynkän, Erolanniemen, Lykynvaaran, Kerolan, Aajeenmäen, Kiihtelysvaaran kirkonkylän, Heinävaaran, Tuupovaaran kirkonkylän ja Matosärkän pohjavedenottamot. Ottamoista Jynkkä, Erolanniemi, Lykynvaara ja Kerola sijaitsevat Kontiolahden kunnassa ja muut Joensuun kaupungin alueella. Kaikki Joensuun Veden kulutukseen toimittama vesi on pohjavettä, joka ei vaadi varsinaista vedenpuhdistusta. Vettä kuitenkin käsitellään eli alkaloidaan sen pH:n säätämiseksi. Kerolan, Rantakylän, Onttolan ja Matosärkän käsittelylaitoksilla vesi alkaloidaan kalkkikivellä eli kalsiumkarbonaatilla ja Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kirkonkylien käsittelylaitoksilla soodalla eli natriumkarbonaatilla. Heinävaaran 9 käsittelylaitoksella käytetään sekä kalkkikiveä että soodaa. Kerolassa syötetään veteen lisäksi hiilidioksidia bikarbonaattikovuuden nostamiseksi. Lisäksi Kerolassa, Rantakylässä ja Onttolassa on käytössä UV-laitteistot veden varmuusdesinfiointiin. Kaupungin ympäristöviraston alainen elintarvike- ja ympäristölaboratorio teki vuoden 2005 aikana useita tutkimuksia sekä raakavedestä että verkostovedestä ympäristöviranomaisen hyväksymien valvontatutkimus- ja käyttötarkkailuohjelmien mukaisesti. Ohjelmat noudattavat sosiaali- ja terveysministeriön terveydensuojelulain nojalla 26.5.2000 voimaan tullutta asetusta (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Näytteitä otetaan raakavesikaivoista, pumppaamoilta ja verkostoista. Myös ottamoiden suoja-alueilta otetaan näytteitä. Joensuun Vesi huolehtii näin toiminnassaan myös pohjavesien suojelusta. Vuosittain seurataan esimerkiksi Lykynvaaran vedenottamon suoja-alueella Onttolan lentokentän liukkauden torjuntaan käytetyn urean vaikutuksia pohjaveteen. Joensuun Vedellä on käytössään vedenjakelua varten Niinivaaran, Kerolan, Tuupovaaran kirkonkylän ja Koveron ylävesisäiliöt sekä Rantakylän, Onttolan ja Kiihtelysvaaran kirkonkylän alavesisäiliöt. Lisäksi Pohjois-Karjalan keskussairaalan vedensaannin turvaamiseksi on käytössä sen talojohtoon liitetty säätöventtiilillä varustettu alemmalla tasolla oleva Niinivaaran vanha säiliö. Joensuun Veden lisäksi kaupungin alueella huolehtii veden jakelusta laitoksen asiakkaana myös Iiksenvaara - Ketunpesät vesiosuuskunta. Vesilaitostoiminnan tunnuslukuja on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Vesilaitostoiminnan tunnuslukuja vuonna 2005.(Joensuun Vesi 2006a) Yhteensä Pumpattu vesi (1 000 m3/a) 4 420 Myyty vesi (1 000 m3/a) 3 889 Vesijohtoverkosto (km) 422 Veden jakelun käyttöallastilavuus (m3) 9 250 Ominaiskulutus (l/as/d) 200 Vesijohtoverkostoon liitettyjen kiinteistöjen asukasmäärä (henkilöä) 54 400 (1) (1) Arvioitu lukumäärä on 94 % kaupungin koko asukasmäärästä 10 1.2.2 Viemärilaitostoiminta Joensuun Vedellä on käytössään kaksi jätevedenpuhdistamoa. Joensuun keskustan lähellä oleva Kuhasalon puhdistamo ja Tuupovaaran puhdistamo. Kuhasalon jätevedenpuhdistamolle johdettiin vuonna 2005 koko kantakaupungin ja Kiihtelysvaaran viemäröityjen alueiden jätevedet teollisuus mukaan lukien. Kaupungin solmimien yhteisviemäröintisopimusten mukaisesti Kuhasalon jätevedenpuhdistamolle johdettiin myös kaikki Kontiolahden kunnan viemäröityjen alueiden jätevedet sekä Pyhäselän kunnan Reijolan ja Niittylahden alueiden jätevedet. Tuupovaaran jätevedenpuhdistamolle on johdettu kaikkien Tuupovaaran viemäröityjen alueiden jätevedet. Viemärilaitostoiminnan tunnuslukuja on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Viemärilaitostoiminnan tunnuslukuja vuonna 2005.(Joensuun Vesi 2006a) Yhteensä Laskutettu jätevesi (1 000 m3/a) (taloudet) 3 199 Laskutettu jätevesi (1 000 m3/a) (yhteisviemäröintisopimuskumppanit) 1 310 Puhdistettu jätevesi (1 000 m3/a) 5 444 Viemäriverkosto (km) 568 Jätevesipumppaamojen lukumäärä (kpl) 79 Sadevesipumppaamojen lukumäärä (kpl) 9 Viemäriverkostoon liitettyjen kiinteistöjen asukasmäärä (henkilöä) 53 500 (1) (1) Arvioitu lukumäärä on 93 % kaupungin koko asukasmäärästä Kuhasalon puhdistamon jätevesien käsittely toteutetaan jälkiselkeytystä lukuun ottamatta kaksilinjaisena. Kuhasalon biologis-kemialliseen prosessiin kuuluu käsittelyvaiheina esikäsittely, ilmastuksen ja väliselkeytyksen käsittävä biologinen puhdistus ja kemiallinen jälkisaostus. Biologisen käsittelyvaiheen rinnalla toimii rinnakkaissaostus, jossa jäteveteen lisätään saostuskemikaalia. Saostuskemikaaleina käytetään sammutettua kalkkia, ferrosulfaattia ja jälkisaostuksessa tarvittaessa rautapitoista alumiinisulfaattia. Toteutuksessa on varauduttu eri prosessimuunnoksien ja saostuskemikaalien käyttömahdollisuuteen. Puhdistamon toimintaa ohjataan automaatiojärjestelmällä. Lietteenkäsittelyyn kuuluu lietteen tiivistys, mädätys, koneellinen kuivaus ja terminen kuivaus tai vaihtoehtoisesti aumakompostointi puhdistamoalueella. Mädätetty metaanipitoinen kaasu hyödynnetään polttomoottorin ja 11 sähkögeneraattorin avulla osana puhdistamon lämmön ja sähkön käyttöä. Kuivattu ja kompostoitu liete kuljetetaan jälkikompostoitavaksi Joensuun Ympäristötuotanto Oy:n toimesta ympäristöluvan velvoittamalla tavalla. Käsitellyt jätevedet johdetaan Pyhäselkään laskevaan Pielisjokeen. Kuhasalon jätevedenpuhdistamon mitoitusarvot on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Kuhasalon jätevedenpuhdistamon mitoitusarvot.(Joensuun Vesi 2006a) Asukasvastineluku AVL 76 000 Keskimääräinen vuorokausivirtaama Qkesk. 25 000 m3/d Mitoitusvirtaama qmit. 1 700 m3/h Orgaaninen kuormitus BHK7 7 000 kgO2/d Fosforikuormitus P 260 kg/d Tuupovaaran puhdistamo on tyypiltään biologis-kemiallinen kaksilinjainen bioroottorilaitos. Puhdistamon prosessi käsittää mekaanisen esikäsittelyn porrasvälpässä, biologisen puhdistuksen ja väliselkeytyksen ensimmäisessä bioroottorivaiheessa, toisen bioroottorivaiheen ja kemiallisen jälkisaostuksen. Sakeutettu liete kerätään sakeuttamoon ja kuljetettiin Ilomantsin turvekompostorille 10.11.2005 asti. Sakeutettua lietettä alettiin kuljettaa 11.11.2005 alkaen puhdistamolietteen vastaanottoasemalle Kuhasaloon. Syksystä 1995 alkaen puhdistamolla käsitellyt jätevedet on johdettu putkea pitkin Kaatiojärveen. Tuupovaaran jätevedenpuhdistamon mitoitusarvot on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Tuupovaaran jätevedenpuhdistamon mitoitusarvot. (Joensuun Vesi 2006a) Asukasvastineluku AVL 1 600 Keskimääräinen vuorokausivirtaama Qkesk. 320 m3/d Mitoitusvirtaama qmit. 30 m3/h Orgaaninen kuormitus BHK7 112 kg O2/d Fosforikuormitus P 5 kg/d 12 1.3 Ympäristöjohtaminen Ympäristöjohtamisella tarkoitetaan sitä, että ympäristönsuojelulliset tavoitteet otetaan huomioon kaikessa yrityksen toiminnassa ja päätöksenteossa. Yleisenä pyrkimyksenä on yrityksen toiminnasta aiheutuvan ympäristökuormituksen vähentäminen tai välttäminen, mitkä parantavat yrityksen ekotehokkuutta. Jokainen yritys määrittelee ja rakentaa ympäristöjohtamisensa omalla tavallaan. Ympäristöjohtaminen on käsitteenä laaja, ja se pitää sisällään monia käytännön välineitä. Yritystoiminta on jatkuvaa vuorovaikutusta yrityksen ja sen toimintaympäristön välillä. Jotta yritys pystyisi saavuttamaan asettamansa tavoitteet, toimintaa on suunniteltava järjestelmällisesti. Johtaminen on jatkuvaa sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Suunnitteluprosessi on toistuva ja tarkentuva. Tavoitteita on tarkistettava, mikäli ne osoittautuvat epärealistiksi. Strategisia valintoja on tehtävä uudestaan, mikäli valitulla strategialla ei päästä haluttuihin tavoitteisiin. Jos toteuttamiseen valitut toimenpiteet eivät riitä, on löydettävä uusia ja parempia menetelmiä. (Linnanen etc. 1994) Tarkastelemalla ympäristöjohtamista samantyyppisenä suunnittelu- ja päätöksentekoprosessina muodostuu ympäristönäkökulmasta kiinteä osa yrityksen kokonaispäätöksentekoa. Ympäristöjohtamisprosessin rakenne voidaan jakaa seuraavanlaisesti viiteen osaan (Linnanen etc. 1994): - Ympäristönsuojelun nykytilan analyysi - Ympäristötavoitteiden asettaminen - Ympäristöstrategian muodostaminen - Ympäristösuuntautuneet toiminnot - Ympäristökontrollijärjestelmä Tilanneanalyysissä määritetään sekä tuote- että yritystasolla ne sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka vaikuttavat yrityksen kilpailuasemaan. Tältä pohjalta ympäristötavoitteiden asettaminen, ympäristöstrategian määrittäminen ja toimintojen suuntaaminen ympäristöystävällisemmiksi mahdollistavat yrityksen ympäristönsuojelun tason kohottamisen. Ympäristökontrollijärjestelmällä varmistetaan eteneminen kohti asetettua 13 päämäärää ja voidaan tehdä muutoksia muihin osiin. Ympäristöjohtamisprosessi ei ole yksittäinen toiminnan ohjaamisen työkalu vaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka yhdistää ympäristöasiat yrityksen kaikkeen päätöksentekoon.(Linnanen etc. 1994) Kuvassa 1 on esitetty ympäristöjohtamisen osa-alueet. Kuva osoittaa, miten ympäristöjohtamisprosessin rakenne muodostaa kehittyvän suunnitteluprosessin. Kuva 1. Ympäristöjohtamisen osa-alueet. (Pohjola 2003) Ympäristöjohtamisen systemaattinen kehittäminen vaatii etenkin henkilöresursseja. Mikään järjestelmä tai työväline ei korvaa yrityksen johdon ja koko henkilöstön halua eli sitoutumista ympäristöasioiden kehittämiseen. Hyvät työvälineet auttavat kehittämistyössä, mutta yrityksen johdolla ja koko henkilöstöllä täytyy olla selkeä näkemys ympäristöasioiden strategisesta merkityksestä liiketoiminnalle.(Pohjola 2003) 14 1.3.1 Ympäristöjohtamisen työvälineet Ympäristöjohtamista varten on kehitetty työvälineitä, joiden avulla organisaatio voi tarkastella ja kehittää omaa ympäristönsuojelun tasoa. Työvälineet suuntaavat ja määrittelevät toimintaa, mutta niiden tuottamien tulosten käsittely ja hyödyntäminen vaativat kokonaisvaltaista johtamista. Ympäristöjohtamisella on seuraavassa luettelossa esitettyjä käytännön työvälineitä. Luettelosta voidaan huomata, että näillä työvälineillä ja ympäristöraportoinnilla on läheinen suhde. Ympäristöjohtamisen käytännön välineet (Valtion ympäristöhallinto 2006): - Ympäristöjärjestelmät: ƒ Perustuvat ISO 14 001 –standardiin ja EMAS -asetukseen ƒ Ympäristöjärjestelmän avulla organisaatio ottaa ympäristöasiat järjestelmällisesti huomioon kaikessa toiminnassaan. Toimiva ympäristöjärjestelmä auttaa tunnistamaan ja vähentämään haitallisia ympäristövaikutuksia sekä säästämään kustannuksia. ƒ Ympäristöjärjestelmässä organisaatio asettaa aluksi ympäristötavoitteet, seuraavaksi toteuttaa toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi, kolmanneksi seuraa säännöllisesti tavoitteiden toteutumista ja lopuksi parantaa jatkuvasti toimintansa ympäristötehokkuutta asettamalla uusia tavoitteita. ƒ EMAS –järjestelmään kuuluu ympäristöjärjestelmän lisäksi aina ympäristöraportti eli EMAS –selonteko. Lisäksi ulkopuolinen todentaja vahvistaa EMAS –selonteon tiedot ja todentaa ympäristöjärjestelmän. ƒ Ympäristöjärjestelmien tuottamaa tietoa ja tuloksia voidaan käyttää hyväksi julkaistaessa sidosryhmille ja viranomaisille laadittuja ympäristöraportteja sekä muussa ympäristöviestinnässä ja markkinoinnissa. 15 - Ympäristöstandardit: ƒ Yritysten ympäristönsuojeluasioiden hyvän ja yhtenäisen hallinnan tueksi on laadittu useita kansainvälisiä standardeja, joita yritykset voivat hyödyntää vapaaehtoisuuden pohjalta oman toimintansa ympäristönsuojelun tason parantamisessa ja hyvän yrityskuvan rakentamisessa ja markkinoinnissa. ƒ Standardin mukaiset menettelytavat helpottavat myös asiointia ympäristöviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa. ƒ ISO 14 000 –sarjan standardit käsittelevät muun muassa ympäristöjärjestelmiä, ympäristömerkkejä ja –selosteita, ympäristönsuojelun tason arviointia, ympäristöasioiden hallintaa elinkaariarviointimenetelmillä ja ympäristönäkökohtien yhdistämistä tuotesuunnitteluun. - Ympäristöindikaattorit: ƒ Vapaaehtoisia ympäristöjohtamisjärjestelmiä sovellettaessa voidaan määrittää ympäristönsuojelun tasoa kuvaavia indikaattoreita, joiden avulla on mahdollista lisätä toimitettavien tietojen selkeyttä, avoimuutta ja vertailukelpoisuutta. ƒ Indikaattorien avulla voidaan myös tehostaa ympäristöjohtamista, parantaa ympäristönsuojelun tasoa sekä raportoida ympäristönsuojelun tasosta ƒ Ympäristöindikaattorijärjestelmien perusperiaatteita ovat: ƒ Vertailukelpoisuus: indikaattoreiden tulisi mahdollistaa vertailu ja osoittaa ympäristönsuojelun tasossa tapahtuneet muutokset. ƒ Tasapaino: ongelmallisten kysymysten ja mahdollisuuksien välillä. ƒ Jatkuvuus: Indikaattoreiden tulisi perustua samoihin kriteereihin, ja ne olisi mitattava vertailukelpoisten ajanjaksojen aikana tai vertailukelpoisina yksiköinä. ƒ Oikea-aikaisuus: Indikaattorit olisi ajantasaistettava riittävän usein, jotta voidaan ryhtyä tarvittaviin toimiin. 16 ƒ Selkeys: Indikaattoreiden olisi oltava selkeitä ja ymmärrettäviä ƒ Euroopan yhteisöjen komissio on antanut suosituksen (2003/532/EY) ympäristönsuojelun tason indikaattoreista liittyen EMAS –järjestelmään. - Ympäristölaskenta: ƒ Ympäristölaskennan tarkoituksena on yhdentää ympäristönäkökohtia yrityksen liiketoimintaprosesseihin. ƒ Ympäristölaskentaa voidaan käyttää yrityksen sisäisenä ympäristöjohtamista tukevana välineenä, täydentämään yrityksen tilinpitoa ja taloudellisen tilanteen raportointia sekä tuottamaan jäsennettyä tietoa yrityksen osakkaille ja muille sidosryhmille yrityksen ympäristöllisestä suorituskyvystä. ƒ Ympäristölaskennan keskeinen hyöty on siinä, että sen avulla voidaan seurata yrityksen ympäristötavoitteisiin liittyviä kustannuksia ja hyötyjä määrällisten mittareiden avulla. ƒ Ympäristölaskennassa voidaan erottaa kolme lähestymistapaa: ƒ Laajennettu taloudellinen informaatio eli tavanomaisen kustannus- ja tuottoinformaation laajentaminen ja korjaaminen ympäristönsuojeluun liittyvillä kustannuksilla ja tuotoilla. ƒ Ympäristöindikaattorit eli taloudellisten mittareiden täydentäminen esimerkiksi päästöjä, jätteitä, energiankulutusta tai muita ympäristöasioita ja luonnonvarojen käyttöä kuvaavilla indikaattoreilla. ƒ Ympäristölähtöinen rinnakkaistilinpito eli kirjanpito materiaalien ja luonnonvarojen käytöstä ja niillä saaduista tuotoista. 17 1.3.2 Yrityksen sidosryhmät Ympäristöjohtamiseen liittyy läheisesti sidosryhmäajattelu. Yrityksellä on useita erilaisia sidosryhmäjoukkoja, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti yrityksen toimintaan tai joihin yritys toiminnallaan vaikuttaa. Sidosryhmät ovat tärkeä asia myös ympäristöraportointia ajatellen, koska raportin sisältämien tietojen tulisi antaa vastauksia eri sidosryhmien yritykseen kohdistuviin ympäristöintresseihin. Sidosryhmät voidaan jakaa seitsemään ryhmään käyttämällä perusteena niiden erilaista suhdetta yritykseen (Lovio 2004a): 1. Yrityksen sisäiset sidosryhmät: - Sisäiset sidosryhmät jaetaan tavallisesti omistajiin, johtajiin ja henkilöstöön. Näille sidosryhmille on tyypillistä pysyvä suhde yritykseen, taloudellinen panostus sekä enemmän tai vähemmän välitön osallistuminen yrityksen päätöksentekoon. 2. Tuoteketjusidosryhmät: - Tähän kuuluvat ne yrityksen ulkopuoliset taloudelliset sidosryhmät, jotka suoranaisesti osallistuvat yrityksen tuotteen fyysiseen elinkaaren muotoutumiseen. Näitä ryhmiä ovat alihankkijat, jakelijat tai kauppa, kuluttajat ja vielä mahdollisesti kierrättäjät ja jätehuolto-organisaatiot. Näillekin sidosryhmille on tyypillistä melko pysyvä suhde yritykseen sekä taloudellinen panostus, mutta ne eivät osallistu välittömästi yrityksen päätöksentekoon. 3. Muut tuotannontekijöitä tarjoavat sidosryhmät: - Tällaisia ovat esimerkiksi rahoittajat sekä teknistä, liikkeenjohdollista tai markkinatietoa yritykselle myyvät organisaatiot. Näillä on liiketoimia yrityksen kanssa, mutta suhteet eivät välttämättä ole pysyviä eikä niillä ole toistuvia rutiineja yrityksen kanssa. Rahoittajaryhmään voidaan laskea kuuluvan pankkeja, vakuutuslaitoksia sekä sellaisia sijoittajia, jotka eivät kuulu määräysvaltaan pyrkiviin omistajiin. 18 4. Taloudelliseen toimintaympäristöön kuuluvat sidosryhmät: - Tällaisia ovat ainakin kilpailijat, yritysten toimialajärjestöt, työmarkkinajärjestöt sekä kuluttajajärjestöt. Näillä sidosryhmillä ei ole taloudellisia liiketoimia yrityksen kanssa, mutta ne voivat voimakkaasti vaikuttaa yritysten toimintaan sekä tuote- ja tuotannontekijämarkkinoiden kautta. Lisäksi yritykset voivat käyttää esimerkiksi toimialajärjestöjä omien näkemystensä kanavana muihin sidosryhmiin päin. 5. Poliittiseen toimintaympäristöön kuuluvat sidosryhmät: - Tällaisia ovat eri viranomaiset ja poliittiset järjestöt. Viranomaisilla on taloudellisia liiketoimia yritysten kanssa verojen ja julkisten palveluiden muodoissa. Pääasiassa suhde perustuu kuitenkin lainsäädännölliseen pakkoon. Suuret monikansalliset yritykset voivat olla myös niin voimakkaita, että ne ovat vain osittain yksittäisten maiden viranomaisten pakkovallan piirissä. 6. Yhteiskunnalliseen toimintaympäristöön kuuluvat sidosryhmät: - Esimerkiksi paikalliset asukkaat ja kansalaiset laajasti, tulevat sukupolvet, yhteiskunnalliset järjestöt ja tutkijat kuuluvat tähän ryhmään. Yrityksen toimilla voi olla ulkoisvaikutuksia esimerkiksi paikallisiin asukkaisiin tai sidosryhmät, kuten ympäristöjärjestöt voivat itse haluta vaikuttaa yrityksen tapaan toimia 7. Joukkotiedotusvälineet: - Nämä voidaan käsittää kokonaan omaksi ryhmäkseen, koska se on samanaikaisesti sekä yksi sidosryhmä että kaikkien sidosryhmien käyttämä informaation välittämisen ja vaikuttamisen kanava. Sidosryhmät eivät ole mielipiteiltään yhtenäisiä ja niillä on taipumus painottaa tiettyjä asioita sidosryhmätyyppinsä mukaisesti. Sidosryhmillä on tietty suhde yritykseen, ja siksi ne haluavat painottaa asioita, jotka juuri niiden näkökulmasta ovat tärkeitä. 19 Tällaisia sidosryhmärooliin liittyviä pyrkimyksiä eli sidosryhmäintressejä on koottu seuraavaan taulukkoon 5. Taulukko 5. Eri sidosryhmien keskeisiä ympäristöintressejä. (Lovio 2004a) Omistajat Ympäristöasioiden vaikutus yrityksen kasvuun ja kannattavuuteen sekä yritysimagoon, mahdolliset piilevät ympäristöriskit, ympäristölupien noudattaminen, ympäristöpolitiikka Johtajat Ympäristöasioiden vaikutus yrityksen kasvuun ja kannattavuuteen sekä yritysimagoon, mahdolliset piilevät ympäristöriskit, ympäristölupien noudattaminen, ympäristöpolitiikka ja –strategia, ympäristöjohtamisen organisointi, yrityksen ympäristökilpailukyky suhteessa kilpailijoihin, tulevaisuuden vaatimukset ja mahdollisuudet, sidosryhmien mielipiteet yrityksen ympäristöasioiden hoidosta Henkilöstö Ympäristöasioiden vaikutus työllisyyteen ja palkkaukseen sekä yritysimagoon, mahdolliset piilevät ympäristöriskit, ympäristöjohtamisen organisoinnin vaikutus työtehtäviin, koulutukseen ja palkkaukseen, tuotannon ympäristövaikutukset ja niiden terveysvaikutukset Alihankkijat Ympäristöpolitiikka ja –strategia, ympäristösertifikaatit, ympäristöasioiden rooli alihankkijoiden valinnassa, nykyiset ja tulevat vaatimukset alihankkijoille, ympäristövaatimusten suhde muihin vaatimuksiin Jakelu, kauppa Ympäristöpolitiikka ja –strategia, ympäristösertifikaatit, jakelun ympäristövaikutukset ja jakeluun liittyvät mahdolliset ympäristöpalvelut, tuotteiden ympäristömerkinnät, tuotteen ympäristöominaisuuksien suhde tuotteen muihin ominaisuuksiin, tuotteen ympäristötaso suhteessa kilpaileviin tuotteisiin Kuluttajat Tuotteiden ympäristömerkinnät, tuotteen ympäristöominaisuuksien suhde tuotteen muihin ominaisuuksiin, tuotteen käytön ympäristövaikutukset, yrityksen/tuotteen ympäristöimago Kierrätys- ja jätehuolto- organisaatiot Tuotteen kierrätettävyys ja hävitettävyys, yrityksen tarjoamat kierrätys- ja hävityspalvelut Rahoittajat, sijoittajat, vakuutuslaitokset Ympäristöasioiden vaikutus yrityksen kannattavuuteen ja kasvuun, mahdolliset piilevät ympäristöriskit Teknologiaorganisaatiot Käytetyt ja potentiaaliset teknologiset ratkaisut ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Kilpailijat Ympäristöstrategia eli ympäristöasioiden käyttö kilpailustrategiana, ympäristöasioiden hoidon taso Toimialajärjestöt Ympäristöstrategia eli ympäristöasioiden käyttö kilpailustrategiana, ympäristöasioiden hoidon taso, yrityksen kannattamat ja vastustamat ympäristöpoliittiset toimet 20 Työmarkkinajärjestöt Ympäristöasioiden mahdolliset vaikutukset työehtosopimuksiin. Viranomaiset, poliittiset järjestöt Lupaehtojen noudattaminen, yrityksen kannattamat ja vastustamat ympäristöpoliittiset toimet, uusien politiikkatoimien vaikutukset yrityksen toimintaan Paikalliset asukkaat, kansalaiset Paikalliset ja alueelliset ihmisten elinoloihin vaikuttavat ympäristövaikutukset Ympäristöjärjestöt Kokonaisvaltainen ympäristövaikutusten kehitys yleensä ja suhteessa kilpailijoihin, mahdolliset piilevät lyhyen ja pitkät aikavälin ympäristöriskit, ympäristövaikutusten suhde kriittisen kuormituksen arvoihin, yrityksen tuotteiden ja tuotannon kasvun tarpeellisuus, globaalit vaikutukset Ympäristötutkijat Kokonaisvaltainen ympäristövaikutusten kehitys yleensä ja suhteessa kilpailijoihin, mahdolliset piilevät lyhyen ja pitkät aikavälin ympäristöriskit, ympäristövaikutusten suhde kriittiseen kuormitukseen Tiedotusvälineet Uutiskynnyksen ylittävät hyvät tai huonot ympäristötapahtumat, -toimet ja –kannanotot, ympäristöraportoinnin ja viestinnän laatu ja uskottavuus Sidosryhmän painoarvo eli merkitys yrityksen päätöksen teolle vaihtelee huomattavasti. Mitä suurempi on sidosryhmän painoarvo ja mitä enemmän sen päämäärät ovat yrityksen tavoitteiden mukaisia, sitä enemmän yritys ottaa huomioon sidosryhmän näkemyksiä. Sidosryhmien painoarvot eivät ole kuitenkaan pysyviä vaan alati muuttuvia ja asiakokonaisuudesta riippuvia. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että liiketoimipohjaiset sidosryhmät ovat yleensä voimakkaampia kuin toimintaympäristösidosryhmät.(Lovio 2004a) Ympäristöasioiden ja ympäristöraportoinnin näkökulmasta yrityksen ja sidosryhmien suhdetta voidaan kuvata esimerkiksi seuraavanlaisten yritystyyppien mukaisesti (Lovio 2004a): - Avoin yritys raportoi laajasti yrityksen ympäristövaikutuksista ja ilmoittaa myös kielteisiä uutisia. - Yhteistyösuuntautunut yritys pyrkii ratkomaan tuotteeseensa liittyviä ympäristöongelmia ottamalla huomioon tuotteen koko elinkaaren ja yhteistyössä muiden tuoteketjusidosryhmien kanssa. 21 - Mukautuva ja neuvotteleva yritys ottaa ympäristöasioiden yleisen merkityksen ja keskinäisen merkittävyyden arvioinnin lähtökohdaksi sidosryhmien esittelemät näkökohdat, eikä sen sijaan pyri ensisijaisesti muuttamaan sidosryhmien käsityksiä ainakaan konfliktien kautta. - Laajasti sidosryhmiä huomioon ottava yritys kiinnittää huomiota myös sellaisten sidosryhmien ympäristökäsityksiin, joilla ei ole suoranaista taloudellista valtaa suhteessa yritykseen. - Aktiivinen ja edelläkävijänä toimiva yritys pyrkii ennakoimaan uusien ympäristöasioiden esiinnousua ennen kuin ne esiintyvät ulkoisina sidosryhmävaatimuksina. 22 2. YMPÄRISTÖRAPORTOINTI Informaatioteknologian kehitys antaa välineet nopeaan tiedonvälitykseen riippumatta siitä missä itse yrityksen toiminta fyysisesti tapahtuu. Sidosryhmien saatavilla on entistä enemmän yrityksen toimintaa koskevaa yksityiskohtaista tietoa, joten monet sidosryhmät, kuten kansalaisjärjestöt ja ammattiyhdistysliikkeet, ovatkin olleet aktiivisia epäkohtien esiintuomisessa. Yrityksille tämä muodostaa maineriskin, joka realisoituessaan voi nopeasti vaikuttaa yrityksen imagoon ja brandin arvoon.(Niskala & Tarna 2003) Yhä useammat yritykset ovatkin alkaneet julkaista ympäristöinformaatiota joko osana vuosikertomustaan tai erillisenä ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraporttina. Yleisenä tavoitteena on ympäristöprofiilin vahvistaminen ja positiivisen yrityskuvan rakentaminen huomioon ottaen tärkeiden sidosryhmien informaatiovaatimukset vastuullisesta yritystoiminnasta. Ympäristöraportti on yrityksen tai organisaation sidosryhmilleen antama selonteko siitä, miten ympäristöasioiden hoito on yrityksessä edistynyt raportoidulla kaudella. Ympäristöraportti on osa ulkoista ympäristöviestintää ja vertautuu lähimmin vuosikertomusviestintään. Kun ympäristöraporttia pidetään ympäristöviestinnän osana, viestinnälle voidaan asettaa kaksi perustavoitetta: tiedottaminen yrityksen yhteiskunnallisesta vastuusta sekä ympäristökilpailukyvystä. Yritysten oletetaan raportoivan avoimesti kaikki ympäristöasioihin liittyvät olennaiset asiat. Olennaisuuden määrittävät lait ja sidosryhmät, ei yritys itse.(Sjöblum & Niskala 1999) Tässä luvussa esitellään ympäristöraportoinnin erityisyyttä ympäristöviestinnän lajina ja lisäksi luodaan katsaus suomalaisten yritysten ympäristöraportointiin. Tässä luvussa käsitellään myös yleisesti ympäristöraportoinnin toteutusta, välineitä, tehtäviä, tavoitteita ja mahdollisuuksia. 23 2.1 Yrityksen ympäristöviestintä Ympäristöasiansa hyvin hoitava yritys voi saada lisäetuna kustannussäästöjä tai kilpailuetua markkinoilla, mutta ympäristöasioissa teot ja faktat eivät puhu puolestaan, vaan niistä on viestittävä. Ympäristömyötäisyys ei näy tuotteessa tai palvelussa – siitä on viestittävä.(Halme 2004). Ympäristöviestintä on osa yrityksen kokonaisvaltaista viestintää, ja sen perustehtävänä on kertoa ymmärrettävästi kaikista yrityksen toimintaan liittyvistä ympäristöasioista, mukaan lukien tiedottamisen ympäristöriskeistä ja –vastuista. Ympäristöraportoinnin tulee olla läpinäkyvää, perustua määriteltyihin laadullisiin ja numeerisiin ympäristöasioiden mittauksiin sekä vuosittain seurattaviin indikaattoreihin. (Pohjola 2003) Yritysten ja organisaatioiden ulkoinen ympäristöviestintä voidaan jakaa seuraavasti (Lovio 2004b): - Ympäristöraportointi ƒ Ohjeiden mukainen raportointi ympäristöasioiden hoidosta, etenemisestä ja ongelmista. - Ympäristökommunikaatio ƒ Yrityksen ympäristöasioiden hoidon esittely yrityksen sisäisissä ja ulkoisissa lehdissä ja osallistuminen julkiseen keskusteluun. - Ympäristötiedottaminen ƒ Perinteisestä kriisiviestintää ympäristöonnettomuuden jälkeen. - Ympäristömainonta ƒ Ympäristöargumenttien käyttö tuotemainonnassa. - Sijoittajaviestintä ƒ Vastataan esimerkiksi sijoitusrahastojen kyselyihin. Yritykset ja julkishallinnon organisaatiot kiinnittävät yleensä huomiota vain ulkoiseen sidosryhmille tarkoitettuun ympäristöviestintään. Kuitenkin myös sisäinen ympäristöasioiden raportointi on tärkeää, koska oma henkilöstö on tärkein tekijä 24 yrityksen tai organisaation ympäristösuorituskyvyn tason parantamisessa. Sisäisen ympäristöviestinnän välineitä ovat intranet eli organisaation sisäinen tietoverkko ja henkilöstölehdet. (Pohjola 2003) Organisaation sisäisen ympäristöviestinnän tulee olla osa normaalia henkilöstölle suunnattua tiedonvälitystä. Sisäisessä viestinnässä tulisi hyödyntää sidosryhmille julkaistavaa materiaalia täydennettynä esimerkiksi ajankohtaisella informaatiolla taloudellisista ratkaisuista, kuten investoinneista, uusista kehittämiskohteista ympäristösuorituskyvyn parantamiseksi, henkilöstön koulutuksista ja muista aihe- alueeseen liittyvistä toimista. Mikäli organisaatiolla on käytössään vakiintunut ympäristöasioiden mittausjärjestelmä, tulisi näistä tuloksista tehdä sisäisiä raportteja useamminkin kuin kerran vuodessa. Tämä käytäntö olisi suotavaa ainakin keskisuurissa ja suurissa yrityksissä. (Pohjola 2003) 2.2 Ympäristöraportointi Suomessa ja ympäristöraportointikilpailu Ensimmäiset suomalaisten yritysten julkaisemat nykyisenkaltaiset erilliset ympäristöraportit ilmestyivät vuosina 1992-1993 muiden muassa Kemiran, Nesteen ja Metsä-Serlan toimesta (Lovio 2004b). Vuodesta 1996 lähtien Suomessa on järjestetty ympäristöraportointikilpailuja, joissa on arvioitu yritysten ja julkisten organisaatioiden ympäristöraportointia. Vuonna 2001 arviointi laajennettiin koskemaan ympäristöasioiden raportoinnin ohella yritysten yhteiskuntavastuun alueeseen kuuluvia asioita. Vuonna 2005 kilpailua uudistettiin siten, että kilpailun osanottoon vaadittiin aktiivinen ilmoittautuminen organisaatioilta, kun aikaisemmin kaikki ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointiin panostavat organisaatiot otettiin automaattisesti mukaan. Kilpailun osallistumisoikeutta rajattiin myös siten, että siihen ei otettu arvioitavaksi yrityksiä, jotka laativat, konsultoivat tai verifioivat muiden organisaatioiden raportointia.(LTT –Tutkimus OY ja HKKK 2005) 25 Vertailussa arvioidaan raportoinnin tasoa, ei itse toimintaa ja sen kehitystä. Kilpailun tavoitteena on kehittää organisaatioiden raportointia entistä avoimempaan suuntaan ja siten lisätä yhteiskuntavastuun toteutumisen läpinäkyvyyttä organisaatioissa. Kilpailulla halutaan myös lisätä sekä osallistuvien organisaatioiden että myös muiden tahojen kiinnostumista ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointia kohtaan. (LTT –Tutkimus OY ja HKKK 2005) Vuoden 2005 ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailun järjestivät Taloudellinen Tiedotustoimisto, KHT –yhdistys ry., Kauppalehti, kauppa- ja teollisuusministeriö, Ympäristöjohtamisen yhdistys sekä ympäristöministeriö. Arviointityön tulokset käsitteli ja palkittavat yritykset valitsi palkintolautakunta, johon kuului yhdeksän henkilöjäsentä. Palkintolautakunnalle ehdotuksen palkittavista organisaatioista teki LTT –Tutkimuksen ja HKKK:n arviointityöryhmä. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailu antaa hyvän kuvan ympäristöraportoinnin tilasta ja tasosta Suomessa. Kilpailuun vuonna 2005 osallistui 46 organisaatiota, mutta kokonaisuudessaan ympäristö- ja yhteiskuntavastuun raportointia harrastavien organisaatioiden lukumäärä on jo lähellä sataa. 2.2.1 Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailuun osallistuneita yrityksiä ja vuoden 2005 kilpailun tulokset. Raskaan teollisuuden suuret yritykset ovat Suomessa olleet aktiivisimpia ympäristöraportoijia. Vähitellen raportointiin ovat ryhtyneet myös muiden toimialojen suuret yritykset sekä julkiset organisaatiot kuten eräät suuret kaupungit. Pienet ja keskisuuret yritykset harrastavat raportointia vähän. Taulukossa 6 on esitetty raportointikilpailussa eri vuosina palkittuja yrityksiä toimialoittain. 26 Taulukko 6. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailussa eri vuosina palkitut yritykset toimialoittain.(Lovio 2004b) Elintarviketeollisuus Cultar, Raisio, Saarioinen Metsäteollisuus Stora Enso, UPM-Kymmene, M-Real, Hartmann Varkaus Kemianteollisuus Neste, Kemira, Nokian Renkaat, Kiilto, Cellkem, MasaOils Metalliteollisuus Outokumpu, Rautaruukki Konepaja- ja elektroniikkateollisuus Wärtsilä, Nokia, Salcomp Muu teollisuus SWEP, Ormax Katot, UPC Print, Proventia Group Energia IVO, Fortum, Vantaan Energia, PVO, Vapo Vesi- ja jätehuolto Ekokem, Helsingin Vesi Liikenne ja kiinteistöt Silja Line, Castrum Kauppa Kesko Rahoitus Tapiola Julkiset organisaatiot Tampere, Helsinki, Turku, Senaatti- kiinteistöt, liikenne- ja viestintäministeriö Taulukosta 6 voidaan nähdä, että suurelta osin ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailun hyvää sijoittumista ja palkitsemisen arvoista raportointitasoa selittää yrityksen toimiala ja yrityskoko. Eli suuret yritykset, joiden ympäristö- ja yhteiskuntavaikutukset ovat merkittävät, ovat myös panostaneet raportointiinsa. Vuoden 2005 tuloksista voidaan havaita, että suomalaisten organisaatioiden ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointi on edellisiin vuosiin verrattuna yhä edelleen jatkanut parantumistaan. Koska kilpailun säännöissä edellytettiin viimevuonna ensimäistä kertaa ilmoittautumista, niin arvioitujen organisaatioiden lukumäärä laski hieman vuodesta 2004. Organisaatiotason raportointi arvioitiin vuoden 2005 kilpailussa 46 organisaatiolta (LTT –Tutkimus OY ja HKKK 2005). Kuvassa 2 on esitetty vuosittain kilpailuissa arvioitujen raporttien lukumäärä. 27 Kuva 2. Vuosittain arvioitujen ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraporttien ja EMAS – selontekojen lukumäärä.(LTT –Tutkimus OY ja HKKK 2005) Suurin osa suomalaisista organisaatioista on ottanut raportointinsa linjaksi organisaation yhteiskuntavastuun tai kestävän kehityksen, joka pitää sisällään ympäristönäkökohdat sekä sosiaaliset että taloudelliset näkökohdat. Kolmijako vastaa kansainvälisen GRI:n kestävän kehityksen raportointimallia, jota yhä kasvamassa määrin organisaatiot pyrkivät seuraamaan soveltuvin osin.(LTT –Tutkimus OY ja HKKK 2005) Vuoden 2005 paras organisaatiotason raportoija oli Kesko Oyj. Jaetulle toiselle sijalle tulivat M-Real Oyj ja Fortum Oyj. Emas –selontekojen sarjassa palkittiin niin ikään kolme organisaatiota. Parhaaksi arvioitiin Hartmann-Varkaus, toiseksi Stora Enson Oulun tehdas ja kolmanneksi Rautaruukin Raahen tehdas. Lisäksi Senaatti-kiinteistölle annettiin julkisen sektorin erityismaininta omanalansa yhteiskuntavastuuasioiden raportoinnista.(LTT –Tutkimus OY ja HKKK 2005 2.2.2 Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailun 2005 arviointikriteerit Organisaatiotason ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin arviointikriteerit perustuivat soveltuvin osin GRI:n ohjeisiin. Kilpailussa arvioitiin vain organisaatioiden kokonaisraportointi. Raportoinnin vertailussa jokaiselle alueelle on annettu 28 painoarvoprosentti sekä kukin yksittäinen kriteeri on vielä pisteytetty erikseen 1-5. (LTT –Tutkimus OY ja HKKK 2005) Seuraavassa luettelossa on esitetty ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailun 2005 arviointikriteerit koskien organisaatiotason ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointia. Arviointikriteereitä on käytetty soveltuvin osin yhtenä tässä diplomityössä muodostettavan ympäristöraportointimallin sisällön ohjeena. Organisaatiotason ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin arviointikriteerit (LTT – Tutkimus OY ja HKKK 2005): - Luettavuus (arviointialueen painoarvo 15%): ƒ Rakenteellinen selkeys ja keskittyminen olennaisiin asioihin ƒ Kattavuus olennaisten asioiden ja kriittisten kysymysten osalta ƒ Vuoden yhteenveto ja avainluvut (trendi ja tavoitteet) ƒ Ymmärrettävyys (mm. sanasto) ƒ Visuaalisuus ƒ Luovuus ƒ Raportointikanavien tasapainoisuus - Organisaation kuvaus ja toimintapolitiikat sekä raportin sisältö ja rajaukset (arviointialueen painoarvo 15%): ƒ Organisaation kestävän kehityksen visio ja strategia ƒ Toimitusjohtajan katsaus ƒ Päätuotteet/-palvelut (sisältäen tuotemerkit) ƒ Organisaation vastuurakenteet ƒ Toiminnan volyymia kuvaavat tiedot (mm. toimialat ja maantieteelliset toiminta-alueet) ƒ Merkittävimmät sidosryhmät ja sidosryhmäkommunikaation tavat, saatu palaute ja sen hyödyntäminen ƒ Yhteyshenkilöt ja lisätietolähteet ƒ Raportin rajaukset 29 ƒ Viittaus aiempiin raportteihin ƒ Raportointiperiaatteet ƒ Raportin ulkopuolinen varmennus ƒ Yhteiskuntavastuun johtamisen organisaatio ƒ Yhteiskuntavastuun toiminta-ajatus ja arvot, toimintapolitiikat ja tavat ƒ Varovaisuusperiaatteen noudattaminen toiminnassa ƒ Ulkoiset sitoumukset ƒ Jäsenyydet toimialajärjestöissä ƒ Toimittajaketjun vaikutusten hallintavat ƒ Toiminnan epäsuorien vaikutusten hallintavat ƒ Merkittävät toiminnan muutokset raportointikaudella ƒ Ohjelmat ja menettelytavat yhteiskuntavastuun johtamiseen ƒ Yhteiskuntavastuujärjestelmien sertifiointi - Taloudelliset mittarit (arviointialueen painoarvo 10%): ƒ Liikevaihto ƒ Markkinat ƒ Materiaali- ja palveluhankinnat ƒ Maksuvelvoitteiden suorittaminen sopimusten mukaisesti ƒ Maksetut palkat ƒ Maksut rahoittajille ƒ Edellisten tilikausien voitto ƒ Maksetut verot ƒ Saadut tuet ja avustukset ƒ Tehdyt lahjoitukset - Ympäristömittarit (arviointialueen painoarvo 30%): ƒ Materiaalien kokonaiskäyttö ƒ Kierrätysraaka-aineen käyttö ƒ Energian suora kokonaiskäyttö ƒ Epäsuora energian käyttö ƒ Veden kokonaiskulutus 30 ƒ Omistetut/vuokratut luonnonarvoltaan merkittävät maa-alueet ƒ Toimintojen/tuotteiden vaikutus luonnon monimuotoisuuteen ƒ Päästöt ilmaan ƒ Jätteiden kokonaismäärä ja loppukäsittelypaikka ƒ Päästöt vesistöihin ƒ Kemikaali, öljy ja polttoainepäästöt ƒ Tuotteiden/palveluiden merkittävimmät ympäristövaikutukset ƒ Tuotteiden kierrätettävyys ƒ Ympäristöonnettomuudet - Sosiaaliset mittarit (arviointialueen painoarvo 30%): ƒ Työntekijöiden jakautuminen alueittain ja työsuhteiden perusteella ƒ Työpaikkojen lisäys ja keskimääräinen vaihtuvuus alueittain ƒ Työntekijöiden ja työnantajien väliset suhteet ƒ Työterveys- ja turvallisuus ƒ Koulutuspäivät ƒ Tasa-arvo (ohjelmat, naisten edustus hallituksessa ja johdossa) ƒ Ihmisoikeuksien huomiointi toiminnassa (esim. suhtautuminen lapsityövoiman käyttöön) ƒ Paikallisyhteisöihin kohdistuvien vaikutusten hallinta ƒ Toimintatavat lahjonnan ja korruption estämiseksi ƒ Poliittinen vaikuttaminen ƒ Asiakasturvallisuus ja asiakkaiden yksityisyyden suojan kunnioittaminen 2.3 Ympäristöraportoinnin toteutus Ympäristöraportoinnin toteutus on käytännössä monivaiheinen prosessi, johon raportointiohjeistot antavat suuntaviivat mutta itse raportointiprosessi ja raportin suunnittelu on aina yrityskohtainen tapaus. Raportoinnin uskottavuuden kannalta on tärkeää, että raportointi on mahdollisimman kattavaa. Yrityksen toimintaympäristön luomat paineet ja vaatimukset sekä sisäiset tarpeet määrittelevät myös raportoinnin toteutusta. Ulkoiset paineet voivat olla esimerkiksi sijoittajien kyselyitä tai 31 viranomaisohjeistusta, ja sisäiset tarpeet voivat liittyä ympäristöasioiden johtamiseen ja seurantaan sekä yrityksen sisäiseen raportointiin (Niskala & Tarna 2003). Suunnitteluvaiheessa päätetään raportin laadinnan aikataulu ja resurssit sekä yksityiskohtainen sisältö. Raportin suunnittelun tuloksena saadaan konkreettinen suunnitelma raportoinnin toteuttamisesta. Suunnitelma auttaa määrittelemään vastuut raportin laadinnasta sekä tietojen keruun organisoinnista ja aikataulusta. Suunnitteluvaiheessa yritys pohtii vastauksia seuraaviin kysymyksiin (Niskala & Tarna 2003): - Kuka vastaa raportin laadinnasta? - Käytetäänkö raportin laadinnassa apuna ulkopuolisia asiantuntijoita? - Onko raportilla jokin erityinen teema? - Kuinka raportoidaan yrityksen ympäristöllisen, taloudellisen tai yhteiskunnallisen vastuun arvosta? - Millaista tietoa vastuiden eri osa-alueilta kerätään ja raportoidaan? - Kuinka vastuutietojen keruu toteutetaan ja milloin vastuutiedot kerätään ja analysoidaan? - Kuinka varmistetaan tietojen laatu ja luotettavuus? Millaisia sisäisiä kontrolleja tietojen keruuseen liittyy? - Kuka todentaa raportin tiedot? - Varmennetaanko raportti ulkopuolisen riippumattoman tahon toimesta? Käytännössä suunnitteluvaihe kannattaa toteuttaa siten, että tuloksena saadaan raportin yksityiskohtainen sisältösuunnitelma esitettävien tietojen, tekstien ja kuvamateriaalien osalta, laadinnan vastuuhenkilöt ja heidän tehtävänsä raportointiprosessissa sekä aikataulu tekstien tuottamiseen ja tietojen keruun osalta. Riittävästi aikaa on varattava myös raportin luonnosversioiden käsittelyyn, tietojen laadun ja luotettavuuden varmistamiseen sekä ulkopuoliseen varmennukseen. (Niskala & Tarna 2003) Raportin laadintavaiheessa kerätään tarvittava tieto ja muokataan se esitettävään muotoon. Laadintavaiheessa käydään vielä läpi muun muassa seuraavia kysymyksiä (Niskala & Tarna 2003): 32 - Millaista rakennetta raportti noudattaa? - Kuinka sidosryhmien odotukset, vaatimukset ja näkökohdat otetaan huomioon? - Kuinka tieto yhdistellään ja analysoidaan? - Kuinka tieto esitetään helposti ymmärrettävällä tavalla? - Kuinka ulkoinen varmennus toteutetaan? Raportin jakelun osalta päätökset koskevat julkistamisen ajankohtaa ja sitä, kenelle raportti jaetaan. Jos raportin keskeinen sidosryhmä ovat omistajat ja sijoittajat, voi olla järkevää julkistaa raportti samaan aikaan vuosikertomuksen kanssa. Käytännössä laajan raportin tietojen keruu voi kuitenkin edellyttää niin paljon aikaa, ettei raportointi vuosikertomusaikataulussa ole mahdollista ilman riittäviä resursseja. Julkistamisella ja jakelulla on myös merkitystä raportin painoarvon suhteen. Tilinpäätöspaketin yhteydessä jaettu, ulkopuolisen tahon varmentama raportti herättää yleensä luottamusta ja viestittää yrityksen sitoutumisesta ja panostusta raportointiin. (Niskala & Tarna 2003) Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnit ovat jatkuvia prosesseja, joissa tietoja syntyy ja kerätään raportointikauden aikana. Raportointi prosessissa kerätään palautetta julkistetuista raporteista ja kehitetään raportointia jatkuvasti. Palautteen kerääminen tulisikin huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Sidosryhmien antama palaute auttaa raportoitavien asioiden olennaisuuden arviointia. Raportin ulkoinen varmennus puolestaan tuo esille johtamis- ja raportointiprosesseihin sekä tietojen laatuun ja luotettavuuteen liittyviä kehityskohteita. (Niskala & Tarna 2003) Seuraavassa kuvassa 3 on esitetty yhteiskuntavastuuraportoinnin toteutusprosessi. Ympäristöraportoinnin toteutusprosessi voidaan toteuttaa samalla tavalla. Ympäristöraportoinnin suunnitteluvaiheessa keskitytään pääosin vain ympäristövastuun arvon raportoimiseen yhteiskuntavastuun arvon sijasta. 33 Kuva 3. Yhteiskuntavastuuraportoinnin toteutusprosessi.(Niskala & Tarna 2003) 2.4 Ympäristöraportoinnin välineet ja tehtävät Ympäristöraportoinnin julkaisemiseen voidaan käyttää vuosikertomuksia, erillisiä ympäristöraportteja, internetsivuja sekä toimipaikkojen ympäristöselontekoja. Internetin osuus raportointivälineenä on lisääntynyt viime vuosina eniten. Internetistä yritysten ja organisaatioiden omilta sivuilta voidaan ympäristöraporttidokumentit lukea suoraan muun näitä koskevan aineiston joukosta. Internet on julkaisukanavana edullinen, laaja ja yhä useamman ihmisen käytettävissä. Vuosikertomuksissa on suurissa yrityksissä vakiintumassa käytäntö, jossa ympäristöasioille omistetaan 2-4 sivua vuosikertomuksesta, mikä määrällisesti vastaa monissa yrityksissä henkilöstöasioille annettavaa tilaa. Vuosikertomusinformaatio sisältää tietoja yrityksen sitoutumisesta (ympäristöpolitiikka, sitoutuminen erilaisiin ohjelmiin, ympäristöasioiden hallintajärjestelmät), keskeisistä toimista kuluneena vuonna (investoinnit, uudet tuotteet, henkilöstönkoulutus), ympäristövaikutusten 34 kehityksestä (tärkeimmät päästötiedot) sekä taloudellisista näkökohdista (ympäristötoimien aiheuttamat menot ja tulot). Uutena kehitystrendinä yritysten vuosikertomusraportoinnissa on sen jakaminen useaksi julkaisuksi. Tällöin yrityksen tarkasta talousinformaatiosta tehdään oma julkaisunsa ja sen lisäksi julkaistaan yksi tai useampi yleisempi raportti, jotka käsittelevät ympäristöasioita, yrityksen yleistilannetta ja sosiaalista vastuuta. (Lovio 2004b) Suurissa yrityksissä erillisten ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraporttien sisältöjen sivumäärät ovat jo useissa kymmenissä – laajimmat alkavat lähennellä sivumäärältään jo kolminumeroisia lukuja. Nämä raportit ovatkin erittäin kattavia kuvauksia yrityksen kokonaisvaltaisesta ympäristöasioiden hoidosta ja lisäksi yhteiskuntavastuuraportit käsittelevät kattavasti myös yrityksen taloudellista ja yhteiskunnallista vastuuta. Monesti ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraporteille on myös tyypillistä, että raportin osana on vuosittain vaihtuva ajankohtainen erityisteema. Useat yritykset antavat raportissa tilaa myös sidosryhmien puheenvuoroille sekä sidosryhmäyhteistyön kuvaamiselle. (Lovio 2004b) Ympäristöraportin sisältö riippuu paljolti siitä tehtävästä, joka ympäristöraportin tulisi täyttää. Ympäristöraportointiin vaikuttaa olennaisesti kaksi tekijää. Ympäristöraportin tulisi tukea yrityksen tavoitteiden saavuttamista ja olla kohderyhmäsuuntautunut. Kohderyhmät ovat yrityksen sisäisiä tai ulkoisia sidosryhmiä. Ympäristöraportin tehtävät voidaan jakaa yrityksen sisäisiin ja ulkoisiin tehtäviin (Kurki 1999): - Yrityksen sisäiset tehtävät: ƒ Sisäinen informaatio: • Kohderyhminä ovat yrityksen hallitus ja työntekijät. • Ympäristöraportin tulisi omalta osaltaan tukea näiden ryhmien vaikuttamis- ja valvontatehtäviä sekä tiedottamista. ƒ Ohjaus: 35 • Ohjauksella tarkoitetaan tiedon tuottamista päätöksentekijöille, jotta he pystyisivät tekemään yrityksen ympäristöä mahdollisimman vähän rasittavia päätöksiä. • Ohjauksen toteuttamiseen on hyvä käyttää esimerkiksi ekotasetarkastelua. ƒ Motivointi: • Motivointi kohdistuu yrityksen työntekijöihin, koska yritysjohto voi ympäristöraportin avulla mahdollisesti parantaa työntekijöiden sitoutuneisuutta yritykseen. Työntekijät saavat yrityksestä positiivisen ja vastuuntuntoisen kuvan, mikäli se julkaisee vapaaehtoisesti ympäristöraportin. - Yrityksen ulkopuoliset tehtävät: ƒ Ennakointi: • Ennakoinnilla tarkoitetaan yrityksen sopeutumista tuleviin normeihin ja säädöksiin. • Tulevaisuudessa ympäristöraportointi voidaan säätää lailla tietyissä määrin pakolliseksi. Ja jos näin tehtäisiin, niin laki todennäköisesti perustuisi aiempiin vapaaehtoisiin raportteihin. ƒ Dokumentointi: • Dokumentoinnilla tarkoitetaan samaa kuin kirjanpidon dokumentointitehtävällä. • Ympäristöraporttien tulisi olla totuudenmukaisia, kattavia ja systemaattisia. Tällöin yritys voi esimerkiksi vastata yrityksen ulkopuolelta tuleviin vaatimuksiin ja kyselyihin. ƒ Ulkoinen informaatio ja PR: • Ulkoista informaatiota tuotetaan erityisesti yrityksen tärkeimmille sidosryhmille, kun taas PR-toiminta suunnataan suurelle yleisölle. • Tärkeimmille sidosryhmille on tuotettava niiden näkökulmasta merkittävää, kattavaa ja systemaattista tietoa, jonka avulla turvataan luottamus yrityksen toimintaa kohtaan. 36 • PR-tehtävän täyttämisessä yritykset voivat vapaammin muokata tietoa ja korostaa haluamiaan asioita. Tästä syystä yleensä korostetaankin positiivisia ympäristötekoja ja negatiiviset seikat jätetään vähemmälle tarkastelulle. 2.5 Ympäristöraportoinnin tavoitteet ja mahdollisuudet Ympäristöraportin tavoitteiden määrittelyn avulla voidaan konkretisoida haluttu tavoitetaso ja arvioida yrityksen valmiutta raportointiin. Tavoitteiden määrittely antaa yritykselle kuvan siitä, kuinka laajamittaisesta työstä raportin laadinnassa on kyse. Samalla yritys tekee päätöksen siitä, kuinka paljon resursseja se on valmis panostamaan raportoinnin toteutukseen. Raportoinnin tavoitteiden määrittelyn tulisi vastata seuraaviin kysymyksiin (Niskala & Tarna 2003): - Mitkä ovat raportin tärkeimmät tavoitteet ja mitä sen avulla pyritään saavuttamaan? - Ketkä ovat raportin keskeiset kohderyhmät? - Mitkä ovat tärkeimmät raportoitavat asiat? - Kuinka yksityiskohtainen raportin tulisi olla? - Voidaanko raportointiprosessissa hyödyntää aikaisempia kokemuksia tai muiden yritysten kokemuksia raportoinnista? - Noudatetaanko raportin laadinnassa tiettyä raportointiohjeistoa? - Mitä tietoa yrityksen ympäristöllisestä, taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta vastuusta raportin tulisi sisältää? - Mikä on paras toteutustapa raportille? - Ovatko sidosryhmät mukana raportointiprosessissa? - Mikä on raportoiva laskentakokonaisuus? Mitkä ovat laskentarajat? - Millaisia laskentaperiaatteita raportoinnissa sovelletaan? Ympäristöasioiden edistäminen yrityksissä edellyttää niiden painoarvon kasvattamista yritysten tuotteiden ja tuotannon kehittämisessä. Yrityksen johdon ja henkilöstön aikataulut ovat kuitenkin yleensä täynnä kiireisiä kaupallisia ja teknisiä asioita. Huolet 37 kustannuksista, markkinaosuuksista ja tekniikan toimivuudesta täyttävät helposti kaiken ajan, ja ympäristöasioiden lisääminen huolien listaan saatetaan kokonaan kokea vain häiriönä, joka vie huomion tärkeämmistä asioista. Asiaa on jatkuvasti myytävä läpi koko organisaation. Tämä on käytännön tilanne, johon yrityksissä ympäristöasioiden kehittämistä yrittävät henkilöt useimmiten törmäävät. Myymistyö tapahtuu usein henkilökohtaisena epämuodollisena vaikuttamisena. Ympäristöraportoinnin merkitys yrityksen ympäristöasioiden edistämiseen voi olla merkittäväkin. Raportoinnilla saadaan tiedotettua ympäristöasioista myös sisäisesti ja tietoa voidaan koota yhteen paikkaan. Ympäristöraportti voi itse asiassa olla tärkeä strateginen työkalu yrityksen ympäristöjohtamisessa ja organisaatiokulttuurin kehittämisessä (Lovio 2004b). Sisäisen ja ulkoisen viestinnän raja ei ole tärkeä, koska ympäristöviestinnässä olennaista on avoimuus ja kaikella ulkoisella viestinnällä on aina lukijansa myös yrityksen sisällä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna voidaan ajatella, että ympäristöraportin laatiminen ja julkaiseminen mahdollistaa seuraavat asiat (Lovio 2004b): Î Investointi tulevaisuuteen: ƒ Ympäristöraportti on ympäristöasioihin liittyvien mahdollisuuksien ja uhkien analyysi. Toisaalta myös johdon ja henkilöstön ympäristöasioihin sitouttamisen väline. Î Ympäristöjohtamisen seuraavan vuoden työkalu: ƒ Kriisijohtamisesta suunnitelmalliseen jatkuvaan parantamiseen. Ympäristöraportti on johdon ja henkilöstön kouluttamisen väline. Î Sidosryhmäkommunikaation nykyhetken väline: ƒ Ympäristöraportti vastaa keskeisiin kysymyksiin, tarjoaa yrityksen näkökulman keskusteluun. Ympäristöraportin laatimisen onnistuneisuutta ympäristöjohtamisen ja organisaatiokulttuurin näkökulmista voidaan arvioida asenteiden, tietojen ja toimenpiteiden näkökulmista esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla (Lovio 2004b): - Asenteet, arvot, tunteet: Î Onko raportin laatiminen lisännyt johdon ja henkilöstön ympäristötietoisuutta, sitoutuneisuutta ja aktiivisuutta? 38 - Tiedot ja taidot: Î Auttaako se paikantamaan yrityksen ongelmat ja etsimään niihin ratkaisuja? Lisääkö se henkilöstön tietoja omien toimenpiteiden vaikutuksista? - Toimenpiteet: Î Auttaako se suuntaamaan yrityksen tulevat toimenpiteet oikeisiin kysymyksiin? - Kokonaisvaikutus: Î Vaikutus yrityksen johtamiseen ja strategiaan ja sitä kautta suorituskykyyn? Huolellisen ja kattavan ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportin laatiminen johtaa yleensä melko pitkään ja raskaaseen raporttiin. Tällöin voidaan kysyä, mikä merkitys sillä voi olla eri sidosryhmille tapahtuvassa viestinnässä. Ympäristöraportti ei olekaan ajankohtaisen tiedottaminen ja tuotemainonnan väline vaan niiden sijaan hyvä väline vaikuttaa vaikutusvaltaisiin asiantuntijoihin eri sidosryhmissä. Hyvin laadittu ympäristöraportti toimii ensiksikin hieman samoin kuin erilaiset sertifikaatit. Sen olemassaolo on jo sinänsä osoittamassa, että yritys on paneutunut ympäristöasioiden hoitoon ja raportoi niistä myös julkisuuteen. Ympäristöraportin olemassaolo on esimerkiksi lähes välttämättömyys, jos yritys haluaa päästä mukaan ympäristöindekseihin ja –rahastoihin. Lisäksi ympäristöraportin perusteellisella informaatiolla voidaan vaikuttaa asiantuntijoiden käsitykseen yrityksen ympäristönsuojelun todellisesta tasosta. Asiantuntijat vertailevat usein monien yritysten ympäristöraportteja. Niiden perusteella voidaan muodostaa kuvaa eri toimialojen parhaista yrityksistä.(Lovio 2004b) Ympäristöraportti toimii myös yrityksen muun suppeamman ympäristöviestinnän tukimateriaalina. Yritysten suppeamuotoiseen ympäristöviestintään, kuten tuotemainonta ja kriisiviestintä, suhtaudutaan usein aiheellisestikin kriittisesti. Siksi niiden tueksi tarvitaan materiaalia, joka kertoo pinnallisemman viestinnän taustalla olevat asiat.(Lovio 2004b) 39 3. YMPÄRISTÖRAPORTIN MALLIT JA OHJEET Ympäristöraportointi perustuu Suomessa vielä vapaaehtoisuuteen, ja ympäristöraporttien laadintaan on olemassa monenlaisia ohjeistavia malleja ja periaatteita. Yritykset ja organisaatiot voivat raporttia laatiessaan painottaa myös omasta näkökohdastaan merkittävimmäksi näkemiään asioita ja käsitellä niitä tarkemmin, kun taas vähemmän merkitykselliset asiat jäävät vähemmälle käsittelylle tai kokonaan käsittelemättä. Muiden muassa näistä syistä ympäristöraportit eroavat toisistaan. Jotta ympäristöraportit olisivat lukijalleen käyttökelpoisia, on niiden laadinnassa syytä noudattaa tiettyjä periaatteita. Raportin kattavuuden tulee määräytyä organisaation koon ja ympäristö- ja yhteiskuntavaikutusten perusteella. Yleisesti raportin yhtenä osana on toiminnan aiheuttamien merkittävien ympäristönäkökohtien ja ympäristövaikutusten arviointi ja niiden vähentämisen avulla aikaansaatu ympäristönsuojelun taso. Vaikutusten arvioinnin tulee kattaa myös tuotteet ja palvelut. Ympäristönsuojelun tasoa tulee verrata organisaation itselleen asettamiin tavoitteisiin sekä mahdollisuuksien mukaan ympäristönsuojelun tasoon muissa vastaavanlaisissa organisaatioissa. Ympäristöraportin muut osat ovat toimintaympäristön kuvaus (ns. tuoteseloste), ympäristöjohtamisen kuvaus, ympäristöohjelma (sisältäen tavoitteet, keinot ja aikataulut) sekä suunnitellut ja jo tehdyt parannustoimenpiteet. Näiden lisäksi on hyvä kertoa myös organisaation ympäristönsuojelutyössä eteen tulleista ongelmista ja niiden ratkaisutavoista, sekä ympäristöasioihin liittyvistä taloudellisista ja yhteiskunnallisista näkökohdista.(Ympäristöministeriö 1999) Hyvän ympäristöraportin taustalla on hyvin hoidettu ympäristötyö. Yrityksen tai organisaation on helppo viestiä asioista, joihin se on aidosti perehtynyt ja panostanut. Hyvä ympäristöraportti on järjestelmällinen ja objektiivinen yhteenveto ympäristötyöstä ja keskeisistä ympäristövaikutuksista kuluneelta raportointikaudelta. Hyvä ympäristöraportti myös osoittaa, että raportoiva yritys tai organisaatio tunnistaa aiheuttamansa välittömät ja välilliset ympäristövaikutukset sekä kertoo miten näihin vaikutuksiin on käyty käsiksi. 40 Tässä kappaleessa käsitellään ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportin laadintaa ohjeistavia malleja ja ohjeita. Näitä malleja ja ohjeita on kehitetty yhtenäistämään raportointikäytäntöä, parantamaan raporttien vertailukelpoisuutta ja auttamaan luomaan sisällöltään mahdollisimman kattavia raportteja. 3.1 Global Reporting Initiative (GRI) –raportointiohjeisto GRI –raportointiohjeiston kehitystyö alkoi vuonna 1997 YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja Coalition for Environmentally Responsible Economics (CERES) –järjestön toimesta. Päämääränä oli saada aikaan laajasti hyväksytty raportointiohjeisto ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointiin, joka yhdistäisi erilaiset ja eritasoiset ohjeistot ja suositukset.(Niskala & Tarna 2003) Ensimmäinen versio GRI –raportointiohjeistosta julkistettiin vuonna 1999 ja se yhdisti aikaisemmat ympäristöraportointia koskeneet hajanaiset ohjeistot ja suositukset yhdeksi toimintamalliksi. Yritykset testasivat toimintamallia omassa toiminnassaan ja tuottivat palautetta kehittämisprosessiin. Seuraava versio julkistettiin vuonna 2000 ja siihen versioon tulivat mukaan myös raportointiperiaatteet. Versiota päivitettiin edelleen vuonna 2002 ja samana vuonna perustettiin myös pysyvä GRI:n sihteeristö Amsterdamiin. Nykyään GRI on säätiö, jonka toimintaa rahoittavat YK:n ympäristöohjelma UNEP ja useat yksityiset säätiöt ja organisaatiot. GRI –ohjeiston kehitystyö jatkuu edelleen toimialakohtaisten ohjeistojen laatimiseksi. (Niskala & Tarna 2003) Nykyään GRI –raportointiohjeisto on tunnetuin ja laajasti kansainvälisesti ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointiin käytetty ohjeisto. Malli edustaa laajaa kestävän kehityksen kolmiulotteisen mallin sovellusta, jossa ympäristövastuun ohella tarkastellaan yrityksen taloudellista ja sosiaalista vastuuta. GRI –raportointiohjeiston tärkein tavoite on parantaa yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraporttien vertailukelpoisuutta. Vertailukelpoisuus on tärkeää, jotta 41 yritysten toimintaa ja tuloksia eri osa-alueilla voitaisiin arvioida yhteismitallisesti. Toisaalta ympäristövastuun ja varsinkin laajemmin yhteiskuntavastuun kysymykset voivat erota toisistaan merkittävästi eri yrityksissä, eri toimialoilla ja erilaisissa toimintakulttuureissa. Tämän vuoksi GRI pyrkii ottamaan huomioon myös yrityskohtaisten erojen vaikutukset raportoinnin kehittämisessä. Toinen GRI:n tavoite on kehittää ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin käytäntöjä tilinpäätösraportointia vastaavalle tasolle. (Niskala & Tarna 2003) GRI –raportointiohjeisto sisältää raportointiohjeistuksen soveltamisohjeet ja raportointiperiaatteet sekä raportin sisällön kuvauksen. Ohjeiston liitteissä on esitetty GRI –prosessin kuvaus sekä yhteiskuntavastuullisen raportoinnin yhteys tilinpäätösraportointiin. Lisäksi liitteissä on selvitys ohjeiston asteittaisesta soveltamisesta, raportin luotettavuuden tarkistuksista ja tietojen laadunvarmistuksesta sekä luettelo GRI –indikaattoreista ja –sisältöindekseistä. (Pohjola 2003) Seuraavissa kappaleissa käsitellään vuoden 2002 GRI –raportointiohjeistoa. Tämän vuoden syksyllä eli lokakuussa 2006 on tarkoitus valmistua päivitetty kolmannen sukupolven GRI –raportointiohjeisto, joka tunnetaan nimellä G3. Se on kuitenkin tämän diplomityön tekemisen aikaan vielä luonnostasolla, joten sitä ei käsitellä tässä työssä. 3.1.1 GRI –raportointiohjeiston laskentakokonaisuus Raportoitavan kokonaisuuden määrittäminen on olennainen osa GRI –raportoinnin prosessia. Laskentakokonaisuuden ymmärtäminen ja kuvaaminen on edellytys sille, että raportoituja tietoja voidaan järkevästi käyttää ja liittää ne raportoivan yksikön toimintaan. Laskentakokonaisuus tarkoittaa sitä juridista, operatiivista tai muutoin yksiselitteisesti määritettyä toiminnallista kokonaisuutta, jonka yhteiskunnallisista vaikutuksista voidaan kerätä ja raportoida taloudellista, ympäristöön liittyvää ja sosiaalista tietoa. Laskentakokonaisuuden määrittelyllä on erityistä merkitystä yhdisteltäessä eri yksikköjä koskevia tietoja laskentakokonaisuuden raportoimiksi tiedoiksi. (Niskala & Tarna 2003) 42 Ympäristöraportoinnissa voidaan noudattaa mallia, jossa laskentakokonaisuudeksi määritellään tietty toiminnallinen kokonaisuus, yleensä esimerkiksi teollisen konsernin tuotannolliset toimipaikat. Ympäristötietojen osalta voidaan hyvinkin saada kerättyä oleellisimmat tiedot konsernitasolla, jos laskentarajaksi valitaan tuotannolliset yksiköt ja myynti- ja markkinointiyhtiöiden sekä hallinnollisten toimien ympäristötiedot ajatellaan kokonaisuuden kannalta vähäisiksi. Jos tätä periaatetta sovellettaisiin esimerkiksi myös sosiaalisiin tuloksiin, niin vain tuotantolaitosten henkilöstöä koskevat tiedot otettaisiin mukaan lopulliseen yhteiskuntavastuuraporttiin. Oman ongelmansa laskentarajan määrittelyyn tuovat vielä sopimusvalmistus ja toimintojen ulkoistaminen. Juridisesta laskentakokonaisuudesta lähtevä tarkastelu jättää helposti huomioon ottamatta yrityksen vastuun sopimusvalmistuksen ja ulkoistettujen toimintojen taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista.(Niskala & Tarna 2003) Edistyksellisimmät yhteiskuntavastuuraportoijat ovat alkaneet sisällyttää laskentakokonaisuuteen tietoja myös juridisen rakenteen ulkopuolelta. Esimerkiksi toimittajaketjua ja alihankkijoita koskevat tiedot sekä tuotteen elinkaaren aikaiset tiedot raaka-aineiden valmistuksen, kuljetuksen, tuotteen käytön ja käytön jälkeisistä ympäristövaikutuksista. Tavoitteena on tällöin antaa riittävä ja tasapainoinen kuva koko arvoketjun yhteiskuntavastuullisuudesta. EU:n komissio puolestaan on omissa suosituksissaan lähtenyt siitä, että raportoivan kokonaisuuden tulee olla sama yrityksen tilinpäätöksessä ja erillisessä yhteiskuntavastuuraportissa. Jos erillisen yhteiskuntavastuuraportin kattavuus poikkeaa tilinpäätöksestä, tulee tästä kertoa raportissa.(Niskala & Tarna 2003) Yleisesti on hyväksytty ajatus, että yrityksen tulisi sisällyttää yhteiskuntavastuuraportointiinsa sellaiset asiat, joihin se itse voi välittömästi vaikuttaa. Sen sijaan yrityksen toiminnan välillisiä vaikutuksia ei välttämättä aina voida katsoa kuuluvaksi raportoitavaan laskentakokonaisuuteen.(Niskala & Tarna 2003) Yhteiskuntavastuun raportoinnissa laskentaraja tulisi valita siten, että riittävän ja tasapainoisen kuvan antaminen raportoitavan kokonaisuuden vaikutuksista on mahdollista. Tämä voi tarkoittaa juridista yrityskokonaisuutta laajempaa kokonaisuutta. 43 Laskentarajan määrittäminen alkaa vaikutusten tunnistamisesta koko arvoketjussa. Arvoketju alkaa materiaalin valmistajista ja lähestyy raportoivaa yritystä alihankkijoiden ja logististen palvelujen tuottajien kautta. Arvoketju jatkuu raportoivasta yrityksestä edelleen myyjien ja välittäjien kautta asiakkaille ja päättyy tuotteen loppukäyttäjiin. (Niskala 2004) Tärkeää on määrittää laskentaraja siten, että raportoitavan kokonaisuuden vaikutuspiiriin kuuluvat merkittävät yhteiskuntavastuun näkökohdat tulevat mukaan. Laskentarajan määrittämistä helpottaa ns. ”referenssi-laskentarajan” määrittäminen. Tämä voi olla esimerkiksi juridinen konsernikokonaisuus. Laskentarajan kuvauksessa sitten esitetään poikkeamat tästä kokonaisuudesta.(Niskala 2004) 3.1.2 GRI –raportointiohjeiston yleiset raportointiperiaatteet GRI –raportointiohjeiston yleiset raportointiperiaatteet muodostavat perustan raportoinnille, määrittelevät raportoinnin sisältöä, tietojen laadunvarmistusta ja luotettavuutta sekä tietojen esittämistä. Kuvassa 4 on esitetty GRI –ohjeiston yleiset raportointiperiaatteet. 44 Kuva 4. GRI- raportointiohjeiston yleiset raportointiperiaatteet. (GRI 2006a ja Niskala & Tarna 2003) Läpinäkyvyys ja täydellisyys ovat lähtökohtia raportoinnille. Ne määrittelevät myös muiden raportointiperiaatteiden sisältöä ja tulkintaa. Todennettavuus liittyy tietojen tuottamisen aukottomuuteen ja tiedon tuottamisketjun luotettavuuden varmentamiseen. Kestävän kehityksen asiayhteys, kattavuus ja olennaisuus ovat keskeisiä periaatteita määritettäessä, mitä tietoa yhteiskuntavastuusta raportoidaan. Raportoinnin laadunvarmistusta ja luotettavuutta käsittelevät periaatteet ovat oikeellisuus, neutraalisuus ja vertailukelpoisuus. Raporttien tulee olla vertailukelpoisia eri vuosien ja eri yritysten välillä. Selkeys ja oikea-aikaisuus liittyvät tietojen saatavuuteen. Tavoitteena on tuottaa helposti saatavilla olevaa tietoa sidosryhmille sellaisella ajanjaksolla, että tieto on käyttökelpoista sidosryhmille. (Niskala & Tarna 2003) 45 3.1.3 GRI –raportointiohjeiston mukaisen yhteiskuntavastuuraportin sisältö Raportin suunnittelun tueksi GRI -raportointiohjeistossa on määritelty seuraavassa listassa esitettyjä yleisiä ohjeita. GRI –raportoinnin yleiset ohjeet (GRI 2006b): 1. Laskentakokonaisuuden rajat: ƒ Raportoiva organisaatio voi koostua monimutkaisesta yritysrakenteesta tai toiminnallisesta kokonaisuudesta. ƒ Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että raportin kattavuus vastaa laskentakokonaisuuden taloudellisia ja sosiaalisia sekä ympäristövaikutuksia. ƒ Tähän liittyvät rajoitteen tulee kertoa raportissa. 2. Teknisten ohjeiden käyttö: ƒ GRI on laatinut teknisiä ohjeita yhteiskuntavastuun eri osa-alueiden tulosten esittämisen yhdenmukaistamiseksi. ƒ Tällä hetkellä teknisiä ohjeita on vasta muutamille alueille, mutta jatkossa niiden määrä tulee kasvamaan. ƒ Jos raportoitava kokonaisuus ei jostain syystä noudata annettuja teknisiä ohjeita, tulee raportoinnissa selkeästi kuvata tunnusluvun mittaamisessa käytetyt periaatteet ja tiedon keruumenetelmät. ƒ Mikäli teknisiä ohjeita ei ole käytettävissä jollakin alueella, tulee tiedon raportoinnin perustua ammattitaitoiseen arviointiin sekä kansainvälisiin standardeihin ja sopimuksiin. 3. Mittayksiköt ƒ Raportoidut tiedot tulee esittää yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä mittayksikköjä (esim. kg, t, m3, l, km) ja muuntokertoimia käyttäen. 46 4. Ajanjakso ja tavoitteet ƒ Mikäli mahdollista raportoinnissa tulisi esittää tuloksia koskevat tiedot siten, että nykyinen ja tuleva kehitys voidaan ymmärtää. ƒ Minimivaatimus on, että raportoitavan kokonaisuuden osalta esitetään raportointiajanjakson tieto sekä vertailulukuna kahden edellisen jakson tiedot. ƒ Lisäksi tulee esittää tunnuslukua koskeva tavoite tulevalle raportointijaksolle. ƒ Mahdollisuuksien mukaan tietoa voidaan myös täydentää toimialan keskiarvoa kuvaavalla tiedolla. 5. Absoluuttiset ja suhteelliset tiedot ƒ Pääsäännön mukaan yhteiskuntavastuuraportoinnin tiedot tulee esittää absoluuttisina määrinä ja täydentää näitä tietoja suhteellisilla tiedoilla. ƒ Absoluuttisten tietojen perusteella raporttien käyttäjät voivat myös muodostaa omia suhdelukuja GRI –ohjeiston luvussa C.2 esitettyjen perustietojen avulla. ƒ GRI kuitenkin korostaa suhteellisten tietojen arvoa erityisesti kehitystrendien kuvaamisessa ja yhdistettäessä yhteiskuntavastuun eri osa-alueiden tietoja. ƒ Mikäli suhteellisia tietoja esitetään, tulee esittää myös lähtötiedot kaikilta osin. 6. Tietojen yhdistely ƒ Raportoivan laskentakokonaisuuden osalta tulee määritellä kunkin tunnusluvun järkevä yhdistelytaso. ƒ Joidenkin tunnuslukujen osalta voi olla järkevää yhdistellä tieto konsernitasolla, kun toisten tietojen osalta on hyödyllisempää yhdistellä tietoa liiketoiminta-alueen, toiminnallisen kokonaisuuden, tuotantolaitoksen tai jonkin muun yksikön tasolla. 47 7. Graafiset esitykset ƒ Graafisten esitysten käyttö voi parantaa raportoinnin selkeyttä ja hyödyllisyyttä. ƒ Esitystapa ei kuitenkaan saa johtaa lukijaa harhaan. ƒ Graafiset esitykset tukevat aina tekstiä ja lähtötietoja, eivät korvaa niitä. ƒ Graafien lähtötiedot tulee esittää raportissa tai sen liitteenä. 8. Yhteenveto ƒ GRI suosittelee yhteenvedon liittämistä raporttiin. Yhteenveto pitää kuitenkin olla johdettu raportissa esitetystä aineistosta ja sen tulee olla johdonmukainen raportin tietojen kanssa. GRI antaa yhteisen mallin yhteiskuntavastuuraportoinnin rakenteelle ja sisällölle. Raportin rakenne on järjestetty loogiseksi kokonaisuudeksi, jonka perusteella voidaan muodostaa kokonaiskuva raportoivan laskentakokonaisuuden yhteiskunnallisista vaikutuksista ja tuloksista taloudellisen vastuun, ympäristövastuun ja sosiaalisen vastuun alueilla ( Niskala & Tarna 2003). Kuvassa 5 on esitetty GRI –raportoinnin rakenne. Kuva 5. GRI -raportoinnin rakenne. (Niskala & Tarna 2003) 48 GRI –raportointirakenteen otsikkotaso jakaantuu edelleen seuraavan luettelon mukaisesti. GRI –raportoinnin otsikkotaso (GRI 2006c): 1. Visio ja strategia: 1.1. Organisaation ja vision esittely ja sen suhde kestävän kehityksen periaatteisiin 1.2. Pääjohtajan katsaus 2. Profiili: Organisaation profiili: 2.1. Organisaation nimi 2.2. Tärkeimmät tuotteet ja palvelut sekä tavaramerkit 2.3. Operatiivinen rakenne 2.4. Kuvaus tärkeimmistä osastoista, tytär- ja osakkuusyhtiöistä ja yhteisyrityksistä 2.5. Maat, joissa organisaatio toimii 2.6. Organisaation omistus ja juridinen muoto 2.7. Markkina-alueet 2.8. Raportoivan organisaation toiminnan laajuus (esim. työntekijöiden määrä, tuotannon ja palveluiden määrät, liikevaihto, markkina-arvo, jalostusarvo ja taseen loppusumma) 2.9. Sidosryhmät Raportin näkökulma: 2.10. Yhteishenkilöt ja heidän yhteystietonsa 2.11. Raportointiajanjakso 2.12. Aiemmat raportit (jos niitä on) 2.13. Laskentakokonaisuus ja siihen liittyvät rajoitukset (esim. maat / alueet, tuotteet / palvelut, liiketoiminta-alueet / tuotantolaitokset / tytäryhtiöt / yhteisyritykset) 49 2.14. Merkittävimmät muutokset koossa, rakenteessa, omistuksessa, tuotteissa/palveluissa verrattuna edellisiin raportteihin. 2.15. Raportointiperiaatteet osittain omistettujen tytäryhtiöiden, osakkuusyhtiöiden, yhteisyritysten, vuokrattujen toimitilojen, ulkoistettujen toimintojen ja muiden tilanteiden osalta, jotka oleellisesti vaikuttavat raportoinnin vertailtavuuteen. 2.16. Selonteko niistä tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet tietojen uudelleen arviointiin. Raportointiprofiili: 2.17. Päätökset olla noudattamatta GRI –raportointiohjeiston teknisiä laskentaohjeita. 2.18. Laskenta- ja raportointikriteerit, joita on käytetty taloudellisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten tekijöiden kustannuksille ja tuotoille. 2.19. Taloudellisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten tekijöiden mittaus- ja laskentametodien merkittävimmät muutokset verrattuna edellisiin vuosiin. 2.20. Toimintatavat ja sisäiset käytännöt raportoitavan tiedon oikeellisuuden, tarkkuuden ja kattavuuden varmistamiseksi. 2.21. Toimintatavat ja nykyinen käytäntö koko raportin todentamiseksi ulkopuolisella ja riippumattomalla taholla. 2.22. Tavat, joilla raportin käyttäjä voi saada lisätietoja organisaation toiminnan taloudellisista, ympäristöön kohdistuvista ja sosiaalisista vaikutuksista sekä toimipaikkakohtaisista tiedoista.(Jos niitä on saatavilla) 3. Organisaation hallintokäytännöt ja johtamisjärjestelmät: Hallintokäytännöt ja johtamisjärjestelmät: 3.1. Organisaatiokaavion rakenne sisältäen hallituksen alaisuudessa työskentelevät tärkeimmät työryhmät, jotka ovat vastuussa organisaation strategiasta ja johtamisesta 3.2. Riippumattomien johtajien prosenttiosuus hallituksessa 50 3.3. Valintaprosessin kuvaus, jolla hallitus hankkii käyttöönsä tarvitsemaansa ympäristöllisten ja sosiaalisten asioiden asiantuntemusta ohjatakseen strategian mukaista toimintaa. 3.4. Hallitustason prosessit, joita tehdään taloudellisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten riskien ja mahdollisuuksien valvonnassa. 3.5. Organisaation taloudellisten ja ei-taloudellisten tavoitteiden yhdistäminen palkitsemisjärjestelmissä. 3.6. Järjestelmien valvonnasta, implementoinnista ja laadittujen talous-, ympäristö- ja sosiaalisten ohjelmien tarkistuksesta vastaavan yksikön rakenne ja vastuussa olevat avainhenkilöt. 3.7. Organisaation arvot ja missio, eettiset toimintaperiaatteet sekä taloudellista, ympäristöllistä ja sosiaalista vastuuta ohjaavat politiikat. 3.8. Menettelytapa, jolla omistajat esittävät ehdotuksensa tai ohjeensa hallitukselle. Sidosryhmävuorovaikutus: 3.9. Tärkeimpien sidosryhmien määrittely 3.10.Sidosryhmäyhteistyön raportointi määrällisesti yhteistyömenetelmittäin ja sidosryhmittäin. 3.11.Sidosryhmäyhteistyön tuloksena syntyneet tiedot 3.12.Sidosryhmävuorovaikutuksessa syntyneen tiedon käyttö. Toimintapolitiikat ja johtamisjärjestelmät: 3.13.Varovaisuusperiaatteen määrittely 3.14.Organisaation hyväksymät vapaaehtoiset taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset periaatteet tai muut ohjeet. 3.15.Merkittävimmät jäsenyydet erilaisissa järjestöissä ja organisaatioissa. 3.16.Politiikat ja järjestelmät toimittajaketjun sekä tuotteiden ja palveluiden ympäristöllisten ja sosiaalisten vaikutusten hallintaan. 3.17.Selostus siitä, miten organisaatio hallitsee välilliset taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset, joita sen toiminnasta aiheutuu. 51 3.18.Tärkeimmät tarkasteltavan raportointikauden päätökset, jotka koskevat toimintojen sijaintia tai niiden muutoksia. 3.19.Ohjelmat ja menettelytavat taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen suorituskyvyn parantamiseen (esim. painopisteet ja tavoitteet, tärkeimmät ohjelmat suorituskyvyn parantamiseksi, sisäinen viestintä ja koulutus, kehittymisen tarkastelu, sisäinen ja ulkoinen auditointi ja johdon katselmus). 3.20.Sertifioitujen taloudellisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten johtamisjärjestelmien kattavuus. 4. GRI –sisältöindeksi 4.1. Taulukkomuotoinen sisällysluettelo GRI -raportointiohjeiston sisällöstä. Sen tavoitteena on helpottaa GRI –raportointiohjeiston mukaisten tietojen löytämistä yhteiskuntavastuuraporteista. (GRI –sisältöindeksi on esitetty kuvassa 6) 5. GRI -tunnusluvut ƒ Tunnusluvut on jaettu kahteen luokkaan: avaintunnusluvut ja valinnaiset tunnusluvut. Tunnusluvut on luokiteltu edelleen taloudellisen vastuun, ympäristövastuun ja sosiaalisen vastuun tunnuslukuihin. Jaottelu perustuu kestävän kehityksen käsitteeseen. Avaintunnusluvut ovat sellaisia, jotka sopivat kaikille raportoijille ja kiinnostavat yleisesti useimpia sidosryhmiä. Sanalla avain on haluttu painottaa tunnusluvun merkitystä sekä raporttien käyttäjille että laatijoille. Valinnaisille tunnusluvuille tyypillisiä piirteitä ovat (Niskala & Tarna 2003): ƒ ne edustavat parasta käytäntöä yhteiskuntavastuun raportoinnissa ja niitä käyttävät tällä hetkellä vain harvat yritykset. ƒ ne tuottavat informaatiota sidosryhmille, jotka ovat erityisen tärkeitä raportoivalle yritykselle. ƒ niiden kokeileminen raportoinnissa on koettu tärkeäksi ja ne voivat tulevaisuudessa olla raportoinnin avaintunnuslukuja. 52 Kuva 6. GRI –sisältöindeksi. (Niskala & Tarna 2003) 53 3.1.4 GRI –raportointiohjeiston tunnusluvut Taloudellisen vastuun tunnusluvut kuvaavat raportoivan organisaation välittömiä ja välillisiä taloudellisia vaikutuksia. Taloudellisen vastuun tulisi kattaa yrityksen toiminnan kaikki taloudelliset vaikutukset sisältäen tilinpäätösraportoinnin kuvaamat asiat sekä aineettoman pääoman kysymykset. Yhteiskuntavastuun taloudellinen ulottuvuus keskittyy siihen, kuinka yrityksen toiminta vaikuttaa sen keskeisiin sidosryhmiin, kuinka sidosryhmien taloudellinen tilanne muuttuu yrityksen toimenpiteiden seurauksena. Yrityksen taloudellinen menestyminen luo pohjan myös yhteiskuntavastuullisen toiminnan kehittämiselle. (Niskala & Tarna 2003) Taloudellisen vastuun tunnusluvut jaotellaan GRI –ohjeistuksen mukaan taulukossa 7 esitetyllä tavalla: Taulukko 7. Taloudellisen vastuun tunnusluvut.( GRI 2006d) Avaintunnusluvut Valinnaiset tunnusluvut Asiakkaat EC1.Liikevaihto EC2. Markkinoiden maantieteellinen jakauma Toimittajat EC3. Hankittujen tuotteiden, materiaalien ja palveluiden kustannukset. EC4. Sopimusehtojen mukaan maksettujen sopimusten prosenttiosuus, lukuun ottamatta sovittuja viivästysrangaistuksia. EC11. Toimittajien jakautuminen organisaatioittain ja maittain. Henkilöstö EC5. Henkilöstömenot sivukuluineen jaoteltuina maittain tai alueittain. Pääoman sijoittajat EC6. Pääoman sijoittajille maksetut korot ja osingot. EC7. Voitot/tappiot raportointikauden lopussa. Julkinen sektori EC8. Kaikkien verojen summa maittain jaoteltuna. EC9. Saadut avustukset jaoteltuna maittain. EC10. Yleishyödyllisille yhteisöille annettu taloudellinen tuki ja muut avustukset jaotettuna saajaryhmittäin. EC12. Ydinliikealueen ulkopuolisen infrastruktuurin kehitykseen käytetty rahasumma. 54 Välilliset taloudelliset vaikutukset EC13. Organisaation välilliset taloudelliset vaikutukset. GRI –raportointiohjeistuksessa ympäristövastuun tunnusluvut on jaoteltu keskeisten ympäristönäkökohtien mukaisesti. Ympäristövastuun osalta tietojen raportoiminen sekä absoluuttisina että suhteellisina tunnuslukuina on tärkeää. Absoluuttiset tunnusluvut kuvaavat vaikutusten ja toimintojen laajuutta ja siten mahdollistavat tunnuslukujen tarkastelun myös suhteessa laajempiin koko ekosysteemiä koskeviin vaikutuksiin ja ympäristön tilaan. Suhteelliset tunnusluvut puolestaan kuvaavat raportoitavan organisaation toiminnan tehokkuutta ja siten mahdollistavat vertailut erikokoisten organisaatioiden välillä.( Niskala & Tarna 2003) GRI –raportoinnissa ympäristötietojen määrittäminen perustuu materiaalivirtojen tarkasteluun ja ympäristötaseen periaatteeseen sekä elinkaariajattelun soveltamiseen raportoitavien vaikutusten tarkastelussa. Lähtökohtana on kertoa ns. panos - tuotosmallin mukaisesti yrityksen materiaalivirroista ( Niskala & Tarna 2003). Ympäristötaseen perusperiaate on esitetty kuvassa 7. Kuva 7. Ympäristötaseen perusperiaate.(Niskala & Tarna 2003) 55 Ympäristövastuun tunnusluvut jaotellaan GRI –ohjeistuksen mukaan taulukossa 8 esitetyllä tavalla Taulukko 8. GRI –raportointiohjeiston ympäristövastuun tunnusluvut.( GRI 2006e) Avaintunnusluvut Valinnaiset tunnusluvut Materiaalit EN1. Materiaalien kokonaiskulutus tyypeittäin lukuun ottamatta vettä. EN2. Raportoivan organisaation ulkopuolelta hankitun jätemateriaalin (käsitelty ja käsittelemätön) käyttöprosentti. Energia EN17. Aloitteet uusiutuvien energialähteiden käyttöönottamiseksi ja energiatehokkuuden lisäämiseksi. EN3. Välitön energiankulutus jaoteltuna primäärienergialähteittäin. EN18. Energiankulutuksen ekologinen jalanjälki päätuotteille.(Esim. elinkaarenaikainen energiantarve vuosittain) EN4. Välillinen energiankäyttö. EN19. Muu välillinen energiankulutus, kuten matkustaminen, tuotteen elinkaaren hallinta ja energia-intensiivisten materiaalien käyttö. Vesi EN20. Vesistö- ja pohjavesialueet, joiden ekosysteemiin tai eliöstöön veden käyttö merkittävästi vaikuttaa. EN21. Vuotuinen pohja- ja pintaveden käyttö prosentteina siitä määrästä, joka on saatavissa kokonaisuutena kyseisistä raakavesilähteistä. EN5. Veden kokonaiskulutus EN22. Kierrätettävän ja uudelleen käytetyn veden kokonaismäärä. Luonnon monimuotoisuus EN.23. Tuotannollisessa toiminnassa tai hyödyntämisessä käytettyjen omistettujen, vuokrattujen tai hallinnoitujen maa- alueiden kokonaismäärä. EN6. Luonnon monimuotoisuudeltaan rikkailla alueilla omistettujen, vuokrattujen tai hallinnoitujen maa-alueiden sijainnit ja koot. EN24. Läpäisemättömän pintamaan prosenttiosuus omistettujen tai vuokrattujen maa-alueiden aloista. EN7. Kuvataan merkittävät luonnon monimuotoisuuteen maa-, vesistö- ja meriympäristöissä kohdistuvat vaikutukset, EN25. Toimintojen vaikutukset suojelluilla ja luonnon monimuotoisuuden kannalta herkillä alueilla. 56 EN26. Toimintojen aiheuttamat muutokset luonnontilaisissa elinympäristöissä sekä suojellun ja luonnontilaan palautettujen elinympäristöjen prosenttiosuus. EN27. Päämäärät, ohjelmat ja tavoitteet suojella ja kunnostaa alkuperäisiä ekosysteemejä ja lajeja saastuneilla alueilla. EN28. IUCN:n punaisen listan mukaisten lajien määrä kasvualueilla, joihin toiminta vaikuttaa. (IUCN on määritellyt uhanalaiset lajit) meriympäristöissä kohdistuvat vaikutukset, jotka aiheutuvat toiminnoista ja/tai tuotteista ja palveluista. EN29. Liiketoimintayksiköiden toiminta tai suunnitellut toiminnot alueilla tai niiden ympäristöissä, jotka ovat suojeltuja tai luonnon monimuotoisuuden kannalta herkkiä. Päästöt ja jätteet EN8. Kasvihuonekaasujen päästöt (CO2, CH4, N2O, HFCs, PFCs ja CF6), jotka raportoidaan kukin erikseen CO2- ekvivalenttitonneina seuraavasti: ƒ välittömät päästöt (oma toiminta) ƒ välilliset päästöt (ostettu sähkö-, lämpö- ja höyryenergia) EN30. Muut merkittävät välilliset kasvihuonekaasujen päästöt. EN9. Otsonikatoa aiheuttavien aineiden käyttö ja päästöt. EN31. Baselin sopimuksen (liitteiden I, II, III ja VIII) vaarallisiksi määrittelemien jätteiden tuotanto, kuljetus, maahantuonti ja maastavienti. EN10. Typen- ja rikinoksidien (NOx ja SOx) päästöt sekä muut merkittävät ilmapäästöt tyypeittäin. EN11. Jätteiden kokonaismäärä tyypeittäin ja käsittelytavoittain. EN12. Merkittävät päästöt vesistöihin tyypeittäin EN13. Merkittävät kemikaali-, öljy- ja polttoainevuodot sekä vuotojen määrä ja suuruus. EN32. Vedenottopaikat ja ekosysteemit sekä elinympäristöt, joihin jätevesipäästöt ovat merkittävästi vaikuttaneet. Toimittajat EN33. Toimittajien olennaiset ympäristötulokset suhteessa organisaation ympäristöasioihin, jotka on esitelty johtamisjärjestelmissä (3.16) 57 Tuotteet ja palvelut EN14. Merkittävät ympäristövaikutukset, jotka aiheutuvat päätuotteista ja – palveluista. EN15. Myytyjen tuotteiden painosta prosenttiosuus, joka on kierrätettävissä tai uudelleenkäytettävissä tuotetta hävitettäessä ja prosenttiosuus todellisesta hyötykäytöstä. Määräystenmukaisuus EN16. Ympäristöasioita koskevien kansainvälisten sopimusten, kansallisten lakien ja paikallisten määräysten rikkomukset sekä niistä aiheutuneet sakot. Kuljetukset EN34. Merkittävät ympäristövaikutukset, joita aiheutuu logistiseen ketjuun sisältyvistä kuljetuksista. Yhteiset vaikutukset EN35. Kokonaisympäristömenot tyypeittäin Sosiaalisen vastuun tunnusluvut ovat työvoiman määrään ja jakaumaan, työehtosopimuksiin ja ihmisoikeuksiin sekä työterveyteen ja –turvallisuuteen liittyviä asioita. Yhteiskuntaan laajemmin liittyvät seikat, kuten lahjonta ja poliittinen vaikuttaminen kuuluvat tähän osaan tunnuslukuja.(Pohjola 2003) Usein sosiaaliset tunnusluvut liittyvät organisaation aineettomaan pääomaan, kuten osaamispääomaan ja maineeseen. Sosiaalinen vastuu on yritykselle suurelta osin myös riskienhallinnan kysymys, joten sosiaalista vastuuta mitataan riskien hallinnan käytäntöjen systemaattisuuden ja valvontajärjestelmien kattavuuden ja valvonnan tulosten perusteella. Sosiaalisen vastuun tunnuslukujen määrittämisen yhteydessä korostuvat sidosryhmävuorovaikutus ja toimialakohtaiset raportointiohjeet. (Niskala & Tarna 2003) 58 Sosiaalisen vastuun tunnusluvut jaotellaan GRI –ohjeistuksen mukaan taulukossa 9 esitetyllä tavalla. Vastuu jaotellaan pääkohdittain: ƒ Työntekijöitä ja työolosuhteita koskeviin käytäntöihin (LA), ƒ Ihmisoikeuksiin (HR), ƒ Yhteiskuntaan (SO) ja ƒ Tuotevastuuseen (PR). Taulukko 9. GRI –raportointiohjeiston sosiaalisen vastuun tunnusluvut.( GRI 2006f) Avaintunnusluvut Valinnaiset tunnusluvut Työvoima LA1. Työvoiman jakauma alueittain/maittain, aseman mukaan (työntekijä/ei-työntekijä), työsuhteen tyypin mukaan (kokopäiväinen/osa- aikainen) ja työsopimuksen mukaan (vakituinen/määräaikainen). Lisäksi raportoidaan tilapäisen työvoiman käyttö jaoteltuna alueittain/maittain. LA2. Luotujen työpaikkojen nettolisäys ja keskimääräinen liikevaihto jaoteltuna alueittain/maittain. LA12. Muut kuin lakisääteiset työsuhde- edut. (esim. panostukset terveyden- huoltoon, työkyvyttömyysturvaan tai äitiysavustukseen) Työntekijöiden ja työnantajan väliset suhteet LA3. Riippumattomiin ammattiliittoihin kuuluvien työntekijöiden prosenttiosuus työvoimasta jaoteltuna maantieteellisesti tai alueittain/maittain jaoteltu prosenttiosuus työntekijöistä, joilla on työehtosopimus. LA13. Työntekijöiden edustus päätöksenteossa tai hallinnossa, mukaan lukien ylin hallinto. LA4. Toimintamenetelmät tiedotukseen, konsultointiin ja työntekijöiden kanssa neuvotteluun muutoksista raportoivan organisaation toiminnoissa. (esim. uudelleenjärjestelyt) Työterveys- ja turvallisuus LA5. Työtapaturmien ja ammattitautien rekisteröintiin ja ilmoittamiseen liittyvät käytännöt, ja kuinka ne sopivat yhteen ILO:n määrittelemien raportointiperiaatteiden kanssa. LA14. ILO:n työterveysjärjestelmiä koskevien periaatteiden noudattaminen. LA6. Muodollisten johdosta ja työtekijöistä koostuvien terveys- ja turvallisuustoimikuntien kuvaus ja toimikuntien piiriin kuuluvien työntekijöiden osuus. LA15. Ammattiliittojen tai muiden edustajien kanssa solmittujen, terveyttä ja turvallisuutta koskevien muodollisten sopimusten kuvaus ja osuus työntekijöistä, jotka ovat sopimusten alaisia. 59 LA7. Normaalit henkilövahinko- ja poissaolopäivät sekä työperäisten kuolemien lukumäärä mukaan lukien urakoitsijoiden työntekijät. LA8. Työpaikan ja sen ulkopuolisten HIV/AIDS –poliitikoiden ja ohjelmien kuvaus. Harjoittelu ja koulutus LA16. Työntekijöiden työllistävyyttä ja työsuhteen päättymistä tukevien ohjelmien kuvaus. LA9. Keskimääräinen koulutus vuodessa työntekijää kohden jaoteltuna työn- tekijöiden tehtävien mukaan. LA17. Erityiset politiikat ja ohjelmat, joilla tuetaan osaamisen kehittymistä ja elinikäistä oppimista. Monimuotoisuus ja mahdollisuudet LA10. Mahdollisuuksien tasa-arvoon liittyvien poliitikoiden ja ohjelmien kuvaus, mukaan lukien seuranta- mekanismit ja seurannan tulokset. LA11. Hallituksen ja ylemmän hallinnon elimien kokoonpano, mukaan lukien naisten/miesten määrän suhde sekä muut kulttuurisesti sopivat monimuotoisuuden indikaattorit. Strategia ja johtaminen HR1. Niiden menettelytapojen, toimintaohjeiden ja yritysrakenteiden kuvas, jotka koskevat kaikkia toiminnoille olennaisia ihmisoikeuksia, mukaan lukien seurantamekanismit ja seurannan tulokset. HR2. Todisteet ihmisoikeusvaikutusten huomioon ottamisesta investointi- ja hankintapäätöksissä, mukaan lukien tavarantoimittajien ja urakoitsijoiden valinta. HR3. Toimittajaketjun ja urakoitsijoiden ihmisoikeusasioihin liittyviä arviointeja koskevien poliitikoiden ja menettelytapojen kuvaus, mukaan lukien seurantasysteemit ja seurannan tulokset. HR8. Työntekijöiden koulutus kaikkiin toiminnalle olennaisiin ihmisoikeuksiin liittyvissä poliitikoissa ja käytännöissä. Tasa-arvo HR4. Maailmanlaajuisen, kaikkia syrjinnän muotoja vastustavan politiikan ja ohjelmien kuvaus, mukaan lukien seurantasysteemit ja seurannan tulokset. Järjestäytymis- ja työehtosopimusoikeudet HR5. Järjestäytymisvapautta käsittelevän politiikan kuvaus ja missä laajuudessa 60 tämä politiikka on maailmanlaajuisesti sovellettu riippumatta paikallisista laeista, mukaan lukien tätä kysymystä käsittelevien ohjelmien kuvaus. Lapsityövoima HR6. Lapsityövoimaa vastustavan menettelytavan kuvaus, kuten se on määritelty ILO:n sopimuksessa nro. 138. Lisäksi kuvaus siitä, missä laajuudessa tämä politiikka on viety käytäntöön, mukaan lukien tätä asiaa käsittelevien menettelytapojen/ohjelmien kuvaukset ja seurantasysteemit ja seurannan tulokset. Pakko- ja rangaistustyövoima HR7. Pakkotyötä vastustavan politiikan kuvaus. Ja kuvaus siitä, missä laajuudessa tämä politiikka on viety käytäntöön, mukaan lukien tätä asiaa käsittelevien menettelytapojen/ohjelmien kuvaukset ja seurantasysteemit ja seurannan tulokset. Kurinpitokäytännöt HR9. Vetoomuskäytäntöjen kuvaus, mukaan lukien ihmisoikeudet, mutta ei rajoittuen pelkästään niihin. HR10. Kostorangaistuksen estävän politiikan ja järjestelmän kuvaus, joka pitää sisällään luottamuksellisen työntekijän valitusmahdollisuuden. (Mukaan lukien ihmisoikeusasiat, mutta ei rajoittuen pelkästään niihin) Turvakäytännöt HR11. Turvahenkilöstön kouluttaminen ihmisoikeusasioissa. Alkuperäiskansojen oikeudet HR12. Alkuperäisväestön tarpeet huomioon ottavien poliitikoiden, toimintaperiaatteiden ja menettelytapojen kuvaus. HR13. Yhteisesti hallinnoitujen paikallisyhteisön valituksia käsittelevien viranomaisten ja valitusmekanismien kuvaus. HR14. Osuus toiminta-alueen tuloista, jotka jaetaan takaisin paikallisille yhteisöille. Paikallisyhteisöt SO1. Paikallisyhteisöihin kohdistuvien vaikutusten hallintaa koskevien SO4. Saadut palkinnot, jotka ovat merkittäviä sosiaalisten, eettisten ja 61 poliitikoiden kuvaus, mukaan lukien tätä asiaa käsittelevien menettelytapojen/ohjelmien kuvaukset ja seurantasysteemit ja seurannan tulokset. ympäristötulosten kannalta. Lahjonta ja lahjusten vastaanotto SO2. Organisaation ja henkilöstön lahjontaa ja lahjusten vastaanottamista vastustavien poliitikoiden, menettelytapojen/hallintajärjestelmien ja valvontamekanismien kuvaukset. Poliittinen vaikuttaminen ja lahjoitukset SO3. Poliittista lobbausta ja poliittisia lahjoituksia rajoittavien poliitikoiden, menettelytapojen/hallintajärjestelmien ja valvontamekanismien kuvaukset. SO5. Poliittisille puolueille ja puolueiden toimintaa tai ehdokkaita rahoittaville instituutioille maksettujen avustusten määrä. Kilpailu ja hinnoittelu SO6. Oikeuden päätökset kilpailuoikeudellisten säännösten ja monopolisäännösten rikkomisesta SO7. Kilpailua rajoittavaa käyttäytymistä estävien poliitikoiden, menettelytapojen/hallintajärjestelmien ja valvontamekanismien kuvaukset. Asiakkaiden terveys ja turvallisuus PR4. Asiakkaiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyvien säännösten rikkomisen määrä ja tyyppi, mukaan lukien rikkomuksista määrätyt sakot ja rangaistukset. PR5. Tuotteiden ja palveluiden terveys- ja turvallisuusvaikutuksia valvovan viranomaisen antamien huomautusten lukumäärä. PR1. Asiakkaiden terveyttä ja turvallisuutta tuotteiden ja palveluiden käytön aikana ohjaavan politiikan kuvaus. Ja kuvaus siitä, missä laajuudessa tämä politiikka on viety käytäntöön, mukaan lukien tätä asiaa käsittelevien menettelytapojen/ohjelmien kuvaukset ja seurantasysteemit ja seurannan tulokset. PR6. Vapaaehtoinen säännösten noudattaminen, tuotemerkinnät ja palkinnot liittyen sosiaaliseen ja/tai ympäristölliseen vastuullisuuteen, joita raportoiva organisaatio on oikeutettu käyttämään tai saanut. Tuotteet ja palvelut PR2. Tuotetietoon ja –merkintöihin liittyvien poliitikoiden, menettelytapojen/hallintajärjestelmien ja valvontamekanismien kuvaukset. PR7. Tuotetietoon ja –merkintöihin liittyvien säännösten rikkomisen määrä ja tyyppi, mukaan lukien rikkomuksista määrätyt sakot ja rangaistukset. 62 PR8. Asiakastyytyväisyyteen liittyvien poliitikoiden, menettelytapojen/hallintajärjestelmien ja valvontamekanismien kuvaukset, mukaan lukien asiakastyytyväisyydestä tehtyjen tutkimusten tulokset. Mainonta PR9. Mainontaan liittyvien standardien ja vapaaehtoisten säännöstöjen noudattamista koskevien poliitikoiden, menettelytapojen/hallintajärjestelmien ja valvontamekanismien kuvaukset. PR10. Mainonta- ja markkinointisäännösrikkomusten määrä ja tyyppi. Yksityisyyden suojan kunnioittaminen PR3. Kuluttajan yksityisyyden suojaa koskevien poliitikoiden, menettelytapojen/hallintajärjestelmien ja valvontamekanismien kuvaukset. PR11. Kuluttajan yksityisyyden suojan rikkomista koskevien merkittävien valitusten määrä. 3.2 Kirjanpitolautakunnan (KILA) yleisohje ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja esittämisestä tilinpäätöksessä Yleisohjeen ensisijaisena tarkoituksena on opastaa kirjanpitovelvollisten ympäristöasioiden kirjaamista, laskentaa ja esittämistä osana lakisääteistä tilinpäätösinformaatiota. Ympäristöriskien ja –vastuiden selvittäminen yhdenmukaisella tavalla helpottaa tilinpäätösten vertailua sekä oikean ja riittävän kuvan antamista kirjanpitovelvollisen taloudellisesta asemasta. Lisäksi ohjeessa suositellaan tietyiltä osin lakisääteistä tilinpäätösinformaatiota laajempaa ympäristöön liittyvien tietojen raportointia.(Kirjanpitolautakunta 2003) Kirjanpitolautakunnan yleisohje on luonteeltaan tulkintaohje siitä, kuinka ympäristöasioita käsitellään tilinpäätöksessä hyvän kirjanpitotavan mukaisesti. Ohje on rajattu pääsääntöisesti lakisääteiseen tilinpäätösinformaatioon. Ohjeessa suositellaan myös tiettyjen lakisääteistä tilinpäätösinformaatiota laajempien ympäristöasioihin liittyvien tietojen vapaaehtoista esittämistä osana kirjanpitovelvollisen tilinpäätöstä. 63 Näiden vapaaehtoisten esittämistapojen keskeisin malli on GRI –raportointiohjeisto. (Kirjanpitolautakunta 2003) Kirjanpitolautakunnan yleisohjeen tulkinnoissa tulee ottaa huomioon erilaisia kirjanpitovelvollisia koskevat velvoitteet. Yleisohjetta sovelletaan kaikkiin kirjanpitovelvollisiin, joiden toiminnan tuloksen ja taloudellisen aseman kannalta ympäristöasioilla on olennainen merkitys. Yleisohjeen soveltamisessa voidaan noudattaa kirjanpitolaissa (KPL 30.12.1997/1336) mainittuja pieniä kirjanpitovelvollisia koskevia poikkeuksia liitetiedostoista ja toimintakertomuksen laadinnasta. Pienillä kirjanpitovelvollisilla tällaisten tietojen esittämisvelvollisuus syntyy siinä tapauksessa, että niiden esittäminen on tarpeellista oikeiden ja riittävien tietojen antamiseksi kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. (Kirjanpitolautakunta 2003) Kirjanpitolautakunnan yleisohje on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee ympäristömenoja ja –vastuita koskevia kirjaamis- ja laskentaperiaatteita. Toinen osa käsittelee ympäristöasioiden esittämistä osana lakisääteistä tilinpäätösinformaatiota. Kolmas osa esittelee suosituksen ympäristöasioiden vertailukelpoisesta esittämisestä tilinpäätöksessä. Nämä osat käsitellään seuraavissa kappaleissa. 3.2.1 EY:n komission suositus ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja julkistamisesta yrityksen tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeen lähtökohtana on Euroopan yhteisöjen komission suositus ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja julkistamisesta yritysten tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa (2001/453/EY, Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 13.6.2001). Komission suositus sisältää voimassaolevien 4. ja 7. direktiivin (tilinpäätösdirektiivit) säännösten soveltamisohjeita sekä tarkempia IAS- tilinpäätösstandardeihin perustuvia kirjaamisohjeita. Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan (KILA 1675/2002) todennut komission suosituksen soveltamisen olevan hyvän kirjanpitotavan mukaista.(Kirjanpitolautakunta 2003) 64 Komission suosituksessa on eräiden ympäristöasioiden esittämisen osalta suositeltu lakisääteistä tilinpäätösinformaatiota laajempaa raportointivelvollisuutta. Komission mukaan Euroopan unionissa on perusteltua edistää kirjanpitovelvollisten tilinpäätösten ja toimintakertomusten yhdenmukaistamista ympäristöasioiden esittämisen osalta. Komission mukaan kirjanpitovelvollisten tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa ilmoitettavien ympäristöasioiden määrää, avoimuutta ja vertailukelpoisuutta on myös lisättävä. (Kirjanpitolautakunta 2003) Komission suosituksessa todetaan, että erikseen julkistettavissa ympäristöraporteissa on tapahtunut kehitystä, varsinkin jos niiden laatijoina ovat yritykset, joiden toimialalla on merkittävä ympäristövaikutus. Suosituksessa todetaan myös, että eri sidosryhmillä on erilaiset tiedontarpeet tai että tiedot asetetaan eri tärkeysjärjestykseen. Erilliset ympäristöraportit täyttävät sidosryhmien tietotarpeet, jotka yritysten tilinpäätökset ja toimintakertomukset täyttävät vain osittain. Tavoitteena pitäisikin siksi olla erillisten ympäristöraporttien sekä tilinpäätösten ja toimintakertomusten laatiminen johdonmukaisemmiksi, yhtenäisemmiksi ja toisiinsa lähemmin liittyviksi. Suosituksen tarkoituksena on edistää tätä tavoitetta varmistamalla, että tilinpäätöksiin ja toimintakertomuksiin sisällytetään ympäristötietoja siten, että ne täydentävät erillisiä ympäristöraportteja, jotka ovat tarkempia ja kattavampia. (EY:n komissio 2001) Komission suosituksessa mainitaan myös, että jos yritys julkistaa erillisen ympäristöraportin, joka sisältää yksityiskohtaisempaa määrällistä (kvantitatiivista) tai laadullista (kvalitatiivista) lisätietoa ympäristöstä, raportti on mainittava toimintakertomuksessa. Erillisen ympäristöraportin tietojen on oltava yhtäpitävät kaikkien niihin liittyvien toimintakertomuksessa ja tilinpäätöksessä esitettyjen tietojen kanssa. Lisäksi toimintakertomuksessa on ilmoitettava, onko ympäristöraportti ulkopuolisten tarkastama. (EY:n komissio 2001) 65 3.2.2 Ympäristömenojen ja –vastuiden kirjaaminen. 3.2.2.1 Ympäristömenot Ympäristömenoja aiheutuu niistä toimista, joihin kirjanpitovelvollinen tai joku muu sen puolesta ryhtyy torjuakseen, korjatakseen tai lieventääkseen toimintansa aiheuttamia ympäristövahinkoja. Näitä menoja aiheutuu muun muassa (Kirjanpitolautakunta 2003): ƒ Jätteen käsittelystä ja jätteen syntymisen ehkäisystä ƒ Maaperän ja pinta- ja pohjavesien suojelusta ƒ Ulkoilman ja ilmaston suojelusta ƒ Melun torjunnasta sekä ƒ Biologisen monimuotoisuuden ja maisemien suojelusta Ympäristömenot määritellään ympäristönsuojelutoimenpiteistä aiheutuviksi menoiksi. Ympäristönsuojelutoimenpiteet on määritelty Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston (The Statistical Office of the European Communities - EUROSTAT) ympäristönsuojelutoimenpiteiden tilastoluokituksen mukaan. Tilastoluokituksessa ympäristönsuojelutoimenpiteiksi on määritelty seuraavat jaotetut alueet (Kirjanpitolautakunta 2003): - Ulkoilman- ja ilmastonsuojelu ƒ Päästöjä vähentävät prosessimuutokset Î ulkoilman suojelemiseksi Î ilmaston ja otsonikerroksen suojelemiseksi ƒ Ilmapäästöjen ja tuuletusilman käsittely Î ulkoilman suojelemiseksi Î ilmaston ja otsonikerroksen suojelemiseksi ƒ Mittaus, seuranta, tutkimuslaboratoriot yms. ƒ Muut toimenpiteet - Jätevesien käsittely ƒ Vesien saastumista vähentävät prosessimuutokset 66 ƒ Viemäriverkostot ƒ Jätevesien käsittely ƒ Jäähdytysvesien käsittely ƒ Mittaus, seuranta, tutkimuslaboratoriot yms. ƒ Muut toimenpiteet - Jätehuolto ƒ Jätteiden synnyn ehkäisy prosessimuutoksin ƒ Jätteiden keräys ja kuljetus ƒ Ongelmajätteiden käsittely ja sijoitus Î Terminen käsittely Î Kaatopaikka Î Muu käsittely ja sijoittaminen ƒ Muiden jätteiden käsittely ja sijoitus Î Poltto Î Kaatopaikka Î Muu käsittely ja sijoittaminen ƒ Mittaus, seuranta, tutkimuslaboratoriot yms. ƒ Muut toimenpiteet - Maaperän ja pohjaveden suojelu ƒ Saasteen imeytymisen ehkäisy ƒ Maaperän puhdistaminen ƒ Mittaus, seuranta, tutkimuslaboratoriot yms. ƒ Muut toimenpiteet - Melun ja tärinän torjunta ƒ Tie- ja raideliikenteen aiheuttama melu ja tärinä Î Päästölähteeseen kohdistuvat prosessimuutokset Î Melua ja tärinää vähentävien rakenteiden ja laitteistojen rakentaminen ƒ Lentoliikenteen aiheuttama melu 67 Î Päästölähteeseen kohdistuvat prosessimuutokset Î Melua ja tärinää estävien laitteistojen rakentaminen ƒ Teollisuuden prosessimelu ja –tärinä ƒ Mittaus, seuranta, tutkimuslaboratoriot yms. ƒ Muut toimenpiteet - Biologisen monimuotoisuuden ja maiseman suojelu ƒ Lajien suojelu ƒ Maiseman ja elinympäristöjen suojelu Î Metsien suojelu ƒ Eliökantojen ja maisemien ennallistaminen ƒ Vesistöjen kunnostus ja puhdistaminen ƒ Mittaus, seuranta, tutkimuslaboratoriot yms. ƒ Muut toimenpiteet - Säteilyltä suojaaminen (lukuun ottamatta ydinvoimaloita ja sotilaskohteita) ƒ Ympäristön suojelu ƒ Mittaus, seuranta, tutkimuslaboratoriot yms. ƒ Muut toimenpiteet - Tutkimus ja kehitys ƒ Ulkoilman ja ilmaston suojeleminen Î Ulkoilman suojelemiseksi Î Ilmakehän ja ilmaston suojelemiseksi ƒ Vesiensuojelu ƒ Jäte ƒ Maaperän ja pohjaveden suojelu ƒ Melun ja tärinän torjunta ƒ Lajien ja elinympäristöjen suojelu ƒ Säteilyltä suojaaminen ƒ Muu ympäristötutkimus 68 - Muut ympäristönsuojelutoimenpiteet, kuten ympäristöhallinto ja koulutus ƒ Yleinen ympäristöhallinto ƒ Koulutus, perehdyttäminen ja tiedotus ƒ Toimenpiteet joista ei aiheudu näkyviä kustannuksia ƒ Toimenpiteet joita ei ole täsmennetty muulla. Ympäristömenoihin sisällytetään ne yksilöitävissä olevat lisäkustannukset, joilla pyritään pääasiassa torjumaan, korjaamaan tai lieventämään ympäristövahinkoja. Ympäristömenoihin ei sisällytetä menoja, jotka vaikuttavat suotuisesti ympäristöön, mutta joilla pyritään pääasiassa edistämään muita tarpeita kuten yrityksen kannattavuutta, työturvallisuutta ja –terveyttä, yrityksen tuotteiden turvallista käyttöä tai tuotannon tehokkuutta. Ympäristömenoihin ei sisällytetä myöskään ympäristölainsäädännön rikkomisesta johtuvia sakkoja ja maksuja sekä aikaisemmasta ympäristön pilaantumisen aiheuttamisesta maksettuja korvauksia. Vaikka edellä mainitut erät liittyvätkin kirjanpitovelvollisen toiminnan ympäristövaikutuksiin, niillä ei torjuta, korjata tai lievennetä ympäristövahinkoja. Komission suosituksen mukaan ympäristömenot voidaan myös arvioida, mikä ei ole mahdollista erottaa niitä kirjanpitovelvollisen menoista. (Kirjanpitolautakunta 2003) Ympäristönsuojelun investointimenoihin sisältyvät sekä prosessin ulkoiset että sisäiset investoinnit (Kirjanpitolautakunta 2003): - Ulkoiset ympäristönsuojeluinvestoinnit ovat puhdistimia ym. lisälaitteita ja ratkaisuja, joiden käyttöönotto ei olennaisesti muuta itse prosessia. Î Ulkoiset ympäristönsuojeluinvestoinnit lasketaan kokonaisuudessa ympäristömenoiksi. - Sisäiset ympäristönsuojeluinvestoinnit ovat toimenpiteitä, jotka muuttavat tuotantoprosessia siten, että tuotannosta aiheutuvien päästöjen muodostuminen suhteessa tuotantomääriin pienenee. Î Näistä investoinneista yleensä vain osa on aiheutunut ympäristönsuojelullisten näkökohtien huomioon ottamisesta. Tällöin ympäristömenona huomioidaan vain ympäristönsuojelun tasoa parantavista osa-investoinneista johtuva lisämeno. 69 Ulkoiset ympäristönsuojeluinvestoinnit voidaan määritellä yleiseurooppalaisen ympäristönsuojelulaitteiden ja rakenteiden tilastoluokituksen mukaan (Kirjanpitolautakunta 2003): - Ulkoilman- ja ilmastonsuojelu ƒ Hiukkaspäästöjä vähentävät laitteet ja suodattimet ƒ Ilman laadun mittausasemat ƒ Siirrettävät mittausasemat - Jätevesien käsittely ƒ Viemäriverkosto ƒ Jätevesien käsittelylaitokset ƒ Tarkkailuasemat - Jätehuolto ƒ Ongelmajätteiden käsittelylaitokset ƒ Muiden jätteiden käsittelylaitokset ƒ Jätteiden sijoituspaikat - Maaperän ja pohjaveden suojelu ƒ ”Putkenpäälaitteistot ja –rakenteet” ƒ Kuljetussäiliöt, kuljetusjärjestelmän vahvistaminen vaarallisten aineiden kuljetuksia varten ja muut laitteistot - Melun ja tärinän torjunta ƒ Meluaidat: tiet, rautatiet ja lentokentät ƒ Melun mittaus- ja valvontalaitteistot 3.2.2.2 Ympäristömenojen kirjaaminen Ympäristömenot kirjataan suoriteperusteisesti sen tilikauden kuluksi, jolloin ne ovat syntyneet., ellei niitä voi aktivoida. Ympäristömenot tulee yksilöidä siten, että ne täyttävät edellisessä kappaleessa esitetyn ympäristömenon määritelmän. Tyypillisiä tilikauden kuluiksi kirjattavia ympäristömenoja ovat (Kirjanpitolautakunta 2003): 70 1. Ympäristönsuojelulaitteiden käyttö- ja kunnossapitokulut: - Laitteiden kuluttaman energian, materiaalien ja veden hankinnan kulut - Laitteiden vuokrat - Laitteiden käytön valvonnan, tarkkailun ja seurannan toimenpiteiden kulut ƒ ulkopuolisille suoritetut käyttökulut ƒ oman henkilöstön työpanokseen perustuviin palkka- ja henkilöstökulut - Laitteiden kunnossapidon kulut ƒ ulkopuolisille suoritetut kunnossapitokulut ƒ oman henkilöstön työpanokseen perustuvat palkka- ja henkilöstökulut 2. Kirjanpitovelvollisen oman henkilöstön suorittamien ympäristön- suojelutoimenpiteiden kulut siltä osin kuin ne eivät sisälly ympäristönsuojelulaitteiden käyttö- ja kunnossapitokuluihin: - Toimipaikan jätteiden keräily, lajittelu ja kierrätys - Pölyämisen estämiseksi tehtävä raaka-aineiden varastointialueiden kastelu 3. Ympäristönsuojelun tarkkailusta ja seurannasta ulkopuolisille maksetut kulut: - Ympäristön tilan tarkkailun ja seurannan kulut - Päästöjen erillisseurannan, analysoinnin ja tutkimuksen kulut - Lupamääräyksiä varten tehtyjen selvitysten kulut 4. Ulkopuolisille suoritetut jätevesihuollon kulut, kuten jätevesimaksut. 5. Ulkopuolisille suoritetut jätehuollon kulut, kuten jätemaksut, jotka voidaan tarvittaessa eritellä jätteen käsittelyn ja kuljetuksen sekä jäteveron osalta. 6. Ympäristöhallinnosta aiheutuneet oman työn kulut sekä ulkopuolisille maksetut ympäristöhallintoon liittyvät kulut: - Vesi- ja ympäristölupamaksut - Suhde- ja viranomaisyhteistyöstä aiheutuneet kulut - Ympäristötiedotukseen ja –raportointiin liittyvät kulut 71 - Ympäristökoulutuksen kulut - Ympäristöjärjestelmien rakentamisen ja sertifioinnin kulut 7. Tutkimus- ja kehityskulut, erityisesti tutkimushankkeet, jotka edistävät kirjan- pitovelvollisen ympäristönsuojelun tasoa: - Ulkopuolisille suoritetut tutkimus- ja kehityskulut - Oman tutkimus- ja kehitystyön kulut 8. Muut ympäristönsuojelutoimenpiteiden kulut: - Ympäristövahinko- ja ympäristövastuuvakuutusten maksut - Jäteverot - Öljyjäte- ja öljynsuojamaksut - Vesiensuojelumaksut - Kalatalousvelvoitteiden aiheuttamat maksut - Vesilain mukaiset säännöstelymaksut 9. Aktivoitujen ympäristömenojen poistot. Ympäristömenot voidaan aktivoida, jos ne liittyvät kirjanpitovelvollisen tuleviin ympäristönsuojelutoimenpiteisiin ja ne tuottavat tulevaisuudessa taloudellista hyötyä useana tilikautena. Joissakin tapauksissa ympäristömenoista itsessään ei ole odotettavissa tulevaisuudessa taloudellista hyötyä, mutta ne ovat välttämättömiä kirjanpitovelvollisen muun omaisuuden tulontuottamiskyvyn kannalta. Tällöin ympäristömenot voidaan aktivoida kyseisen omaisuuserän osana. Ympäristömenot voidaan aktivoida, kun hyödykkeitä aiotaan käyttää jatkuvasti kirjanpitovelvollisen toiminnassa ja toinen seuraavista ehdoista täyttyy (Kirjanpitolautakunta 2003): ƒ Menot liittyvät taloudellisiin hyötyihin, jotka selvät lisäävät kirjanpitovelvollisen muun omaisuuden elinikää, kapasiteettiä, turvallisuutta tai tehokkuutta. 72 ƒ Menot lieventävät tai estävät kirjanpitovelvollisen myöhemmästä toiminnasta todennäköisesti aiheutuvaa ympäristön pilaantumista. Aktivoitavia ympäristömenoja ovat esimerkiksi kirjanpitovelvollisen ympäristösyistä hankkimat koneet ja laitteet sekä ympäristölainsäädännön noudattamiseksi tarvittavat tekniset laitteet, joita käytetään ympäristön valvontaan tai pilaantumisen estämiseen. Ympäristönsuojelulaitteistojen hankintamenot ovat esimerkkejä tyypillisistä aktivoitavista ympäristömenoista. Kirjanpitovelvollinen voi myös omistaa toiminnan ympäristövaikutuksiin liittyviä aineettomia oikeuksia, kuten patentteja, lisenssejä, päästölupia tai päästöoikeuksia. Jos nämä aineettomat oikeudet on hankittu vastikkeetta ja ne täyttävät aktivoinnin edellytykset, on kyseiset ympäristömenot aktivoitava ja kirjattava vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan poistoina kuluksi. (Kirjanpitolautakunta 2003) Mikäli ympäristömenojen aktivoinnin edellytykset eivät täyty, kirjataan ympäristömeno kokonaan tilikauden kuluksi. Tällainen tilanne syntyy, jos ympäristömenot liittyvät aikaisempaan tai nykyiseen toimintaan ja ympäristön palauttamiseen pilaantumista edeltäneeseen tilaan. Esimerkkeinä tilikauden kuluiksi kirjattavista ympäristömenoista ovat jätteenkäsittelykulut, nykyiseen toimintaan liittyvät kunnostuskulut, aikaisempina tilikausina syntyneiden vahinkojen kunnostuskulut, ympäristöhallintomenot tai ympäristöauditointikulut. (Kirjanpitolautakunta 2003) Ympäristöasioissa tapahtuvat muutokset tai siihen liittyvät tekijät saattavat vaikuttaa kirjanpitovelvollisen olemassa olevan käyttöomaisuuden arvoon. Esimerkiksi maa- alueen pilaantuminen voi alentaa kiinteistön arvoa. Jos pysyviin vastaaviin kuuluvan hyödykkeen todennäköisesti tulevaisuudessa tuottama tulo on pysyvästi vielä poistamatta olevaa hankintamenoa pienempi, on erotus kirjattava arvonalennuksena kuluksi. Ympäristöön liittyviä pakollisia varauksia ei saa merkitä suoraan vastaaviin merkittyjen erien arvonvähennykseksi. Jos ympäristömeno kirjataan muun käyttöomaiserän osana, on koko omaisuuserän osalta tarkasteltava omaisuuden arvo ja tarvittaessa tehtävä arvonalentumiskirjaus.( Kirjanpitolautakunta 2003) 73 Käyttöomaisuuden kirjanpitoarvossa voidaan ennakoida ympäristösyistä johtuvat tulevaisuudessa toteutuvat taloudelliset menetykset. Koska kirjanpitolain hankintamenon määritelmän mukaan hankintamenoon luetaan vain hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta aiheutuneet menot, tätä IAS-standardeihin perustuvaa aktivointitapaa voivat noudattaa vain IAS-standardeja soveltavat kirjanpitovelvolliset. Muut kirjanpitovelvolliset huomioivat tulevaisuudessa toteutuvat taloudelliset menetykset kirjanpitolain mukaisesti pakollisena varauksena. Pakollisena varauksena käsiteltyjen vastaisten ympäristömenojen muutos merkitään tuloslaskelmassa asianomaiseen kuluerään. Esimerkkejä hyödykkeen hankintamenoon aktivoitavissa olevista pitkäaikaisiin toimiin liittyvistä vastaisista menoista ovat sijaintipaikan alkuperäiseen tilaan palauttamisesta aiheutuvat käyttöomaisuushyödykkeiden purkamisen ja poistamisen sekä maa-alueen kunnostamisen aiheuttamat menot.(Kirjanpitolautakunta 2003) Seuraavassa kuvassa 8 on esitetty kootusti ympäristömenojen tilinpäätöskäsittely. Kuva 8. Ympäristömenojen tilinpäätöskäsittely.(Niskala & Tarna 2003) Ympäristömenojen määrittely voi käytännössä olla hankalaa ja tietojen keruu työlästä. Ympäristömenojen luotettava ja vertailukelpoinen seuranta ja raportointi kuitenkin edellyttävät muutoksia yrityksen laskentajärjestelmään. Kirjanpidon tili- ja kustannuspaikkarakennetta sekä sisäisen laskennan menetelmiä hyödyntäen on 74 mahdollista rakentaa toimiva järjestelmä ympäristömenojen laskentaan.(Niskala&Tarna 2003) 3.2.2.3 Ympäristövastuiden kirjaaminen ja laskenta Ympäristövastuu on aikaisemmista tapahtumista johtuva, ympäristöön liittyvä olemassa oleva velvoite, jonka täyttyminen todennäköisesti johtaa taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtymiseen pois kirjanpitovelvollisen toiminnan piiristä. Ympäristövastuu voidaan käsitellä tilinpäätöksessä vastaisena menona tai ehdollisena ympäristövelkana. Vastaisena menona käsitellään velvoite, jonka täyttäminen varmasti tai todennäköisesti aiheuttaa tulevaisuudessa kustannuksia. Tällainen ympäristövastuuseen liittyvä vastainen meno merkitään kirjanpitolain mukaan taseeseen joko pakollisena varauksena tai siirtovelkana. Ehdollisella ympäristövelalla tarkoitetaan vastuuta, jonka osalta on olemassa mahdollisuus, että ympäristöön liittyvä vahinko on korjattava tulevaisuudessa, mutta velvoite syntyy vasta kun epävarma mahdollisuus toteutuu. Tällaiset taseeseen sisältymättömät vastuusitoumukset ja muut taloudelliset vastuut esitetään kirjanpitolain mukaan tilinpäätöksen liitetietona. (Kirjanpitolautakunta 2003) Ympäristövastuu on kirjattava pakollisena varauksena, kun velvoitteesta vastaisuudessa aiheutuva meno tai menetys täyttää seuraavat ehdot (Kirjanpitolautakunta 2003): - Se kohdistuu päättyneeseen tai aikaisempaan tilikauteen. - Sen toteutumista on tilinpäätöstä laadittaessa pidettävä varmana tai todennäköisenä. - Sitä vastaava tulo ei ole varma eikä todennäköinen. - Se perustuu lakiin tai kirjanpitovelvollisen sitoumukseen sivullisia kohtaan. - Se on yksilöitävissä, mutta sen täsmällistä määrää tai toteutumisajankohtaa ei tiedetä. Kaikki ympäristövastuut, jotka liittyvät kyseiseen tai sitä edeltäneeseen tilikauteen, on otettava huomioon, vaikka tällaiset vastuut ja menetykset tulisivat tietoon vasta 75 tilinpäätöspäivän ja tilinpäätöksen laatimisen välisenä aikana. (Kirjanpitolautakunta 2003) Pakollinen varaus merkitään taseeseen, kun kirjanpitovelvolliselle on syntynyt aikaisemman tapahtuman seurauksena olemassa oleva oikeudellinen tai tosiasiallinen velvoite (Kirjanpitolautakunta 2003): Î Oikeudellinen velvoite perustuu lakiin tai sopimukseen, jonka nojalla kirjanpitovelvollinen on velvollinen estämään, lieventämään tai korjaamaan ympäristövahingon. Î Tosiasiallinen velvoite perustuu kirjanpitovelvollisen omaan sitoutumiseen estää, lieventää tai korjata ympäristövahinko. Tosiasiallinen velvoite syntyy vain, jos kirjanpitovelvollinen on vapaaehtoisesti ottanut vastuun ympäristövahingon estämisestä, lieventämisestä tai korjaamisesta antamalla tätä nimenomaan koskevan julkisen lausunnon tai toimimalla aikaisemmin muodostuneen vakiintuneen käytännön mukaisesti. Lisäksi on oltava todennäköistä, että velvoitteen täyttäminen edellyttää taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtymistä pois kirjanpitovelvollisen toiminnan piiristä. Velvoitteen määrän tulee myös olla arvioitavissa luotettavasti. (Kirjanpitolautakunta 2003) Ympäristöön liittyvä velvoite voidaan käsitellä ehdollisena ympäristövelkana, mikäli velvoite ei täytä pakollisen varauksen tunnusmerkkejä. Ehdollinen ympäristövelka on mahdollinen velvoite, joka on syntynyt aikaisempien tapahtumien seurauksena ja jonka olemassaolo varmistuu vasta, kun yksi tai useampi epävarma tapahtuma, joka ei ole kokonaan kirjanpitovelvollisen määräysvallassa, toteutuu tai jää toteutumatta. Ehdollisena ympäristövelkana käsitellään myös olemassa oleva velvoite, joka on syntynyt aikaisempien tapahtumien seurauksena mutta jota ei merkitä taseeseen, koska ei ole todennäköistä, että velvoitteen täyttäminen edellyttää taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen poistumista kirjanpitovelvollisen toiminnan piiristä, tai velvoitteen suuruus ei ole määriteltävissä riittävän luotettavasti. Myös kirjanpitovelvollisen käyttämän tai kirjanpitovelvolliselle myönnetyn ja nostetun 76 ympäristönsuojeluun liittyvän julkisen tuen tai avustuksen palautusvelvollisuus käsitellään vastuusitoumuksena. (Kirjanpitolautakunta 2003) Ympäristöön liittyvä velvoite kirjataan ympäristövastuuksi, jos sen kattamisesta johtuvista menoista voidaan tehdä luotettava arvio. Varauksena kirjattavan määrän tulee vastata parasta arviota menoista, joita olemassa olevan velvoitteen täyttäminen edellyttää tilinpäätöspäivänä. Jos ympäristövastuun määrälle on laskennan perusteella olemassa useita vaihtoehtoja, näistä otetaan huomioon paras arvio. Paras arvio menoista on se määrä, jonka kirjanpitovelvollinen järkevästi tarkasteltuna joutuisi maksamaan täyttäessään velvoitteen tilinpäätöspäivänä tai siirtäessään sen tuona ajankohtana kolmannelle osapuolelle. Ympäristövastuun suuruutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon odotettavissa oleva tekninen kehitys ja muutokset lainsäädännössä. (Kirjanpitolautakunta 2003) Ympäristövastuun laskennassa otetaan huomioon seuraavat seikat (Kirjanpitolautakunta 2003): Î Ympäristövahingon kunnostuksesta aiheutuneet välittömät yksilöitävissä olevat lisäkustannukset Î Oman henkilöstön kunnostustyöhön käyttämän ajan perusteella lasketut palkka- ja muut henkilöstömenot Î Kunnostuksen jälkeisen seurannan menot Î Tekniset parannukset, jos on todennäköistä, että ne täyttävät viranomaisvaatimukset. Ympäristövastuun määrä on arvio velvoitteen kokonaissummasta riippumatta siitä, milloin velvoitteen perustana oleva toiminta päättyy tai velvoite erääntyy maksettavaksi. Vastuun asteittainen lisääminen täysimääräiseksi kirjanpitovelvollisen toiminnan aikana on sallittua. Asteittainen kerryttäminen on luontevaa silloin, kun kyseessä on toiminta, joka tuottaa tuloa useita vuosia ja näillä tuloilla pitää kertatyönä korjata syntyneet vahingot toiminnan päättyessä. Tällainen voi olla esimerkiksi kaatopaikan jälkihoitovelvoitteisiin kirjattava varaus, jota kasvatetaan vuosittain kaatopaikan täyttymisen mukaisesti. (Kirjanpitolautakunta 2003) 77 Ellei ympäristövastuun määrää voida merkittävien laskentaan liittyvien epävarmuuksien vuoksi arvioida, tämä ilmoitetaan perusteluineen liitetiedoissa. Lisäksi ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan eri laskentatapojen tuottamat tulokset. Tämän tarkoituksena on antaa kuva vastuun suuruuden vaihteluvälistä ja todennäköisyydestä. (Kirjanpitolautakunta 2003) Pitkävaikutteisen ympäristövastuun laskenta nykyarvon mukaan eli diskonttaus on sallittua, jos velvoite ja sen maksujen määrä ja ajankohta ovat kiinteät tai luotettavasti laskettavissa. Diskonttaus ei ole välttämätöntä, sillä myös laskentahetken arvon käyttäminen on sallittua. Jos kirjanpitovelvollinen käyttää ympäristövastuidensa laskennassa diskonttausta, on tätä sovellettava johdonmukaisesti. Myös kaikki diskonttauksen perusteella laskettavaan vastuuseen tai sen osaan liittyvät vastaavat diskontataan. Jos vastuut lasketaan diskonttaamalla, omaisuuseristä syntyvät saatavat on lisäksi määriteltävä diskontattujen kassavirtojen perusteella. Nykyarvoon perustuva laskenta edellyttää diskonttokoron määrittämistä sekä tietoa tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa laskennassa tarvittavaan arvioitujen kassavirtojen ajankohtaan ja määrään. Lisäksi vastuun määrää tarkistetaan vuosittain ja sitä muutetaan, jos oletuksissa tapahtuu muutoksia. (Kirjanpitolautakunta 2003) Seuraavassa kuvassa 9 on esitetty kootusti ympäristövastuiden tilinpäätöskäsittely. 78 Kuva 9. Ympäristövastuiden tilinpäätöskäsittely. (Niskala & Tarna 2003) Ympäristövastuiden määrittäminen on aina tapauskohtaista. Se edellyttää, että yritys on tunnistanut toimintaansa liittyvät ympäristöriskit ja –vastuut. Yleensä ympäristöriskien ja –vastuiden perusteellinen kartoittaminen yrityksessä toteutetaan ympäristöjärjestelmän rakentamisen yhteydessä. Tilinpäätösraportointia varten yrityksen on kuitenkin luotava systemaattinen menettely ympäristövastuiden tunnistamiseen ja tietojen ylläpitämiseen. Ympäristövastuiden määrittely voi edellyttää yrityksen taloushallinnon, riskienhallinnan, ympäristöasioiden ja lakiasioiden asiantuntijoiden yhteistyötä. Tällöin saadaan yhdistettyä paras asiantuntemus, jonka avulla vastuukustannusten suuruus ja ajankohtaisuus voidaan määrittää. Yrityksellä tulisi olla ympäristövastuiden määrittämistä koskevat periaatteet ja käytännön ohjeet. Yleensä nämä ovat osa yrityksen kokonaisvaltaista riskienhallintaa. Ympäristövastuiden määrittely koostuu ympäristövastuun tunnistamisesta, toteutumistodennäköisyyden eli riskitekijän arvioinnista ja taloudellisten seurausten arvioinnista. (Niskala & Tarna 2003) 79 Yritys voi systematisoida ympäristövastuiden määrittämistä kehittämällä ympäristöriskien arviointi- ja hallintaohjelmia. Tällaisia ohjelmia käytetään usein äkillisten onnettomuuksien ja riskien varalle. Ohjelmaa voidaan laajentaa esimerkiksi yhteistyössä vakuutusyhtiöiden kanssa kattamaan myös luonteeltaan hitaasti kehittyviä ja ajallisesti kaukana tulevaisuudessa toteutuvia ympäristövastuita. (Niskala & Tarna 2003) 3.2.3 Ympäristöasioiden esittäminen osana lakisääteistä tilinpäätösinformaatiota Kirjanpitolain mukaan tilinpäätöksen tulee antaa oikeat ja riittävät tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Tätä varten tarpeelliset lisätiedot on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa. Tuloslaskelma- ja tasekaavoista säädetään kirjanpitoasetuksessa (KPA 30.12.1997/1339). Tuloslaskelman ja taseen esitystapaa ei kirjanpitolain mukaan saa muuttaa, ellei siihen ole erityistä syytä. Kirjanpitolain mukaan tuloslaskelma ja tase on laadittava myös kaavoja yksityiskohtaisempina, jos se on tarpeen tilikauden tuloksen muodostumiseen vaikuttaneiden tekijöiden tai tase-erien selventämiseksi. (Kirjanpitolautakunta 2003) Ympäristökulujen esittäminen tuloslaskelmassa omana tilinpäätöseränä ei ole tarpeen. Mikäli ympäristökuluilla kuitenkin on olennainen vaikutus tilinpäätöksen antamaan kuvaan, eritellään ympäristökulut tilinpäätöksen liitetiedoissa. Pakollisena varauksena käsiteltyjen vastaisten ympäristömenojen muutos merkitään tuloslaskelmassa asianosaiseen kuluerään. Vastaisia ympäristömenoja ei esitetä tuloslaskelmassa tai sen liitteissä omana tilinpäätöseränään, ellei se ole tarpeen tilikauden tulokseen vaikuttaneiden tekijöiden selventämiseksi. (Kirjanpitolautakunta 2003) Pitkävaikutteinen ympäristömeno voidaan aktivoida ja kirjata vaikutusaikanaan poistoina kuluksi. Aktivoitujen ympäristömenojen esittäminen taseen vastaavissa omana tilinpäätöseränään ei ole tarpeen. Mikäli aktivoiduilla ympäristömenoilla on kuitenkin olennainen vaikutus tilinpäätöksen antamaan kuvaan, voidaan ne eritellä yksityiskohtaisemmin kirjanpitolain mukaisesti taseessa tai sen liitteissä. Olennaiset 80 ympäristövelvoitteisiin liittyvät varaukset on tarkoituksenmukaista esittää erikseen taseessa. Muussa tapauksessa ne ilmoitetaan erikseen tilinpäätöksen liitetiedoissa varausten erittelynä. Kirjanpitoasetus sallii tuloslaskelma- ja tasekaavoja yksityiskohtaisemman esittämisen, jos se on tarpeen tilikauden tuloksen muodostumiseen vaikuttaneiden tekijöiden tai tase-erien selventämiseksi. Ympäristövastuiden oikean esittämisen kannalta ei kuitenkaan ole välttämätöntä lisätä uutta tase-erää ympäristövelvoitteisiin liittyville varauksille. Sen sijaan näiden varausten erittely voidaan tehdä tilinpäätöksen liitetiedoissa kirjanpitoasetuksen mukaisesti. (Kirjanpitolautakunta 2003) Tilinpäätöksen liitetiedot esitetään pääsääntöisesti kirjanpitoasetuksen ryhmittelyn mukaisesti. Jos kirjanpitovelvollinen esittää tämän yleisohjeen tarkoittamat ympäristöasioita koskevat lakisääteiset ja suositellut liitetiedot yhtenä kokonaisuutena, on viittauksin tai muulla selkeällä tavalla varmistettava, että tilinpäätöksen lukija saa oikean kuvan ilmoitettavien liitetietojen kokonaismääristä. (Kirjanpitolautakunta 2003) Kirjanpitovelvollisen on esitettävä seuraavat liitetietovaatimukset (Kirjanpitolautakunta 2003): - Arvostusmenetelmät: ƒ Ympäristömenojen ja –vastuiden laskennassa sovellettujen arvostusperiaatteiden ja –menetelmien sekä aktivoitujen ympäristömenojen poistojen laskennassa käytettyjen menetelmien kuvaaminen. - Satunnaiset ympäristökulut ƒ Satunnaiset ympäristökulut, kuten merkittävät ympäristölainsäädännön rikkomisesta johtuvat sakot ja maksut sekä ympäristön pilaantumisen aiheuttamisesta maksetut kertaluonteiset korvaukset, tulee eritellä tilinpäätöksen liitetiedoissa. - Varausten erittely ƒ Ympäristövelvoitteisiin liittyvät varaukset ilmoitetaan tilinpäätöksen liitetiedoissa muiden pakollisten varausten alaryhmänä. Jos 81 kirjanpitovelvollinen käyttää kirjanpidossaan asteittain kertyvää varausta, on ilmoitettava kaikkien tällaisten pitkäaikaistoimintojen aiheuttamien menojen edellyttämä vastuun kokonaismäärä. - Ehdolliset ympäristövelat ƒ Liitetiedoissa esitetään taseen ulkopuolisina vastuina ympäristövelvoitteisiin liittyvät ehdolliset ympäristövelat ja riittävän tarkka selvitys niiden lajista. Ellei ympäristövastuun määrää voi merkittävien laskentaan liittyvien epävarmuuksien vuoksi arvioida, tämä ilmoitetaan perusteluineen liitetiedoissa. Lisäksi ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan eri laskentatapojen tuottamat tulokset. - Vakuudet ƒ Kirjanpitovelvollisen ympäristöasioiden hoitoa varten ympäristöluvan perusteella antamat vakuudet esitetään liitetietona. Tällaisia ovat esimerkiksi ympäristönsuojelulain mukainen kaatopaikkatoimintaa tai ongelmajätteen hyödyntämis- tai käsittelytoimintaa harjoittavalta kirjanpitovelvolliselta vaadittava vakuus asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi sekä maa- aineslain mukainen maa-aineksen ottajalta vaadittava vakuus maa-aineksen ottamisen jälkeen tapahtuvan alueen maisemointiin, suojaamiseen ja siistimisen varmistamiseksi. 3.2.4 Kirjanpitolautakunnan suositus ympäristöasioiden vertailukelpoisesta esittämisestä tilinpäätöksessä ja toimintakertomuksessa. Ympäristöasioiden esittämisen vertailukelpoisuuden parantamiseksi kirjanpitolautakunta suosittelee seuraavassa eriteltyjen tietojen antamista tilinpäätöksen liitetiedoissa tai toimintakertomuksessa (Kirjanpitolautakunta 2003): ƒ Liitetiedot: ƒ Ympäristövastuut 82 ƒ Ympäristövastuiden diskonttaus ƒ Vastaisten ympäristömenojen kirjaamisperiaate ƒ Tilikauden ympäristökulut ƒ Aktivoidut ympäristömenot ƒ Ympäristöperusteiset sakot, maksut ja korvaukset ƒ Ympäristönsuojeluun liittyvät tuet ja avustukset ƒ Toimintakertomus: ƒ Ympäristönsuojelun toimintaperiaatteet ja ympäristöjärjestelmät ƒ Merkittävät ympäristönäkökohdat ja parannukset keskeisillä ympäristönsuojelun osa-alueilla ƒ Lainsäädännön muutosten vaikutus ƒ Tiedot ympäristönsuojelun tasosta ƒ Suhde muuhun ympäristöraportointiin Kirjanpitolautakunnan yleisohje tarkastelee ympäristöasioiden tilinpäätöskäsittelyä edellä esitetyn luettelon mukaisesti myös ympäristömenoja ja –vastuita laajemmin. Kyse on tällöin sellaisten ympäristöasioiden esittämisestä, joilla voi olla merkitystä tilinpäätöksen antaman kuvan kannalta. Toisaalta kirjanpitolautakunta on halunnut yhtenäistää raportointikäytäntöjä hyvän kirjanpidontavan mukaisesti paremmin vertailukelpoisiksi. Kirjanpitolautakunnan yleisohje heijastelee tältä osin myös EU:n komission esittämiä ajatuksia siitä, että toimintakertomuksen rooli tulisi olla laajempi kuin pelkästään taloudellisten vaikutusten kuvaaminen. Tässä suhteessa yleisohje ottaa ensimmäisiä askeleita laajentaa perinteistä tilinpäätösraportointia laajemman yhteiskuntavastuun suuntaan. (Niskala & Tarna 2003) 3.2.5 Ympäristöasioiden taloudellisen merkityksen esittäminen ympäristötilinpäätöksessä Useat suomalaiset vesilaitokset ovat viime vuosina julkaisseet erillisiä ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportteja. Näissä raporteissa on yleensä esitetty ympäristöasioiden taloudellinen merkitys raportoivan vesilaitoksen kannalta ympäristötilinpäätöksen 83 muodossa. Ympäristötilinpäätöksiä ovat laatineet muun muassa Helsingin, Lahden, Tampereen, Turun ja Vaasan vesilaitokset. (Niskala & Tarna 2003) Ympäristötilinpäätös on tuloslaskemakaavan muotoinen esitys siitä, kuinka ympäristöasiat ovat vaikuttaneet kyseisen raportointikauden taloudelliseen tulokseen. Ympäristötilinpäätökselle ei ole olemassa mitään vakiintunutta mallia. Vesilaitosten ympäristötilinpäätöksessä ympäristöliiketoiminnan tuotoista vähennetään tilikaudelle kohdistuvat ympäristömenot. Ympäristöliiketoiminnan tuottoja ovat esimerkiksi jätevesimaksut, jätteen hyötykäytön tuotot ja romumetallin myyntituotot. Tilikauden ympäristömenoja ovat puolestaan esimerkiksi jätevedenpuhdistuksen ja viemäriverkoston käyttö- ja kunnossapitokulut, vesijohtovuotojen korjauksen kulut, ympäristöverot ja veronluonteiset maksut sekä ympäristöinvestointien poistot. (Niskala & Tarna 2003) Vesilaitosten ympäristötilinpäätökset eivät suoranaisesti liity ympäristöasioiden esittämiseen lakisääteisessä tilinpäätösinformaatiossa. Niissä ympäristömenot on kuitenkin eritelty varsin yksityiskohtaisesti kirjanpitolautakunnan yleisohjeessa esitettyjä määritelmiä vastaavalla tavalla. Ympäristöasiat liittyvät vesilaitoksen toimintaan kiinteästi ja niiden taloudellinen merkitys on usein varsin huomattava. Osa vesilaitoksista on rakentanut ympäristömenojen laskennan osaksi taloushallinnon laskentajärjestelmiään, joten ympäristömenoja koskevien tietojen tuottaminen erillisiin raportteihin tapahtuu kirjanpidon periaatteita noudattaen. (Niskala & Tarna 2003) 3.3 Tilastokeskuksen ympäristönsuojelumenoja koskevat ohjeet EU:n suositus ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja julkistamisesta yritysten tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa suosittelee, että ympäristömenojen määrittämisessä otetaan huomioon soveltuvin osin ympäristömenojen yleisen määritelmän lisäksi tilastoinnissa noudatettavat yksityiskohtaiset määritelmät. Nämä määritelmät perustuvat OECD:n ja Euroopan yhteisöjen tilastotoimistojen (Eurostat) laatimiin ympäristönsuojelua koskeviin kansainvälisiin tilastointiperiaatteisiin. (Kirjanpitolautakunta 2003) 84 Suomessa tilastokeskus ylläpitää teollisuuden ympäristönsuojelumenojen tilastointia. Tilastokeskus kerää vuosittain otantaan perustuen tiedot ympäristönsuojelukulujen määrästä noin 2 500 teolliselta toimipaikalta. Tilasto kattaa kaivos- ja kaivannaistoiminnan, teollisen valmistuksen ja energiahuollon sekä veden puhdistuksen ja jakelun. Tilastointiin sisältyvät toimialat on ryhmitelty EU:n standardiin perustuvan toimialaluokituksen mukaisesti. Lisäksi tilastointi noudattaa kansainvälisiä säädöksiä, kuten EU:n yleiseurooppalaisia tilastointiperiaatteita. Tilastoinnin tavoitteena on saada kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa yritysten ympäristönsuojelun aiheuttamista välittömistä kuluista ja tuotoista. (Kirjanpitolautakunta 2003) Teollisuuden ympäristönsuojelumenot –tilasto sisältää tietoa seuraavan listan mukaisista kuluista (Tilastokeskus 2006): A. Ympäristönsuojeluinvestoinnit: ƒ Investoinnit, jotka kohdistuvat päästöjen ja jätteiden käsittelyyn, puhdistamiseen ja ympäristöön leviämisen estämiseen. ƒ Investoinnit, jotka kohdistuvat päästöjä ja jätteitä vähentäviin prosessimuutoksiin ja päästöjen syntymisen ennaltaehkäisyyn. B. Ympäristönsuojelun toimintamenot tai käyttömenot: - Ympäristönsuojelulaitteiston käyttö- ja kunnossapitokulut - Ympäristöä säästävän teknologian käytöstä aiheutuvat lisäkulut - Puhtaampien tuotantopanoksien käytöstä aiheutuneet lisäkulut C. Muut ympäristönsuojelun toimintamenot: ƒ Ympäristöhallinnon kulut ƒ Tutkimus- ja kehityskulut ƒ Korvaukset ja kompensaatiot ƒ Ympäristövakuutusmaksut ƒ Verot ja veronluonteiset maksut D. Ympäristönsuojelusta saadut tuotot ja kustannussäästöt: ƒ Ulkopuolisilta saadut korvaukset palveluista 85 ƒ Sivutuotteiden myynnistä saadut tulot ƒ Kustannussäästöt E. Ympäristönsuojeluun saatu tuki 3.4 Ympäristöraportin varmentaminen Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnit ovat Suomessa yrityksille vapaaehtoisia, eikä niitä säädellä lainsäädännöllä tai muun virallisen ohjauksen kautta. Koska raportoinnin toteuttaminen on raportoivan organisaation vastuulla, raporttien käyttäjät odottavat raportin tietojen olevan luotettavia. Luotettavuutta voidaankin pitää uskottavan ympäristöraportoinnin sekä yhteiskuntavastuun raportoinnin keskeisenä ominaisuutena.(Niskala & Tarna 2003) Yhteiskuntavastuuraportin luotettavuus koostuu seuraavassa listassa esitetyistä tekijöistä (Niskala & Tarna 2003): 1. Sidosryhmien intressien huomioinnin systemaattisuus: ƒ Kuinka systemaattinen on prosessi, jonka avulla raportoiva organisaatio ƒ tunnistaa keskeisten sidosryhmiensä intressit? ƒ toteuttaa sidosryhmävuorovaikutusta? ƒ huomioi sidosryhmien intressit raportoinnin toteutuksessa, raportoitavien tietojen valinnassa, keruussa ja varmennuksessa? 2. Merkitsevien yhteiskuntavastuun näkökohtien määrittäminen: ƒ Millainen on lähestymistapa, jonka perusteella raportoiva organisaatio on määritellyt toimintansa, tuotteiden ja palveluidensa merkittävät yhteiskuntavastuun näkökohdat ja vaikutukset sidosryhmiin? 3. Käyttäjien käsitys yhteiskuntavastuuraportoinnin ymmärrettävyydestä: 86 ƒ Kuinka ymmärrettäviä sidosryhmien näkökulmasta ovat raportin sisältö, esitetyt tiedot sekä lausumat, jotka kuvaavat raportoivan organisaation sitoutumista ja etenemistä kohti kestävää kehitystä? 4. Yhteiskuntavastuuraportin antaman kuvan täydellisyys ja selkeys: ƒ Kuinka hyvin yhteiskuntavastuuraportoinnissa on onnistuttu antamaan riittävä ja tasapainoinen kuva raportoivan organisaation yhteiskuntavastuun näkökohdista, riskeistä ja mahdollisuuksista? 5. Käyttäjien käsitykset yhteiskuntavastuuraportoinnin rehellisyydestä: ƒ Kuinka hyvin yhteiskuntavastuuraportoinnilla voidaan vakuuttaa sidosryhmät raportoivan organisaation halusta antaa rehellinen kuva toiminnastaan? 6. Yleisesti hyväksyttyjen raportointiperiaatteiden noudattaminen: ƒ Onko yhteiskuntavastuuraportti laadittu yleisesti hyväksyttyjen raportointiperiaatteiden ja laskentaohjeiden mukaisesti ja sisältääkö se siten vertailukelpoista informaatiota? 7. Ulkoinen varmennus: ƒ Onko yhteiskuntavastuuraportti varmennettu riippumattoman tahon toimesta? ƒ Mikä on ulkoisen varmennuksen sisältö ja laajuus ja kuinka uskottava varmennusprosessi sidosryhmien näkökulmasta on? 8. Varmennukseen liittyvien periaatteiden yleinen tuntemus: ƒ Kuinka hyvin sidosryhmät tuntevat yhteiskuntavastuuraportoinnin varmennuksessa käytetyt menetelmät ja kuinka ymmärrettävä varmennuksen lopputulos on? 87 Edellisen listan kaltaisista tekijöistä voidaan olettaa koostuvan myös ympäristöraportin luotettavuus, kun yhteiskuntavastuun tarkastelu jaetaan edelleen ympäristövastuuseen sekä taloudelliseen että sosiaaliseen vastuuseen. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraporttien sisällön uskottavuutta voidaan parantaa ulkoisella varmentamisella. Varmennuksella tarkoitetaan prosessia, jonka tavoitteena on varmistua raportoivan kokonaisuuden hallintokäytäntöjen, johtamis- ja raportointijärjestelmien toimivuudesta, sidosryhmien intressien huomioimisesta sekä raportoitujen tietojen olennaisuudesta, kattavuudesta, oikeellisuudesta ja vertailukelpoisuudesta. Varmennus on prosessi, jonka tuloksena varmentaja esittää johtopäätökset yrityksen vastuulla olevasta ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportista suhteessa ennalta määriteltyihin tarkastuskriteereihin. Varmennusprosessin uskottavuuteen vaikuttavat varmennuksen laajuus ja sisältö, varmennuksen kriteerien selkeys, toteutetut tarkastustoimenpiteet ja niiden yksityiskohtaisuus, sidosryhmien intressien huomiointi sekä varmennuksen lopputuloksena annettavan lausunnon käyttökelpoisuus. (Niskala & Tarna 2003) Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä lähestymistapaa siihen, kuinka varmennus toteutetaan. GRI tukee ulkoisen varmennuksen menetelmien kehittämistä, mutta varmennusta ei kuitenkaan ole asetettu GRI –raportointiohjeistuksessa vaatimukseksi yhteiskuntavastuuraportoinnille. GRI:n verifiointityöryhmä on kuitenkin laatinut raportin (Overarching Principles for Providing Independent Assurance on Sustainability Reports, 2001) siitä, kuinka ulkoinen varmennus voidaan liittää osaksi GRI –raportointiohjeiston mukaista yhteiskuntavastuuraportoinnin prosessia. Raportti sisältää periaatteellisia kannanottoja siitä, mitkä tekijät vaikuttavat varmennukseen ja kuinka varmennusprosessi toteutetaan.(Niskala & Tarna 2003) Raportoiva organisaatio tekee päätöksen varmennuksesta, joten varmennusprosessi alkaa aina tästä päätöksestä. Päätöstä varten organisaatio arvioi varmennuksen avulla saavutettavat hyödyt ja siitä aiheutuvat kustannukset. Raportoiva organisaatio myös 88 täsmentää ne odotukset ja tavoitteet, jotka se ulkoiselle varmennukselle asettaa. Usein nämä liittyvät yrityksen strategisten tavoitteiden edistämiseen ja sidosryhmäluottamuksen vahvistamiseen. Varmennuspäätöstä varten tulee myös huomioida se, millä tavalla varmennus tulisi suunnitella, jotta se parantaa raportoinnin luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta sidosryhmien näkökulmasta. (Niskala & Tarna 2003) Käytännössä varmennuksen tavoitteena voivat olla, GRI:n verifiointiryhmän raportin perusteella, esimerkiksi (Niskala & Tarna 2003): ƒ Raportoidun määrätiedon kattavuus ja oikeellisuus. ƒ Tietojen keruu- ja raportointijärjestelmien luotettavuus. ƒ Lähtötiedoista johdettujen tunnuslukujen luotettavuus. ƒ Raportin vastaavuus GRI –ohjeistoon. ƒ Johdon raportoimat tiedot yrityksen vuorovaikutuksesta sidosryhmien kanssa ja toiminnasta sidosryhmävuorovaikutuksen tuottaman tiedon perusteella. ƒ Johdon raportoimat tiedot sisäisten toimintaperiaatteiden ja johtamisjärjestelmien käyttöönotosta. ƒ Yhteiskuntavastuuraportti kokonaisuudessaan ja sen antama kuva organisaation yhteiskuntavastuun tilasta ja tuloksista. Varmennuksen tavoitteena ei ole arvioida raportin laatineen organisaation suoritustasoa. Jos raportoiva yritys kuitenkin haluaa, että varmentaja kommentoi myös tapahtunutta kehitystä ja yrityksen suoritustasoa yhteiskuntavastuun eri osa-alueilla, varmentaja yleensä sisällyttää nämä kommentit yrityksen johdolle annettavaan sisäiseen raporttiin. Joissakin tapauksissa voi olla myös tarpeen sisällyttää suoritustasoon liittyviä kommentteja varmennuksen tuloksena syntyvään varmennuslausuntoon. (Niskala & Tarna 2003) Varmennus parantaa yleensä organisaation yhteiskuntavastuutietojen laatua, luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta sekä niiden taustalla olevia johtamisjärjestelmiä ja – prosesseja. Tähän kuuluvat yhteiskuntavastuutietojen määrittämiseen, käsittelyyn ja 89 raportointiin liittyvien järjestelmien ja käytäntöjen tehostuminen, oppiminen ja tiedonsiirto organisaation eri osien ja maantieteellisten yksiköiden välillä sekä ylimmän johdon ja hallituksen luottamus yhteiskuntavastuuraportointiin. Varmennus lisää myös yrityksen raportoinnin uskottavuutta ja ohjaa riskienhallinnan toimenpiteitä tunnistettuihin kehityskohteisiin. (Niskala & Tarna 2003) Raportin laatineen organisaation tulee varata riittävät resurssit, jotta varmennus voidaan toteuttaa. Raportin laadinnan vastuuhenkilöiden ja muidenkin organisaation henkilöiden, aina hallituksesta työntekijöihin, tulee työskennellä varmentajan kanssa yhteistyössä. Lisäksi varmentajalla tulee olla mahdollisuus tutustua raportin lähtötietoihin ja saada käyttöönsä kaikki materiaali, joka on tarpeen varmennuksessa sovittu laajuus, kohde ja tavoitteet huomioiden.(Niskala & Tarna 2003) Varmennuksen tuloksena syntyy ulkoinen lausunto, joka liitetään osaksi ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraporttia. Varmennuksen uskottavuuden kannalta on tärkeää, että lausunnossa kerrotaan selkeästi varmennustyön laajuus ja tavoitteet sekä toteutetut varmennustoimenpiteet niihin liittyvine rajoitteineen. Tällä tavalla raportin lukijalla on mahdollisuus muodostaa käsitys varmennusmenettelyn uskottavuudesta ja siinä saavutettavan varmuuden tasosta. Varmennustyön johtopäätöksenä syntyvä käsitys raportin antamasta kuvasta tulee kertoa selkeästi lausunnossa. (Niskala & Tarna 2003) Euroopan tilintarkastusliiton (Fédération des Experts Comptables Européens, The European Federation of Accountants, FEE) mukaan varmennuslausunnon tulisi sisältää seuraavat asiat (FEE 1999): ƒ Varmennettavan raportin otsikko ƒ Osoittaminen (Kohderyhmä, jolle lausunto on osoitettu) ƒ Asiaa koskevan sitoutumisen ja tunnistamisen sekä vastuutahojen kuvaukset (Organisaation johdon vastuu raportista) ƒ Varmennettavan raportin kuvaus (Raportin ja raportin ajanjakson kuvaukset sekä niiden raportin sivujen kuvaus, joita varmennus koskee) ƒ Varmennuksen tavoitteet 90 ƒ Varmennuksen kriteerit ƒ Varmennustoimenpiteiden kuvaus ƒ Varmennukseen liittyvien rajoitteiden kuvaus ƒ Varmennuksen johtopäätökset ƒ Varmentajan yhteystiedot ƒ Lausunnon päiväys 91 4. VESIHUOLTOLAITOKSEN YMPÄRISTÖRAPORTTI (CASE JOENSUUN VESI) Tässä kappaleessa käsitellään Joensuun Vedelle laadittu vuoden 2005 ympäristöraportti. Seuraavat kappaleet sisältävät raportoinnin lähtökohdat, raportointimallin esittelemisen, raportoidun aineiston keräämisen, ympäristöraportin sisällön esittelyn sekä raportoinnin tulokset. Kappaleessa käsitellään myös ympäristötilinpäätöksen laskentavaiheet. Ympäristöraportin laadinnassa on otettu ensisijaisesti huomioon soveltuvin osin sekä GRI:n että KILA:n periaatteita ja ohjeita. Myös muita diplomityön teoriaosassa esitettyjä ohjeistuksia, kuten ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailun 2005 arviointikriteerit, on otettu soveltuvin osin huomioon. Joensuun Veden ympäristöraportti 2005 käsittelee pääasiassa ympäristöasioita eli laadittu raportointimalli on paljonkin GRI –raportointiohjeistusta suppeampi. Raportointimallin laadinnassa pyrittiin olennaisimpien asioiden käsittelemiseen Joensuun Veden toiminnan näkökulmasta. Ensisijainen raportointitavoite oli se, että Joensuun Vesi halusi lisätä julkaistavaan vuosikertomukseensa ympäristöraporttien sisältämiä elementtejä. Monet suomalaiset vesihuoltolaitokset, kuten Helsingin Vesi, Tampereen Vesi, Turun vesilaitos sekä Lahti Vesi, ovat julkaisseet ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportteja jo useamman vuoden ajan. Diplomityössä käsitellyn ympäristöraportoinnin teorian, raportointiohjeiden sekä laaditun ympäristöraportointimallin perusteella Joensuun Vesi voi lisätä vuosittaista ympäristöraportointiaan. Joensuun kaupunki laajeni vuoden 2005 alussa siten, että entiset Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran kunnat liittyivät Joensuuhun. Tämä toi mukanaan muutoksia myös Joensuun Veden toimintaan. Kuntaliitos oli myös yksi ympäristöraportin laadinnan lähtökohta. Ympäristöraportin yhtenä tavoitteena onkin selvittää laajentuneen Joensuun Veden toiminnan ympäristövaikutuksia. 92 Kuntaliitoksen ja siitä seuranneen Joensuun Veden toiminnan muuttuminen rajasi myös ympäristöraportin sisältöä. Muuttuneen toiminnan takia ympäristöraportissa ei ole tehty ympäristönsuojeluntason vertaamista edellisiin toimintavuosiin. Seuraavina vuosina vertaamista voidaan kuitenkin tehdä, ja näin ollen saadaan kuvaa ympäristönsuojeluntason kehityksen suunnasta. 4.1 Raportoitavan aineiston kokoaminen Laaditun ympäristöraporttimallin pääsisältö oli ympäristöasioiden käsittelyssä, mutta mallissa käsiteltiin myös taloudellisia ja sosiaalisia asioita, joten tarvittava tieto oli määrältään suuri ja sisällöltään laaja. Joensuun Veden toiminnan ympäristö- ja taloustietojen sekä yhteiskunnallisten tietojen kokoamiseen käytettiin seuraavanlaisia kirjallisia ja sähköisiä lähteitä: ƒ Kuhasalon jätevedenpuhdistamo: ƒ ympäristölupapäätös (7.2.2001) ƒ velvoitetarkkailujen yhteenveto 2005 ƒ neljännesvuosi- ja kuukausiraportit vuodelta 2005 ƒ kuormitus- ja käyttötarkkailuohjelma (26.11.2001) ƒ yleistä teknistä tietoa ƒ Tuupovaaran jätevedenpuhdistamo: ƒ ympäristölupapäätös (30.5.2005) ƒ velvoitetarkkailujen yhteenveto 2005 ƒ puolivuosi- ja kuukausiraportit vuodelta 2005 ƒ Tuupovaaran kunnan jätevedenpuhdistamon kuormitustarkkailu (15.2.2005) ƒ yleistä teknistä tietoa ƒ Joensuun Veden toiminta: ƒ Joensuun Veden kehittämissuunnitelma vuosille 2006-2008 93 ƒ Joensuun Vesi tulostoimintasuunnitelma 2006 ƒ Tasekirja, tilinpäätös tilikaudelta 1.1.-31.12.2005 ƒ Osavuosikatsaukset vuodelta 2005 ƒ Kirjanpito: toteutumisvertailu 1.1.-31.12.2005, investointihankeluettelo 2005, investointiosan toteutumisvertailu hankkeittain 1.1.-31.12.2005 ja käyttöomaisuuskirjanpito. ƒ Joensuun Veden tutkimus 2004 (Suomen paikallistutkimus) ƒ Kuntien yhteinen palvelutyytyväisyystutkimus 2004 ƒ Pielisjoen ja Pyhäselän vuosien 2002-2006 velvoitetarkkailuohjelma. ƒ Vesianalyysit, yhteenveto 1.1.-31.12.2005 ƒ Vesilaitoksen tiedot: pohjaveden pumppaus, vedenkäsittely ja verkostot ƒ Viemärilaitoksen tiedot: pumppaamot ja viemärit ƒ Energian kulutustiedot ƒ Vuosikertomusmateriaalit ƒ Kokous muistiot, päätökset, yms. Edellisen luettelon sisältämien lähteiden lisäksi, ympäristöraporttiin tarvittavia tietoja kerättiin suoraan Joensuun Veden henkilöstöltä. 4.2 Ympäristöraportointimalli Tässä kappaleessa esitellään diplomityössä laadittu ympäristöraportointimalli ja mitä asioita malliin haluttiin sisältyvän. Ympäristöraportointimalli noudattelee GRI – raportoinnin rakennetta, mutta mallista on kuitenkin tehty omanlainen. Ympäristöraportointimallissa on pyritty noudattamaan myös GRI –raportointiohjeiston yleisiä raportointiperiaatteita sekä ohjeita. Ympäristöraportointimallin rakentamisen lähtökohtina on otettu huomioon myös muut raportointia koskevat ohjeet ja periaatteet, joita on käsitelty diplomityön teoriaosuudessa. 94 Seuraavassa luettelossa on esitetty ympäristöraportointimallin rakenne ja raportoitavat asiat: 1. Johdanto ja ympäristöraportin määrittely: ƒ Johdannossa esitellään mitä ympäristöraportissa käsitellään, miten ympäristöraportti on rajattu, millaisia raportointiohjeita ja –periaatteita on noudatettu, kuka on tehnyt ympäristöraportin, millaiset ovat raportointivälineet ja mikä on raportointiajanjakso. ƒ Kappaleessa luodaan katsaus myös Joensuun Veden toimintaan ja toiminnan avaintunnuslukuihin. 2. Joensuun Veden ympäristöpolitiikka: ƒ Tämän osan tarkoitus on esittää Joensuun Veden näkemys ympäristöasioihin sitoutumisesta, ympäristöasioiden merkityksestä ja yrityksen ympäristöpäämäärästä. 3. Ympäristönäkökohdat ja –vaikutukset ƒ Tässä osassa määritellään Joensuun Veden toiminnan ympäristönäkökohdat ja –vaikutukset. ƒ Panos – tuotostaulukon avulla esitetään ympäristötasetarkastelu. Panos – tuotostaulukkoon on koottu määrällistä tietoa esimerkiksi yrityksen materiaali- ja energiavirroista sekä erilaisista toiminnasta aiheutuvista päästöistä. ƒ Kappaleessa tarkastellaan myös Biokaasun energiahyötykäyttöä. 4. Ympäristötoimenpiteet ƒ Tässä osiossa esitellään millaisia ympäristötoimenpiteitä Joensuun Vesi on tehnyt raportointiajanjakson aikana. 5. Keskeiset ongelmat vuoden aikana ƒ Tässä esitellään ne merkittävimmät ongelmat, jotka ovat ilmenneet kuluneen raportointiajanjakson aikana. Tyypillisiä vesihuoltolaitoksien 95 toiminnassa ilmeneviä ongelmia ovat esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden lupaehtojen ylitykset ja vesijohto- ja viemäriverkoston vuodot. 6. Ympäristönsuojelu ja ympäristönsuojeluntason vertaaminen ƒ Tässä kappaleessa esitetään, mitä toimia Joensuun Vesi tekee ympäristönsuojelun suhteen ja miten ympäristönsuojeluntasoa voidaan verrata esimerkiksi viranomaisvaatimuksiin. Ympäristönsuojeluntason vertaaminen aiempiin toimintavuosiin on jätetty pois, kuntaliitoksen takia, niin kuin diplomityössä on jo aiemmin mainittu. ƒ Kappale sisältää jätevedenpuhdistustuloksien vertaamisen sekä puhdistamolietteen tutkimustulosten vertaamisen niitä koskeviin viranomaispäätöksiin ja –vaatimuksiin. Kappaleessa käsitellään myös vesistöjen tarkkailuohjelmia ja kalatalousvelvoitetta. 7. Ympäristöasioiden taloudelliset vaikutukset ƒ Tässä kappaleessa kuvataan Joensuun Veden taloudellista vastuuta laatimalla ympäristötilinpäätöslaskelma. Siinä esitetyt tiedot perustuvat yrityksen kirjanpitoon ja virallisiin tilinpäätöstietoihin. ƒ Ympäristötilinpäätöksen sisältämät tiedot, kuten ympäristömenojen määrittäminen, on koottu soveltuvin osin KILAn yleisohjeesta. ƒ Kappaleessa on myös verrattu ympäristötilinpäätöksen tietoja Joensuun Veden vuoden 2005 tilinpäätökseen. 8. Yhteiskunnalliset näkökohdat ƒ Tässä kappaleessa tarkastellaan Joensuun Veden yhteiskunnallisia näkökohtia ja sosiaalista vastuuta. ƒ Kappale jaotellaan tuotevastuun, henkilöstön ja työsuojelun, sidosryhmäsuhteiden ja palvelututkimuksien tulosten tarkasteluihin. ƒ Vaikka kappaleessa käsitellyt palvelututkimuksen tulokset ovat vuodelta 2004, niin ne on otettu ympäristöraporttiin mukaan esimerkiksi kuntalaisten mielipiteistä. Vastaavanlaiset tutkimukset ovat tärkeitä 96 keinoja selvittää eri sidosryhmien suhtautumista yrityksen kaikkeen toimintaan. Tutkimuksilla voidaan saada selville myös ympäristöraportoinnin toteuttamista ohjaavia sidosryhmäintressejä. 9. Tulevat ympäristötoimenpiteet ƒ Tässä kappaleessa luodaan katsaus tuleviin vuosiin ja niihin liittyviin ympäristötoimenpiteisiin. ƒ Tulevat ympäristötoimenpiteet esitetään tässä siinä vaiheessa, kun niitä koskevat päätös- ja suunnitteluprosessit ovat tämän ympäristöraportin julkaisuhetkellä. 4.3 Ympäristöraporttimallin sisältö Tässä kappaleessa käsitellään laaditun ympäristöraporttimallin sisältö. Raportin sisältö esitetään samoin kun se on erillisessä ympäristöraportissa. Joensuun Veden toiminnan esittäminen, toiminnan tunnusluvut sekä jätevedenpuhdistamojen mitoitusarvot on jätetty seuraavasta johdanto ja ympäristöraportin määrittely –kappaleesta pois, koska ne esitettiin ympäristöraportissa vastaavalla tavalla kuin tämän diplomityön johdannossa. 4.3.1 Johdanto ja ympäristöraportin määrittely Joensuun Veden vuoden 2005 ympäristöraportti on syntynyt opinnäytetyön (Jari Kärkkäisen diplomityö: Ympäristöraportointimallin kehittäminen vesihuoltolaitokselle) ja yrityksen asiantuntemuksen yhteistyönä. Ympäristöraportissa on tarkasteltu Joensuun Veden toimintaa vuonna 2005. Joensuun kaupunki laajeni vuoden 2005 alussa siten, että entiset Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran kunnat liittyivät Joensuuhun. Tämä toi mukanaan muutoksia myös Joensuun Veden vesi- ja viemärilaitostoimintaan. Kuntaliitos oli myös yksi ympäristöraportin laadinnan lähtökohta ja ympäristöraportissa selvitetäänkin laajentuneen Joensuun Veden toiminnan ympäristövaikutuksia. 97 Toinen lähtökohta ympäristöraportille oli se, että Joensuun Vesi halusi lisätä julkaistavaan vuosikertomukseensa ympäristöraporttien sisältämiä elementtejä. Joensuun Veden vuosikertomus 2005 tulee perinteiseen tapaan julkisesti luettavaksi muun muassa yrityksen internetsivuilla. Ympäristöraportissa käsitellään monia samoja aihepiirejä kuin vuoden 2005 vuosikertomuksessa. Mutta ympäristöraportin tehtävä on kuitenkin erityisesti esittää kootusti Joensuun Veden toiminnan suhdetta niin ympäristölliseen, taloudelliseen kuin yhteiskunnalliseenkin vastuuseen. Ympäristöraportin laadinnassa on otettu huomioon sekä kansallisesti että kansainvälisesti olemassa olevia ohjeistuksia, suosituksia ja periaatteita vastaavien raporttien teosta ja sisällöstä. Erityisesti on tarkasteltu soveltuvin osin kansainvälistä GRI –mallia eli vapaaehtoista yhteiskuntavastuun raportointimallia ja kansallista Kirjanpitolautakunnan yleisohjetta ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja esittämisestä tilinpäätöksessä. Joensuun Veden toiminnan aikaisempia vuosia ei ole ympäristöraportissa vertailtu vuoden 2005 toimintaan, koska kokonaisvaltaisesti toimintatilanne on vuoden 2005 alun kuntaliitosten takia uusi. Tässä eteenpäin Joensuun Vesi tulee julkaisemaan vuosikertomuksissaan tämän ympäristöraportin sisällyksen kaltaisia tietoja, ja tulevissa vuosikertomuksissa voidaan vertailukelpoisia tietoja kunkin raportoitavan vuoden toiminnasta verrata myös aikaisempiin vuosiin. Näin saadaan aikaan yrityksen sisäistä tietojen vertailtavuutta. 4.3.2 Joensuun Veden ympäristöpolitiikka Joensuun Veden ympäristöpolitiikka ja ympäristöpäämäärä ovat seuraavanlaiset (Joensuun Vesi 2006b): ƒ Joensuun Vesi toimii kunnallisena liikelaitoksena huolehtien kaupungin ja sopimuksen tehneiden naapurikuntien sekä teollisuuden vesihuollosta, jäteveden johtamisesta ja puhdistuksesta, sadevesien poisjohtamisesta ja 98 muista toimialaansa liittyvistä palveluista siten, että toiminta on itsekannattavaa ja valtuuston asettama tulostavoite saavutetaan. Lisäksi laitos huolehtii osaltaan vesihuoltoon liittyvästä tiedotuksesta ja neuvonnasta. ƒ Ympäristövaikutukset otetaan huomioon kaikissa tehtävissä ja Joensuun Veden yritystoimintaa kehitetään asettamalla ympäristönsuojelullisia tavoitteita. Laitos sitoutuu kehittämään toimintaansa edelleen ja vähentämään ympäristöhaittoja. ƒ Kaikessa toiminnassa noudatetaan vesihuoltoon liittyviä säädöksiä, lupaehtoja ja muita viranomaismääräyksiä. Alan lainsäädännön kehitystä seurataan ja pyritään ennakoimaan tulevia vaatimuksia. Valtakunnallisen, alueellisen ja laitoksen oman vesihuollon kehittämissuunnitelman tavoitteita toteutetaan toiminnassa. ƒ Joensuun Veden tehtäviä hoidetaan koulutetulla ja ammattitaitoisella henkilökunnalla, joka on tietoinen ympäristöystävällisyyteen liittyvistä tavoitteista ja toimintatavoista. Henkilöstön valmiutta ja ammattitaitoa lisätään koulutuksen ja tiedotuksen avulla. Jokainen työntekijä vastaa ympäristönsuojelullisen toiminnan toteutuksesta työssään. ƒ Tämän ympäristöpolitiikan perusteella asetettujen päämäärien ja tavoitteiden toteutumista seurataan katselmuksin sekä seuranta- ja tarkkailuraportein. ƒ Joensuun Veden ympäristöpäämääränä on kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kehittää vesihuoltoa toiminta-alueellaan, vähentää vesihuoltotöistä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta, lisätä jätevesilietteiden hyötykäyttöä sekä minimoida vesihuoltotöistä ja kuljetuksista aiheutuvia päästöjä ja haitallisia vaikutuksia ympäristölle. Syntyvät jätevesilietteet, välppeet ja hiekanerotussakat käsitellään ympäristövaikutuksiltaan parhaalla ja teknisesti sekä taloudellisesti 99 järkevällä tavalla. Toiminta on aktiivista asiakkaiden, osakaskuntien, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa yhteisen ympäristöpäämäärän saavuttamiseksi. 4.3.3 Ympäristönäkökohdat ja –vaikutukset Joensuun Veden toiminnan keskeiset ympäristönäkökohdat liittyvät vedenhankintaan, veden johtamiseen verkostoissa, jätevedenpuhdistukseen ja vesi- ja viemäriverkostojen rakentamiseen. Kaikki vedenhankinta tapahtuu pohjavettä pumppaamalla. Pohjavettä pumpattiin 4, 42 milj. m3. Pohjaveden pumppaus kulutti sähköä yhteensä 850 MWh. Pohjavesi ei tarvitse varsinaisesti vedenpuhdistusta, mutta vettä käsitellään sen pH-arvoa säätämällä (alkaloimalla) siten, että vesi johdetaan kalkkikiven ja/tai soodan läpi. Lisäksi Kerolan käsittelylaitoksella käytetään hiilidioksidia bikarbonaattikovuuden nostamiseksi. Käsitelty vesi pumpataan edelleen käyttöön. Käyttöön pumpatun veden määrä oli 3, 89 milj. m3. Vedenpumppaus kulutti sähköä yhteensä 1 280 MWh. Käytön jälkeen vesi palautuu viemäriverkkoon. Joensuun Vedellä oli toiminnassa jätevesipumppaamoja 79 ja sadevesipumppaamoja 9. Nämä kuluttivat sähköä yhteensä 1 130 MWh. Jätevettä puhdistetaan Kuhasalon ja Tuupovaaran jätevedenpuhdistuslaitoksissa. Jäteveden vuosivirtaama Kuhasalossa oli 5, 37 milj. m3 ja Tuupovaarassa 75 700 m3. Jätevedenpuhdistus ja lietteiden käsittely kuluttivat kemikaaleja yhteensä 1220 t, sähköä yhteensä 4 250 MWh ja lämpöä yhteensä 5 490 MWh. Vesi- ja viemäriverkostojen rakentaminen ja saneeraus kuluttavat materiaaleja, energiaa ja polttoaineita. Joensuun Veden toiminnan ympäristökuormitus aiheutuu käytetyistä resursseista ja päästöistä. Toteutuneet aine- ja energiavirrat jakaantuvat seuraavasti: 100 - Käytetyt resurssit (panokset): Î Energia (sähkö, lämpö, polttoaineet, biokaasu) Î Materiaalit (kemikaalit, maa-ainekset, muovituotteet, betonituotteet ja rautatuotteet) Î Pohjavesi Î Lietteet - Tuotokset ja päästöt: Î Nestemäiset päästöt (puhdistettu jätevesi, nestemäiset ongelmajätteet) Î Kaasumaiset päästöt (hiukkaspäästöt, kaasumaiset yhdisteet ja hajukaasut) Î Kiinteät päästöt (välppäjätteet, lietteet, hiekat, romurauta, muovijätteet, yhdyskuntajätteet ja kiinteät ongelmajätteet) Joensuun Veden toiminnan suurin suoranainen ja paikallinen ympäristövaikutus johtuu puhdistamoista purkuvesistöön kohdistuvasta kuormituksesta, joka aiheuttaa muun muassa vesistöjen rehevöitymistä. Paikallisesti toiminnasta aiheutuu myös vähäisiä ilmapäästöjä niin savukaasuyhdisteiden kuin hajunkin muodossa. Jätevedenpuhdistusprosesseista syntyvät välppäjätteet ja hiekat sekä viemäriverkostojen puhdistusten yhteydessä syntyvät hiekat viedään kaatopaikalle. Termisesti kuivattua lietettä kuljetetaan jatkokäsittelyyn Joensuun ympäristötuotanto Oy:n toimesta ja sitä voidaan käyttää edelleen viherrakentamiseen. Verkostojen rakentamisesta ja saneerauksesta syntyvät ylijäämä- tai jätemateriaalit joko kierrätetään, viedään kaatopaikalle, jätetään maaperään tai kuljetetaan läjitysalueelle, kuten maamassat. Vähäisissä määrin syntyvät sekalaiset yhdyskuntajätteet ja ongelmajätteet lajitellaan ja kuljetaan jätteiden keräyksen myötä asiaankuuluvaan käsittelypaikkaan. Epäsuorasti yrityksen kuluttama sähköenergia lisää sähköä tuottavan voimalaitoksen päästöjä. Yhteensä Joensuun Vesi kulutti sähköä vuonna 2005 7 520 MWh, josta 101 ostosähköä on 6 330 MWh. Sähköenergian vapaan oston takia ympäristövaikutukset voidaan ajatella jakaantuvan laajasti. Työkoneiden aiheuttamat kaasumaiset päästöt voidaan arvioida suhteellisen vähäisiksi kokonaisuutta ajatellen, joten niitä ei ole tarkasteltu. Seuraavassa taulukossa 10 on esitetty Joensuun Veden toimintaan ja tuotantoprosesseihin liittyvät panokset ja tuotokset. Taulukko 10. Panokset ja tuotokset 2005.(Joensuun Vesi 2006a) Panokset Tuotokset Veden pumppaus Veden pumppaus Pohjaveden pumppaus 4 423 000 m3 Pumppaus kulutukseen (myyty vesi) 3 889 000 m3 Jäteveden pumppaus 5 442 000 m3 Vuodot ym. 1 200 (1) m3 Puhdistamoille tuleva jätevesi 5 366 000 m3/a Kuhasalo 14 702 m3/d 75 700 m3/a Tuupovaara 208 m3/d Tulevan jäteveden kuormitus Puhdistetun jäteveden kuormitus BHK7 1 504 t/a BHK7 22 t/a COD 3 159 t/a COD 159 t/a KOK-P 69 t/a KOK-P 1 t/a KOK-N 300 t/a KOK-N 195 t/a Kuha- salo Kiintoaine 2 234 t/a Kuha- salo Kiintoaine 43 t/a BHK7 41,0 kg/d BHK7 0,6 kg/d COD 89,0 kg/d COD 5,2 kg/d KOK-P 1,6 kg/d KOK-P 0,1 kg/d KOK-N 9,0 kg/d KOK-N 4,2 kg/d Tuupo- vaara Kiintoaine 48,0 kg/d Tuupo- vaara Kiintoaine 1,0 kg/d Lietteet Lietteet Sakokaivolietteet 890 m3 yhteensä 4190 m3 Umpikaivolietteet 4 320 m3 termisesti kuivattu TS 760 t Kuha- salo Muuliete 440 m3 Yhteensä 450 m3 Kuha- salo kuivattu TS 104 t kompostoivaksi Ilomantsiin 460 m3 Tuupo- vaara Kuhasaloon 100 m3 102 Biokaasun käyttö (Kuhasalo) Biokaasun tuotto(Kuhasalo) Lämpökattilalle 12 600 m3 Mädättämöt yhteensä 800 700 m3 Polttomoottorille ja kaasugeneraattorille 778 600 m3 Energian osto Energian tuotto(Kuhasalo) pohjaveden pumppaus 849 900 kWh veden pumppaus 1 281 100 kWh jäteveden pumppaus yht. 1 131 400 kWh Kuhasalon puhdistamo 3 059 044 kWh Sähkö 1 186 200 kWh Sähkö Tuupo- vaaran puhdistamo 7 010 kWh Kuhasalon puhdistamo 4 138 000 (1) kWh Lämpö 1 219 600 kWh Lämpö Tuupo- vaaran puhdistamo 135 000 (1) kWh kevyt polttoöljy 430 (1) m3/a bensiini 3 (1) m3/a Poltto- aineet diesel 29 (1) m3/a Kemikaalit Savukaasupäästöt (Kuhasalo) kalkkikivi (Onttola, Rantakylä, Kerola ja Matosärkkä) 46,1 (1) t/a Rikkipäästö 624 (1) kg/a kalkkikivi (Heinävaara) 0,5 t/a Typenoksidipäästö 4 000 (1) kg/a hiilidioksidi (Kerola) 9,9 t/a Lietteen ammonium- typpihaihtuma 1 300 (1) kg/a sooda (Tuupovaara) 1,5 t/a Hiukkaspäästö 16-47 (1) kg/a Kiinteät jätteet Veden- käsittely sooda (Heinävaara+ Kiihtelysvaara) 2,5 t/a Kuhasalon välppäjäte 100 t/a Jäteveden- puhdistus FeSO4 988,2 t/a Tuupovaaran välppäjäte 3,6 (1) t/a 103 ALF-30 101,4 t/a Nestemäiset jätteet kalkki 115,6 t/a Jäteöljyt Kuhasalo 2 000 (1) l/a Kuhasalo polymeerit 7,5 t/a Jäteöljyt Tuupovaara 30 (1) l/a Jäteöljyt muut 600 (1) l/a Jäteveden- puhdistus Tuupovaara PAX-18 9,9 t/a (1) Laskennalliset arviot Taulukosta on jätetty pois sellaisia panos- ja tuotostietoja, joiden selvittäminen on vaikeaa. Tämä johtuu siitä, että näitä tietoja ei ole erikseen dokumentoitu. Esimerkiksi verkostorakentamiseen käytetyistä materiaaleista ei ole erillistä dokumentointia, vaan kukin käytetty materiaali tulisi selvittää työtapahtumaa kohden erikseen ja vasta sen jälkeen voisi koota vuotuisen materiaalikulutuksen tietylle materiaalityypille. Materiaalien määrän ilmoittamista kuin muidenkin vielä puuttuvien tietojen ilmoittamista panos/tuotos -kaaviossa voidaan kuitenkin tarkentaa seuraavissa raporteissa, kun dokumentointia näiden suhteen kehitetään. Biokaasun hyötykäyttö: Kuhasalon jätevedenpuhdistamolla tuotetaan lietettä mädättämällä biokaasua, jonka metaanipitoisuus on noin 63 prosenttia. Biokaasu poltetaan polttomoottorissa ja lämpökattilassa sekä tarvittaessa myös ylijäämäpolttimossa. Polttomoottorissa poltetusta biokaasusta saadaan lämpöenergian lisäksi sähkögeneraattorilla sähköenergiaa, jotka kummatkin hyödynnetään puhdistamolla. Seuraavassa taulukossa 11 on esitetty Kuhasalon jätevedenpuhdistamon sähkö- ja lämpöenergiankäytön yhteenveto 2005. Taulukko 11. Kuhasalon jätevedenpuhdistamon sähkö- ja lämpöenergiankäytön yhteenveto 2005. Sähköntuotanto 1 186 200 kWh Lämmöntuotanto 1 219 600 kWh Ostettu sähkö 3 059 000 kWh Ostettu lämpö (1) 4 138 000 kWh Kokonaiskulutus 4 245 200 kWh Kokonaiskulutus 5 357 600 kWh Tuotettu sähkö/ kokonaiskulutus 28 % Tuotettu lämpö/ kokonaiskulutus 23 % (1) Kevyt polttoöljy 104 Metaani on vapaasti ilmakehään päästessään 21 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Näin ollen muodostuvan biokaasun talteenotolla ja hyötykäytöllä voidaan merkittävästi vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä. 4.3.4 Ympäristötoimenpiteet Joensuun Veden toimintaan liittyen tehtiin, vuoden 2005 aikana, seuraavanlaisia ympäristötoimenpiteitä: - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus hyväksyi pohjavedenottamoiden tarkkailuohjelmat Paavonlammen, Jynkän, Erolanniemen, Kerolan ja Aajeenmäen vedenottamoille. - Rantapuiston jätevedenpumppaamon koneiston saneeraus. - Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran jätevesipumppaamoiden saattaminen kaukovalvonnan piiriin - Joensuun Veden ja Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen tutkimusyhteistyösopimus, koskien termisesti kuivatun puhdistamolietteen jatkokäyttöä lannoitteena, saatiin päätökseen. Loppuraportti vuoden 2006 aikana. - Yksi termisen kuivauksen hajukaasujen päästönmittaus Kuhasalon jätevedenpuhdistamolla. - Jätevedenpuhdistamon toiminnan varmistamiseksi ja tehostamiseksi Kuhasalon jätevedenpuhdistamolle vaihdettiin termisen kuivauksen arinat, uusittiin lietteen kuivausruuvi ja väliselkeytyksen laahojen koneisto. Lisäksi vaihdettiin hiekkapumput. 105 - Kuhasalon jätevedenpuhdistamon puhdistamo-, sako- ja umpikaivolietteen vastaanottopisteiden logiikat päivitettiin ja laajennettiin vastaamaan Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kuntaliitoksen mukanaan tuomia lisätarpeita. - Tuupovaaran puhdistamon ylijäämälietteen kuljetus Ilomantsin turvekompostorille loppui 10.11.2005. Lietettä alettiin kuljettaa 11.11.2005 alkaen puhdistamolietteen vastaanottoasemalle Kuhasaloon. Samalla peruutettiin sako- ja umpikaivolietteen vastaanottoaseman tekosuunnitelmat Tuupovaaran puhdistamolle. - Tuupovaaran jätevedenpuhdistamon kemikaalien syöttöautomatiikka valmistui loppusyksyllä 4.3.5 Keskeiset ongelmat vuoden aikana Varsinaisesti Joensuun Veden toiminnan ympäristövaikutuksiin liittyviä jätevedenpuhdistusongelmia, lupaehtojen ylityksiä tai muita tavanomaisesta toiminnasta eroavia päästöongelmia ei vuoden 2005 aikana ilmennyt. Jätevedenpuhdistustulokset täyttivät erinomaisesti niitä koskevat käsittelyvaatimukset. Vuoden 2005 aikana Kuhasalon jätevedenpuhdistamon biologinen osa on prosessin suojaamiseksi ohitettu kaikkiaan 89 kertaa menemään suoraan kemialliseen jälkiselkeytykseen mitoitusvirtaaman yli menevältä osalta. Ohitusvirtaama on ollut yhteensä 30 936m3. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta puhdistustehokkuuteen. Käyttöveden osalta Heinävaaran alueella ilmeni veden laatu- ja pumppaushäiriöitä. Lisäksi kummankin Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran alueiden verkostoissa on havaittu vuotovesiongelmia, jotka tuottavat työtä kuntokartoituksineen ja saneerauksineen tulevina vuosina. 106 4.3.6 Ympäristönsuojelu ja ympäristönsuojeluntason vertaaminen Jäteveden puhdistustulokset: Jäteveden puhdistustuloksia voidaan pitää tärkeimpinä vesihuoltolaitoksen ympäristönsuojeluntason mittarina. Puhdistustuloksia on verrattu niitä koskeviin käsittelyvaatimuksiin eli ympäristölupaehtoihin taulukon 12 esittämällä tavalla. Taulukko 12. Jäteveden puhdistustulokset ja käsittelyvaatimukset.(Joensuun Vesi 2006a) Kuhasalon puhdistamo Käsittelyvaatimukset (1) BHK7ATU 4,1 mgO2/l <10,0mg O2/l, >93%red (2) COD 30 mg/l <125mg/l, >75%red KOK-P 0,21 mg/l <0,30mg/l, >96%red (3) KOK-N 36 mg/l Kiintoaine 8 mg/l <35mg/l, >90%red Tuupovaaran puhdistamo Käsittelyvaatimukset (4) BHK7ATU 3 mgO2/l <15mg O2/l, >90%red (5) COD 25 mg/l KOK-P 0,48 mg/l <0,70mg/l, >93%red (5) KOK-N 21 mg/l Kiintoaine 5 mg/l (1) Arvot mukaan lukien laitoksen sekä pumppaamoiden mahdolliset ohijuoksutukset. Lisäksi puhdistamoilla on pyrittävä puhdistamon nykyisen prosessin sallimissa rajoissa mahdollisimman hyvää nitrifikaatioon. (2) neljännesvuosi- ja vuosikeskiarvo (3) vuosikeskiarvo (4) Arvot mukaan lukien puhdistamon häiriötilanteet ja muualla viemärilaitoksen alueella mahdollisesti tapahtuvat ylijuoksutukset ja ohitukset. (5) puolivuosikeskiarvo Jätevedenpuhdistamoja koskevien ympäristölupien myöntämis- ja lupamääräysten tarkistamispäivämäärät: Î Kuhasalon jätevedenpuhdistamon ympäristölupapäätös (Itä-Suomen ympäristölupavirasto, Nro 7/01/3, Dnro. 2000/83(YL)) annettu 7.2.2001. Lupamääräysten tarkistamista koskeva ympäristölupahakemus on jätettävä Itä-Suomen ympäristölupavirastolle 31.3.2008 mennessä. Î Tuupovaaran jätevedenpuhdistamon ympäristölupapäätös (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Dnro. PKA-2004-Y-12 (121)) annettu 30.5.2005. 107 Lupamääräysten tarkistamista koskeva ympäristölupahakemus on jätettävä Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle vuoden 2015 loppuun mennessä. Jätevedenpuhdistamoja koskevat käyttötarkkailuohjelmat: Î Kuhasalo: Puhdistamon toiminnan tarkkailu hoidetaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen hyväksymän lupaehtojen mukaisen tarkkailuohjelman perusteella. Puhdistamon oma laboratorio tarkkaili puhdistamon veden laatua ja laitoksen toimintaa useamman kerran viikossa käyttötarkkailuna. Tämän lisäksi tutkitaan veden laatua ja puhdistustehoa vähintään kaksi kertaa kuukaudessa ja kuivatun lietteen laatua neljännesvuosittain kaupungin ympäristölautakunnan alaisessa elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa. Vesinäytteet otetaan automaattisilla näytteenottimilla virtaamaohjattuna vuorokauden kokoomanäytteinä. Tulevasta ja lähtevästä näytteestä on otettu myös osanäytteet. Î Tuupovaara: Puhdistamon veden laatua ja laitoksen toimintaa seurataan useamman kerran kuukaudessa käyttötarkkailuna. Tämän lisäksi Joensuun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorio tutkii veden laatua Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen hyväksymän kuormitus- ja käyttötarkkailuohjelman mukaisesti neljä kertaa vuodessa. Näytteet otetaan automaattisilla näytteenottimilla vuorokauden kokoomanäytteinä. Vesistöjen tarkkailuohjelmat ja kalatalousvelvoite: Vuonna 2005 Joensuun Vesi jatkoi osallistumistaan Pielisjoen ja Pyhäselän vuosien 2002-2006 velvoitetarkkailuohjelmaan, jonka Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on hyväksynyt 18.3.2002 (0795Y0108). Muut samaan ohjelmaan osallistuvat tahot ovat Enocell Oy, Enon kunta, Joensuun Energia Oy ja Liperin kunta. Ohjelma jatkuu aiemman vastaavan tarkkailuohjelman pohjalta (Pielisjoen ja Pyhäselän velvoitetarkkailuohjelma vuosina 1994-2001). Ohjelman mukaisen vesistötarkkailun on 108 hoitanut Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen ekologian osasto koko Pielisjoen ja Pyhäselän pohjoisosan kuormittajien yhteistoimeksiantona ja tästä on laadittu erillinen yhteenveto. Myös Tuupovaaran jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun hoitaa Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen ekologian osasto erillisen tarkkailuohjelman mukaisesti. Yhteistarkkailulla pyritään selvittämään ohjelman puitteissa eri kuormittajien jätevesien vaikutusta vesistöön sekä vaikutusalueen laajuutta. Tarkkailulla varmistetaan, ettei vesistöjen tilassa tapahdu muunlaisia muutoksia kuin lupaehtoja asetettaessa oletettiin. Tarkkailu tuottaa tietoa myös lupaehtojen tarkistamiseksi. Joensuun Vesi on jatkanut myös tarkkailua koskien jätevesien vaikutusta kalakantoihin ja kalastukseen Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikön hyväksymän (Dnro. 2568/723/00, 1.3.2002) Pielisjoen ja Pyhäselän kalataloustarkkailusuunnitelman 2002- 2006 mukaisesti. Ekologian osasto on hoitanut myös em. alueen kalastotarkkailun. Joensuun Vedellä on voimassa myös Kuhasalon jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan määräämä kalatalousvelvoite, jonka mukaan luvan saajan on istutettava vuosittain jätevesien vaikutusalueelle Pyhäselkään 1600 vähintään 25 cm:n pituista järvitaimenta. Istukkaiden lajia ja kokoa voidaan muuttaa Pohjois-Karjalan TE –keskuksen kalatalousyksikön hyväksymällä tavalla siten, että velvoitteen rahallinen arvo ei muutu. Kalojen velvoiteistutukset vuonna 2005 hoiti Pohjois-Karjalan Maaseutukeskus Oy. Puhdistamolietteen jatkokäyttö: Kuhasalon jätevedenpuhdistamon kuivattua lietettä voidaan käyttää maanparannusaineena viherrakentamisessa. Kuivatun lietteen kokoomanäytteet analysoitiin neljännesvuosittain. Lietteestä tutkitaan seuraavan taulukon mukaisesti mm. raskasmetallipitoisuuksia, jotta liete täyttäisi lannoitevalmisteiden laatuvaatimukset. Taulukossa 13 on esitetty kokoomanäytteiden vuosikeskiarvot ja vertailuarvoina laatuvaatimukset: 109 Taulukko 13. Kuivatun lietteen kokoomanäytteiden tutkimustulokset v. 2005. (Joensuun Vesi 2006a) Tutkimus Yksikkö Keskiarvo v.2005 Raja-arvot (2) Hehkutusjäännös mg/kg k.a.(1) 478 pH 6,8 Kadmium, Cd mg/kg k.a. 0,8 3,0 Kromi, Cr mg/kg k.a. 29 300 Kupari, Cu mg/kg k.a. 218 600 Nikkeli, Ni mg/kg k.a. 46 100 Lyijy, Pb mg/kg k.a. 16 150 Sinkki, Zn mg/kg k.a. 523 1500 Elohopea, Hg mg/kg k.a. 0,9 2,0 Kok-P % k.a. 4,3 Kok-N % k.a. 3,3 (1) k.a. tarkoittaa kuiva-ainetta (2) Laatuvaatimukset käytettäessä lietettä maanviljelykseen (Finlex 2006b) 4.3.7 Ympäristöasioiden taloudelliset vaikutukset Ympäristötuotot jakaantuvat jätevesimaksuihin, jäteveden perusmaksuihin, yhteisviemäröintisopimusmaksuihin, viemärilaitoksen liittymismaksutuloihin ja lietteiden kuljetusmaksuihin (loka-ajot). Lisäksi ympäristöperusteisiin tuottoihin on laskettu ympäristöperusteiset avustukset, pumppaamoiden liiketoiminnan tuotot ja ympäristötoiminnan kustannussäästöinä biokaasun hyötykäytöstä saatavan sähköenergian kustannushyöty. Yhteensä ympäristötuottoja vuodelta 2005 kertyi 5, 03 milj. €. Ympäristökuluja vuodelta 2005 kertyi 3, 97 milj. €. Ympäristökulut jakaantuvat tarkemmin seuraavasti: Î Ympäristönsuojelun käyttö- ja kunnossapitokulut: ƒ Tähän kuuluvat kaikki jäteveden puhdistuskulut, viemäriverkoston käyttö- ja kunnossapitokulut ja vesijohtoverkoston saneerauskulut. Kokonaiskuluihin ei tässä lasketa kuitenkaan ympäristöveroja ja maksettuja ympäristöperusteisia korvauksia. 110 Î Muut ympäristönsuojelun käyttökulut: ƒ Tähän kuuluvat kaikki ympäristötutkimuksen kulut, jotka sisältävät kaikki ulkopuolelle maksetut laboratoriokulut. Lisäksi ympäristöjohtamisesta ja ympäristöprojekteista aiheutuneet kulut sekä kotitalouksille maksetut avustukset, esimerkiksi viemäröintien rakentamiseen. Î Jätehuoltomaksut: ƒ Ulkopuolisille maksetut jätehuoltomaksut pois lukien jäteverojen osuus. Î Ympäristöperusteiset korvaukset: ƒ Tähän kuuluu Kuhasalon jätevedenpuhdistamoa koskeva kalatalousmaksu. Î Ympäristöverot ja veronluonteiset maksut: ƒ Ympäristöveroihin ja veronluonteisiin maksuihin lasketaan sähköenergia-, polttoaine- ja jäteverot. Î Ympäristöinvestointien poistot: ƒ Tähän lasketaan vesijohtoverkoston saneeraukseen, viemäriverkostoon ja jätevedenpuhdistukseen liittyvien investointien poistot. Ympäristötuotoista vähennettyjen ympäristökulujen jälkeen saadaan laskennallinen ympäristötulos, joksi vuonna 2005 tuli 1, 05 milj. €. Ympäristötilinpäätöslaskelma on esitetty taulukossa 14. 111 Taulukko 14. Ympäristötilinpäätös. (Joensuun Vesi 2006a) Ympäristötilinpäätös 2005 1 000 € Ympäristötuotot: Jätevesimaksut 4 153,4 Perusmaksut/jätevesi 155,1 Yhteisviemäröintisopimukset 451,6 Viemärilaitoksen liittymismaksutulot 127,5 Lietteiden käsittelymaksut (loka-autokuljetukset) 29,9 4 917,5 Muut ympäristöperusteiset tuotot: Avustukset 18,0 Pumppaamot: liiketoiminnan tuotot 4,0 Ympäristötoiminnan kustannussäästöt: Biokaasun käyttö 87,7 109,6 Ympäristötuotot yhteensä 5 027,1 Ympäristökulut: Ympäristönsuojelun käyttö- ja kunnossapitokulut: Jäteveden puhdistus, viemäriverkko ja pumppaamot -2 122,0 Vesijohtoverkoston saneeraus -38,6 -2 160,6 Muut ympäristönsuojelun käyttökulut: Ympäristötutkimuksen kulut -69,5 Ympäristöjohtaminen, projektit -5,0 Avustukset kotitalouksille -16,0 -90,6 Jätehuoltomaksut: -25,4 Ympäristöperusteiset korvaukset: -4,5 Ympäristöverot ja veronluontoiset maksut: Energiavero (sähkö) -57,6 Jätevero -9,4 Polttoaineverot yhteensä -42,0 -109,0 Ympäristöinvestointien poistot yhteensä: -1 584,7 Ympäristökulut yhteensä -3 974,7 Ympäristötulos 1 052,4 112 Ympäristötilinpäätöksen tietojen vertailu Joensuun Veden vuoden 2005 tilinpäätöksen tietoihin: Î Liikevaihto vuonna 2005: 9 317 000 € Î Ympäristötuottojen osuus liikevaihdosta noin 54 % Î Ympäristönsuojelun käyttö- ja kunnossapitokulujen osuus yhtiön käyttökuluista noin 55 % Î Ympäristöinvestointien poistojen osuus kaikista poistoista noin 68 % Î Ympäristötuloksen osuus liikevaihdosta noin 11 % 4.3.8 Yhteiskunnalliset näkökohdat Toimitettavan veden terveys- ja turvallisuusnäkökohdat Kaupungin ympäristöviraston alainen elintarvike- ja ympäristölaboratorio on tehnyt vuoden aikana huomattavan määrän tutkimuksia sekä raakavedestä että verkostovedestä ympäristöviranomaisen hyväksymien valvontatutkimus- ja käyttötarkkailuohjelmien mukaisesti. Ohjelmat noudattavat sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Näytteitä otetaan raakavesikaivoista, pumppaamoilta ja verkostoista. Verkostonäytteistä tutkitaan vähintäänkin haju, maku, sameus, väri, pH, sähkönjohtavuus, rauta, mangaani ja koliformiset bakteerit. Näytteet otetaan verkostopisteistä siten että osa pisteistä on vakioita ja osa vaihtuvia. Myös ottamoiden suoja-alueilta otetaan näytteitä. Näytteenotosta huolehtii Joensuun Veden henkilökunta. Vedenottamot ja pumppaamot ovat automaattisessa valvonta- ja käyttöjärjestelmässä. Kaikilla pumppaamoilla on pH:n jatkuvatoiminen automaattinen mittaus Joensuun Veden omana käyttötarkkailuna. Vastaavasti mitataan sameus automaattisesti lukuun ottamatta Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran pumppaamoita. Taulukossa 15 on esitetty vesianalyysien keskiarvot kulutukseen pumpatusta vedestä. Lisäksi taulukossa on esitetty vertailuarvoina STM:n asetuksen (461/2000) suositusarvot talousvedelle. Tutkimustulokset osoittavat, että vesi on korkealaatuista ja täyttää hyvin talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. 113 Taulukko 15. Vesianalyysit kulutukseen pumpatusta vedestä, yhteenveto 1.1.-31.12.2005. (Joensuun Vesi 2006a) R (1) O (1) Ke (1) K (1) H (1) T (1) Ko (1) suosi- tukset (2) yksikkö ka (3) ka ka ka ka ka ka Koli- form. bakt. pmy/ 100ml (4) 0 0 0 5 4 0 0 0 Sameus FTU (5) 0,08 0,08 0,06 <0,12 <0,09 Väri- luku 0,3 0 0 0,8 0 Sähkön- johta- vuus μS/m 186 120 130 98 83 130 93 <250 000 Alka- liteetti mmol/l 0,98 0,79 0,89 CO2 mg/l 1,4 1,0 0,3 1,0 3,0 Koko- nais- kovuus mmol/l 0,8 0,5 0,6 0,2 0,2 Lämpö- tila °C 5,9 6,6 5,7 pH 7,7 7,8 8,0 7,7 7,0 8,2 8,2 6,5-9,5 Rauta μg/l <20 <20 <20 32 35 <20 <20 <200 Man- gaani μg/l <10 <10 <10 <10 18 <10 <10 <50 (1) R=Rantakylä, O=Onttola, Ke=Kerola, K=Kiihtelysvaara, H=Heinävaara, T=Tuupovaara ja Ko=Kovero (2) Suositukset sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta, joka on annettu talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista.(Finlex 2006c) (3) ka tarkoittaa keskiarvoa (4) pmy tarkoittaa pesäkkeitä muodostavaa yksikköä (5) FTU = Formazin Turbidity Units Henkilöstö Joensuun Veden palveluksessa oli vuoden 2005 aikana 44 vakinaista henkilöä. Henkilökunnasta tuntipalkkaisia oli 27 henkilöä ja kuukausipalkkaisia 17 henkilöä. Lisäksi laitoksella työskenteli vuoden aikana 8 teknisen alan harjoittelijaa ja yksi taloushallinnon harjoittelija. 114 Joensuun kaupungin työkykyohjelman 2000+ työkykyä ylläpitävän toiminnan ohjeistus on huomioitu myös Joensuun Veden työsuojelu-, työterveyshuolto-, koulutus- ja virkistystoiminnassa. Työsuojelun osalta painotetaan työturvallisuusajattelun olevan osa ammattitaitoa. Työtapaturmilta ei laitoksella ole kuitenkaan voitu täysin välttyä ja vuoden aikana kertyikin työtapaturmien takia 293 poissaolopäivää kalenteripäivinä laskettuna. Työterveyshuoltopalvelut hoiti kaupungin työterveysasema. Työterveyspalveluja haettiin työterveysasemalta 248 kertaa. Sairasloma- ja tapaturmapäiviä kertyi yhteensä 802 kalenteripäivää. Kuhasalon jätevedenpuhdistamolle tehtiin työterveyshuollon työpaikkakäynti. Pääosa koulutuksesta toteutettiin ulkopuolisten koulutuspalvelujen avulla. Ammatillista koulutusta kertyi 75 henkilötyöpäivää ja näihin koulutuksiin osallistui 18 henkilöä. Lisäksi koko henkilökunta päivitti ensiaputaitonsa ajan tasalle ja runsaslukuisesti osallistuttiin myös valtakunnallisille vesihuoltopäiville Lahdessa. Vuosittainen laitosta koskeva tiedotustilaisuus henkilökunnalle pidettiin joulukuussa. Sidosryhmäyhteistyö Yrityksellä on useita erilaisia sidosryhmäjoukkoja, jotka vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti yrityksen toimintaan tai joihin yritys toiminnallaan vaikuttaa. Sidosryhmät ovat tärkeä asia myös ympäristöraportointia ajatellen, koska raportin sisältämien tietojen tulisi antaa vastauksia eri sidosryhmien ympäristöintresseihin, jotka kohdistuvat yritykseen. Joensuun Veden sidosryhmät jakaantuvat seuraavan taulukon 16 esittämällä tavalla. 115 Taulukko 16. Joensuun Veden sidosryhmät. (Joensuun Vesi 2006a) Sisäiset sidosryhmät - Omistajat eli Joensuun kaupunki - Joensuun Veden henkilöstö Tuoteketjusidosryhmät - Joensuun kaupungin muut hallintokunnat - Urakoitsijat ja muut sopimuskumppanit - Alihankkijat - Tavarantoimittajat - Asiakkaat - Sähköyhtiöt - Jätehuoltoyhtiö - Konsultointiorganisaatiot Liiketoimikumppanit - Pankit - Vakuutusyhtiöt - Yhteistoimintaosakkaat Taloudellisen toimintaympäristön sidosryhmät - Työmarkkinajärjestöt - Kuntien eläkevakuutusyhtiö (KEVA) Poliittisen toimintaympäristön sidosryhmät - Viranomaiset Yhteiskunnallisen toimintaympäristön sidosryhmät - Paikalliset ja lähialueiden asukkaat - Järjestöt ja yhdistykset, mm. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys (VVY) - Oppilaitokset - Tutkijat Joukkotiedotusvälineet - Media Sidosryhmä- ja lähialueyhteistyösuhteisiin liittyen, vuoden 2005 aikana, Joensuun Vesi: ƒ teki huolto- ja opastuskäyntejä Venäjän Karjalassa sijaitsevalle Lahdenpohjan jätevedenpuhdistamolle Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen tilaustyönä. ƒ osallistui tiedotus- ja valistustoimintaan liittyen rakennusalan Ralvis – messuille keväällä ja kirkon vesiteemaviikkoon syksyllä. Laitos näkyi myös Lasten Pop-katu –tapahtumassa. ƒ kohensi internet-kotisivujaan mm. Pönttö –teemalla, jolla pyrittiin herättelemään ajatuksia yksittäisen ihmisen vastuista viemäriasioissa. ƒ liittyi tiedotustoimintaa tehostaakseen Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen perustamaan viestintäverkostoon. ƒ oli mukana omaan toimintaansa liittyvissä opiskelijoiden opinnäytetöissä. 116 Palvelukyselyt: Joensuun Vesi on teettänyt vuonna 2004 Suomen paikallistutkimus Oy:llä palvelukyselyn. Kyselyssä oli mukana Joensuun keskustan, Niinivaaran, Noljakan, Karsikon ja Rantakylän asukkaita. Tutkimukseen vastasi yhteensä 426 henkilöä, joten vastausprosentti 500 jaetusta kyselystä oli noin 85,2%. Palvelukyselyn tuloksista voidaan arvioida myös tämän ympäristöraportin tietojen välittymistä tai välittymisen tarvetta asiakkaille. (Suomen paikallistutkimus Oy 2004) Kyselyssä kysyttiin tiedottamiseen liittyen muiden muassa seuraavia kysymyksiä, joiden vastaukset jakaantuivat prosentuaalisesti (Suomen paikallistutkimus Oy 2004): ƒ Joensuun Veden henkilöstön palvelualttius: Î 7% vastaajista totesi erittäin hyväksi, 37% hyväksi, 9% välttäväksi ja 0% heikoksi. ƒ Tiedottaminen toimintahäiriöistä: Î 6% vastaajista totesi erittäin hyväksi, 32% hyväksi, 13% välttäväksi ja 4% heikoksi ƒ Joensuun Veden internet-sivut: Î 3% vastaajista totesi erittäin hyväksi, 26% hyväksi, 8% välttäväksi ja 3% heikoksi Vastaajat haluaisivat tiedottamisen sisällön olevan yleistä tietoa toiminnasta ja veden laadusta. Tiedottamisen muoto voisi vastaajien mukaan olla mielellään postitse jaettava tai tiedotusvälineiden julkaisu. (Suomen paikallistutkimus Oy 2004) Joensuun kaupunki on osallistunut myös vuonna 2004 Efectia Oy:n palvelutyytyväisyystutkimukseen 36 muun kunnan kanssa. Tutkimuksen vesi- ja viemärihuollon tuloksista voidaan havaita, mitä mieltä kuntalaiset ovat Joensuun Veden toiminnasta muiden muassa seuraavissa asioissa (Efectia Oy 2004): 117 ƒ Veden laatu: Î Joensuu 4,86 (asteikko 1,00-5,00), kaikki kunnat keskiarvo 4,49 ƒ Juomaveden laadun hoito: Î 95% vastaajista: hyvin, 2% vastaajista: ei mielipidettä ja 2% vastaajista: huonosti. Kaikki kunnat 85% vastaajista: hyvin ƒ Jäteveden puhdistamon toiminnan hoito: Î 73% vastaajista: hyvin, 25% vastaajista: ei mielipidettä ja 2% vastaajista: huonosti. Kaikki kunnat 64% vastaajista: hyvin ƒ Miten hyvin vesi- ja viemärilaitoksen asiakaspalvelu on hoidettu kunnassa: Î 51% vastaajista: hyvin, 45% vastaajista: ei mielipidettä ja 4% vastaajista: huonosti. Kaikki kunnat 43% vastaajista: hyvin ƒ Miten hyvin tiedottaminen vesi- ja viemärilaitoksella on hoidettu kunnassa: Î 35% vastaajista: hyvin, 38% vastaajista: ei mielipidettä ja 26% vastaajista: huonosti. Kaikki kunnat 28% vastaajista: hyvin Tuloksista voidaan nähdä, että Joensuun Veden toiminta em. asioissa on kuntalaisten mielestä parempaa kuin keskimäärin Suomen kunnissa. Tänä vuonna tehdään uusi vastaavanlainen tutkimus, sen tuloksia tullaan esittelemään vuoden 2006 toimintakertomuksessa. 4.3.9 Tulevat ympäristötoimenpiteet Tulevaisuudessa jätevedenpuhdistamoihin ja verkostoihin liittyviä ympäristötoimenpiteitä: - Kuhasalon jätevedenpuhdistamon jätevesien käsittelyyn on liittymässä myös Liperin kunta, koska se on päättänyt luopua Ylämyllyn 118 jätevedenpuhdistamon toiminnasta arviolta vuoden 2007 loppuun mennessä, kun siirtoviemäriyhteys voidaan ottaa käyttöön. Tämä aiheuttaa luonnollisesti investointeja Kuhasalossa, jotta kasvavat jätevesimäärät pystytään käsittelemään ja täyttämään tulevaisuuden tiukentuvat lupaehdot. - Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran alueiden verkostojen sijainti- ja kuntokartoitusten tekemistä ja vuotovesien selvitystä jatketaan vuoden 2006 aikana. - Tuupovaaran jätevedenpuhdistamon purkureittinä Kaatiojärveen voidaan käyttää 30.6.2007 saakka nykyistä purkuputkea (Tuupovaaran jätevedenpuhdistamon ympäristölupapäätös). Uusi purkuputki on otettava käyttöön viimeistään 1.7.2007 ja vanha purkuputki on poistettava vesistöstä 30.4.2008 mennessä, siltä osin kuin sitä ei enää käytetä jäteveden johtamiseen. Suunnitelma uuden purkuputken paikan ja suunnan muuttamisesta suhteessa Kaatiojärveen tulee toimittaa valvontaviranomaisille tarkastettavaksi viimeistään 6 kuukautta ennen suunniteltua rakentamisajankohtaa. Lisäksi uuden purkuputken karttasijainti ja pituusleikkauspiirros on toimitettava valvontaviranomaiselle viimeistään kolme kuukautta putken käyttöönoton jälkeen. - Tuupovaaran jätevedenpuhdistamon käsittelytehokkuuden tulee täyttää 1.1.2006 alkaen myös seuraavat päästöarvot puhdistetun veden osalta: Î CODCr -arvo enintään 125 mg/l ja poistoteho vähintään 75%. Î Kiintoaineen enimmäispitoisuus enintään 35 mg/l tai poistoteho vähintään 90%. - Tuupovaaran jätevedenpuhdistamoa koskeva suunnitelma, joka sisältää toimintaohjeet puhdistamolla ja viemäriverkossa todennäköisimmin esiintyvien häiriö- ja poikkeustilanteiden varalta, on toimitettava Pohjois- Karjalan ympäristökeskukselle tiedoksi viimeistään 31.8.2006 119 - Kerola – Erola –yhdysjohdon rakentaminen vuoden 2006 aikana. Yhdysjohdon rakentamisen myötä on tarkoitus taata riittävän laadukkaan veden saanti Rantakylän alkalointilaitokselle ja pumpattavaksi sieltä edelleen kulutukseen. - Pilkko – Puntarikoski – Kunnasniemi – Huhmarisvaara - Sotkuma – vesihuollon suunnittelu ja toteutus. - Kuhasalon jätevedenpuhdistamon uuden, viimeistään vuonna 2008 haettavan, ympäristöluvan mahdollisesti tiukentuvat lupaehdot aiheuttavat tulevina vuosina tehokkuustarkasteluja ja investointien toteuttamisia Kuhasalon jäteveden-puhdistamolla. 4.4 Ympäristötilinpäätöksen laskenta Tässä kappaleessa esitellään ympäristötilinpäätöksen laskentavaiheet. Laskentavaiheet käydään läpi kohta kohdalta, jotta ympäristötilinpäätöksen laskenta voidaan suorittaa uudelleen samoin periaattein. Ympäristötilinpäätöksen laskennasta on syytä huomioida se, että seuraavissa kohdissa on käytetty arvioita: - Biokaasun käytön kustannussäästöjen laskenta. Laskuissa käytetyt sähköenergian hinnat ja sähkönsiirtomaksut eivät ole oikeiden käyttösopimusten mukaisia vaan perustuvat yleisiin kustannustietoihin. - Joensuun Veden ajoneuvokalustosta suurin osa käyttää polttoaineena dieseliä. Polttoainekäytön suhde (bensa/diesel) on arvioitu olevan 1/10. - Poltto- ja voiteluaineiden kokonaiskuluista on arvioitu voiteluaineisiin kohdistuvat kulut. - Lämmityskuluista (9303-4165) on arvioitu polton lisäaineiden kulut. 120 - Saneerausinvestointien osuus kaikista vedenjakeluverkoston investoinneista on arvioitu 50 prosentiksi. Ympäristötilinpäätöksen laskentavaiheet koostuivat seuraavien taulukoiden mukaisesti. Laskenta on esitetty siten, että päälaskelmaa seuraa tarvittaessa täsmentävä laskelma: - Taulukko 17. Ympäristötuottojen laskeminen - Taulukko 18. Biokaasun käytöstä saatavan sähkön kustannussäästön laskeminen - Taulukko 19. Fortumin sähkön myyntihinnasto ja E. On Finlandin sähkösiirtomaksut - Taulukko 20. Ympäristönsuojelun käyttö- ja kunnossapitokulut - Taulukko 21. Polttoaineverojen laskeminen (viemäriverkko, pumppaamot ja jäteveden puhdistamo). - Taulukko 22. Vesijohtoverkoston saneerauskulut. - Taulukko 23. Muut ympäristönsuojelun käyttökulut. - Taulukko 24. Jätehuoltomaksut. - Taulukko 25. Ympäristöperusteiset korvaukset. - Taulukko 26. Ympäristöverot ja veronluonteiset maksut. - Taulukko 27. Polttoaineverojen laskeminen (kaikki työyksiköt) - Taulukko 28. Ympäristöinvestointien poistot - Taulukko 29. Ympäristökulut koottuna - Taulukko 30. Ympäristötulos - Taulukko 31. Ympäristötilinpäätöksen tietojen vertailu vuoden 2005 tilinpäätökseen 121 Taulukko 17. Ympäristötuottojen laskeminen. (Joensuun Vesi 2006a) Ympäristötuotot: Huom! Jätevesimaksut 4 153 352,12 9100-3102 Perusmaksut/jätevesi 155 124,35 9100-3105 Yhteisviemäröintisopimukset 451 624,55 9100-3149 Viemärilaitoksen liittymismaksutulot 127 510,08 Viemärin liittymismaksutulot (kokonaisliittymis- maksuista 9100-3130) Lietteiden käsittelymaksut (loka-auto kuljetukset) 29 860,36 4 917 471,46 9100-3104 Muut ympäristöperusteiset tuotot: Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen avustus 18 000,00 Lietteiden vastaanottopisteiden logiikoitten päivitys vastaamaan kuntaliitoksen lisätarpeita. Pumppaamot: liiketoiminnan tuotot 3 964,85 Sadevesipumppaamojen käyttölaskutus Joensuun kaupungilta. 9302-3150 Ympäristötoiminnan kustannussäästöt: Biokaasun käyttö (1) 87672 109 636,85 Biokaasusta saatava laskennallinen arvio sähkön kustannussäästöstä. Yhteensä 5 027 108,31 (1) Biokaasun käytöstä saatavan sähkön kustannussäästön laskeminen on esitetty taulukossa 18. 122 Taulukko 18. Biokaasun käytöstä saatavan sähkön kustannussäästön laskeminen. (Joensuun Vesi 2006a) Huom! Sähköntuotanto (Kuhasalo) 1 186 200 kWh kaasugeneraattorin keskimääräinen toteutunut sähköteho 135 kW vuodessa 8760 tuntia Fortumin sähköenergian kustannukset: (1) perusmaksut vuodenajalta 57 € (sis. alv 22%) tehomaksu vuoden ajalta 2 974 € (sis. alv 22%) Energia maksu: 49 465 € (sis. alv 0%), koska alv. sisältyy sähköveroon. sähkövero laskutetaan sähkönsiirtohinnan yhteydessä yhteensä 52 495 € E.On Finlandin sähkönsiirtokustannukset: E.On toimittaa sähkön Kuhasaloon (1) perusmaksu 186 € pätötehomaksu 2 454 € (laskettu keskimääräinen toteutuneen sähkötehon mukaan) loistehomaksu 1963 € (80% pätötehomaksusta) energiamaksu 30574,305 € (sis. sähköveron 1. luokka) yhteensä 35 177 € kustannussäästö yhteensä: 87 672 € (1) Joensuun Vesi ostaa sähköenergian Fortumilta (Joensuun seudun yhteistyöryhmän (Jyty) kuntien yhteinen kilpailutettu sopimus). Verkkomaksut Joensuun kantakaupungin alueelta laskuttaa E.On Finland. Laskuissa käytetyt sähköenergianhinnat ja sähkönsiirtokustannukset Kuhasaloon toimitettavalle sähkölle on esitetty taulukossa 19. 123 Taulukko 19. Fortumin sähkön myyntihinnasto ja E. On Finlandin sähkösiirtomaksut. (Fortum 2006 ja E.On Finland 2006) Huom! Fortumin sähkön myyntihinnasto (Tehosähkö 1 (0,4 kV toimitus, Yksiaikainen): (1) Perushinta €/kk 3,9 (alv 0%) Tehomaksu €/kW,kk 1,5 (alv 0%) Energiamaksu c/kWh 4,17 (alv 0%) veroluokka 1 (julkinen sektori) 0,9065 c/kWh (sis. alv) E.ON Finlandin sähkönsiirtomaksut (E.ON Pienjännitetehosiirto) (1) Perusmaksu €/kk 15,53 (sis. alv 22%) pätötehomaksu €/kW, kk 1,51 (sis. alv 22%) (2) loistehomaksu €/kvar, kk 3,05 (sis. alv 22%) (3) talvipäivän energia c/kWh (1.11-31.3,ma- la 7-22) 3,33 c/kWh (sis. sähkövero 0,91c/kWh) Muun ajan energia c/kWh 2,04 c/kWh (sis. sähkövero 0,91c/kWh) (1) Käytetyt sähköenergianhinnat ja sähkönsiirtokustannukset eivät ole Joensuun Veden todellisten sähkösopimusten mukaiset. Hinnat ja kustannukset on arvioitu, ja ne perustuvat yleisiin hintoihin ja kustannuksiin. (2) Pätöteho mitataan yhden tunnin tuntikeskiarvona. Pätötehon veloitusperusteena on kunkin laskutuskuukauden suurin tuntitehoarvo. (E.On Finland 2006) (3) Loistehon veloituksen lähtökohtana on kunkin kuukauden suurin mitattu loistehon tuntikeskiteho. Verkosta otetun loistehon ilmaisosuus on 20% laskutettavan pätötehon määrästä. Loistehossa voidaan laskuttaa myös ylikompensoinnin tuottamaa loisantoa, tällöin ilmaisosuuden raja on 10%. (E.On Finland 2006) 124 Taulukko 20. Ympäristönsuojelun käyttö- ja kunnossapitokulut.(Joensuun Vesi 2006a) Ympäristönsuojelun käyttö- ja kunnossapitokulut: Huom! Jäteveden puhdistus, toimintakulut -1 474 433,36 Viemäriverkosto, toimintakulut -485 533,46 Pumppaamot, toimintakulut -263 188,82 -2 223 155,64 (1) poistettavat polttoaineverot (2) 6 386,05 (bensa+diesel) 31 200,00 (kevyt polttoöljy) yhteensä 37 586,05 poistettavat sähköverot (3) 38 196,83 poistettavat kaatopaikkamaksut (4) 25 364,27 101 147,15 Ympäristösuojelun käyttö- ja kunnossapitokulut -2 122 008,49 poistojen jälkeen Vesijohtoverkoston saneeraus (5) -38 584,92 yhteensä -2 160 593,41 (1) Kokonaistoimintakuluista on poistettava polttoaineverot, sähköverot sekä kaatopaikkamaksut, koska ne esitetään ympäristökuluissa omana kustannuksenaan. (2) Polttoaineveron laskeminen jätevedenpuhdistuksen, viemäriverkoston ja pumppaamoiden käyttökulujen osalta on esitetty tarkemmin taulukossa 21. (3) Sähkönkulutus: Jäteveden puhdistus, viemäriverkko ja pumppaamot yht. 4 197 454 kWh. Sähkövero: 0,91 c/kWh (1.lk). Sähköveron määrä: (0,91*4197454)/100=38196,83. (4) kaatopaikkamaksut (viemäriverkko + jätevedenpuhdistamo): 6770,24 + 27036,24 = 33806,48. Kaatopaikkamaksuista poistetaan jätevero, joka on noin 27% (Ympäristöministeriö 2005). Poistettavat kaatopaikkamaksut ilman jäteveroa ovat 25 364,27. (5) Vesijohtoverkoston saneeraus on laskettu vuoden 2005 vesijohtoverkoston investoinneista. Saneerausosuuden laskenta on esitetty tarkemmin taulukossa 22. 125 Taulukko 21. Polttoaineverojen laskeminen (viemäriverkko, pumppaamot ja jäteveden puhdistamo). (Joensuun Vesi 2006a) Polttoaineverot kuluttajahinnasta (1) n. 0,48% Bensa 0,48 n. 0,32% diesel 0,32 n. 0,12% kevytpolttoöljy 0,12 Polttoainekulut: viemäriverkko: poltto- ja voiteluaineet 7 686,48 pumppaamot: poltto- ja voiteluaineet 846,34 jäteveden puhdistamo: poltto- ja voiteluaineet 12 173,28 Joensuun Veden ajoneuvokaluston polttoainekäytön suhde (bensa/diesel) on 1/10 (2) 0,10 viemäriverkko pumppaamot jäteveden puhdistamo Poltto- ja voiteluainekuluista voiteluaineiden kulut (3): 600 100 1 000 Bensan osuudet polttoainekustannuksista (4): 708,65 74,63 1 117,33 Dieselin osuus polttoainekustannuksista (5): 6 377,83 671,71 10 055,95 Polttoaineveroa bensasta (6): 340,15 35,82 536,32 Polttoaineveroa dieselistä (7): 2 040,91 214,95 3 217,90 Bensan ja dieselin polttoaineverot yhteensä 2 381,06 250,77 3 754,22 Polttoaineverot yhteensä (8): 6 386,05 Kevyen polttoöljyn kustannukset (9303-4165 Lämmitys) 262 417,81 Lisäaineiden poiston jälkeen kevyen polttoöljyn kustannukset (9) 260 000 Polttoaineveroa kevyestä polttoöljystä (10) 31 200 (1) Öljy- ja kaasualan Keskusliito 2006 (2) Joensuun Veden ajoneuvokalustosta suurin osa käyttää polttoaineena dieseliä. Polttoainekäytön suhde (bensa/diesel) on arvioitu olevan 1/10. (3) Poltto- ja voiteluaineiden kokonaiskuluista arvioidut voiteluaineisiin kohdistuvat kulut (4) Lasketaan esimerkiksi: viemäriverkko, bensan osuus polttoainekustannuksista: (7686,48-600)*0,1=708,65 (5) Lasketaan esimerkiksi: viemäriverkko, dieselin osuus polttoainekustannuksista: 7686,48-600-708,65=6377,83 (6) Lasketaan esimerkiksi: viemäriverkko, polttoaineveroa bensasta: 0,48*708,65=340,15 126 (7) Lasketaan esimerkiksi: viemäriverkko, polttoaineveroa dieselistä: 0,32*6377,83=2040,91 (8) Viemäriverkon, pumppaamojen ja jäteveden puhdistamon polttoaineverot yhteensä (9) 9303-4165 Lämmityskuluissa on mukana poltonlisäaineiden kuluja, joiden määräksi on arvioitu 2 417,81. (10) Kevyen polttoaineen polttoaineveron määrä: 0,12*260000=31200 Taulukko 22. Vesijohtoverkoston saneerauskulut.(Joensuun Vesi 2006a) Vesijohtoverkoston saneerauskohteet 2005: 9203-9271, Torikatu v. Siltakatu -Niskakatu 18 186,00 9203-9269, Niinivaaran itärinteen saneeraus 91 045,30 9203-9204, Niinivaarantie v. Pielisensuunk.Pälkjärvenkatu 145 844,22 9203-9201, Rantakylä, Runkovesijohdon saneeraus, väli Alavesisäiliö –Koillisväylä 706 964,46 9203-9263, Väinämöisenkadun alue (Annikin-, Kalervon-, Kimmon- ja Lemminkäisenkatu) 9203-9370, Suunnittelu/vesi/Tevi (puolet saneeraukseen) 2 791,56 9203-9375, Kartoitukset, vesi (puolet saneeraukseen) 3411,51 968 243,05 Vesijohtoverkostoinvestoinnit yhteensä vuonna 2005 1 541 245,25 Saneerauksen osuus kokonaisinvestoinneista 0,628 Vuoden 2005 vedenjakeluverkoston poistot 61 419,32 Saneerausinvestointien poistot 2005 (1) 38 584,92 (1) Saneerausinvestointien poistot 2005: 61419,32*0,628=38584,92. Saneerausinvestointien poistot 2005 = vesijohtoverkoston saneerauskulut Taulukko 23. Muut ympäristönsuojelun käyttökulut. (Joensuun Vesi 2006a) Muut ympäristönsuojelun käyttökulut: Laboratoriotutkimuksen kulut: (1) veden hankinta: laboratoriotutkimukset 10 949,33 veden jakelu: laboratoriotutkimukset 2 455,13 vedenjakeluverkosto: laboratoriotutkimukset 7 208,20 Jäteveden puhdistamo: laboratoriotutkimukset 48 928,13 -69 540,79 Ympäristöjohtaminen, projektit -5 000,00 Avustukset kotitalouksille (2): -16 034,56 (1) Kaikki ympäristötutkimuksen kulut (2) Avustukset kotitalouksille vesihuoltoon ja viemäröintien tekoon (9100-5700) 127 Taulukko 24. Jätehuoltomaksut. (Joensuun Vesi 2006a) Jätehuoltomaksut: vedenjakeluverkostot: kaatopaikkamaksut 939,1 viemäriverkko: kaatopaikkamaksut 6 770,24 Jäteveden puhdistamo: kaatopaikkamaksut 27 036,24 yhteensä 34 745,58 Jätehuoltomaksut ilman jäteveroa (1) -25 364,27 (1) Jätehuoltomaksut ilman jäteveroa, joka on n. 27% kaatopaikkamaksuista. (Ympäristöministeriö 2005). Taulukko 25. Ympäristöperusteiset korvaukset. (Joensuun Vesi 2006a) Ympäristöperusteiset korvaukset: Avustukset yhteisöille (1) -4 500 (1) Jätevedenpuhdistamo (9303-5710), kalatalousmaksu Taulukko 26. Ympäristöverot ja veronluonteiset maksut. (Joensuun Vesi 2006a) Ympäristöverot ja veronluontoiset maksut: Energiavero (sähkö) (1) -57 588,93 Jätevero (2) -9 381,31 Polttoaineverot (3): bensan vero 1 545,87 dieselin vero 9 275,23 kevyen polttoöljynvero 31 200 Polttoaineverot yhteensä -42 021,1 (1) Kokonaissähköveron laskeminen: Ostosähkön kulutus yhteensä: 6 328 454kWh, sähkövero: 0,91c/kWh. Kokonaissähkövero: (6328454*0,91)/100=57588,93 (2) Jätevero: 0,27*34745,58=9381,31 (3) Polttoaineverojen laskeminen on esitetty tarkemmin seuraavassa taulukossa 27. 128 Taulukko 27. Polttoaineverojen laskeminen (kaikki työyksiköt).(Joensuun Vesi 2006a) Polttoaineverot (1): n. 0,48% Bensa 0,48 n. 0,32% diesel 0,32 n. 0,12% kevytpolttoöljy 0,12 Polttoainekulut: yhteiset palvelut: poltto- ja voiteluaineet 373,35 veden hankinta: poltto- ja voiteluaineet 3 569,67 veden jakelu: poltto- ja voiteluaineet 1 151,62 vedenjakeluverkosto: poltto- ja voiteluaineet 10 404,93 viemäriverkko: poltto- ja voiteluaineet 7 686,48 pumppaamot: poltto- ja voiteluaineet 846,34 jäteveden puhdistamo: poltto- ja voiteluaineet 12 173,28 yhteensä 36 205,67 Joensuun Veden ajoneuvokaluston polttoainetyypin suhde (bensa/diesel) on 1/10 (2) 0,10 poltto- ja voiteluaineista voiteluaineiden osuus n. 4000€ (3) 4000 bensan osuus polttoainekustannuksista (4) 3220,57 dieselin osuus polttoainekustannuksista (5) 28 985,10 polttoaineveroa bensasta (6) 1545,87 polttoaineveroa dieselistä (7) 9275,23 Kevyen polttoöljyn kustannukset (9303-4165 Lämmitys) 262 417,81 Lisäaineiden poiston jälkeen kevyen polttoöljyn kustannukset (8) 260 000 Polttoaineveroa kevyestä polttoöljystä (9) 31 200 polttoaineverot yhteensä (10) 42 021,1 (1) Öljy- ja kaasualan Keskusliito 2006 (2) Joensuun Veden ajoneuvokalustosta suurin osa käyttää polttoaineena dieseliä. Polttoainekäytön suhde (bensa/diesel) on arvioitu olevan 1/10. (3) Poltto- ja voiteluaineiden kokonaiskuluista arvioidut voiteluaineisiin kohdistuvat kulut (4) (36205,67-4000)*0,1=3220,57 (5) 36205,67-4000-3220,57=28985,10 (6) polttoaineveroa bensasta: 0,48*3220,57=1545,87 (7) polttoaineveroa dieselistä: 0,32*28985,10=9275,23 (8) 9303-4165 Lämmityskuluissa on mukana poltonlisäaineiden kuluja, joiden määräksi on arvioitu 2 417,81. (9) Kevyen polttoaineen polttoaineveron määrä: 0,12*260000=31200 (10) Polttoaineveroa yhteensä: 1545,87+9275,23+31200=42021 129 Taulukko 28. Ympäristöinvestointien poistot. (Joensuun Vesi 2006a) Ympäristöinvestointien poistot: Vesijohtoverkoston saneeraus: Vedenjakeluverkosto (tili 1142, ToYk 9203), 2005 poistot yhteensä 692 176,59 Vedenjakeluverkoston saneerauksen osuus (1) 0,50 vuoden 2005 saneerausinvestointien poistot 2005 -38 584,92 saneerausinvestointien poistot yhteensä vuonna 2005 307 503,37 Viemäriverkosto: Viemäriverkko (tili 1143, ToYk 9301), 2005 poistot yhteensä 927 054,24 Jäteveden puhdistus ( Vesihuolto, kiinteät rakenteet ja laitteet) Pumppaamot (tili 1145, ToYk 9302), 2005 poistot yhteensä 23 610,85 Jäteveden puhdistamot (tili 1145, ToYk 9303), 2005 poistot yhteensä 103 087,41 126 698,26 Jäteveden puhdistus ( muut kiinteät rakenteet ja laitteet, koneet) Pumppaamot (tili 1146, ToYk 9302), 2005 poistot yhteensä 34 009,04 Jäteveden puhdistamot (tili 1146, ToYk 9303) 2005 poistot yhteensä 189 456,88 223 465,92 Vesijohtoverkoston saneeraus: 307 503,37 Viemäriverkosto: 927 054,24 Pumppaamot 57 619,89 Jäteveden puhdistus: 292 544,29 yht. ympäristöinvestointien poistoja vuonna 2005 1 584 721,79 (1) Arvioitu saneerausinvestointien osuus kaikista vedenjakeluverkoston investoinneista 130 Taulukko 29. Ympäristökulut koottuna. (Joensuun Vesi 2006a) Ympäristökulut: Ympäristönsuojelun käyttö- ja kunnossapitokulut: -2 160 593,41 Muut ympäristönsuojelun käyttökulut: -90 575,35 Jätehuoltomaksut: -25 364,27 Ympäristöperusteiset korvaukset: -4 500 Ympäristöverot ja veronluonteiset maksut: -108 991,34 Ympäristöinvestointien poistot yhteensä -1 584 721,79 yhteensä -3 974 746,16 Taulukko 30. Ympäristötulos.(Joensuun Vesi 2006a) Ympäristötulos: Ympäristötuotot yhteensä 5 027 108,80 Ympäristökulut yhteensä -3 974 746,16 1 052 362,64 Ympäristötilinpäätöksen tietojen vertailu Joensuun Veden vuoden 2005 tilinpäätöksen tietoihin laskettiin seuraavan taulukon 31 mukaisesti. Taulukko 31. Ympäristötilinpäätöksen tietojen vertailu vuoden 2005 tilinpäätökseen. (Joensuun Vesi 2006a) Ympäristötilinpäätöksen vertailu tilinpäätökseen: Joensuun Veden liikevaihto 2005 9 317 000 Ympäristötuotot 5 027 109 Ympäristötuottojen osuus liikevaihdosta 0,54 Joensuun Veden käyttökulut yhteensä 3 938 167,03 Ympäristönsuojelun käyttö- ja kunnossapitokulut 2 160 593,41 Ympäristönsuojelun käyttö- ja kunnossapitokulujen osuus yhtiön käyttökuluista 0,55 Ympäristöinvestointien poistot 2005 1 584 700 Kauden (2005) kaikki poistot 2 327 756 Ympäristöinvestointien poistojen osuus kaikista poistoista 0,68 Ympäristötulos 1 052 362,64 Ympäristötuloksen osuus liikevaihdosta 0,11 131 5. TULOSTEN TARKASTELU Diplomityössä ympäristöraportointimalliksi laaditun Joensuun Veden vuoden 2005 ympäristöraportin voidaan katsoa täyttäneen tavoitteensa. Ympäristöraportti sisältää merkittävimmät asiat ympäristövastuun osalta, taloudellista vastuuta kuvaavan ympäristötilinpäätöksen sekä tärkeitä kohtia sosiaalisen vastuun asioista. Ympäristöraportin tietojen kokoaminen dokumentoi myös Joensuun Veden laajentuneen toiminnan ympäristövaikutukset. Ympäristöraportin sisällön suhteen pitää todeta, että muutamissa kohdissa jouduttiin tekemään arvioita ja muutamia kohtia ei saatu ollenkaan selville. Ilman näitä arvioita ja puuttuvia kohtia raportin sisältö olisi ollut tarkempi. Arvioita jouduttiin tekemään esimerkiksi ympäristötilinpäätöksen laskennassa ja panos – tuotos –tietoja selvittäessä. Ympäristötilinpäätöksen suhteen tietyt kohdat, kuten ympäristöinvestointien poistot yhteensä, oli vaikeaa määrittää aivan tarkkaan. Ympäristöinvestointien poistojen sisältämä vedenjakeluverkoston poistot jakaantuvat vedenjakeluverkoston saneerauksen ja uudisrakentamisen poistoihin. Saneerauksen poistoja määritettäessä käytettiin suhdelukuna 50 %:a vedenjakeluverkoston kokonaispoistoista. Todellisuudessa prosenttiluku eroaa 50:stä jonkin verran, koska saneeraus ja uudisrakentaminen eivät ole olleet toimintavuosien aikana yhtä suuria. Tarkan prosentin määrittäminen olisi vaatinut sen, että saneerausinvestoinnit olisi pitänyt selvittää niin pitkältä ajanjaksolta kuin poistoja saneerauksien suhteen on vielä jäljellä. Eli jokainen vedenjakeluverkoston investointi olisi käytävä läpi aina vuodesta 1991. Tämän toteuttaminen diplomityön yhteydessä todettiin olevan liian pitkäkestoinen ja vaikea selvitys. Ympäristöraportin panokset ja tuotokset 2005 –taulukosta jouduttiin jättämään pois sellaisia tietoja, joiden selvittäminen oli vaikeaa. Esimerkiksi verkostorakentamiseen käytetyistä materiaaleista ei ollut käytettävissä erillistä dokumentointia vaan materiaalitiedot olisi pitänyt koota vuoden jokaisesta työtapahtumasta erikseen. Tämä olisi puolestaan vaatinut paljon aikaa, ja työpanosta myös Joensuun Veden henkilöstöltä. 132 Ympäristötilinpäätöksen ympäristötulosta voidaan, kaikista arvioista huolimatta, pitää oikean suuruisena. Tärkein huomio ympäristötuloksesta on se, että se on positiivinen eli ympäristöperusteisia tuottoja on enemmän kuin ympäristökuluja. Tuloksen positiivisuus voi kuitenkin olla tietyssä mielin negatiivista, koska tällöinhän yritys tuottaa itselleen ympäristön suhteen voittoa eikä kuluta tuottoa enempää rahaa ympäristönhoitoon. Ympäristötilinpäätöksen laskentatarkkuutta onkin kehitettävä, jotta ympäristötuloksesta saataisiin mahdollisimman tarkka ja jotta sen suhteen voitaisiin tehdä tarkkoja johtopäätöksiä. Ympäristötilinpäätöstä tarkasteltaessa on myös aina muistettava se, että ympäristötilinpäätös ei ole suoraan verrannollinen minkään muun, samanlaisia ympäristötilinpäätöksiä julkaisseen, vesihuoltolaitoksen kanssa. Tämä johtuu sekä erilaisista taksoista että muista kuluista. Diplomityössä laadittua Joensuun Veden vuoden 2005 ympäristöraporttia ei julkaista kokonaisuudessaan muuten kuin tässä diplomityössä. Ympäristöraportti on luonteeltaan malli, joten sen tarkoitus on jäädä yritykselle ohjeeksi jatkoa ajatellen. Joensuun Vesi julkaisi ympäristöraportin tietoja osittain vuoden 2005 vuosikertomuksensa osana. Jatkossakin Joensuun Vesi tulee jatkamaan käytäntöä, jossa se lisää vuosikertomusmateriaaliin ympäristöraportin sisältämiä tietoja. Tulevaisuudessa Joensuun Vesi voi mahdollisesti julkaista myös erillisen ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportin. Silloin voidaan käyttää hyväksi diplomityössä käsiteltyjä yleisiä raportointiperiaatteita ja –ohjeita, malliksi laadittua ympäristöraporttia sekä muita sen hetken yleisiä ohjeistuksia. 5.1 Johtopäätökset ja ehdotukset Diplomityö oli kokonaisuudessaan haastava, mutta antoi hyvän kuvan siitä, mitä yritysten ja organisaatioiden ympäristöviestintä pitää sisällään ja mitä ympäristöviestinnältä vaaditaan. Diplomityö tutustutti myös ympäristö- ja yhteiskuntavastuun raportointiin liittyviin ohjeisiin ja periaatteisiin. Konkreettinen ympäristöraportin teko osoitti käytännössä sen, millaisia tietoja ja taitoja raportin muodostamisessa tarvitaan. 133 Diplomityön perusteella voidaan todeta, että olemassa olevat ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointia koskevat ohjeistot ja periaatteet ovat kattavia ja niiden avulla voi muodostaa hyvän raportin. Toisaalta esimerkiksi GRI –raportointiohjeisto sisältää sellaisia kohtia, joita ei tarvitse tai ei pysty soveltamaan suomalaiseen vesihuoltolaitokseen. Esimerkkeinä tällaisista kohdista ovat kuvaukset lapsityövoimapolitiikasta tai lahjontaa sekä lahjusten vastaanottoa vastustavasta politiikasta. Kaikin puolin tarkan ja kattavan ympäristöraportin laadinta on runsaasti aikaa ja resursseja vievää. Tästä syystä siihen tulisikin valmistautua raportoivassa yrityksessä tai organisaatiossa hyvin ja panostaa henkilöstön väliseen yhteistyöhön raportin tietojen kokoamisessa. Raportoitavien tietojen selvittämistä tulisi tehdä systemaattisesti eli eri lähtötiedot tulisi dokumentoida jo silloin, kun ne ovat esillä. Esimerkiksi Joensuun Veden verkostorakentamisessa käytettävistä materiaaleista voisi tehdä vuoden mittaan koottua dokumenttia, aina kun materiaaleja kussakin työkohteessa käytetään. Näin tiedot olisivat valmiina samassa dokumentissa, kun niitä tarvittaisiin käyttää esimerkiksi tuotos – panos –taulukkoon. Joensuun Veden vuoden 2005 ympäristöraportin esittämien tietojen tarvetta ei selvitelty eri sidosryhmiltä diplomityön teon yhteydessä. Muodostettu ympäristöraportti on näkemykseltään malli, ja se on laadittu lähtökohtaisesti Joensuun Veden näkökulmasta. Tulevia raportteja tehtäessä olisi hyvä kerätä mielipiteitä eri sidosryhmiltä, jotta raportointia voitaisiin kehittää vastaamaan mahdollisimman hyvin sidosryhmien tiedon tarvetta. Sidosryhmien mielipiteitä voidaan kerätä esimerkiksi tekemällä mielipidetutkimuksia, järjestää avointen ovien päiviä tai osallistumalla yleisötilaisuuksiin. Diplomityössä muodostetun ympäristöraportin sisällön suhteen voidaan esittää seuraavanlaisia kehityskohtia: - Panokset ja tuotokset –kaavio sisällön määrätietojen tarkempi selvitys seuraavien osalta: Î materiaalit 134 Î polttoaineet Î vedenkäsittelykemikaalit Î verkostovuodot Î kiinteät, nestemäiset ja kaasumaiset päästöt Î sähkö- ja lämpöenergia - Ympäristösuojelutason vertaaminen: Î aikaisemmat toimintavuodet - Ympäristötilinpäätöksen sisällön tarkempi selvitys seuraavien osalta: Î biokaasun käytöstä saatava kustannussäästö Î polttoaineverot Î ympäristöinvestointien poistot Diplomityössä muodostetun ympäristöraportin tietojen varmentamista ei ole tehty muuten kuin Joensuun Veden henkilöstön toimesta. Raportin tietojen ulkoinen varmentaminen lisää uskottavuuden ohella myös raportin laatua ja käyttökelpoisuutta. Tulevien, varsinkin erillisten, raporttien suhteen ulkoisen varmennuksen toteuttamista olisi hyvä ainakin suunnitella tutkimalla varmennuksesta saatavia hyötyjä. Joensuun Veden, tämän diplomityön myötä, edelleen kehittyvä ympäristöraportointi osoittaa, että yritys haluaa toimia vastuullisesti ja raportoida toimistaan sidosryhmilleen. Ympäristöraportoinnin ohjeiden ja periaatteiden sisäistämisellä Joensuun Vesi myös ennakoi tulevaisuutta. Vaikka ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnit ovat Suomessa vielä vapaaehtoisia, voivat ne tulla EU:n vaikutuksesta tietyssä määrin lakisääteisiksi. Esimerkkeinä tällaisesta tilanteesta, tosin kansallisen lainsäädännön toimesta, ovat Hollanti ja Tanska, joissa ympäristöraportoinnit ovat lakisääteisiä tiettyjen toimialojen yrityksille. 135 6. YHTEENVETO Yritysten ja organisaatioiden sidosryhmien kiinnostus ympäristöasioihin on lisääntynyt ja sidosryhmät haluavat entistä enemmän laadukkaampaa tietoa. Ympäristöraportointi on osoittautunut hyväksi keinoksi välittää ympäristötietoa eri sidosryhmille ja rakentaa uskottavampaa ympäristömainetta. Ympäristöraportin avulla on mahdollista kertoa kattavasti organisaation tekemästä ympäristötyöstä, havainnollistaa toimintaan liittyvistä syy-seuraussuhteista ja esittää millainen on yrityksen ympäristönsuojelutaso. Monet yritykset ja organisaatiot ovat alkaneet raportoida, ympäristövastuun raportoinnin lisänä, myös toimintansa taloudellisesta ja sosiaalisesta vastuusta. Näitä laajempia raportteja kutsutaan yhteiskuntavastuuraporteiksi. Diplomityön teoriaosuudessa tarkasteltiin yritysten ja organisaatioiden tekemien ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraporttien rakennetta, raporttien toteutusta, raporttien tavoitteita sekä millaisia ohjeita tai malleja on yleisesti laadittu raportoinnin tueksi. Diplomityön teoriaosuudessa käsiteltiin pääsääntöisesti ympäristöraportointia, mutta siinä luotiin katsaus myös laajempaan yhteiskuntavastuun raportointiin. Tämä yhteiskuntavastuun raportoinnin käsittely jää näin tämän diplomityön ohessa Joensuun Vedelle aineistoksi jatkoa ajatellen. Diplomityön kokeellisessa osuudessa rakennettiin Joensuun Vedelle ympäristöraportointimalli. Ympäristöraportointimallissa pyrittiin siihen, että se sisältäisi kaikki merkittävimmät tiedot, joiden perusteella voidaan muodostaa kokonaisuutta vastaava kuva ja jatkaa raportoinnin kehittämistä. Ympäristöraportointimalli sisältää pääosin ympäristöasioiden käsittelyä, mutta siinä on osia myös yhteiskuntavastuun raportoinnista, kuten taloudellisista vastuuta tarkasteleva ympäristötilinpäätös sekä tietoa yrityksen sosiaalisesta vastuusta. Diplomityössä käsiteltiin laajasti yleistä kansainvälistä Global Reporting Initiativen (GRI) –raportointiohjeistoa. Tämä ohjeisto on kattava kuvaus, kuinka yhteiskuntavastuun raportoinnin voi toteuttaa. GRI –raportointiohjeisto antaa ohjeita ja periaatteita myös ympäristöraportin laadintaan. Vuoden 2006 syksyllä julkaistaan uusia 136 GRI –raportointiohjeita, jotka tulevat tarkentamaan yhteiskuntavastuun raportointia. Joensuun Veden vuoden 2005 ympäristöraportti noudattelee soveltuvin osin GRI – ohjeistoa vuodelta 2002, mutta kuitenkin jo lähtökohtaisesti Joensuun Veden ympäristöraportista haluttiin tehdä suppeampi. Diplomityössä käsiteltiin laajasti myös Kirjanpitolautakunnan (KILA) yleisohjetta ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja esittämisestä tilinpäätöksessä. KILA:n yleisohjeen mukaisesti määritettyjä ympäristömenoja sovellettiin Joensuun Veden vuoden 2005 ympäristötilinpäätöksen laskennassa. Diplomityön yhtenä tavoitteena oli myös se, että Joensuun Vesi saisi koottua yleistä tietoa kuntaliitoksen takia laajentuneen toimintansa ympäristövaikutuksista. Ympäristöraportin tietojen kokoaminen ja dokumentointi raportiksi vastasi hyvin tähän tavoitteeseen. Diplomityössä havaittiin, että ympäristöraportointimallin sisältämien tietojen keruu ja dokumentointi oli kokonaisuudessaan aikaa vievää ja haastavaa. Tiedon kokoamiseen vaikutti oleellisesti se, että tarvittava tieto oli osittain vaikeasti löydettävissä. Toisaalta osaa tarvittavista tiedoista ei selvitetty, koska sen katsottiin vievän liikaa aikaa ja resursseja. Ympäristöraportoinnin jatkon kannalta onkin tärkeää, että Joensuun Vesi kehittää raportoitavien tietojen alkuperäistä dokumentointia, jotta raportoitavat tiedot ovat paremmin käytettävissä raporttia laadittaessa. Ympäristöraportoinnin kehittämiselle ovat tärkeitä myös yrityksen eri sidosryhmien mielipiteet ja vaatimukset. Diplomityössä laadittua ympäristöraportointimallia varten ei kerätty uutta mielipidetietoa yrityksen sidosryhmiltä. Joensuun Vedelle viimeksi vuonna 2004 tehtyjen mielipidetutkimusten aineistoa käytettiin kuitenkin osoittamaan asiakkaiden ja kuntalaisten tiedontarvetta ja mielipiteitä yrityksen toimintaa kohtaan. Tulevia ympäristöraportteja tehtäessä on aiheellista tutkia niin ulkoisten kuin sisäistenkin sidosryhmien mielipidettä ja vaatimuksia raportoitavan aineiston suhteen. Tällöin voidaan toteuttaa tehokkaasti kohderyhmäsuuntautuvaa ympäristöraportointia ja saada täsmällistä tietoa myös yrityksen sisäiseen käyttöön. 137 LÄHTEET: Efektia Oy 2004 [Verkkodokumentti]. Yhdyskuntatekniset palvelut 2004, palvelutyytyväisyystutkimuksen tulokset 37 kunnassa, tutkimuksia 234-2004. Efektia Oy 2004. [Viitattu 10.2.2006]. Saatavissa: http://www.efeko.fi/default.asp?path=71259,72036,72037,88739,88741 E.On Finland 2006 [Verkkojulkaisu]. E. On Finland Oyj:n sähkön siirron hinnat 1.12.2005 alkaen. E. On Finland Oyj. [Viitattu 15.2.2006]. Saatavissa: http://www.eon.fi/suomi/yksityisasiakkaat/sahko/hinnastot/sahkon_siirto_011205_necs/ index.html EY:n komissio 2001 [Verkkodokumentti]. Komission suositus, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja julkistamisesta yritysten tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa (2001/453/EY). Julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 13.6.2001. [Viitattu 8.12.2005]. Saatavissa: http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2001/l_156/l_15620010613fi00330042.pdf FEE 1999 [Verkkodokumentti]. FEE Discussion Paper, Providing Assurance on Environmental Reports 1999. Fédération des Experts Comptables Européens, The European Federation of Accountants. [Viitattu 25.3.2006]. Saatavissa: http://www.fee.be/fileupload/upload/DP%20Assurance%20Environmental%20Reports1 73200531524.pdf Finlex 2006a [Verkkodokumentti]. Vesihuoltolaki 9.2.2001/119. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. [Viitattu 15.2.2006]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010119?search%5Btype%5D=pika&search %5Bpika%5D=vesihuoltolaki Finlex 2006b [Verkkodokumentti]. Maa- ja metsätalousministeriön päätös eräistä lannoitevalmisteista 46/1994. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. [Viitattu 17.2.2006]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940046 138 Finlex 2006c [Verkkodokumentti]. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. [Viitattu 17.2.2006]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000461 Fortum 2006 [Verkkodokumentti]. Hinnasto 1.9.2005. Fortum Markets Oy, Fortum Sähkönsiirto Oy. [Viitattu 15.2.2006]. Saatavissa: http://www.fortum.fi/binary.asp?page=28927&file=pdf%5C2005%5C8%5C331440595 03680%5CFortum%5Fhinnasto%5FFIN%2Epdf GRI 2006a [Verkkodokumentti]. Sustainability Reporting Guidelines 2002 – Organisation of the Principles. Global Reporting Initiative. [Viitattu 20.3.2006]. Saatavissa: http://www.globalreporting.org/guidelines/2002/b23.asp GRI 2006b [Verkkodokumentti]. Sustainability Reporting Guidelines 2002 – General Notes. Global Reporting Initiative. [Viitattu 20.3.2006]. Saatavissa: http://www.globalreporting.org/guidelines/2002/c34.asp GRI 2006c [Verkkodokumentti]. Sustainability Reporting Guidelines 2002 – Report Content. Global Reporting Initiative. [Viitattu 20.3.2006]. Saatavissa: http://www.globalreporting.org/guidelines/2002/c38a.asp GRI 2006d [Verkkodokumentti]. Sustainability Reporting Guidelines 2002 – Report Content, 5. Economic Performance Indicators. Global Reporting Initiative. [Viitattu 20.3.2006]. Saatavissa: http://www.globalreporting.org/guidelines/2002/c47.asp GRI 2006e [Verkkodokumentti]. Sustainability Reporting Guidelines 2002 – Report Content, 5. Environmental Performance Indicators. Global Reporting Initiative. [Viitattu 20.3.2006]. Saatavissa: http://www.globalreporting.org/guidelines/2002/c48.asp 139 GRI 2006f [Verkkodokumentti]. Sustainability Reporting Guidelines 2002 – Report Content, 5. Social Performance Indicators. Global Reporting Initiative. [Viitattu 20.3.2006]. Saatavissa: http://www.globalreporting.org/guidelines/2002/c51.asp Halme, Minna 2004 [Verkkodokumentti]. Ujo ympäristöviestintä – hukattu kilpailuetu?. [Viitattu 28.11.2005]. Saatavissa: http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/MinnaHalmeGOsem04.pdf Joensuun Vesi 2006a. Yrityksen aineistoa. Joensuun kaupunki ja Joensuun Vesi. Joensuu 2006. Joensuun Vesi 2006b. Joensuun Veden ympäristöpolitiikka ja ympäristöpäämäärä., Kettunen Erkki, Joensuun Vesi. Joensuu 27.1.2006. Kirjanpitolautakunta 2003 [Verkkodokumentti]. Ympäristöasioiden kirjaaminen, laskenta ja esittäminen tilinpäätöksessä – Yleisohje. Kirjanpitolautakunta, kauppa- ja teollisuusministeriö. Antopäivämäärä 14.01.2003. [Viitattu 7.12.2005]. Saatavissa: http://ktm.elinar.fi/ktm/fin/kirjanpi.nsf/0/911F31D3ACBB7DCAC2256CAF00320FF7/ $FILE/YMPOHJE.doc Kurki, Hannu 1999. Ympäristöraportointi ja ekotase – terävyyttä raportointiin. Oy Edita Ab Helsinki 1999. 171 s. ISBN 951-37-2728-9 Linnanen etc. 1994. Ympäristöjohtaminen, elinkaariajattelu yrityksen toiminnassa. Linnanen Lassi, Boström Taina, Miettinen Pauli, Weilin+Göös. Julkaisusarja: Ekonomia. WSOY, Juva 1994. ISBN 951-35-5859-2 Lovio, Raimo 2004a. Yrityksen sidosryhmät ja ympäristöjohtaminen. Teoksessa: Heiskanen, Eva (toim.). Ympäristö ja liiketoiminta: arkiset käytännöt ja kriittiset kysymykset. Helsinki 2004: Gaudeamus. 351s. ISBN 951-662-904-0 140 Lovio, Raimo 2004b. Ympäristöraportointi sisäisen organisaatiokulttuurin muuttamisen sekä ulkoisen viestinnän välineenä. Teoksessa: Heiskanen, Eva (toim.). Ympäristö ja liiketoiminta: arkiset käytännöt ja kriittiset kysymykset. Helsinki 2004: Gaudeamus. 351 s. ISBN 951-662-904-0 LTT –Tutkimus OY ja HKKK 2005 [Verkkodokumentti]. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportoinnin kilpailu 2005, arvioinnin yhteenveto 11.10.2005. Arviointityö: LTT –Tutkimus Oy ja Helsingin kauppakorkeakoulu. [Viitattu 13.1.2006]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=42311&lan=fi Niskala & Tarna 2003. Yhteiskuntavastuun raportointi. Niskala Mikael ja Tarna Kaisa. KHT-Media Oy. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2003. 244 s. ISBN 952-5392-28- 7 Niskala 2004 [Verkkodokumentti]. Yhteiskuntavastuuraportti. Nyt –teemapäivä. Mikael Niskala Proventia Solution Oy, 12.10.2004. [Viitattu 24.3.2006]. Saatavissa: http://www.proventia.fi/files/ProCom_12102004_niskala_osa2.pdf Pohjola, Tuula 2003. Johda ympäristöasioita tehokkaasti – ympäristöosaaminen menestystekijänä. Talentum, Helsinki 2003. 236 s. ISBN 952-14-0731-X Sjöblum & Niskala 1999. Ympäristöraportointi – Luotettavan ympäristöinformaation tuottaminen ja hyödyntäminen. Sjöblum Henrik ja Niskala Mikael. KHT-yhdistyksen palvelu Oy. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1999. ISBN 951-8993-64-5 Suomen paikallistutkimus Oy 2004. Joensuun Veden tutkimus 2004. Suomen Paikallistutkimus Oy 19.11.2004. Tilastokeskus 2006 [Verkkodokumentit]. Teollisuuden ympäristönsuojelumenot. Tilastokeskus 4.4.2005. [Viitattu 24.3.2006]. Saatavissa: 141 http://www.stat.fi/keruu/teym/index.html ja http://www.stat.fi/keruu/teym/ohje2005.pdf Valtion ympäristöhallinto 2006 [Verkkodokumentit]. Ympäristöjärjestelmät ja – johtaminen sekä ympäristöindikaattorit, -laskennat ja –standardit. Päivitetty 1.11.2005. [Viitattu 13.1.2006]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=181&lan=fi ja http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1645&lan=fi Ympäristöministeriö 1999. Suuntaviivoja ympäristöraportointiin. Tekijä: Raimo Lovio. Julkaisusarjan nimi ja numero: Suomen ympäristö 295. Oy Edita Ab, Helsinki. 37 s. ISBN 952-11-0466-X Ympäristöministeriö 2005 [Verkkodokumentti]. Jäteveron vaikuttavuuden arviointi, raportti 1907-C5430, 2.6.2005. Suunnittelukeskus Oy ja ympäristöministeriö, 2005. [Viitattu 14.2.2006]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=36920&lan=fi Öljy- ja kaasualan Keskusliitto 2006 [Verkkodokumentti]. Öljytuotteiden verotus. Öljy- ja kaasualan Keskusliitto 15.12.2005. [Viitattu 13.2.2006]. Saatavissa: http://www.oil-gas.fi/upload/tilastot/verotus.PDF