LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO Kauppatieteellinen tiedekunta Yritysjuridiikka Sini Nupponen SUOMEN OSINKOVEROTUKSEN ONGELMAT JA UUDISTAMINEN - VERTAILU ERI MAIDEN OSINKOVEROJÄRJESTELMIIN Työn ohjaaja/tarkastaja: Professori Matti I. Niemi 2. tarkastaja: KTM Helena Sjögrén I TIIVISTELMÄ Tekijä: Nupponen, Sini Tutkielman nimi: Suomen osinkoverotuksen ongelmat ja uudistaminen - vertailu eri maiden osinkoverojär- jestelmiin Tiedekunta: Kauppatieteellinen tiedekunta Pääaine: Yritysjuridiikka Vuosi: 2010 Pro gradu -tutkielma: Lappeenrannan teknillinen yliopisto 112 sivua ja 3 taulukkoa Tarkastajat: prof. Matti I. Niemi KTM Helena Sjögrén Hakusanat: verotus, osinkoverotus, tulojen muunto, osake- tuottovähennys, ACE, verotuksen neutraalisuus, kahdenkertainen verotus, verouudistus Keywords: taxation, dividend taxation, income shifting, rate of return allowance, ACE, tax neutrality, double taxation, tax reform Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä Suomen nykyisen yritys- ja osinkoverojärjestelmän ongelmiin ja mahdollisiin ratkaisumalleihin. Ratkai- sumalleja etsitään muiden maiden soveltamista osinkoverojärjestelmistä, joita tutkielmassa esitellään laajasti. Lisäksi arvioidaan Verotuksen kehit- tämistyöryhmän (18.9.2008 - 31.12.2010) uudistusehdotusta Suomen uu- deksi yhteisö- ja osinkoverojärjestelmäksi. Verojärjestelmän neutraalisuus on olennainen kysymys verojärjestelmää suunniteltaessa. Eri maiden yri- tys- ja osinkoverojärjestelmien neutraalisuusominaisuuksia arvioidaan lainopillisen ja vertailevan menetelmän avulla. Neutraalisuusominaisuuksi- en lisäksi kiinnitetään huomiota myös järjestelmien luomiin kannustin- ja kokonaistaloudellisiin vaikutuksiin. Tutkielmassa todetaan Suomen nykyi- sen osinkoverojärjestelmän sisältävän ei-toivottuja kannustinvaikutuksia, jotka Verotuksen kehittämistyöryhmän uudistusehdotus poistaa vain osit- tain. Muiden maiden soveltamat järjestelmät sisältävät elementtejä, joiden soveltaminen olisi perusteltua myös Suomessa. II ABSTRACT Author: Nupponen, Sini Title: Problems Related to Finnish Dividend Taxation and the Need for Tax Reform - Comparison of Different Dividend Tax Designs Among Various Countries Faculty: LUT, School of Business Major: Business Law Year: 2010 Master’s Thesis: Lappeenranta University of Technology 112 pages and 3 tables Examiners: prof. Matti I. Niemi M.Sc. (Econ. and Bus. Adm.) Helena Sjögrén Keywords: taxation, dividend taxation, income shifting, rate of return allowance, ACE, tax neutrality, double taxation, tax reform The main objective of this paper is to study and solve out the problems related to corporate and dividend taxation in Finland. The paper describes different kinds of ways and solutions how other countries have resolved same issues. Also the new tax reform proposal from the Working Group for Developing the Finnish Tax System (18.9.2008 - 31.12.2010) is ex- amined in this study. When planning a new tax design, one of the key elements is the designs neutrality. Neutrality features among different cor- porate and dividend tax designs are weighted by juridical and comparative approach. Besides neutrality other incentives raised by the tax system and its effects to society are considered. The paper states that the current divi- dend tax system in Finland raises unwished incentives that can't be fully covered by the new tax reform proposal. The corporate and dividend tax systems in other countries include features which could be incorporated also into the Finnish tax system. III SISÄLLYS TIIVISTELMÄ .............................................................................................. I ABSTRACT ................................................................................................ II SISÄLLYS ................................................................................................. III LYHENTEET ............................................................................................ VI 1. JOHDANTO ........................................................................................... 1 1.1 Taustaa ............................................................................................. 1 1.2 Tutkimusongelma, tavoitteet ja rajaukset .......................................... 2 1.3 Tutkimusmetodologia ........................................................................ 3 1.4 Tutkimuksen rakenne ........................................................................ 4 2. HYVÄN VEROJÄRJESTELMÄN PIIRTEET .......................................... 6 2.1 Verotuksen oikeudenmukaisuus ....................................................... 7 2.2 Verotuksen tehokkuus ....................................................................... 8 2.3 Julkisen sektorin rooli ja muuttuva toimintaympäristö........................ 9 2.4 Hyvän yhteisö- ja osinkoverojärjestelmän erityispiirteet .................. 10 3. KOKO TULOVEROTUKSEN KATTAVIEN MALLIEN PÄÄPIIRTEET 12 3.1 Laajaan tuloon perustuva järjestelmä .............................................. 12 3.2 Eriytetty tuloverojärjestelmä ............................................................ 13 3.2.1 Suomen sovellus eriytetystä tuloverojärjestelmästä .................. 16 3.3 Tasavero ......................................................................................... 18 3.4 Menovero ........................................................................................ 21 4. SUOMEN NYKYINEN YHTEISÖ- JA PÄÄOMATULOVEROJÄRJESTELMÄ ................................................... 24 4.1 Yhteisö- ja osinkoverotuksen kehityspiirteitä 1960-luvulta nykypäivään .......................................................................................... 25 4.1.1 Kansainvälisen toimintaympäristön muuttuminen ..................... 28 4.2 Yhteisö-, osinko- ja luovutusvoittoverotus nyt ................................. 31 IV 4.2.1 Osingon saajana luonnollinen henkilö ....................................... 31 4.2.2 Osingon saajana yhteisö ........................................................... 32 4.2.3 Osakkeiden luovutusvoittoverotus ............................................ 33 4.3 Osinkoverotuksen ongelmat ja kehittämistarpeet ............................ 34 5. MUIDEN MAIDEN SOVELTAMAT YHTEISÖ- JA PÄÄOMATULOVEROMALLIT................................................................. 38 5.1 Norjan osaketuottovähennysmalli ................................................... 38 5.1.1 Tulolajit Norjan tuloverotuksessa .............................................. 38 5.1.2 Norjan vuoden 2006 osinkoverouudistus .................................. 41 5.1.3 Norjan osinkoverouudistuksen taustaa ja harkitut vaihtoehtoiset mallit .................................................................................................. 41 5.1.4 Osaketuottovähennysmalli käytännössä ................................... 43 5.1.4.1 Käyttämättömän normaalituottovähennyksen siirtyminen tuleville vuosille ja hyvitys luovutusvoitoista ................................... 45 5.1.4.2 Luovutustappioiden vähentäminen .................................... 48 5.1.5 Siirtymäsäännökset ................................................................... 49 5.1.6 Norjan verouudistuksen arviointia ............................................. 51 5.2 Allowance for Corporate Equity (ACE) -malli ................................... 53 5.2.1 Koron ja pääomapohjan määrittäminen ACE-mallissa .............. 53 5.2.2 Belgian ACE-malli ..................................................................... 55 5.2.3 ACE-mallin variantit: Italia ja Brasilia ........................................ 56 5.2.4 ACE-mallin soveltaminen Suomeen .......................................... 58 5.2.5 ACE – puolesta ja vastaan ........................................................ 58 5.2.6 ACE-mallin vastakkainen järjestelmä: Comprehensive Business Income Tax (CBIT) ............................................................................. 61 5.3 Iso-Britanniaan ehdotetut uudet yhteisö- ja osinkoverojärjestelmät 62 5.3.1 Iso-Britannian nykyinen yhteisö- ja osinkoverojärjestelmä ........ 63 5.3.2 Tuloveroregiimi ja kulutusveroregiimi ........................................ 63 V 5.4 Ruotsin yhteisö- ja osinkoverojärjestelmä ....................................... 65 5.4.1 Henkilöverotus Ruotsissa .......................................................... 65 5.4.2 Yhteisöverotus Ruotsissa .......................................................... 67 5.4.2.1 Harvainosakeyhtiö ............................................................. 69 5.4.2.2 Harvainosakeyhtiöstä saatu osinko.................................... 70 5.4.2.3 Harvainosakeyhtiön osakkeista syntynyt luovutusvoitto ja - tappio ............................................................................................. 72 5.5 Ruotsin yhteisö- ja osinkoverojärjestelmän arviointia ................... 73 6. VEROTUKSEN KEHITTÄMISTYÖRYHMÄN ESITYS YHTEISÖ- JA PÄÄOMATULOVEROTUKSEN KEHITTÄMISESTÄ ............................... 78 6.1 Tavoitteet ........................................................................................ 78 6.2 Harkitut vaihtoehdot ........................................................................ 79 6.3 Verotuksen kehittämistyöryhmän esityksen arviointia ..................... 82 7. JOHTOPÄÄTÖKSET ........................................................................... 96 LÄHDELUETTELO ................................................................................ 105 VI LYHENTEET ACE Allowance for Corporate Equity AL Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 22.12.2005/1142 DIT Dual Income Tax CBIT Comprehensive Business Income Tax EU Euroopan unioni EVL Laki elinkeinotulon verottamisesta 24.6.1968/360 EY Euroopan yhteisö IFS Institute for Fiscal Studies KHO Korkein hallinto-oikeus NID Notional Interest Deduction OECD Organisation for Economic Co-operation and Development OTV Osaketuottovähennys TVL Tuloverolaki 30.12.1992/1535 VM Valtiovarainministeriö 1 1. JOHDANTO 1.1 Taustaa Suomen yhteisö- ja osinkoverotus on muutoksen alla. Valtionvarainminis- teriö asetti Verotuksen kehittämistyöryhmän toimikaudelle 18.9.2008 - 31.12.2010 arvioimaan nykyistä verojärjestelmäämme ja valmistelemaan ehdotusta uudeksi yhteisö- ja osinkoverojärjestelmäksi. Työryhmän pu- heenjohtajana toimii Martti Hetemäki, joten työryhmä tunnetaan paremmin ”Hetemäen työryhmänä”. Työryhmä on julkaissut alustavan esityksensä uudeksi yhteisö- ja osinkoverolainsäädännöksi Verotuksen kehittämistyö- ryhmän väliraportissa 21.6.2010.1 (VM 35/2010) Suomen yhteisö- ja osinkoverojärjestelmän on nähty olevan muutoksen tarpeessa useista syistä. Järjestelmään on havaittu liittyvän monia ongel- mia ja epäneutraalisuustekijöitä. Osinkoverotus itsessään on tasaisesti lehtien otsikoissa jakaen kansan mielipiteen. Paljon julkista keskustelua herätti lääkäriyhtiöitä käsittelevä oikeustapaus (KHO 2008:6), jossa osa- keyhtiön osakkaina olleet lääkärit pyrkivät muuntamaan korkeasti verotet- tuja ansiotuloja matalammin verotetuiksi osinkotuloiksi. Tulonmuuntomah- dollisuus on kuitenkin vain yksi osinkoverojärjestelmämme ongelmista, joskin ehkä tunnetuin. Osinkotulojen verotukseen liittyvä julkinen keskuste- lu painottuukin yleensä vahvasti oikeudenmukaisuusnäkökohtiin, joilla on paljon merkitystä myös koko verojärjestelmää ajatellen. Samaan aikaan kun Suomessa on kamppailtu yhteisö- ja osinkoverojärjes- telmän ongelmien kanssa, on muissa maissa otettu käyttöön uusia, inno- vatiivisia yhteisö- ja osinkoverojärjestelmiä, jotka pyrkivät ratkaisemaan näitä osinkoverotukselle tyypillisiä ongelmia. Muiden maiden osinkovero- järjestelmien ominaisuuksia soveltamalla myös Suomen nykyisen osinko- verojärjestelmän ongelmien ratkaiseminen on mahdollista. 1 Loppuraportti ei ole vielä valmistunut. Raportin odotetaan valmistuvan joulukuussa 2010. 2 1.2 Tutkimusongelma, tavoitteet ja rajaukset Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä Suomen nykyisen yhteisö- ja osinkoverojärjestelmän ongelmiin ja mahdollisiin ratkaisumalleihin. Ratkai- sua Suomen osinkoverotuksen ongelmiin haetaan muiden maiden sovel- tamista yhteisö- ja osinkoverojärjestelmistä, joissa samoille ongelmille on luotu erilaisia ratkaisumalleja. Lisäksi arvioidaan Verotuksen kehittämistyö- ryhmän esitystä ja harkittuja vaihtoehtoja Suomen uudeksi yhteisö- ja osinkoverojärjestelmäksi. Tavoitteena on löytää neutraalisuusominaisuuk- siltaan paras yhteisö- ja osinkoveromalli, esitellä muiden maiden sovelta- mia järjestelmiä ja tarkastella Suomeen ehdotetun uuden osinkoverojärjes- telmän vaikutuksia. Aiheen kannalta keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat: Millaisia ongelmia Suomen nykyiseen osinkoverojärjestelmään liittyy? Mi- ten muissa maissa on ratkaistu näitä samoja ongelmia? Onko jonkin maan soveltama yhteisö- ja osinkoverojärjestelmä selvästi muita parempi ja kuinka paremmuus määritellään? Ratkaiseeko Verotuksen kehittämistyö- ryhmän ehdotus nykyisen järjestelmämme ongelmat? Suomen osinkoverotukseen liittyy useita erilaisia ongelmia. Yksi keskustel- luimmista ongelmista liittyy mahdollisuuteen muuntaa korkeasti verotetta- vat ansiotulot matalalla verokannalla verotettaviksi pääomatuloiksi. Nykyi- sellä verojärjestelmällä on nähty olevan myös haitallisia kannustinvaiku- tuksia muun muassa osingon jakoon. Lisäksi Suomen osinkoverojärjes- telmä toteuttaa kolme pääomatuloverotukselle ominaista, klassista pul- maa: velan ja oman pääoman epäneutraalin kohtelun, uuden osakepää- oman ja pidätettyjen voittojen epäneutraalin kohtelun ja investointipäätök- sien vääristymisen.2 (Hjerppe et al. 2006, 226) Ongelmiin on haettu ratkai- sua muiden maiden soveltamista osinkoverojärjestelmistä. Verotuksen kehittämistyöryhmän uudistusesityksen taustalla vaikuttaa vuonna 2006 Norjassa käyttöönotettu osaketuottovähennysmalli, joka on neutraalisuus- ominaisuuksiltaan vertaansa vailla. Lisäksi harkituissa vaihtoehdoissa voi- 2 Ongelmia käsitellään myöhemmin tutkimuksessa tarkemmin. 3 daan nähdä viitteitä Ruotsin yritys- ja osinkoverojärjestelmästä. Tutkimuk- sessa perehdytäänkin perusteellisesti molempien edellä mainittujen mai- den soveltamiin yhteisö- ja osinkoverojärjestelmiin. Lisäksi tarkastellaan myös niin sanottua ACE-mallia (Allowance for Corporate Equity), joka oli yksi Verotuksen kehittämistyöryhmän harkitsemista vaihtoehdoista. Vaikka tutkielma tarkasteleekin pääasiassa yhteisö- ja osinkoverotusta, ei luovu- tusvoittoverotustakaan voida sivuuttaa sen ollessa olennainen tekijä osin- koverojärjestelmän neutraalisuuden kannalta. Luovutusvoittoverotuksen tarkastelu ei kuitenkaan ole yhtä laajaa kuin osinkoverotuksen. Tutkielman ulkopuolelle jäävät muun muassa kysymykset siitä pitäisikö verotuksen olla neutraalia vai ohjaavaa ja pitäisikö pienyrityksen nauttia verohelpotuksia? Tällä hetkellä verotuksen neutraalisuus on kasvava tren- di. Taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että neutraali verojärjestelmä ei vääristä yritysten päätöksentekoa, vaan päätöksenteko tapahtuu markkinatalouden vaikutuksesta. Pienyrityksen verohelpotuksia voidaan perustella omistajan kantamalla suuremmalla riskillä tai esimerkiksi markkinoille tulon vaikeuk- sien kompensaationa, mutta samalla verohelpotukset ovat ristiriidassa ve- rotuksen neutraalisuusvaatimusten kanssa. Myös tulonmuuntoa ansiotu- loista pääomatuloiksi koskeva osakeyhtiöoikeudellinen tarkastelu on rajat- tu tutkimuksen ulkopuolelle ja kysymystä lähestytään pelkästään verotuk- sellisista lähtökohdista. Kysymys siitä, pitäisikö yhtiön ja osakkaan vero- tusta tarkastella lähtökohtaisesti yhtenä kokonaisuutena vai toisistaan eril- lisinä kokonaisuuksina, jää tutkielman pohdinnan ulkopuolelle. Tarkastel- luissa yhteisö- ja osinkoveromalleissa on kaikissa lähtökohtana se, että yhtiötä ja sen omistajaa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. 1.3 Tutkimusmetodologia Tutkimuksen perustan muodostavat Suomen, Ruotsin ja Norjan verolait, Verotuksen kehittämistyöryhmän väliraportti, verotuksen kehittämistä sekä erilaisia verojärjestelmiä käsittelevä kirjallisuus ja julkaisut sekä eri valtioi- den julkishallinnon sivuilta kerätty tieto. Näin ollen tutkimuksella on vahva 4 lainopillinen näkökulma. Koska tutkimuksen kannalta olennaisessa osassa ovat hyvän verojärjestelmän piirteet, sisältää tutkimus myös oikeusteoreet- tisia ainesosia. Vertailevalla menetelmällä on huomattava merkitys tutki- muksen kannalta, sillä suuri osa tutkimuksesta koostuu muiden maiden soveltamien yhteisö- ja osinkoverojärjestelmien esittelystä ja analysoinnis- ta. Suomalaisista julkaisuista Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkai- suilla on merkittävä painoarvo tutkimuksen kannalta. Kansainvälisten jul- kaisuiden huippua edustaa tänä vuonna Iso-Britanniassa julkaistun The Mirrlees Review:n ensimmäinen osa. Viimeksi vastaava, verotusta koko- naisuutena tarkasteleva ”Meaden raportti” on julkaistu kolmekymmentä vuotta sitten. Koska aihe on kansainvälinen, on muiden maiden verojärjes- telmistä saatavilla melko vähän (jos lainkaan) tietoa suomeksi. Näin ollen myös lähdeluettelossa on useita erikielisiä lähteitä. Verojärjestelmiä tar- kastellaan pääasiassa alkuperäisten verolakien avulla. Poikkeuksellisesti ACE-järjestelmän tarkastelussa joudutaan kuitenkin turvautumaan toisen käden lähteisiin. ACE-järjestelmää sovelletaan muun muassa Belgiassa, Italiassa ja Brasiliassa, mutta esimerkiksi Belgian verolainsäädäntöä ei ollut saatavilla tätä tutkimusta varten. Ensikäden tietoa Belgian verojärjes- telmästä oli kuitenkin mahdollista hankkia Belgian julkishallinnon sivujen kautta. Italian ja Brasilian järjestelmiä kuvataan puolestaan melko lyhyesti yleisellä tasolla, joten kyseessä on pikemminkin kuvaus verojärjestelmien mahdollisista sovelluksista ja niiden vaikutuksista. 1.4 Tutkimuksen rakenne Tutkimuksen toinen luku lähtee liikkeelle hyvän verojärjestelmän yleispiir- teistä tarkastellen myös hyvän yhteisö- ja osinkoverojärjestelmän erityis- piirteitä. Luvun tarkoituksena on antaa taustatietoa lukijalle siitä, millaisia vaatimuksia hyvään verojärjestelmään kohdistuu ja millaisia ongelmia yh- teisö- ja osinkoverojärjestelmiin yleensä liittyy. Luvun pohjalta lukija voi 5 muodostaa käsityksen siitä millaisista lähtökohdista osinkoverojärjestelmi- en ”paremmuutta” voidaan arvioida. Kolmannessa luvussa käsitellään koko tuloverotuksen kattavia malleja ja esitellään lyhyesti Suomen tuloverojärjestelmä. Koko tuloverotuksen kat- tavien teorioiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta voi ymmärtää mallien pohjalta luotuja erilaisia yhteisö- ja osinkoverojärjestelmiä sekä erilaisten mallien yhteyksiä toisiinsa. Neljännessä luvussa tarkastellaan Suomen yhteisö- ja osinkoverotuksen historiaa ja kehittymistä, nykyistä järjestelmää ja sen ongelmia. Verotuk- sen historiaa tarkasteleva osio on lyhyehkö, mutta olennainen, koska ai- kaisemmin tehdyt valinnat vaikuttavat myös nykyiseen verojärjestel- määmme. Osio huomioi myös muuttuvan, kansainvälisen toimintaympäris- tön asettamat vaatimukset verojärjestelmälle ja esittelee Suomen nykyisen osinkoverojärjestelmän. Loppututkimuksen kannalta neljäs luku on olen- nainen sen taustoittaessa niitä osinkoverotukseen liittyviä ongelmia, joihin tutkimus etsii vastauksia. Viides luku vastaa neljännen luvun tutkimuskysymyksiin esittelemällä eri maiden osinkoverojärjestelmiä. Kyseessä ovat siis käytännön ratkaisut osinkoverotukseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Jokaisen esitellyn järjestelmän lopuksi arvioidaan kyseisen järjestelmän ominaisuuksia. Kuudes luku tarkastelee Suomeen ehdotettua uutta osinkoverojärjestel- mää ja sitä, miten muiden maiden soveltamien verojärjestelmien piirteet näkyvät uudistusehdotuksessa. Uudistusehdotusta arvioidaan Suomen nykyisen osinkoverojärjestelmän ja muista maista haettujen vaikutteiden valossa. Tutkimuksen viimeinen, seitsemäs luku, on varattu johtopäätöksille. Lisäk- si pohditaan niitä kysymyksiä, jotka olisivat olennaisia jatkotutkimusta aja- tellen. 6 2. HYVÄN VEROJÄRJESTELMÄN PIIRTEET Kun hyvää verojärjestelmää tarkastellaan sen yleisten kriteerien tasolla, eikä vain tietyn ryhmän näkökulmasta, liittyvät hyvän verojärjestelmän piir- teet verotuksen kokonaistaloudellisiin vaikutuksiin, verotuksen jakautumi- seen ja sen kustannuksiin. (Niskakangas 2009, 2) Verotuksen tehtävän- määrityksen kannalta olennainen kysymys on, mitkä ovat ne yhteiskunnan tehtävät, jotka tulee rahoittaa verovaroin ja kenen rahoittamiseen tulee osallistua. (Myrsky 2010, 648) Yleisesti hyvän verojärjestelmän ominai- suuksiin voidaan lukea oikeudenmukaisuus, selkeys, yksinkertaisuus, neutraalisuus, hallinnollinen tehokkuus, yhteensopivuus ulkomaisten jär- jestelmien kanssa ja kansainvälinen kilpailukyky. (Myrsky 2009, 739). Jul- kisten palveluiden turvaamiseksi verotuksen tulee olla myös vakaata ja ennustettavaa (Myrsky 2010, 649). Verojärjestelmän tarkoitus on fiskaalinen: kerätä varoja julkisten menojen kattamiseen. Fiskaalisten tavoitteiden ohella verotuksella on muun muas- sa jakopoliittisia, sosiaalipoliittisia, asuntopoliittisia, kulttuuripoliittisia, ym- päristöpoliittisia, aluepoliittisia sekä elinkeinopoliittisia tavoitteita. (Myrsky, 2010, s. 648) Edellytyksenä verotukselle pidetään yhteisymmärrystä siitä, että verotulot käytetään tehokkaasti kansalaisten hyväksi. Verotus on myös talous- ja yhteiskuntapolitiikan instrumentti, kun sitä käytetään kan- nustamaan tai ohjaamaan taloudenpitäjiä tiettyihin valintoihin. Verotuksen taloudellisten vaikutusten tunteminen onkin keskeistä hyvän verojärjestel- män suunnittelun kannalta ja käytettäessä verotusta ohjauskeinona. Vero- järjestelmän onnistuneisuutta voidaan arvioida neutraalisuuslähtökohdista tai sen ohjausvaikutusten avulla. (Hjerppe 2006, 75–80) Usein verotuksen neutraalisuutta kuvataan toteamalla, että neutraali verotus ei muuta vero- velvollisen valintoja niistä valinnoista, joita hän tekisi verottomassa talou- dessa (Niskakangas 2009, 2). Yleensä verorakenne on kuitenkin tulos eri- laisista poliittisista kompromissiratkaisuista (Hjerppe 2006, 75–80). Hy- vään verojärjestelmään voidaan kuitenkin kohdistaa vaatimus siitä, että 7 verotuksen tulee olla neutraalia silloin, kun sille ei ole asetettu ohjaavaa tavoitetta (Niskakangas 2009, 2). 2.1 Verotuksen oikeudenmukaisuus Verotuksen tulee olla oikeudenmukaista, mutta oikeudenmukaisuutta ei voida määritellä objektiivisesti. Lähtökohtaisesti oikeudenmukaisuus edel- lyttää, että samanlaisia tapauksia kohdellaan samoin ja erilaisia eri tavoin. Oikeudenmukaisuuden mittaamisen lähtökohtana voidaan pitää esimer- kiksi yhteiskunnan huono-osaisimpien toimeentuloa. Voidaan ajatella, että yhteiskunta on oikeudenmukainen, kun huono-osaisimpien aseman tur- vaamista pidetään tärkeänä. Käytännössä yhteiskuntafilosofisessa kes- kustelussa esitetyt näkemykset ovat kuitenkin niin abstrakteja, ettei niitä voida suoraan hyödyntää verojärjestelmää suunniteltaessa, mutta periaa- tetasolla niillä on ohjaava vaikutus. (Myrsky 2009, 739–744) Oikeudenmukaisuuteen liittyy vahvasti niin sanottu etuperiaate. Ne, jotka hyötyvät verovaroilla rahoitetuista palveluista tai hankkeista, myös maksa- vat niistä. (Hjerppe 2006, 82) Verot nähdään korvauksena valtion suoje- lusta ja verorasitus tulee pitää mahdollisimman alhaisena: veroa tulee maksaa sen mukaan, minkä verran etuja veronmaksaja saa yhteiskunnal- ta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että verotuksen tulisi olla suhteellista, myös progressiivinen verotus voi olla perusteltua, koska yksilön saamaa hyötyä ei käytännössä voida mitata. Etuperiaatteen ongelma on yksilön saaman hyödyn määrän mittaaminen ja näin ollen hyödyn muuntaminen sitä vastaavaksi veroasteeksi. 1800-luvulla etuperiaate menetti merkitys- tään maksukykyisyysperiaatteen tieltä, kun sivistyksen edistäminen alettiin nähdä osana valtion roolia. Etuperiaate ja maksukykyisyysperiaate eivät kuitenkaan ole täysin toisistaan riippumattomia, sillä hyvän veronmaksu- kyvyn omaava kansalainen voi myös hyötyä julkisen sektorin palveluista enemmän. (Myrsky 2009, 744–746) 8 Veronmaksukykyisyysperiaatteen mukaan verovelvollisen on maksettava veroa maksukykynsä mukaan. Ratkaisevaa ei siis ole korvausnäkökohdat, kuten etuperiaatteen kohdalla, vaan velvollisuus osallistua veronmaksuun kykyjensä mukaan. Maksukykyisyys on riippumaton julkisen sektorin me- nopuolesta, mikä on epätyydyttävää siinä mielessä, että tulo- ja menopuoli ovat aina yhteydessä toisiinsa. Maksukykyisyyden periaatteeseen liittyy oikeudenmukaisuuden suhteen kaksi periaatetta: horisontaalinen ja verti- kaalinen oikeudenmukaisuus. Samassa asemassa olevien tulisi maksaa yhtä paljon veroja ja kaikki tulot tulisi verottaa yhtäläisesti. Erilaisen mak- sukyvyn omaavia puolestaan tulisi verottaa enemmän maksukyvyn nous- tessa. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa nettotulo on yleensä se mittari, joka kuvaa parhaiten veronmaksukykyä, mutta myös varallisuutta voidaan käyt- tää maksukyvyn indikaattorina. (Myrsky 2009, 747–748) Uusimpien näke- mysten mukaan myös kulutusta voidaan pitää maksukyvyn mittarina. Nä- kemysten pohjalta onkin syntynyt teorioita, joiden mukaan verotuksen pi- täisi painottua enemmän kulutuksen suuntaan. (Hjerppe 2006, 81–82) 2.2 Verotuksen tehokkuus Oikeudenmukaisuuden lisäksi yksi hyvän verojärjestelmän mittari on sen tehokkuus. Verotuksen avulla tapahtuvan resurssien siirron tulisi tapahtua mahdollisimman tehokkaasti eli mahdollisimman pienin yhteiskunnallisin kustannuksin aiheuttamatta hyvinvoinnin menetyksiä. Käytännössä tehok- kuus ilmenee verotuksen hallinto- ja toimeenpanokustannusten suuruu- dessa. Taloustieteen näkökulma kuitenkin ymmärtää tehokkuus-käsitteen laajemmin ja tarkastelee verotuksen aiheuttamia tehokkuustappioita. Op- timitilanteessa tietty verokertymä pystyttäisiin keräämään mahdollisimman pienin tehokkuustappioin. Mitä voimakkaammin yritykset ja kotitaloudet reagoivat verotukseen, sitä suurempi on verotuksen tehokkuustappio. (Hjerppe 2006, 79–80) Tehokkuustappion minimoimiseksi tehokas verojär- jestelmä tukee talouskasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä tuottaen samalla riittävästi verotuloja julkisten menojen kattamiseen (Myrsky 2010, 649). Kun tehokkuuteen yhdistetään myös tulonjakotavoitteet, on optimaalisesti 9 tehokas verotus lähes mahdoton toteuttaa oikeudenmukaisesti.3 (Hjerppe 2006, 79–80) Yleensä tehokkuus on sitä suurempi, mitä suuremmat varal- lisuuserot sallitaan (Myrsky 2009, 755). Tehokkuutta voidaan tarkastella myös verotuksen ohjausvaikutusten avulla, esimerkiksi vertaamalla poltto- aineverotusta ja pakokaasupäästöjä. (Hjerppe 2006, 79–80) 2.3 Julkisen sektorin rooli ja muuttuva toimintaympäristö Verojärjestelmä perustuu aina myös julkisen sektorin rooliin. Käsitys siitä, mitä valtion tehtäviin kuuluu, vaikuttaa siihen mitä pidetään oikeudenmu- kaisena. Valtion tehtäväpiiri voidaan nähdä rajallisena: rauhan ja yksilön- vapauden turvaamiseen keskittyvänä tai myös hyvinvointitehtävät käsittä- vänä. Erilaisista lähtökohdista johtuen verotuksen tavoitteet voidaan pai- nottaa eri tavoin. Utilitaristisen näkemyksen mukaan tavoitellaan suurinta mahdollista hyötyä suurimmalle mahdolliselle joukolle, liberalistinen nä- kemys painottaa yksilön vapautta ja sosialistinen näkemys tasa-arvoa. Keskeinen kysymys verojärjestelmää suunniteltaessa on, miten erilaiset tavoitteet voidaan saavuttaa ja tulisiko verotuksen olla neutraalia vain oh- jaavaa? (Myrsky 2009, 741) Julkisen sektorin rooli ja tehtävät vaihtelevat eri aikoina ja eri maissa hyvinkin paljon. Käytännössä on siis mahdotonta sanoa, miten paljon pitäisi verottaa. Optimaalinen verotus riippuu myös siitä, miten suuri painoarvo oikeudenmukaisuus- ja tulonjakonäkökohdille asetetaan. (Hjerppe 2006, 75-80) Hyvä verojärjestelmä huomioi toimintaympäristön ja muuttuu toimintaym- päristön muuttuessa. Tämä piirre on noussut yhä tärkeämmäksi kansain- välisyyden lisääntyessä. Kansainväliset sopimukset, kauppa ja rajat ylittä- vät investoinnit tulee ottaa huomioon verojärjestelmää suunniteltaessa. 3 Esimerkiksi ruuan verokantaa ei voida nostaa kovin korkealle, koska verotus kohdistuisi raskaammin pieni- kuin suurituloiseen kuluttajaan. (Hjerppe 2006, 79-80) 10 Hyvä verojärjestelmä on myös kilpailuetu.4 (Hjerppe 2006, 82–83) Verokil- pailun seurauksena valtioiden verosuvereniteetti kuitenkin vähenee, eikä verotus enää määräydy pelkästään kansallisten tavoitteiden mukaan (Myrsky 2010, 649). Myös Euroopan unioni (EU) vaikuttaa jäsenvaltioiden verojärjestelmiin, vaikka verotus ensisijaisesti kansallisen tason asia onkin. EU pyrkii estämään haitallista verokilpailua ja Euroopan unionin tuomiois- tuin5 on ottanut kantaa muun muassa eri maiden syrjiviin verosäännöksiin. Vaikka EU:lla ei suoranaista verotuksellista päätäntävaltaa olekaan, ovat eri maiden erilaiset verojärjestelmät suuri kustannustekijä yrityksille kan- sainvälisessä ympäristössä. Ne myös vaikuttavat henkilöiden liikkumiseen. Verojärjestelmien voikin olettaa yhtenäistyvän pikkuhiljaa. (Hjerppe 2006, 82–83) 2.4 Hyvän yhteisö- ja osinkoverojärjestelmän erityispiirteet Pääomaverotukseen liittyy kolme sille ominaista, klassista pulmaa: velan ja oman pääoman epäneutraali kohtelu, uuden osakepääoman ja pidätet- tyjen voittojen epäneutraali kohtelu ja investointipäätöksien vääristyminen. Neutraalin osinkoverojärjestelmän tulisi ratkaista kaikki nämä ongelmat. Velan ja oman pääoman välinen epäneutraalisuus on seurausta korkojen vähennysoikeudesta, joka aiheuttaa velkarahoituksen suosimisen oman pääoman kustannuksella. Uuden osakepääoman ja pidätettyjen voittojen epäneutraalikohtelu syntyy jaetun ja jakamattoman voiton erilaisesta vero- kohtelusta. Esimerkiksi yhtiöveron hyvitysjärjestelmä keventää jaettujen voittojen verotusta samalla, kun jakamattomiin voittoihin kohdistuu kah- denkertainen vero, ensin yhteisöveron ja sitten luovutusvoittoveron muo- dossa. Vaihtoehtoisesti jakamattomat voitot voidaan vapauttaa yhteisöve- rosta ja jaettuihin voittoihin kohdistuu kahdenkertainen verotus. Verotus 4 Verokilpailu tulisi nähdä osana suurempaa kansainvälistä kilpailua yrityksistä ja pääo- mista. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa maan turvallisuus, julkiset palvelut ja infrastruktuuri. (Myrsky 2010, 650) 5 Lissabonin sopimus muutti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Euroopan unionin tuomioistuimeksi vuonna 2009. 11 voi myös vääristää yritysten investointipäätöksiä. (Hjerppe et al. 2006, 226) Investointipäätösten vääristyminen näkyy muun muassa siinä, että Suomen nykyinen osinkoverojärjestelmä mahdollistaa tietyissä tilanteissa investoinnille korkeamman netto- kuin bruttotuoton.6 Yleisemmällä tasolla pääomaverotuksessa voidaan puhua myös sijoitus- muotoneutraliteetista, joka tarkoittaa verotuksen neutraalisuutta säästöjen kohdentumisen suhteen. Mikäli toisia sijoituskohteita suositaan alhaisem- malla verokannalla, ohjaa se säästöjen kohdentumista, eikä verotusta voi- da pitää näiltä osin neutraalina. Neutraliteettikysymysten ohella hyvälle osinkoverojärjestelmälle on ominaista se, että se ei kannusta tulon muun- toon eri tulolajien välillä. Muunto-ongelmaan voidaan vaikuttaa verojärjes- telmän lisäksi osinkoverotuksen ja ansiotuloverotuksen tasoilla. Lisäksi tulisi huomioida, että ulkomailta saatavien osinkojen verorasituksen tulisi olla samalla tasolla kotimaasta saatujen osinkojen kanssa. (Niskakangas 2009, 4-5) Yhteisö- ja osinkoverotusta suunniteltaessa eri yritysmuotojen välillä tulisi huomioida myös yritysmuotoneutraliteetti. Mikäli toisen yritysmuodon vero- tus on huomattavasti edullisempaa kuin toisen, synnyttää se keinotekoisia tarpeita yritysmuodon valintaan tai vaihtamiseen. (Myrsky 2010, 658) 6 Käsitellään myöhemmin tutkimuksessa tarkemmin. 12 3. KOKO TULOVEROTUKSEN KATTAVIEN MALLIEN PÄÄPIIRTEET Jotta erilaisten osinkoverojärjestelmien ymmärtäminen olisi mahdollista, on syytä paneutua ensin erilaisten tuloverojärjestelmien taustalla vaikuttaviin teorioihin. Teoriat selkeyttävät veroprosenttien asettamista, erilaisten mal- lien yhteneväisyyksiä ja eri maissa toteutettuja sovelluksia alkuperäisistä malleista. 3.1 Laajaan tuloon perustuva järjestelmä Useiden OECD-maiden tuloverojärjestelmät ovat alun perin perustuneet henkilöverotuksessa laajan tulon järjestelmään (comprehensive), jossa kaikki tulot verotetaan yhdessä progressiivisella asteikolla.7 (Hjerppe et al. 2006, 208) Progressiota on perusteltu verotuksen oikeudenmukaisuudella maksukykyisyysperiaatteen lähtökohdista käsin. Maksukyvyn ajatellaan kasvavan nopeammin, kuin tulot kasvavat, mikä edellyttää suurempaa ve- roprosenttia suuremmille tuloille. Verorasituksen tulee siis tuntua yhtä suu- relta kaikkien veronmaksajien kesken. Verotuksen progressiota perustel- laan myös vähenevän rajahyödyn periaatteella: hyödykkeen tai tulon an- tama rajahyöty on sitä suurempi, mitä vähemmän hyödykkeitä tai tuloa on. Saman veromäärän ottaminen suuremmista tuloista merkitsee pienempää uhrausta, kuin sen ottaminen pienistä tuloista. Alenevan rajahyödyn peri- aate ei kuitenkaan todellisuudessa täysin korreloi yksilön todellisen vero- maksukyvyn kanssa, koska kyseessä on yleistys. (Myrsky 2009, 749–751) Laajaan tuloon perustuvan järjestelmän teorian mukaan tuloihin luetaan mukaan kaikki, mikä lisää henkilön ostovoimaa. Tällöin muun muassa va- rallisuuden realisoitumattomat arvonnousut tai -laskut tulisi myös laskea tuloon mukaan. Käytännössä on huomattavasti helpompaa huomioida vain 7 Laajan tulokäsitteen kehittivät von Schantz, Haig ja Simmons (Hjerppe et al. 2006, 208). Progressiivinen veroasteikko on kyseessä silloin, kun veron määrä ja veropohjan välinen suhde suurenee veropohjan kasvaessa eli veron määrä kasvaa tulon määrää nopeam- min. (Myrsky 2008b, 711–712) 13 realisoituneet arvonnousut. (Sørensen 2009, 3-4) Toisaalta kaikkea reali- soitunutta tuloa ei lasketa mukaan. Esimerkiksi talletuslainan korosta huomioidaan vain inflaation ylittävä osa. (Hjerppe et al. 2006, 209) Käy- tännössä tuloverojärjestelmät sisältävät siis kompromisseja sen suhteen, mitä tuloihin luetaan mukaan. Tämä mutkistaa lainsäädäntöä, heikentää oikeudenmukaisuutta ja tehokkuutta sekä lisää verosuunnittelua. Pääoma- tulojen kattavaa ja neutraalia verotusta on pidetty ongelmallisena, koska pääomatulot koostuvat useista eri tulotyypeistä ja tulot voivat olla negatii- visia. Inflaation aiheuttamat ongelmat korostuvat laajan tulon järjestelmäs- sä, sillä pääomatulojen progressiivinen verotus yhdessä lievänkin inflaati- on kanssa aiheuttaa pääomatulojen tuoton yliverottamisen. (Hjerppe et al. 2006, 209) Laajaan tuloon perustuva verojärjestelmä ei kuitenkaan luo kannustimia tulonmuuntoon ja järjestelmä toteuttaa horisontaalisen oikeu- denmukaisuuden periaatteen: kaikki saman ostovoiman omaavat henkilöt maksavat saman määrän veroja. (Sørensen 2009, 3-4) Laajan tulon järjestelmään sidoksissa olevan progressiivisen verotuksen keskeinen kysymys on kuitenkin se, kuinka pitkälle tulojen uudelleenjakoa voidaan toteuttaa ilman, että liiaksi heikennetään verovelvollisen työ- ja yrittämismotivaatiota. Lisäksi olennaista on se, kuinka tehokkaasti järjes- telmä pystyy toteuttamaan tulontasauksen. Myös kysymys siitä, kuinka paljon veron määrän tulee vaihdella tulojen vaihdellessa, on olennainen progressiivista verojärjestelmää suunniteltaessa. (Myrsky 2009, 749 ja 753) 3.2 Eriytetty tuloverojärjestelmä Eriytetyssä tuloverojärjestelmässä ansiotuloja verotetaan progressiivisesti ja pääomatuloja matalalla, suhteellisella verokannalla. Eriytettyä tulovero- järjestelmää on luonnehdittu pikemminkin tulolähdeverotukseksi kuin var- sinaiseksi tuloverojärjestelmäksi tulokäsitteen hajottua erilaisten tuottojen verotukseksi. Mitä useampia verotettavia tuloja yksilön osalta lasketaan, sitä lähempänä ollaan tuottoverotusjärjestelmää. (Myrsky 2008b, 720) 14 Pääomatulojen veropohja määritellään mahdollisimman laajaksi. Eriytetyn tuloverojärjestelmän puhtaimmassa versiossa pääomatulojen verokanta on samalla tasolla yhteisöverokannan sekä ansiotulojen ensimmäisen ve- roluokan marginaaliverokannan kanssa. Yhteisöveron ja pääomatulojen verokannan pitämistä samalla tasolla voidaan perustella ”lukkiutumisvaiku- tusten” estämisellä. Mikäli yhteisöveroprosentti olisi selvästi pääomatulo- jen veroprosentin alapuolella, loisi se kannustimen säilyttää pääomaa olemassa olevissa yrityksissä, eikä pääomien kohdentuminen olisi teho- kasta. Puhtaimmillaan toteutettuna eriytetty tuloverojärjestelmä voidaankin nähdä tasaverona kaikelle tulolle yhdistettynä progressiiviseen lisävero- prosenttiin suuremmille ansiotuloille. (Sørensen 2009, 2-3 ja 10) Pääomatulojen laaja veropohja mahdollistaa matalan, suhteellisen vero- prosentin. Vaihtoehtona eriytetyn tuloverojärjestelmän mahdollistamalle matalalle pääomatuloveroprosentille on yhtenäinen tuloverojärjestelmä, joka verottaa pääomatuloa suhteellisesti kovemmin. Pääomatulojen mata- lalle, suhteelliselle verokannalle löytyy kuitenkin useita perusteluja. Matala verokanta huomioi inflaation vaikutuksen pääomatuloihin, sillä yleensä verotuksen kohteena on pääoman koko tuotto (sisältäen myös normaali- tuoton8). Pääomatulojen verorasitus olisi suhteettoman kova, jos siihen sovellettaisiin ansiotulojen korkeimpia marginaaliveroasteita. Matala vero- kanta myös vähentää pääomien virtaamista ulkomaille. Toisaalta pääomi- en siirtyminen ulkomaille liittyy enemmän niihin pääomatuloihin, joita vero- tetaan sijaintimaan perusteella (yhteisövero), kuin niihin pääomatuloihin, joita verotetaan henkilön asuinvaltion mukaan, joten pääomien virtaami- seen liittyvän ongelman ei ole nähty olevan kovin merkittävä henkilövero- tuksessa. (Sørensen 2009, 6-9 ja 18) 8 Normaalituotolla tarkoitetaan markkinoilta saatavaa riskitöntä tuottoa kuten esimerkiksi valtion joukkovelkakirjan verojen jälkeistä tuottoa. Normaalituotto-käsitettä tarkastellaan myöhemmin tutkimuksessa laajemmin. 15 Matala verokanta on perusteltu myös siitä syystä, että kaikkia pääomatulo- ja ei välttämättä ole mahdollista verottaa. Tällöin verotettavien pääomatu- lojen ja niiden pääomatulojen, joita ei voida verottaa, välinen epäsymmet- risyys pienenee. Toiset sijoitusmuodot (esimerkiksi omistusasunnot) voivat myös saada suosiollisemman verokohtelun kuin toiset. Tällöin ei ole järke- vää pitää muiden sijoitusmuotojen verotusta korkealla, sillä sijoitukset suuntaavat enemmän niihin kohteisiin, joihin liittyy verohelpotuksia. Matala verokanta myös helpottaa veropohjan laajentamista. (Sørensen 2009, 6-9 ja 18) Progressiivinen pääomatulojen verotus aiheuttaisi huomattavia lukkiutu- misvaikutuksia pääomien kohdentumisen suhteen. Luovutusvoittojen prog- ressiivinen verotus voisi lukita pääomat tuottamattomaan kohteeseen, mi- käli myyntivuonna veronmaksaja joutuisi korkeampaan veroluokkaan. Suhteellinen verokanta pienentää tätä ongelmaa. (Sørensen 2009, 6-9 ja 18) Progressiivinen pääomatuloverotus voisi siis aiheuttaa varojen teho- tonta kohdentumista kansantaloudellisesti sekä kannustaa verosuunnitte- luun. Pääomatulojen progressiivinen verotus kannustaisi omistuksen ha- jauttamiseen esimerkiksi perheen kesken, jolloin maksettavan veron mää- rä saataisiin pienemmäksi. Suhteellinen verokanta myös mahdollistaa ve- rojen keräämisen lopullisina lähdeveroina. Lisäksi tulee huomioida, että matala verokanta ei automaattisesti tarkoita pienempää verokertymää. Eriytetyn tuloverojärjestelmän huonoihin puoliin kuuluu järjestelmän luo- mat kannustimet tulon muuntoon ansiotulosta pääomatuloiksi. Ongelmal- lista on myös määritellä, mikä osa yrittäjän tuloista tulisi huomioida pää- omatulona ja mikä ansiotulona, sillä osa yrityksen tuloksesta syntyy sinne sijoitetun pääoman kautta ja osa omistajansa taitojen kautta. (Sørensen 2009, 6-9 ja 18) Taloudellista toimintaa ei siis pystytä kohtelemaan täysin neutraalisti eriytetyn tuloverojärjestelmän alla, sillä henkilökohtaisella työ- panoksella ansaittuun tuloon tulisi kohdistua sama verotus palkansaajana ja yrittäjänä. (Kari 2002, 3) Suurinta arvostelua eriytetty tuloverojärjestel- mä kohtaa siitä, että se ei toteuta vertikaalisen eikä horisontaalisen oikeu- 16 denmukaisuuden periaatteita. Vaikka pääomatulojen määrä olisi kuinka suuri tahansa, se ei korota ansiotulojen veroprosenttia. Kokonaisnettotulot kuitenkin ratkaisevat veronmaksukyvyn. Eriytetty tuloverojärjestelmä ei täytä myöskään horisontaalista oikeudenmukaisuutta, koska samansuu- ruisista tuloista voidaan periä erisuuruiset verot. (Myrsky 2009, 757–758) Eriytetyn tuloverojärjestelmän vahvuuksien on kuitenkin arvioitu olevan ongelmia painavampia. (Kari 2002, 3) Eriytetty tuloverojärjestelmä voidaan nähdä sovelluksena menoverojärjes- telmästä, jossa veropohjana toimii kulutus tulojen sijaan: säästöjä ei vero- teta, mutta kulutukseen käytetyt varat luetaan mukaan veropohjaan. Me- noverojärjestelmän yksi tärkeimmistä piirteistä on, että verojen jälkeinen tuotto säästöille on sama kuin veroton tuotto. Samaan lopputulokseen päästään järjestelmässä, jossa säästöjen tai sijoituksen normaalituotto vapautetaan verosta. Eriytetyssä tuloverojärjestelmässä säästöjen tuoton verotus on puolestaan muuta verotusta kevyempää, joten sitä voidaan pi- tää varianttina menoverojärjestelmästä. (Sørensen 2009, 4-5) Missään maassa tuloverotusta ei (vielä) ole korvattu menoverolla, mutta kaikista OECD-maiden verojärjestelmistä löytyy menoveron piirteitä. (Kröger, 2006b, 194) 3.2.1 Suomen sovellus eriytetystä tuloverojärjestelmästä Nykyisessä tuloverojärjestelmässämme tulot jaetaan kolmeen tulolähtee- seen: henkilökohtaiseen tulolähteeseen, elinkeinotulolähteeseen ja maata- loustulolähteeseen. Henkilökohtaisen tulolähteen tulot jaetaan eriytetyn tuloverojärjestelmän mukaan ansio- ja pääomatuloiksi.9 Valtion tulovero- 9 Suomessa ansiotulona pidetään palkkaa ja siihen rinnastettavaa tuloa, eläkettä ja sekä tällaisen tulon sijaan saatua etuutta tai korvausta. (TVL 61 §) Myös osaa osingosta vero- tetaan ansiotulona. (TVL 62 §) Pääomatulo määritellään omaisuuden tuotoksi, omaisuu- den luovutuksesta saaduksi voitoksi ja muuksi varallisuuden kerryttämäksi tuloksi. Tulo- verolaissa pääomatuloina mainitaan korkotulo, osinkotulo, vuokratulo, voitto-osuus, hen- kivakuutuksen tuotto, metsätalouden pääomatulo, maa-aineksista saadut tulot ja luovu- tusvoitto, sekä jaettavan yritystulon, yhtymän osakkaan tulo-osuuden sekä porotalouden tulon pääomatulo-osuus. (TVL 32 §) 17 tuksessa ansiotuloihin kohdistuu progressiivinen veroasteikko ja pääoma- tuloihin suhteellinen.10 Kunnallisverotuksessa ansiotuloja verotetaan suh- teellisen veroasteikon mukaan.11 (TVL 1 §, 29 § ja Myrsky 2008b, 709) Tulonhankkimismenot ja muut vähennykset vähennetään sen tulolajin tu- losta, johon vähennys kohdistuu.12 Tästä pääsäännöstä on kuitenkin muu- tamia poikkeuksia, esimerkiksi asuntolainojen korot vähennetään pääoma- tulosta (TVL 58 §). Mikäli pääomatulot eivät kata vähennysten määrää, voidaan vähennykset tehdä tiettyyn enimmäismäärän saakka ansiotulove- rosta eli käyttää niin sanottua alijäämähyvitystä.13 Toinen poikkeus koskee yritystuloa ja yksityisen osakeyhtiön yrittäjän saamaa tuloa, jotka jaetaan ansio- ja pääomatulo-osuuteen jakojärjestelmän avulla. (Kari et al. 2006, 111) Suomen käytännön toteutus eriytetystä tuloverojärjestelmästä ei siis täysin noudattele teorian mukaista järjestelmää, jonka puhtaimman version mu- kaan kaikille tuloille kohdistuu sama verokanta ja suuremmille ansiotuloille käytetään progressiivista lisäprosenttia. Yhteisöverokanta (26 %) ja pää- omatulojen verokanta (28 %) on kuitenkin asetettu samalle tasolle lukkiu- 10 Ansiotuloja verotetaan valtion tuloveroasteikon mukaan. Tuloveroasteikko vuodelle 2010: Verotettava ansiotulo € Vero alarajan kohdalla Vero alarajan ylittävältä osalta 15 200–22 600 8 6,5 % 22 600–36 800 489 17,5 % 36 800–66 400 2974 21,5 % 66 400– 9338 30,0 % 11 Kunnallisvero määrätään vuosittain erikseen vahvistettavan kunnallisen suhteellisen tuloveroprosentin mukaan. Kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon perusteella maksetaan myös kirkollisvero ja sairasvakuutuksen sairaanhoitomaksut. Kunnallisvero- tuksessa myönnettävä vähennys tekee verotuksesta kuitenkin progressiivista. (Myrsky 2008b, 709) 12 Pääomatuloista tehtävistä vähennyksistä säädetään Tuloverolain III-osan 3 luvussa ja ansiotuloista tehtävistä vähennyksistä 5 luvussa. 13 Jos luonnollisen henkilön vähennyskelpoisten tappioiden yhteismäärä on veronalaisten pääomatulojen yhteismäärää suurempi, on kyseessä pääomatulolajin alijäämä, jonka perusteella voidaan tehdä alijäämähyvitys veroista. (TVL 60 §) Alijäämähyvityksestä tar- kemmin Tuloverolaissa (TVL 131 § - 134 §). 18 tumisvaikutusten ehkäisemiseksi. Myös ansiotulojen ensimmäisessä vero- luokassa veroprosentti asettuu samoille kohdille pääomatuloveroprosentin ja yhteisöveroprosentin kanssa, kun huomioidaan valtion ja kunnan tulove- rot sekä työntekijän eläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu. Periaat- teessa kaikki tulot tulevat lähtökohtaisesti verotetuksi suunnilleen samalla prosentilla. Käytännössä ansiotuloihin kohdistuu kuitenkin useita vähen- nyksiä niin kunnan kuin valtionkin tuloverotuksessa, joten alimpien vero- luokkien todelliset veroprosentit jäävät yhteisö- ja pääomatuloverokantojen alapuolelle. Suomen sovellusta eriytetystä tuloverojärjestelmästä voidaan verrata Nor- jan sovellukseen, jota tarkastellaan myöhemmin tutkimuksessa tarkemmin. Norjassa kaikki tulot huomioidaan ensin mukaan yleistuloon, jota verote- taan 28 prosentin suhteellisella verokannalla. Yhteisöverokanta ja pää- omatulojen verokanta on myös asetettu 28 prosenttiin. Yleistulon lisäksi lasketaan progressiivisesti (kahden veroluokan mukaan) verotettava hen- kilökohtainen tulo, joka käsittää ansiotulot ja yrittäjän tulot, mutta ei pää- omatuloja. Näin ollen Norjan käytäntö noudattaa eriytetyn tuloveron teori- aa Suomen käytäntöä paremmin. 3.3 Tasavero Tasaverojärjestelmä on tyypillinen niissä maissa, joissa ollaan vasta kehit- tämässä tuloverojärjestelmää ja se on yleistynyt Keski- ja Itä- Euroopassa.14 Tasaverosta on kuitenkin keskusteltu useiden OECD mai- den, kuten Norjan, Saksan ja USA:n, ohella myös Suomessa. Järjestel- mästä on olemassa useita eri variaatioita. (Kröger 2006b, 193–194) Tasa- veromallien kantava idea on poistaa tuloverotuksen monimutkainen vä- hennysjärjestelmä ja korvata se perusvähennyksellä, joka vapauttaa pe- 14 Tasavero on parinkymmenen vuoden aikana otettu käyttöön noin 20 valtiossa. Ensim- mäisenä tasaveroon siirtyivät Baltian maat 1990-luvulla ja toinen aalto alkoi Venäjän siir- tymisestä tasaveroon vuonna 2001. Ensimmäisenä tasaveron otti käyttöön Viro vuonna 1994. Muita tasaveroa soveltavia maita ovat muun muassa Liettua, Latvia, Ukraina, Slo- vakia, Georgia, Romania, Islanti, Tšekki ja Bulgaria. (Keskuskauppakamari 2008, 14–15.) 19 rusvähennystä pienemmät tulot verosta. Mikäli järjestelmään kaivataan enemmän progressiivisuutta ja tarveharkintaa, voidaan perusvähennys tai perustulo porrastaa esimerkiksi kotitalouden koon (huollettavien lukumää- rän) mukaan. (Hjerppe et al. 2006, 220) Ensinnäkin tasaverojärjestelmä voidaan toteuttaa yhdellä, suhteellisella veroprosentilla kaikille tuloille. Toiseksi tasaverojärjestelmään voidaan yh- distää tulosta tehtävä perusvähennys, joka muuttaa mallin verotuksen progressiiviseksi, vaikka tulot verotetaan edelleen suhteellisella verokan- nalla.15 Kolmannessa vaihtoehdossa järjestelmään otetaan mukaan pe- rusvähennyksen lisäksi yritystoiminnan kassaperusteinen arvonlisäys, jos- ta on vähennetty maksetut palkat. Kyseistä järjestelmää kutsutaan kehittä- jiensä mukaan Hall-Rabushka-tasaveromalliksi. Neljännessä vaihtoehdos- sa perusvähennys tehdään suoraan veroista. Jos vähennys on suurempi kuin verot, maksetaan se verovelvolliselle. (Kröger 2006b, 193–194) Vii- des vaihtoehto on korvata perusvähennys perustulolla, jonka valtio mak- saa jokaiselle täysi-ikäiselle henkilölle korvaten sosiaaliturvan tulonsiirrot (Hjerppe et al. 2006, 220). Robert Hall:n ja Alvin Rabushkan 1980-luvulla kehittämä tasaveromalli on yksi tunnetuimmista. Mallin taustalla vaikutti ajatus kulutuksen verottami- sen paremmuudesta tulojen verottamiseen nähden. Hall-Rabushka- tasaveromallin mukaan kaikkea tuloa verotetaan vain kerran, mutta mi- kään tulo, kuten luontaisedut, eivät saisi jäädä pois verotuksen piiristä. Veroa maksetaan palkkatulosta ja eläkkeistä tai liiketoimintatulosta. Liike- toimintatulon piiriin kuuluvat kaikki yritysmuodot. Korot eivät ole verotuk- sessa vähennettäviä ja investoinnit vähennetään välittömästi kuluina. Pääomatuloista luovutaan henkilökohtaisessa verotuksessa, koska kaik- kea tuloa verotetaan vain kertaalleen. Hall-Rabushka-malliin siirryttäessä veroprosentit asetetaan niin, että verokertymä säilyy entisellään ja valitaan perusvähennyksen määrä. (Nyberg 2007, 78–81) Hall-Rabushka- 15 Esimerkiksi Virossa käytetään suhteellista 21 prosentin verokantaa ja henkilöverotuk- sessa ensimmäiset 27 000 kruunua ovat verovapaita. (Deloitte 2010, 2) 20 tasaverolla näyttäisi siis olevan kaikki verojärjestelmän toivottavat tehok- kuusominaisuudet: Se poistaa vääristymät oman ja vieraan pääoman välil- tä, koska velan korot eivät ole vähennettäviä. Se kohtelee investointeja neutraalisti, sillä investoinnit poistetaan välittömästi ja jakamattomien sekä jaettujen voittojen verorasitus on sama, koska kaikkea tuloa verotetaan vain kertaalleen. (Ylä-Liedenpohja 2007, 89) Koska tasaverojärjestelmässä pääomatuloja ei veroteta lainkaan ja sääs- töjä verotetaan vasta kulutuksen yhteydessä arvonlisäveron muodossa, voidaan tasaverojärjestelmää pitää kulutuksen verottamisena, vaikka ve- ropohjana toimivatkin tulot. (Nyberg 2007, 82) Olennaista on myös huoma- ta, että tasaverojärjestelmässä kaikille tuloille kohdistuu sama veropro- sentti. Järjestelmä voidaan muuttaa progressiiviseksi perusvähennyksen tai -tulon avulla. Myös eriytetyn tuloverojärjestelmän puhtaimmassa sovel- luksessa kaikkea tuloa verotetaan ensin samalla prosentilla ja progressii- visuus toteutetaan asteittaisen lisäveron muodossa. Järjestelmät eivät siis olekaan niin kaukana toisistaan, kuin helposti mielletään. Vaikka tasaverokannan omaavat maat eivät ole olleet ensisijaisena refe- renssiryhmänä Suomen veropolitiikkaa pohdittaessa, on tasaverojärjes- telmää ehdotettu myös Suomeen (Myrsky 2008b, 719). Martti Nyberg (2007, 81) on tutkimuksissaan arvioinut, että 29 prosentin veroasteella ja 7 000 euron verovapaalla osuudella päästäisiin Suomessa nykyiseen ve- rokertymään, mikäli Suomi siirtyisi Hallin ja Rabushkan tasaverojärjestel- mään.16 Matti Myrsky (2008b, 716 ja 720–721) puolestaan toteaa, että Suomessa verotus on jo nyt hyvin suhteellista, koska lähes kaikkia tuloja verotetaan suhteellisella verokannalla valtion tuloverotusta lukuun ottamat- 16 Suomeen on ehdotettu myös useita muita tasaveromalleja. Valtion taloudellisen tutki- muskeskuksen kehittämän mallin mukaan verotuottojen osalta neutraaliin toteutukseen päästään 6000 euron perusvähennyksellä ja asettamalla ansiotulojen verokanta 33 pro- senttiin. Huomioitaessa sosiaalivakuutusmaksut, ansiotulojen todellinen verokanta nousi- si 38 prosenttiin pääomatulojen verokannan säilyessä ennallaan. Jaakko Kiander puoles- taan on ehdottanut tasaveromallia, jonka perusvähennys olisi 8 000-10 000 euroa (sovel- lettaisiin kaikkiin luonnollisen henkilön tuloihin) ja tasaverokanta 40. (Keskuskauppaka- mari 2008, 12-13) 21 ta. Ansiotulojen verotusta myös kevennetään jatkuvasti valtion verotuk- sessa, joten käytännössä ansiotulo- ja pääomatuloverokannat lähenevät toisiaan jo nyt.17 Tasaverojärjestelmään siirtyminen merkitsisi kuitenkin pienten tulojen verotuksen kiristymistä, mikä ei ole verotuksellisesti tavoi- teltavaa eikä poliittisesti mahdollista. Myrsky ehdottaa ratkaisuksi pienten tulojen vapauttamista verosta, tietyn rajan ylittävien tulojen verottamista tasaverolla ja todella suurituloisten osalta progressiivista tuloverotusta, koska suurituloisempien osalta tasaverotus keventäisi verotusta. Artikke- lissaan ”Tasaverojärjestelmän kysymyksiä”, Myrsky (2008b) arvostelee rankasti eriytettyä tuloverojärjestelmää ja kannattaa tasaveroon siirtymistä. Sinällään on yllättävää, että hän päätyy lopulta esittämään ratkaisua, joka noudattelee eriytetyn tuloverojärjestelmän teoriaa: kaikki tulot verotetaan lähtökohtaisesti samalla prosentilla ja suurimmille tuloille kohdistetaan progressiivinen lisäverotus. Erona on ainoastaan se, että Myrsky ehdottaa pienimpien tulojen vapauttamista verosta, kun nyt vastaava lopputulos saavutetaan vähennysjärjestelmän avulla. Huomattakoon kuitenkin, että Suomen nykyinen ratkaisu ei puhtaasti noudata eriytetyn tuloveroteorian mukaista mallia, joten sinänsä Myrskyn ehdotus eroaa nykyjärjestelmästä. 3.4 Menovero Kulutusverokeskustelun painopiste on ollut viime aikoina Yhdysvalloissa, jossa on esitetty useita vaihtoehtoisia tapoja siirtää verotuksen painopis- tettä kulutuksen suuntaan. Kulutusverokeskustelun vauhdittajina on ollut liittovaltion monimutkainen ja useaan kertaan paikkailtu tuloverojärjestel- mä. Lisäksi kannustimen kulutusverokeskustelulle on luonut Yhdysvallois- ta puuttuva arvonlisäverojärjestelmä, joka on keskeinen kulutuksen verot- taja EU-maissa. (Hjerppe 2007, 57–58) 17 Myös tämän hetkisen Verotuksen kehittämistyöryhmän verouudistusehdotus on Myrs- kyn näkemyksen mukainen. Ehdotuksen mukaan ansiotulojen verotus kevenee ja pää- omatulojen verotus kiristyy. 22 Kulutuksen verottamiseen on suunniteltu niin sanottua menoverojärjestel- mää. Menoverojärjestelmässä kulutus toimii veropohjana tulojen sijaan. Tuloverojärjestelmät ovat perustuneet siihen, että tulojen on katsottu par- haiten kuvaavan veronmaksukykyä. Kuitenkin kulutuksella veronmaksuky- vyn osoittajana on myös puoltajansa. Taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että ihmistä tulisi verottaa sen mukaan mitä hän ottaa pois taloudesta eikä sen mukaan mitä hän tuo talouteen. Menoverojärjestelmän käyttäminen ei au- tomaattisesti myöskään sulje pois muita kulutukseen liittyviä veroja, kuten arvonlisäveroa, vaan pikemminkin täydentää kulutuksen verottamista (Hjerppe 2007, 57-58). Menoveroksi on kaksi erilaista vaihtoehtoa: kassapohjainen menovero ja pääoman tuotot vapauttava vero. Kassapohjaisessa menoverossa vero- pohjana ovat verovuoden aikana toteutuneet kulutusmenot. Käytännössä kyse on siis tulojen ja säästämisen erotuksesta. Säästämistä ei veroteta lainkaan, vaan verot maksetaan, kun säästöt otetaan mukaan kulutuk- seen. Veroasteikko voi olla suhteellinen tai progressiivinen. Tuottovapaas- sa kulutuksessa vain ansiotuloja verotetaan ja pääomatulot on vapautettu verosta samalla, kun korkojen vähennysoikeus on evätty. (Hjerppe 2007, 58–59) Tuottovapaa kulutus vastaa siis käytännössä tasaverojärjestelmää, jossa ansiotulot ovat verollisia, pääomatulot ovat verovapaita ja vähennyk- set on poistettu tai korvattu perusvähennyksellä. Kassaperusteisen menoveron veropohja määräytyisi yksityishenkilöllä an- siotulojen, etuuksien ja pääomatulojen mukaan korjattuna yritysvarallisuu- den, eläkevakuutuksen ja rekisteröityjen varallisuustilien (osakkeet ja ra- hastot) nettovarallisuuden muutoksella lisättynä saaduilla lahjoilla ja perin- nöillä. Yritysverotuksen veropohjana toimisivat myyntitulot vähennettyinä juoksevilla ja investointimenoilla. Yritysverotuksen veropohjaksi on kuiten- kin useita eri vaihtoehtoja. Kokonaisuudessaan menoveroa pidetään tulo- verojärjestelmää yksinkertaisempana ja sen oletetaan kannustavan sääs- tämiseen sekä vähentävän inflaation aiheuttamia vääristymiä. Kassape- rusteisen yritysverotuksen etuna pidetään sen neutraalisuutta reaali- ja 23 rahoituspäätösten suhteen. Lisäksi järjestelmä yhtenäistää yhtiömuotois- ten ja ei-yhtiömuotoisten yritysten verotusta ja järjestelmällä voi olla posi- tiivinen vaikutus yritysten investointipäätöksiin. (Hjerppe 2007, 61–69) Järjestelmän huonoimpina puolina nähdään erilaiset siirtymävaiheen on- gelmat. Siirryttäessä menoverojärjestelmään, kaikki jo ansaitut ja kertaal- leen verotetut tulot joutuvat uudelleen verolle, kun ne otetaan säästöistä kulutukseen. Eniten kärsivät siis ne, jotka ovat ehtineet kerryttää suuren määrän varallisuutta. Lisäksi menoverojärjestelmän soveltaminen yhdessä maassa, muiden soveltaessa erilaisia tuloverojärjestelmiä, aiheuttaa kan- sainvälisiä koordinointiongelmia. Suurin menoverojärjestelmän käyttöönot- toa jarruttava ongelma on kuitenkin se, että kyseistä järjestelmää ei vielä ole kokeiltu missään. Mikäli järjestelmää lähdettäisiin toteuttamaan käy- tännössä, voisi konkreettisina ensivaiheen toimenpiteinä olla rekisteröityi- hin säästökohteisiin sijoitettujen varojen vapauttaminen pääomaverosta ja siirtyminen investointien vapaisiin poisto-oikeuksiin. (Hjerppe 2007, 61–69) 24 4. SUOMEN NYKYINEN YHTEISÖ- JA PÄÄOMATULOVEROJÄRJES- TELMÄ Osakeyhtiöt ovat tärkein yritystoiminnan harjoittamisen muoto Suomessa. Myös kansainvälisesti tarkasteltuna osakeyhtiöiden määrä, muihin yritys- muotoihin verrattuna, on huomattava. Osakeyhtiöiden maksaman yhteisö- veron tuotto oli 5,5 miljardia euroa vuonna 2008. Huippuvuonna 2007 tuot- to ylitti seitsemän miljardia euroa, mutta vuonna 2009 tuotto laski talouden taantumasta johtuen alle vuoden 2008 tason.18 Kansainvälisesti tarkastel- tuna yhteisöveron osuus kokonaisverokertymästä on Suomessa korkealla tasolla.19 Yhteisöveron on kuitenkin havaittu olevan talouskasvua rajoitta- va tekijä, joten useissa maissa verotuksen painopistettä siirretään kohti kulutus- ja varallisuusveroja.20 (Viitala et al. 2010, 5 ja 8-9) Yhteisöveroon verrattuna ei pääomatulovero ole yhtä merkittävä verotulo- jen kartuttaja. Vuoden 2006 verotuksessa kokonaisverokertymä oli 73 mil- jardia ja siitä pääomatuloveron osuus kaksi miljardia euroa eli kolme pro- senttia. Yli puolet pääomatuloverosta kertyi luovutusvoitoista. Osinkojen perusteella kerätty pääomatulovero on vain osa pääomatulojen veroker- tymästä. Verokertymän kannalta osinkoveron merkitys on siis erittäin vä- häinen ja pääomatuloverotuksen perusteena voidaan pitää pikemminkin oikeudenmukaisuusnäkökohtia kuin verokertymää.21 Kansantaloudellises- sa mielessä pääomatulovero on jopa haitallinen sen kohdistuessa sääs- tämiseen, sillä pääomatulovero syö koronkorkoa. Lisäksi pääomatulovero on kahdenkertaista verotusta. (Nyberg 2008, 5-6) 18 Verokertymän vaihteluiden perusteella voidaan todeta yhteisöveron olevan erittäin suhdanneherkkä vero. (Viitala et al. 2010, 9) 19 Vuoden 2008 kokonaisverokertymästä kertyi noin kahdeksan prosenttia yhteisövero- tuottoina (Viitala et al. 2010, 9), 20 Tutkimusten mukaan kymmenen prosenttiyksikön nousu efektiivisessä yhteisövero- kannassa vähentää investointeja suhteessa bruttokansantuotteeseen kaksi prosenttiyk- sikköä ja uutta yritystoimintaa yhdellä prosenttiyksiköllä. (Viitala et al. 2010, 5) 21 Osinkojen verokertymää pienentävät verovapaat osingot. 25 Tässä luvussa tarkastelen Suomen nykyistä osinkoverojärjestelmää ja sen ongelmia. Tarkastelu lähtee liikkeelle Suomen osinkoverotuksen historias- ta, koska aikaisemmat valinnat vaikuttavat siihen miten verojärjestelmäm- me on kehittynyt ja kehittyy tulevaisuudessa. 4.1 Yhteisö- ja osinkoverotuksen kehityspiirteitä 1960-luvulta nyky- päivään Yhteisö- ja osinkoverotuksen rooli on muuttunut paljon viime vuosikym- menten aikana. Osinkoverotus oli alun perin kahdenkertaista, eikä vero- huojennuksia tunnettu. Huojennukset otettiin käyttöön useissa maissa 1960-luvulla tuloverotuksen kiristyttyä ja ne myönnettiin yleensä yritysta- solla. (Kari & Kröger 2009, 4) Vuosina 1965-1968 Suomessa lievennettiin kahdenkertaista verotusta kaksikantajärjestelmällä, jossa yhtiön jakamaan voittoon kohdistui alempi verokanta kuin jakamattomaan voittoon (Kröger 2006a, 97). Kaksikantajärjestelmän jälkeen, vuosina 1969–1989, Suo- messa oli käytössä nimenomaan yritystasolla huojennukset salliva osinko- vähennysjärjestelmä. (Kari & Kröger 2009, 4) Osinkovähennysjärjestelmän ideana oli huojentaa verotusta sallimalla osingon vähentäminen yrityksen tuloksesta osittain tai kokonaan. (Kröger 2006a, 97) Osinkoverotuksen huojennuksista huolimatta kahdenkertainen verotus oli vielä 1970–1980 - luvuilla ongelma korkeiden yhteisöverokantojen ja rajaveroasteiden vuok- si.22 Yhteisöverokannat olivat 50–60 prosentin tietämissä ja henkilövero- tuksen rajaveroasteet 60–80 prosentin luokkaa. (Kari 2009) Korkeita yh- teisöverokantoja pyrittiin lieventämään alueellisilla ja toimialakohtaisilla verotuilla, kun yritysverotusta alettiin entistä enemmän käyttää suhdanne- ja rakennepolitiikan välineenä (Kröger 2006a, 92). 22 1970–1980 -luvuilla yhteisöveroaste oli Suomessa niin korkealla, että yritysten ei kan- nattanut maksaa veroja lainkaan. Käytännössä verojen maksu kierrettiin näyttämällä nol- latulosta ja sijoittamalla ansaitut rahat kiinteistöihin, jotka arvonnousun myötä myytiin myöhemmin verovapaasti. (Nyberg 2008, 3-4) 26 Veroasteiden lasku alkoi viimein 1980-luvulla Iso-Britannian ja USA:n ve- rouudistuksista. (Kari 2009) Suomessa toteutettiin vuosina 1989–1991 kokonaisverouudistus, jonka taustalla oli ajatus laajaan tulokäsitteeseen perustuvasta verotuksesta. Uudistuksen seurauksena veropohjaa laajen- nettiin ja verokantoja alennettiin. (Kröger 2006a, 95) Osinkovähennysjär- jestelmää seurasi vuonna 1990 yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, joka oli käy- tössä Euroopassa yleisesti.23 Järjestelmässä yhtiön voitosta maksama yhteisövero hyvitettiin osakkeenomistajalle lisäämällä hyvitys osingonsaa- jan osingon määrään, josta laskettiin vero osakkaan verokannan mukaan ja verosta vähennettiin yhtiöveron hyvitys. (Kari & Kröger 2009, 1) Vuonna 1993 yhteisövero laskettiin 25 prosenttiin, mikä yhdessä yhtiöve- ron hyvitysjärjestelmän kanssa nosti yhteisöverokertymän räjähdysmäi- seen kasvuun (Nyberg 2008, 4).24 Uudistuksen yhteydessä myös veropoh- jaa laajennettiin ja useita verotukia poistettiin. Suomi ryhtyi tavoittelemaan kansainvälisesti kilpailukykyistä verojärjestelmää, joka kohtelisi myös pää- omatulojen verotusta neutraalisti. (Kröger 2006a, 95–96) Pääomatulojen veroprosentti asetettiin samalle tasolle yhteisöverokannan kanssa, sillä samana vuonna myös Suomi siirtyi eriytettyyn tuloverojärjestelmään mui- den pohjoismaiden vanavedessä.25 (Kröger 2006a, 95–96) Ruotsi oli ot- tanut eriytetyn tuloverojärjestelmän käyttöön 1991 ja Norja 1992. (Kari et al. 2006, 111) Sittemmin eriytetyn tuloverojärjestelmän sovelluksia on otet- tu käyttöön muun muassa Itävallassa, Saksassa, Belgiassa, Italiassa, Sveitsissä, Kreikassa, Puolassa, Tšekeissä, Liettuassa ja Alankomaissa.26 (Niskakangas 2009, 13) 23 Laki yhtiöveron hyvityksestä 29.12.1988/1232. 24 Verokertymän kasvuun on kuitenkin nähty olevan myös muita syitä, kuin verokannan alentaminen. 1990-luvun alun laman jälkeen yritysten tulokset paranivat ja satunnaiset luovutusvoitot nostivat tuottoja. Korkomenot laskivat, kun lainoja saatiin lyhennettyä ja korkotaso laski. (Mykkänen 2005, 13) 25 Yksi eriytetyn tuloverojärjestelmän kulmakivistä on saman verokannan käyttäminen niin yhteisö- kuin pääomatuloillekin. 26 Alankomaiden sovellus eriytetystä tuloverojärjestelmästä on box-malli, jossa eri tulolajit on luokiteltu kolmeen ryhmään eli boxiin eri verokantojen mukaan. Ensimmäiseen ryh- 27 Vuoden 1993 yritys- ja pääomaverouudistuksessa nähtiin paljon hyvää. Koska yhtiöveron hyvitysjärjestelmään siirryttäessä poistettiin verotukia, varauksia ja vähennyksiä, investointien efektiivinen rajaveroaste kasvoi. Lisäksi yhtiöveron hyvitysjärjestelmää kiitettiin positiivisista investointivai- kutuksista. Koska osinkoverotus keveni, ajateltiin sen kannustavan oman pääoman vahvistamiseen, sillä useat yritykset olivat 1990-luvun laman jälkeen raskaasti velkaantuneita. Taseiden vahvistuminen ei kuitenkaan ollut kovin tuloksekasta ja velkoja lyhennettiin lähinnä tulorahoituksella. Luovutusvoittoverotuksessa ei yhtiöveron hyvitystä ollut mahdollista hyö- dyntää, joten luovutusvoittoverotus muodostui osinkoverotusta raskaam- maksi, eikä sinällään kannustanut oman pääoman käyttöön.27 Suomen järjestelmän katsottiin synnyttävän kannustimen verosuunnitteluun kan- nustaen yritystä jakamaan voitot osinkoina ja keräämään ne osakeannilla takaisin.28 Yrittäjien verotukseen liittyvässä jakojärjestelmässä nettovaralli- suuteen laskettiin mukaan käyttöomaisuuden lisäksi sijoitusvarallisuus.29 Jakojärjestelmä yhdessä nettovarallisuuden määrittelyn kanssa johti sii- hen, että yrityksen kannatti investoida kaikki osinkotulon ylittävät voittova- rat niin kauan, että osakkeenomistajat saattoivat nostaa kaikki voitot yri- mään kuuluvat palkkatulot, yrittäjän tulot, tulonsiirrot, eläkkeet ja asunnon laskennallinen tuotto. Toinen ryhmä sisältää yritysten osakkeista tietyn prosenttiosuuden omistavien saamat osingot ja osakkeiden luovutusvoitot. Kolmas ryhmä puolestaan käsittää kaikki muut pääomatulot. (Kröger 2006b, 190-193) 27 Norja puolestaan huomioi pidätetyt voitot luovutusvoittoverotuksessa lisäten ne osak- keen hankintamenoon poistaen siten luovutusvoittojen kahdenkertaisen verotuksen. 28 Pidätetyt voitot voidaan muuntaa omaksi pääomaksi jakamalla voitto osinkoina ulos, jonka jälkeen osingonsaaja voi osakeannissa merkitä uusia osakkeita voiton määrällä. Mikäli yhtiö myydään, on kyseessä veroton pääoman palautus osakkeenomistajalle ja mahdollinen luovutusvoitto muodostuu pienemmäksi, kun osinkoina ulosjaettu voitto lue- taan osaksi hankintamenoa. Mikäli voitto jätettäisiin yhtiöön, olisi se yhtiötä myytäessä luovutusvoittoverotuksen alaista. 29 Yrittäjien verotus toteutettiin jakojärjestelmän mukaan ja yritystulo sekä yksityisestä osakeyhtiöstä saatu osinko jaettiin yrityksen nettovarallisuuden mukaan ansio- ja pää- omatulo-osuuksiin. Nettovarallisuuden laskennallinen tuotto katsottiin pääomatuloksi ja nettovarallisuuden laskennallisen tuoton ylittävä tulo ansiotuloksi. Tuottoasteena käytet- tiin ensin 15 prosenttia, kunnes 1990-luvun lopulla tuottoaste laskettiin osingon osalta 13,5 prosenttiin ja henkilöyhtiöiden tulon osalta tuottoaste nostettiin 18 prosenttiin. (Kari et al. 2006, 111 ja 117) 28 tyksestä pääomatulo-osinkona. Ansiotulo-osinkoja ei käytännössä kos- kaan jaettu. (Kari et al. 2006, 112–119) Suomessa yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuttiin lopulta, kun EY- tuomioistuin katsoi yhtiöveron hyvitysjärjestelmän olevan ristiriidassa pää- omien liikkumisvapauden kanssa. (Kari 2009) Ratkaisussaan C319/02 EY- tuomioistuin totesi Suomen yhtiöveron hyvitysjärjestelmän olevan ristirii- dassa Euroopan yhteisöjen lainsäädännön kanssa, sillä Suomen lainsää- dännön mukaan yhtiöveron hyvitys myönnettiin vain Suomessa sijaitsevi- en yhtiöiden jakamasta osingosta, eikä silloin, jos osinkoa jakava yhtiö sijaitsi toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Yhtiöveron hyvitysjärjes- telmästä luopumisen yhteydessä toteutettiin yritys- ja pääomatuloverouu- distus vuosina 2004-2005, jolloin myös yhteisöjen käyttöomaisuusosak- keet vapautettiin verosta ja varallisuusvero poistettiin. (Myrsky 2010, 651- 652) 4.1.1 Kansainvälisen toimintaympäristön muuttuminen 2000-luvun aikana yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä on luovuttu lähes ko- konaan Uutta Seelantia, Australiaa, Meksikoa ja Maltaa lukuun ottamatta, joissa yhteisövero hyvitetään kokonaan. Koreassa, Kanadassa ja Iso- Britanniassa on käytössä osittainen yhtiöveron hyvitysjärjestelmä. Useim- mat maat ovat siirtyneet klassiseen verotukseen, jossa osinkoverotuksen kahdenkertaisuutta on pyritty lieventämään osakkeenomistajille annettavil- la huojennuksilla. Myös yhteisöverokannat ovat laskeneet Euroopassa. (Kari & Kröger 2009, Yhteenveto-kappale ja 4) Yhteisöverokantojen laskuun on ollut syynä talouksien avautuminen ja pääomien vapaa liikkuvuus. Pysyäkseen verotuksellisessa mielessä kilpai- lukykyisinä Euroopan unionin valtioiden on täytynyt laskea veroasteitaan ja samalla laajentaa veropohjiaan, sillä muutokset hinnoissa ja kilpailuky- vyssä vaikuttavat entistä voimakkaammin ulkomaan kauppaan ja kotimaan kysyntään. Tuotto-odotukset, riskeissä tapahtuvat muutokset ja kustan- 29 nustekijät vaikuttavat yhä enemmän investointipäätöksiin ja yritysten si- jaintiin. Pääomien vapaan liikkuvuuden myötä myös kotimaisen säästämi- sen ja investointien välinen yhteys on pienentynyt, mikä on muuttanut yh- teisöveron luonnetta. Myös työvoiman kysynnän kustannusherkkyys yh- dessä työvoiman kansainvälisen liikkuvuuden kanssa on kasvanut. (Kari & Kröger 2009, Yhteenveto-kappale; Korkman 2007, 22) EU-maiden verorakenteet poikkeavat toisistaan merkittävästi. Syynä vero- rakenteiden keskinäiseen poikkeavuuteen ovat verojärjestelmien erot, ve- rojärjestelmien muotoutumiseen vaikuttaneet historialliset tapahtumat ja verokilpailunäkökohdat. Erilaiset verojärjestelmät haittaavat talouden toi- mintaa aiheuttaen yrityksille ylimääräisiä kustannuksia. EU:lla on toimival- taa vain silloin, kun verosäännökset ovat sisämarkkinoiden toiminnan kan- nalta olennaisia. Välillisen verotuksen, kuten arvonlisäverotuksen osalta, EU:n tavoitteena on ollut verotuksen yhdenmukaistaminen, kun taas välit- tömässä verotuksessa tavoitteena on ollut lainsäädäntöjen lähentäminen. Yhtiöverotuksen harmonisointi on ollut pitkään keskustelun aiheena, mutta sitä on pidetty liian kunnianhimoisena tavoitteena.30 Toisaalta yritysvero- tuksen harmonisointi olisi tarpeellista, jotta EU:n sisäinen verokilpailu ei muodostuisi kestämättömäksi. (Myrsky 2010, 650-651) Verokilpailun on arvioitu alentavan liikkuvien pääomien veroprosentin jopa nollaan (race to the bottom). On esitetty myös teorioita siitä, että pienten maiden pitäisi suuria maita aktiivisemmin alentaa verokantojaan, koska niiden veropohjat ovat liikkuvampia. Pienillä mailla on myös käytännössä todettu olevan alhaisemmat verokannat.31 Race to the bottom -ilmiötä ei 30 Verotuksen pääasiallinen tarkoitus on valtion julkisten menojen rahoittaminen. Mikäli päätösvalta yhtiöverotukseen liittyvissä asioissa olisi EU:lla, ei verotuksella välttämättä pystyttäisi täsmäyttämään valtion tulo- ja menopuolta. 31 Kun OECD-maat jaetaan kolmeen ryhmään, niin kuudessa isoimmassa maassa (esi- merkiksi Iso-Britanniassa) yhteisöverokanta oli vuonna 2009 keskimäärin 33,1 %, kun kuudessa keskikokoisessa maassa (esimerkiksi Espanjassa) se oli 28,2 % ja kahdessa- toista pieniksi arvioiduissa maassa, kuten Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Belgiassa ja Itävallassa, yhteisöverokanta oli keskimäärin 23,4 %. Toisaalta korkeiden yhteisövero- kantojen on todettu liittyvän vuotaviin veropohjiin. (Viitala et al. 2010, 28) 30 kuitenkaan ainakaan vielä ole käytännössä todistettu. Kansainvälinen ve- rokilpailu nähdään nykyään yhä laajempana systeemikilpailuna, joka ei rajoitu pelkästään verotukseen. Tällöin kilpaillaan myös siitä, mitä verojär- jestelmässä saavutetaan ja tarjotaan: palveluita, infrastruktuuria ja tulon- siirtoja. (Hjerppe 2006, 83–84) Osinkoverojärjestelmän uudistusta pohdittaessa ei kansainvälistä verokil- pailua voida sivuuttaa. Kansainvälisten konsernien verotus perustuu eril- lisveromalliin, jossa kukin emo- tai tytäryhtiö on itsenäinen verosubjekti. Voitot verotetaan yhtiön sijaintimaassa. Erillisveromalli tarjoaa konsernille mahdollisuuden verosuunnitteluun yhtiöiden sijaintipaikkojen suhteen. Voittoja voidaan siirtää maasta toiseen siirtohinnoittelun varjolla ja rahoi- tuskustannukset vähentää korkean verotuksen maissa samalla, kun rahoi- tustuotot tuloutetaan alhaisen verokannan maissa. (Kari & Kerkelä 2009, 5) Vaikka verokilpailusta onkin viitteitä, on edelleen vaikea sanoa, missä määrin kilpailu vaikuttaa verotuottoihin (Hjerppe 2006, 85). Verokilpailun aiheuttamaa yhteisöverokantojen laskua on kompensoitu useissa Euroopan maissa osinkoverotusta kiristämällä. Uudistusten tavoit- teena on ollut määrittää osakeyhtiön yhteisövero ja sen omistajien mak- sama osinkovero yhtä suureksi kuin korkein marginaalivero, jolloin kan- nustinta tulon muuntamiseen ansiotulosta pääomatuloksi ei synny. (Niska- kangas 2009, 14) Yhteisöveron ja osinkoveron ollessa yhdessä yhtä suu- ria kuin korkein marginaalivero ei toisaalta synny kannustimia yrittäjyy- teenkään. Kärjistäen asia voidaan nähdä niin, että yrittäjäksi ryhtymisestä rangaistaan korkeimmalla mahdollisella verokannalla. (Eskelinen, 2009) Myös Suomeen tällä hetkellä kaavailtavan osinkoverouudistuksen taustal- la on ajatus siitä, että tulon muuntaminen ansiotulosta pääomatuloksi pitää pystyä estämään. Ratkaisuksi ansiotulo- ja pääomatuloveroprosentin saamiseksi lähemmäksi toisiaan ja tulon muuntamisen estämiseksi on kaavailtu tiukempaa kokonaisverotusta yrityksille ja osakkeenomistajille. 31 Käytännössä tämä tarkoittaa pääomatuloveroprosentin nostoa ja verova- paan osinkorajan laskua.32 4.2 Yhteisö-, osinko- ja luovutusvoittoverotus nyt Yhtiöveron hyvitysjärjestelmän jälkeen Suomeen tuli voimaan vuonna 2005 nykyinen osinkoverojärjestelmämme, jota Tuloverolaki 1992/1535 (TVL) ja Laki elinkeinotulon verottamisesta 1968/360 (EVL) säätelevät. Uudistusta vauhditti kaikkialla jatkunut yhteisö- ja pääomaverokantojen lasku (Kröger 2006a, 97). Pääomatuloveroprosentti laski 28 prosenttiin ja yhteisöverokanta alennettiin 26 prosenttiin. Yrittäjän osinkoverotusta uu- distettiin muuttamalla jakojärjestelmää. Samalla kuitenkin siirryttiin takaisin osinkotulojen osittaiseen kahdenkertaiseen verotukseen. (Kari & Kröger 2009, 2) Osingon verokohtelu määräytyy sen mukaan, onko jakajana julki- sesti noteerattu vai yksityinen yhtiö ja onko saajana luonnollinen henkilö vai yhteisö. 4.2.1 Osingon saajana luonnollinen henkilö Julkisesti noteeratun yhtiön jakamasta osingosta 70 prosenttia on osak- keenomistajalle veronalaista ja 30 prosenttia verovapaata, kun osakkeen- omistaja on luonnollinen henkilö. (TVL 33 a §) Luonnollisen henkilön yksi- tyisestä osakeyhtiöstä saama osinko jaetaan verotuksessa ansio – ja pää- omatuloksi. (TVL 33 b §) Jako toteutetaan määrittämällä laskennallinen tuotto yritykseen sijoitetulle pääomalle ja katsomalla yritystulon loppuosa ansiotuloksi. Suomen soveltamassa nettomallissa jaon kohteena on yri- tyksen voitto menojen vähentämisen jälkeen ja laskentapohjana yrityksen nettovarallisuus eli varojen ja velkojen erotus. Jako voidaan toteuttaa myös bruttomallin mukaan. Bruttomallissa laskennallinen tuotto määrite- tään yrityksen tuloksesta ennen korkomenojen vähentämistä käyttäen 32 Suomalaisista runsaat kaksi ja puoli miljoonaa ansaitsee kuitenkin alle 30 000 euroa vuodessa, jolloin ansiotuloveroprosentti on pääomatuloveroprosenttia (28 %) pienempi. (Nyberg 2008, 7) 32 pääomapohjana yrityksen kokonaisvaroja. Suomen lisäksi Ruotsi käyttää nettovarallisuusjärjestelmää, mutta Norja puolestaan on päätynyt brutto- malliin. (Kari 2002, 3-4) Suomessa yksityisestä osakeyhtiöstä saatu osinko on kokonaan verova- paata, jos se ei ylitä osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle lasket- tavaa 9 prosentin tuottoa. Mikäli tällaisten osinkojen määrä ylittää 90 000 euroa, osingosta 70 prosenttia on pääomatuloa ja 30 prosenttia verova- paata tuloa. Yhdeksän prosentin vuotuisen tuoton ylittyessä, 70 prosenttia on ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. (TVL 33 b §) Matemaat- tisella arvolla tarkoitetaan osakeyhtiön tarkistetun nettovarallisuuden ja- kamista ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä (AL 9 §). Nettovarallisuus merkitsee varojen ja velkojen erotusta ja sen laskenta määritellään Laissa varojen arvostamisesta verotuksessa 2005/1142 (AL). Nettovarallisuus lasketaan seuraavasti (AL 3 § ja 8 §): Kaava 1. + Rahoitusomaisuus (nimellisarvo tai tilinpäätöspäivän alempi kurssiarvo) + Vaihto-omaisuus (hankintameno – epäkuranttiusvähennys) + Käyttöomaisuus koneet ja kalusto (poistamaton hankintameno (HM)) kiinteistöt (poistamaton HM tai edellisvuoden suurempi vertailuarvo) arvopaperit (yhteenlaskettu, poistamaton HM tai ed. vuoden suurempi vertailuarvo) pitkävaikutteiset menot (poistamaton verotusarvo, mikäli on varallisuusarvoa) laskennalliset verosaamiset (ei huomioida) - Velat (nimellisarvo tai tilinpäätöspäivän kurssi) pääomalaina (huomioidaan velkana) = NETTOVARALLISUUS 4.2.2 Osingon saajana yhteisö Yhteisön saama osinko on lähtökohtaisesti verovapaata. Tietyissä poikke- ustilanteissa 75 prosenttia yhteisön saamasta osingosta on veronalaista ja 33 25 prosenttia verovapaata. Osinko on veronalaista, jos se on saatu sijoi- tusomaisuuteen kuuluvista osakkeista, eikä osinkoa jakava yhteisö ole emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö, jonka osakepää- omasta vastaanottava yhtiö omistaa vähintään 10 prosenttia. Osinko on veronalaista myös silloin, kun se saadaan Euroopan unionin ulkopuolella sijaitsevalta yhtiöltä tai jos julkinen osakeyhtiö jakaa osinkoa yksityiselle osakeyhtiölle, joka ei omista vähintään 10 prosenttia jakavan yhtiön osa- kepääomasta. (EVL 6 a §) 4.2.3 Osakkeiden luovutusvoittoverotus Se, kuinka luovutusvoittoja kohdellaan verotuksessa, vaikuttaa osinkove- rotuksen neutraalisuuteen. Pääsääntöisesti luovutusvoitot ovat verollista pääomatuloa. (TVL 45 §) Luovutusvoitto lasketaan vähentämällä luovu- tushinnasta voiton hankkimisesta aiheutuneet menot ja poistamatta oleva hankintamenon osa. Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän kohdalla voi- daan käyttää hankintameno-olettamaa, jolloin luovutushinnasta vähennet- tävä määrä on aina kuitenkin vähintään 20 prosenttia tai 40 prosenttia luo- vutushinnasta, jos omaisuus on omistettu vähintään kymmenen vuoden ajan. (TVL 46 §) Verovelvollinen voi siis valita, käyttääkö todellista hankin- tamenoa vai hankintameno-olettamaa sen mukaan, kumpi johtaa verovel- vollisen kannalta edullisempaan lopputulokseen. Omaisuuden hankintamenoon luetaan myös omaisuuden perusparan- nusmenot omistusaikana. Pääsääntöisesti vastikkeetta saadun omaisuu- den hankintamenoksi katsotaan perintö- tai lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo. Mikäli saaja luovuttaa omaisuuden eteenpäin alle vuoden kuluessa sen siirtymisestä hänelle, käytetään hankintamenona lahjoittajan hankintamenoa. Aikaisemmin omistettujen osakkeiden hankintameno ja osakkeiden perusteella merkittyjen osakkeiden hankintameno jaetaan se- kä aikaisemmin omistettujen ja myöhemmin merkittyjen osakkeiden han- kintamenoksi. (TVL 47 §) Osakkeet, jotka oikeuttavat vähintään kymme- nen prosentin omistusosuuteen yhteisöstä ja jotka on omistettu vähintään 34 kymmenen vuoden ajan, voidaan luovuttaa verovapaasti, jos saaja on yk- sin tai yhdessä puolisonsa kanssa luovuttajan lapsi, lapsen lapsi, sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. (TVL 48 §) Luovutustappio syntyy, jos luovutuksen poistamaton hankintameno ja voi- ton tavoittelusta aiheutuneiden menojen yhteismäärä on suurempi kuin luovutushinta. Luovutustappiot ovat verotuksessa vähennettäviä tappion syntymisvuonna ja kolmena seuraavana vuonna sitä mukaan, kun voittoa kertyy. Tappiota ei oteta huomioon tulolajin alijäämää vahvistettaessa. (TVL 50 §) 4.3 Osinkoverotuksen ongelmat ja kehittämistarpeet Suomen osinkoverojärjestelmässä toteutuvat eriytetylle tuloverojärjestel- mälle tyypilliset ongelmat. Se synnyttää kannustimen muuntaa ansiotuloja pääomatuloiksi ja pk-yritysten verotus on monimutkaisesti toteutettu. Yrit- täjän saamat tulot on karkeasti määritelty ansio- ja pääomatulo-osuuteen, eikä henkilön säästöjen verokohtelu ole sama sijoituskohteesta riippumat- ta. Järjestelmä ohjaa yksityishenkilöitä sijoittamaan osakkaiden sijaan muihin kohteisiin, kuten rahastoihin ja asuntoihin. Toisin kuin Suomessa, muissa maissa muunto-ongelma on ratkaistu asettamalla osakeyhtiön ja osakkaan yhteenlaskettu vero korkeimpien marginaaliveroasteiden tasolle. (Niskakangas 2009, 15) Lisäksi Suomen pääomatuloverojärjestelmä täyttää kaikki kolme pääoma- verotuksen klassista ongelmaa. Ensinnäkin järjestelmä kohtelee velkaa ja omaa pääomaa epäneutraalisti hyväksyessään korkojen vähennettävyy- den, mutta jättäessään huomiotta oman pääoman kustannuksen. Toiseksi uuden osakepääoman ja pidätettyjen voittojen verokohtelu on myös epä- neutraalia, sillä jaettua ja jakamatonta voittoa kohdellaan eri tavoin. Jaka- mattomaan voittoon kohdistuu kahdenkertainen verotus yhtiöveron ja luo- 35 vutusvoittoveron vuoksi, kun taas osa osingoista on verovapaita.33 Jotta verojärjestelmä olisi neutraali, edellyttäisi se verotettavan tulon olevan sama riippumatta siitä, myydäänkö osakkeet vai nostetaanko voitto osin- kona. Koska jakamattoman voiton veroaste ylittää jaetun voiton veroas- teen, kannustaa järjestelmä osingonjakoon investointien kustannuksella. (Hjerppe et al. 2006, 232). Samalla järjestelmä luo kannustimen säilyttää pääomia niissä yrityksissä, joihin varat ovat sijoitettuina. Kansantaloudelli- sesti pääomien kohdentuminen voi siis olla heikkoa. Kolmanneksi nykyinen järjestelmä vääristää myös investointipäätöksiä mahdollistaen investoinnille suuremman netto- kuin bruttotuoton. Listaa- mattoman yhtiön ollessa kyseessä investoinnin tuottovaatimus vaihtelee negatiivisesta vajaaseen yhdeksään prosenttiin, kun koron oletetaan ole- van viisi prosenttia. Verotus saattaa siis muuttaa kannattamattoman inves- toinnin kannattavaksi, kannustaa toisinaan investoimaan voimakkaasti ja toisinaan nostaa investointikynnyksen korkeaksi.34 Investoinnit myös oh- jautuvat aineelliseen, kulumattomaan omaisuuteen, kuten arvopapereihin ja kiinteistöihin, käyttöomaisuusinvestointien kustannuksella. Kulumatto- 33 Jaetun ja jakamattoman voiton välinen epäneutraalisuus oli kuitenkin vielä suurempaa yhtiöveron hyvitysjärjestelmän aikaan, jolloin osingot olivat kokonaan verovapaita. (Hjerppe et al. 2006, 232). 34 Verotuksen vaikutus investoinnin kannattavuuteen voidaan todeta yksinkertaisella las- kuesimerkillä. Mikäli yrityksen nettovarallisuus on 100 000 euroa ja omistaja nostaa osin- koa 59 000 euroa, on pääomatulo-osinko 9000 euroa ja ansiotulo-osinko 50 000 euroa. Ansiotulojen rajaveroaste on 50 %. Jos omistaja sijoittaa 10 000 euroa yritykseen saaden sille 5 % korkotuoton, jää tuottoa yhteisöveron jälkeen 370 euroa. Seuraavana vuonna omistaja voi nostaa saman määrän osinkoa korotettuna investoinnin nettotuotolla eli 59 370 euroa. Pääomatulo-osingon määrä kasvaa (ja ansiotulo-osingon määrä vähenee) tehdyn pääomasijoituksen johdosta 900 eurolla. Koska omistaja maksaa sijoituksen tuo- tosta ansiotuloveroa rajaveroasteensa 50 % mukaan ja osingosta 70 % on verollista, on efektiivinen veroaste 35 %. Nettovarallisuuden kasvun myötä ansiotuloveroa säästyy kuitenkin 35 % x 900 = 315 euroa. Omistaja maksaa 370 euron osingosta 129,50 euroa veroja (35 %), joten netto-osinko on 240,50 euroa. Nettovarallisuuden kasvusta johtuva verosäästö on kuitenkin 315 euroa, joten investoinnin nettotuotto 556 euroa ylittää brutto- tuoton 56 eurolla. (VM 35/2010, 62) 36 maan omaisuuteen investoitaessa verosäästöt ovat suurimmillaan. (VM 35/2010, 17) Suomessa 1990-luvun laman aikaan innovoitu yritysverojärjestelmä on kannustanut pääoman kerryttämiseen yhtiöiden taseisiin. Mitä enemmän nettovarallisuutta on kertynyt, sitä suurempiin verovapaisiin osinkoihin osakkeenomistajat ovat olleet oikeutettuja. Nyt monet ovat kuitenkin pitä- neet perusteltuna neutraalia verojärjestelmää ja luopumista taseiden vah- vistamisesta verotuksen keinoin. Osakkeen matemaattiselle arvolle lasket- tavalle yhdeksän prosentin tuotolle ei ole nähty taloudellisia perusteita ja järjestelmää on kritisoitu valtiojohtoisuudestaan. (Niskakangas 2009, 4) Lisäksi yhdeksän prosentin tuotto ylittää noin 5-6 prosenttiyksiköllä keski- pitkän markkinakoron tason. Preemiota on perusteltu kannustimella ris- kinottoon, mutta nykyisen näkemyksen mukaan ylimääräinen investointi- kannustin riippuu laskennallisen tuoton ja odotetun tuoton erotuksesta: mitä matalampi odotettu tuotto, sitä suurempi erotus ja kannustin investoi- da kyseiseen kohteeseen. (VM 35/2010, 18) Nykyisen taloustilanteen huomioiden on kuitenkin mielenkiintoista, että juuri nyt verotuksen neut- raalisuutta pidetään tavoiteltavampana kuin taseiden vahvistamista. Pitkäl- lä tähtäimellä verotuksen tulee kuitenkin olla mieluummin neutraalia kuin ohjaavaa. Nykyinen osinkoverojärjestelmä on myös kannustanut osingonjakoon. Ve- rovapaat osingot on aina kannattanut jakaa, joten osingonjaolla ei niinkään ole ollut yhteyttä taloudelliseen päätöksentekoon vaan järjestelmän kan- nustinvaikutuksiin. Verotuksen kehittämistyöryhmän teettämän selvityksen mukaan noin 40 prosenttia listaamattomista yhtiöistä jakaa juuri nettova- rallisuuden 9 prosentin tuoton verran osinkoa. (VM 35/2010, 17) Lievää osinkoverotusta on Suomessa puolusteltu omistajan riskillä. Ulkomaisissa osinkoverouudistuksissa riskille ei kuitenkaan ole enää jätetty roolia. Jos riskin määrää mitataan sijoitetun varallisuuden määrällä, maksaa varak- kain henkilö kevyimmän veron. Riski tulisikin huomioida vain tappioiden tasauksessa. Täydellistä kompensaatiota ei tällöinkään kuitenkaan saavu- 37 teta, koska tappioiden vähennysoikeuksiin liittyy aina rajoituksia. (Niska- kangas 2009, 6) Nykyistä osinkoverojärjestelmää on luonnehdittu myös läpinäkymättömäk- si. Järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi niin verovelvolliset kuin lainsää- täjätkin ovat joutuneet jatkuvasti kamppailemaan erilaisten verotuskysy- mysten kanssa. Järjestelmän monimutkaisuus nostaa hallinnollisia kus- tannuksia ja lisää oikeusturvaongelmia. (Myrsky 2008a, 495.) Ongelmana on mainittu myös se, että yksityisten ja julkisten osakeyhtiöiden erilainen osinkoverotus on omiaan aiheuttamaan listautumiskynnyksen, kun yrityk- sessä harkitaan pörssiin listautumista. Pääomatulo-osinkojen 90 000 eu- ron verovapaa osinkoraja ei kannusta listautumaan ja hankaloittaa näin ollen yrityksen pääoman hankintaa. (Niskakangas 2009, 17) Järjestelmää on kritisoitu myös tuloerojen kasvattamisesta. Matti Myrsky (2008a, 495) toteaa oikeustapauskommentaarissaan ”Miten ansiotulosta voi tulla pääomatuloa – ratkaisun KHO 2008:6 arviointia”, että Suomen sisälle muodostettiin turha, lievästi verotettujen tulojen vyöhyke ja että ve- rovelvolliset asetettiin eriarvoiseen asemaan eriytetyn tuloverojärjestelmän käyttöönoton myötä. Verovapaiden osinkojen suhteen samoilla linjoilla Myrskyn kanssa on Heikki Niskakangas (Veronmaksajain Keskusliitto ry:n uutinen 24.9.2009), joka toteaa Suomen olevan pian viimeinen maa, jossa on verovapaita osinkoja. 38 5. MUIDEN MAIDEN SOVELTAMAT YHTEISÖ- JA PÄÄOMATULOVE- ROMALLIT Suomen osinkoverotuksen ongelmia voidaan lähteä ratkaisemaan muiden maiden soveltamien pääomatuloveromallien avulla. Yhteistä malleille on pyrkimys neutraalisuuteen osakeyhtiön rahoitusmuotojen välillä, jaetun ja jakamattoman voiton sekä investointipäätösten suhteen. Malleissa koros- tuvat myös menoveron piirteet. 5.1 Norjan osaketuottovähennysmalli Vuonna 1992 Norjassa tehdyssä verouudistuksessa siirryttiin eriytettyyn tuloverojärjestelmään. Verouudistuksen yhteydessä yhteisövero laski 28 prosenttiin, mikä oli lähes puolet entisestä verokannasta. Myös pääomatu- loille valittiin sama 28 prosentin verokanta. Yhteisöjen veropohjaa laajen- nettiin, mutta samaan aikaan otettiin käyttöön uusia vähennyksiä. Inves- tointien verotuspoistot tuotiin lähemmäs todellisia arvonalentumisia ja yri- tysvarallisuuden realisoidut myyntivoitot sisällytettiin veropohjaan. Osinko- jen kahdenkertainen verotus hyvitettiin kokonaisuudessaan osakkeen- omistajille yhtiön maksamien verojen osalta. (Sørensen 2003, 3-4) Tulolajit jaettiin kuitenkin eri tavalla kuin Suomessa. 5.1.1 Tulolajit Norjan tuloverotuksessa Norjassa käytössä on ”yleinen tulo” (alminnelig inntekt) ja ”henkilökohtai- nen tulo” (personinntekt). Tuloverotusta säätelee Lov om skatt av formue og inntekt (Skatteloven). Yleiseen tuloon lasketaan mukaan kaikki henki- lön saamat tulot, kuten ansiotulo tai sen sijaan saatava tulo35, pääomatulot 35 Yleiseen tuloon lasketaan mukaan muun muassa palkka, palkkiot, työsuhteesta saadut korvaukset kuten lomakorvaus ja kulukorvaukset, työttömyysetuus, korvaus irtisanomi- sesta, sairauspäiväraha, vanhempainpäiväraha ja luontaissuoritukset. (Skatteloven § 5- 10., § 5-11. ja § 5-12.) Lisäksi säädetään autoedusta sekä työsuhteessa hankituista osakkeista ja optioista. (Skatteloven § 5-13. ja § 5-14.) Yleiseen tuloon kuuluvat myös niin sanotut satunnaiset tulot, kuten esimerkiksi voitot. (Skatteloven § 5-50.) 39 ja eläke. (Skatteloven § 5-1.) Yleisestä tulosta voidaan tehdä vähennyk- siä.36 Tappioiden vähennettävyydestä ja myyntivoittojen mukaan lukemi- sesta säädetään erikseen yksityiskohtaisesti kappaleessa 9. (Skatteloven, Kapittel 9.) Mikäli tulolajin kohdalla vähennyskelpoiset menot ylittävät tulot, voidaan vähennys tehdä toisesta tulolajista tai puolison tuloista. (Skattelo- ven § 6-3.) Yleisen tulon verokantana käytetään kiinteää 28 prosentin ve- rokantaa (Kari 2002, Yhteenveto-kappale). Henkilökohtaisen tulon perusteella määritellään kaksiportainen lisävero37 valtiolle ja sosiaalivakuutusmaksut38. (Skatteloven § 12-1.) Henkilökohtai- sen tulon laskennan lähtökohtana on yleinen bruttotulo ilman pääomatulo- ja. Pääomatulot verotetaan vain osana yleistuloa. Mikäli henkilö toimii elin- keinonharjoittajana (enkeltpersonforetag), lasketaan henkilökohtaiseen tuloon mukaan myös liiketoiminnan bruttotulot, joista elinkeinonharjoittaja voi tehdä muutamia vähennyksiä. (Skatteloven § 12-10. ja § 12-11.) Elin- keinonharjoittaja voi tehdä henkilökohtaisesta tulosta kaksi vähennystä: ”suojausvähennyksen” (skjermingsfradrag), joka määrittää vähennettävän verovapaan yritystulo-osuuden taseen varallisuuden mukaan39, sekä työn- tekijöille maksettuihin palkkoihin pohjautuvan vähennyksen, joka oikeuttaa työnantajan vähentämään 15 prosenttia maksamistaan palkoista ja työn- antajamaksuista. (Skatteloven § 12-11. ja § 12-13.) Mikäli henkilökohtai- nen tulo muodostuu negatiiviseksi, sitä ei voida vähentää muun tulolajin 36 Pääsääntöisesti tulon hankkimisesta ja ylläpitämisestä aiheutuneet kulut ovat vähen- nettäviä. (Skatteloven § 6-1.) Muut vähennykset (esimerkiksi sosiaalisen perustein myön- nettävät) on lueteltu erikseen kappaleessa 6 (§ 6-10. – § 6-85.) ja kappaleessa 7 (§ 7-1. - § 7-11.) 37 Lisäveron verokynnys on 456 400 kruunua vuonna 2010. Seuraaville 285 300 kruunulle lasketaan 9 % lisävero. 285 300 kruunun ylittävän osuuden jälkeen lisävero on 12 %. (Skattedirektoratet 2010, 6) 38 Sosiaalivakuutusmaksujen verokynnys on 39 600 kruunua. Eläkkeistä sosiaalivakuu- tusmaksua maksetaan 3 %, palkoista 7,8 % ja yrittäjän hankkimista tuloista 11,0 % vuon- na 2010. (Skattedirektoratet 2010, 5) 39 Suojausvähennys lasketaan taseen vastaavaa puolelta löytyvän varallisuuden mukaan. (Skatteloven § 12-12.) Toisin kuin Suomessa, Norjassa käytetään bruttovarallisuutta las- kentapohjana nettovarallisuuden sijaan. 40 tulosta, mutta negatiivinen tulo voidaan siirtää vähennettäväksi tulevina vuosina samasta liiketoiminnasta syntyneestä ansiotulosta. (Skatteloven § 12-14.) Taulukko 1. Tulolajit Norjassa (2010) Yleistulo Henkilökohtainen tulo Huomioitavat tulot Kaikki tulot: ansio- ja pääomatulot sekä an- siotulon sijaan saatavat tulot Bruttoansiotulo sekä elinkeinonhar- joittajalla myös liiketoiminnan brutto- tulot Vähennykset Useita vähennyksiä (perusvähennykset, sosiaaliset vähennykset ja muut vähennykset) Ei vähennyksiä, paitsi elinkeinonhar- joittajalle kaksi vähennystä: Suojausvähennys (skjermingsfrad- rag): määrittää verovapaan yritystu- lo-osuuden Palkkavähennys (lønnsfradrag): mui- ta työllistävä työnantaja voi vähentää omasta henkilökohtaisesta tulostaan 15 % ulosmaksetuista palkoista sekä työnantajan suorittamista veroista ja sosiaaliturvamaksuista Verot Kiinteä 28 % Progressiivinen verotus: lisävero valtiolle ja sosiaaliturvamaksut. Lisävero: 456 400 kr saakka verovapaa, seu- raavat 285 300 kr 9 %, jonka jälkeen 12 %. Sosiaalivakuutusmaksut: eläke 3 %, palkka 7,8 % ja yrittäjän tulot 11,0 % Erityispiirteitä Vähennykset kohdistu- vat myös pääomatuloi- hin. Mikäli henkilökohtainen tulo muodos- tuu negatiiviseksi, voidaan se siirtää vähennettäväksi samasta liiketoimin- nasta syntyneestä henkilökohtaises- ta tulosta tulevina vuosina. 41 5.1.2 Norjan vuoden 2006 osinkoverouudistus Vuonna 2006 Norja otti käyttöönsä osinkoverotuksessa uuden osaketuot- tovähennysmallin (OTV), jossa osakesijoituksen normaalituotto eli riskitön markkinakorko vapautetaan pääomatuloverosta ja verotus kohdistuu vain normaalituoton ylittävään osaan. Normaalituoton verotuksesta vapauttavat mallit ovat viime aikoina saaneet paljon huomiota osakseen. Myös Suo- meen on kaavailtu Norjan mallin kaltaista osinkoverotusta huomioiden maiden aikaisemman yhtenevän käytännön verotuksessa. Norja on en- simmäisiä kehittyneitä teollisuusmaita, joka on ottanut käyttöönsä normaa- lituoton verovapauden ideaa soveltavan mallin osakastasolla. Koska malli on ollut käytössä jo joitakin vuosia, on mallin toimivuudesta saatu jo empii- ristä näyttöä Norjassa. (Kari & Kröger 2009, Yhteenveto-kappale) 5.1.3 Norjan osinkoverouudistuksen taustaa ja harkitut vaihtoehtoiset mallit Syyt osaketuottovähennysmalliin siirtymiselle olivat Norjassa samat kuin nyt Suomessa valmisteltavassa osinkoverouudistuksessa. Osinkojen al- haisempi verotus ansiotuloihin verrattuna johti tulojen muuntamiseen eri- tyisesti pienyrityksissä, joissa omistajat yleensä myös itse työskentelevät. Tulon muuntamista pyrittiin estämään sisällyttämällä lakiin ”aktiivisen omistajan” määritelmä. Norjassa tulojen erittely ansio- ja pääomatuloihin oli pakollista aktiivisille omistajille. Aktiivisen omistajan määritelmä täyttyi, mikäli henkilö omisti ainakin kaksi kolmasosaa yrityksen osakkeista ja työskenteli itse tietyn minimimäärän yrityksessä. Omistusosuuteen lasket- tiin mukaan myös omistajan itsensä omistamien osakkeiden lisäksi ne osakkeet, jotka häneen läheisesti liittyvät henkilöt omistivat. Mikäli henkilö täytti sekä omistus- että työskentelytestin ehdot, hänen tulonsa jaettiin an- sio- ja pääomatuloon. Ansiotulolle asetettiin kuitenkin yläraja, jonka ylittä- vää osaa verotettiin pääomatulona. Kyseisen ylärajan ylittävän tulon verot- tamista pääomatulona perusteltiin sillä, että raja oli niin korkealla normaa- liin ansiotuloon nähden, että kyseessä todennäköisemmin oli pääomalle 42 kertynyt tuotto kuin varsinainen ansiotulo. Lisäksi niillä yrittäjillä, jotka työl- listivät muita, oli mahdollisuus vähentää 20 prosenttia palkkakuluistaan ansiotuloveropohjasta tiettyyn rajaan asti. (Sørensen 2003, 1-5) Kyseinen vähennys on edelleen käytössä, mutta vähennys on nykyään 15 prosenttia ulosmaksetuista palkoista. (Skatteloven § 12-13.) Tulojen muuntamisen estämisessä ei kuitenkaan onnistuttu aktiivisen omistajan määrittelemisestä ja verohuojennuksista huolimatta. Vuodesta 1992 vuoteen 2000 mennessä niiden osakeyhtiöiden määrä, joissa toimi aktiivisia omistajia, putosi 55 prosentista 32 prosenttiin. Aktiivisten omista- jien määrää pystyttiin karsimaan ottamalla mukaan passiivisia omistajia. Systeemi epäonnistui myös liian sallivien verohuojennusten vuoksi, sillä 1990-luvun loppupuolella 80 prosentilla aktiivisista omistajista ansiotulot olivat negatiiviset suurten verovähennysten vuoksi. (Sørensen 2003, 6) Norjan verouudistusta pohdittaessa harkittiin myös muita malleja osinko- tuottovähennys-järjestelmän lisäksi. Koska tulonmuunto eriytetyssä tulove- rojärjestelmässä nähtiin ongelmaksi, olisi ollut luontaista siirtyä järjestel- mään, jossa kaikki tulot olisi verotettu samalla progressiivisella asteikolla tulolähteestä riippumatta. Verouudistusta valmistellut Skauge-komitea kui- tenkin pidättäytyi tästä vaihtoehdosta siitä syystä, että pääomatulojen ve- rotus haluttiin pitää samalla tasolla yhteisöveron kanssa, eikä yhteisöveron korottaminen tullut kysymykseen kansainvälinen verokilpailu huomioiden. Toinen vaihtoehto oli verottaa osinkoja ja osakkeiden luovutusvoittoja an- siotuloina. Aktiivisen omistajan määritelmää käytettiin osakeyhtiöiden li- säksi myös muissa yritysmuodoissa, joissa omistusrakenteesta johtuen aktiivisen omistajan määritelmää oli paljon vaikeampi kiertää. Tämän vuoksi aktiivisen omistajan määritelmä toimi muissa yritysmuodoissa on- gelmitta. Osinkojen ja osakkeiden luovutusvoittojen verottaminen koko- naan ansiotulona olisi kuitenkin ollut epäreilua muihin pääomatulon lähtei- siin nähden. (Sørensen 2003, 7-8) 43 5.1.4 Osaketuottovähennysmalli käytännössä Vuoden 2006 verouudistuksessa luovuttiin aktiivisen omistajan tulojen luo- kittelusta ansio- ja pääomatuloihin ja siirryttiin niin sanottuun osaketuotto- vähennysmalliin, jossa osakkeen normaalituoton ylittävä osinko on ve- ronalaista ja osinko normaalituoton määrään asti on verovapaata. Nor- maalituotoksi katsotaan osakkeen korjatulle hankintahinnalle laskettu val- tion joukkovelkakirjalainojen korko verojen jälkeen. (Sørensen 2003, 9) Kyseinen malli koskee niin yksityisten kuin julkistenkin osakeyhtiöiden ja- kamia osinkoja sekä sijoitusrahastojen tuottoja. Normaalituottovähennyk- seen ovat oikeutettuja osakkeita omistavat luonnolliset henkilöt40, kuolin- pesät ja ne konkurssipesät, joiden velkoja on luonnollinen henkilö. Osake- tuottovähennysmalli ei koske osakeyhtiöitä osingon saajina. (Skatteetaten, 2007; Skatteloven § 10-12.). Normaalituoton ylittävä osuus verotetaan pääomatulona. Yhteisövero (28 %) ja osinkojen normaalituoton ylittävän osuuden verottaminen pääomatulona (28 %) nostavat yhdessä osinkojen kokonaisveroasteen samalle tasolle kuin ansiotulojen korkein marginaali- veroaste, joten kannustinta tulonmuuntamiseen ei synny. (Sørensen 2003, 9) Verouudistuksen yhteydessä Norjan ansiotulojen rajaveroasteita lasket- tiin 7,5 prosenttiyksiköllä, jotta ansiotulojen ja pääomatulojen välinen vero- kantaero saatiin lähemmäs toisiaan. Ansiotulojen ylin rajaveroaste palkan- saajalla on tällä hetkellä Norjassa 47,8 prosenttia.41 (Kari & Kröger 2009, Yhteenveto-kappale) Käytännössä osaketulosta tehtävä vähennys eli niin sanottu normaalituot- tovähennys lasketaan prosentteina osakkeen hankintahinnasta42 ja vä- 40 Ulkomailla asuva luonnollinen henkilö ei pääsääntöisesti ole oikeutettu osaketuottovä- hennykseen. Poikkeuksen tekevät muissa EU-valtioissa asuvat luonnolliset henkilöt, jotka voivat hakea vähennystä. (Skatteetaten 2007) 41 Yleisen tulon verokanta on 28 prosenttia, korkein lisävero henkilökohtaisesta tulosta on 12 prosenttia ja palkoista sosiaalivakuutusmaksuja maksetaan 7,8 prosenttia. 42 Osakkeen hankintahintaan lasketaan mukaan myös suoraan osakkeen hankinnasta aiheutuneet kustannukset, kuten välittäjän palkkio. (Skatteloven § 10-31. ja Skatteetaten, 2007) 44 hennetään osaketulosta, joka muodostuu osingoista ja luovutusvoitoista tai -tappioista. Näin saadaan osakkeen verollinen tuotto, josta maksetaan vähennyksen jälkeen pääomatulovero. Osakkeelle lasketaan myös vuosit- tain korotettu hankintahinta, joka koostuu alkuperäisestä hankintahinnasta ja aikaisempien vuosien käyttämättömistä osaketuottovähennyksistä. (Skatteloven § 10–12.; Sørensen 2003, 10) Kaava 2. Normaalituottovähennys = normaalituottokorko x normaalituottopohja JVK korko osakkeen korjattu HM JVK = joukkovelkakirjalainan verojenjälkeinen markkinakorko HM = osakkeen hankintameno, johon vuosittain lisätään käyttämätön normaalituotto- vähennys Normaalituottokorko määräytyy Norjassa kolmen kuukauden valtion jouk- kovelkakirjalainojen markkinakoron mukaan vähennettynä pääomatulove- rolla. Vuonna 2007 sovellettu normaalituottokorko oli 3,3 prosenttia ja vuonna 2008 vastaavasti 3,8 prosenttia. (Kari & Kröger 2009, Yhteenveto- kappale) Vuonna 2009 normaalituottokorko oli enää 1,8 prosenttia. (Skat- teetaten, 2010a) Normaalituottovähennys ei voi olla suurempi kuin osak- keelle jaettava osinko. Mikäli normaalituottovähennys ylittää osingon mää- rän, voidaan käyttämätön osuus siirtää vähennettäväksi tulevina vuosina. (Skatteloven § 10-12.) Esimerkki 1. Norjan osaketuottovähennysmallin vertaaminen Suomen pörssiosinkojen verotukseen Osakkeen hankintamenoksi oletetaan 1000 ja osinkoa saadaan 70. Nor- maalituottokoroksi oletetaan 3,8 prosenttia (vuoden 2008 normaalituotto- korko). Laskelma seuraavalla sivulla. 45 Suomi Norja Osinkotulo 70 70 Normaalituottovähennys (3,8 % x 1000) - 38 Verotettava osinko (Suomessa 70 % veronalaista) 49 32 Vero 28 % 13,72 8,96 Nettotulo 56,28 61,04 (Esimerkki pohjautuu Karin & Krögerin 2009, esimerkkiin) Esimerkin mukaan Norjan järjestelmä näyttää sijoittajan kannalta houkut- televammalta jättäen suuremmat nettotulot. Kyseessä on kuitenkin vain laskennallinen esimerkki, johon vaikuttaa käytettävät luvut ja normaalituot- tokoron määrä. Mikäli sama esimerkki lasketaan käyttäen vuoden 2009 normaalituottokorkoa (1,8 %), joka on 2 prosenttiyksikköä pienempi kuin edeltävänä vuonna, päädytään lähestulkoon samaan nettotuloon sekä Suomen (56,28), että Norjan (55,44) osinkoveromallien mukaan, kun on kysymys pörssiosinkojen verottamisesta. 5.1.4.1 Käyttämättömän normaalituottovähennyksen siirtyminen tuleville vuosille ja hyvitys luovutusvoitoista Osaketuottovähennysmallissa normaalituoton verovapauden ohella huo- mion arvoista on käyttämättömän normaalituottovähennyksen siirtyminen vähennettäväksi seuraavien vuosien osaketulosta. Käyttämätön normaali- tuottovähennys siirtyy seuraaville vuosille normaalituottokorolla korotettu- na, kun käyttämätön vähennys vuosittain lisätään osakkeen korjattuun hankintamenoon, josta normaalituottovähennyksen määrä lasketaan. (Skatteloven § 10-12.; Kari & Kröger 2009, Yhteenveto-kappale ja Søren- sen 2003, 11) Osaketuottovähennysmallia voidaan siis pitää inflaationeut- raalina, sillä järjestelmä eliminoi inflaation vaikutuksen sijoituspäätöksiin (Kari 2007, 134). Verotus ei vaikuta päätökseen kerryttää voittoja yhtiöön tai jakaa osinkoa. Piirre on hyödyllinen pääomien kierron vuoksi, koska verotus ei lukitse varoja tehottomiin yrityksiin. (Kari & Kröger 2009, 27-28) 46 Yhtiöveron hyvitysjärjestelmän aikaan Norja hyvitti yhtiöveron myös luovu- tusvoitoista. Samoin normaalituottovähennyksen voi tehdä myös osakkei- den luovutusvoitosta. Vähennys ei voi kuitenkaan olla suurempi kuin luo- vutusvoitto. (Skatteloven § 10-31.). Käyttämättömän normaalituottovähen- nyksen siirtymistä ja luovutusvoittoverotusta tarkastellaan seuraavassa esimerkissä. Esimerkki 2. Osaketuottovähennysmallin neutraalisuus osinko- ja luovu- tusvoittoverotuksen suhteen Osakkeenomistaja sijoittaa pääomaa yritykseensä vuoden 1 alussa. Sa- man vuoden lopussa hän nostaa osinkoja. Vuoden 2 lopussa osakkeen- omistaja nostaa osinkoja tai saa luovutusvoittoa osakkeiden myynnistä. Yrityksen pääoman tuotoksi oletetaan verojen jälkeen 5 prosenttia. Sa- moin valtion joukkovelkakirjalainojen koron, joka määrittää osaketuottovä- hennyksen määrän, oletetaan olevan 5 prosenttia. Esimerkkiin on laskettu vaihtoehtoiset osingon määrät 30 tai 10. Esimerkki jatkuu seuraavalla si- vulla. Vuosi 1 Osinko 30 Osinko 10 1. Sijoitettu pääoma / osakkeen hankintameno 1000 1000 2. Yrityksen voitto yhtiöveron jälkeen (5 % x 1.) 50 50 3. Osinko 30 10 4. Yritykseen jätetty voitto (2. - 3.) 20 40 5. Osaketuottovähennys (5 % x 1.) 50 50 6. Käyttämätön osaketuottovähennys (5. - 3.) 20 40 Vuosi 2 7. Osakkeen korotettu hankintameno (1. + 6.) 1020 1040 8. Yrityksen voitto yhtiöveron jälkeen (5 % x (1. + 4.)) 51 52 9. Osaketuottovähennys (5 % x 7.) 51 52 47 Kaikki osakkeet myydään vuoden 2 lopussa 10. Tulot osakkeista vuoden 2 lopussa (1.+4.+8.) 1071 1092 11. Osakkeen korotettu HM vuonna 2 (= 7.) 1020 1040 12. Osaketuottovähennys vuonna 2 (= 9.) 51 52 13. Verotettava tulo osakkeista (10. - 11. - 12.) 0 0 Kaikki voittovarat jaetaan osinkoina vuoden 2 lopussa 14. Osinko vuoden 2 lopussa (4. + 8.) 71 92 15. Osaketuottovähennys (6. + 9.) 71 92 16. Verotettava osinkotulo (14. - 15.) 0 0 (Esimerkkiä on jatkettu Sørensenin (2003, 10-11) esimerkistä.) Esimerkki tarkastelee juuri kannattavuusrajalla olevaa investointia, jonka tuotto on sama kuin markkinakorko. Laskelma osoittaa OTV-mallin olevan neutraali osinko- ja luovutusvoittoverotuksen suhteen, sillä osakkeenomis- tajan verotettava tulo on sama riippumatta siitä myykö hän osakkeet vai jaetaanko kaikki voitot osinkoina. Järjestelmä on siten neutraali myös osa- keanti- ja voittorahoituksen välillä ja investointipäätös voidaan tehdä pel- kästään tuottojen ja korkotason perusteella eikä verotusta tarvitse huomi- oida. (Kari 2007, 134) Seuraava esimerkki osoittaa, että osakkeenomista- jan verotus ei vaikuta myöskään osakkeen myyntiajankohtaan. Esimerkki 3. Osaketuottovähennysmallin neutraalisuus osakkeen myyn- tiajankohdan suhteen Osakkeenomistajan osakkeiden markkina-arvo on korkeampi kuin osak- keen korjattu hankintameno. Osakkeenomistajalla on vaihtoehtoina myydä osakkeet vuoden lopussa tai myydä ne heti ja sijoittaa varat uudelleen muihin osakkeisiin tai sijoituskohteisiin. Molemmissa tapauksissa tuotoksi oletetaan 5 % varallisuuden arvosta ennen veroja. Veroja ei huomioida, jotta niiden realisoituminen ei vaikuttaisi päätökseen myydä tai pitää osak- keet. Laskelma seuraavalla sivulla. 48 1. Osakkeen korjattu hankintameno 1000 2. Osakkeen markkina-arvo 2000 Osakkeet pidetään vuoden loppuun 3. Tuotot osakkeiden myynnistä vuoden lopussa (105 % x 2.) 2100 4. Osaketuottovähennys (5 % x 1.) 50 5. Verotettava luovutusvoitto vuoden lopussa (3. - 1. - 4.) 1050 6. Pääomatulovero luovutusvoitosta (28 % x 5.) 294 7. Osakkeenomistajan varallisuus vuoden lopussa 1806 Osakkeet myydään heti ja myyntivoitot sijoitetaan takaisin pääomamarkki- noille 8. Tuotot osakkeiden myynnistä 2000 9. Verotettava luovutusvoitto (8. - 1.) 1000 10. Pääomatulovero luovutusvoitosta (28 % x 9.) 280 11. Varallisuus, jonka nyt voi sijoittaa muihin kohteisiin 1720 12. Varallisuuden arvo vuoden lopussa (105 % x 11.) 1806 Esimerkin perusteella nähdään osakkeenomistajan varallisuuden olevan vuoden lopussa sama riippumatta siitä, pitääkö hän osakkeet vai sijoittaa- ko hän myydyistä osakkeista kertyneet voittovarat uuteen kohteeseen. (Sørensen 2003, 11) 5.1.4.2 Luovutustappioiden vähentäminen Osaketuottovähennysmalli pyrkii mahdollisimman suureen neutraalisuu- teen. Osinkoverotuksen neutraalisuus puolestaan riippuu siitä, miten tap- pioita käsitellään. Luovutustappiot voidaan vähentää normaalisti (Skattelo- ven § 10-32.). Tappion määrä lasketaan osakkeen myyntihinnan ja nor- maalituottopohjan erotuksena. Osakkeen realisoinnin yhteydessä käyttä- mättömät normaalituottovähennykset raukeavat (Skatteetaten 2010b). 49 5.1.5 Siirtymäsäännökset Osinkoverouudistuksen yhteydessä nähtiin tarpeelliseksi käyttää tiettyjä siirtymäsäännöksiä. Siirtymäsäännökset koskivat vaihtoehtoisia normaali- tuottopohjan arvostustapoja ja verovapaata osakkeiden siirtoa holding- yhtiöön. Tietyissä tilanteissa käytetään normaalituottopohjan määrittämiseen vaih- toehtoisia tapoja. Seuraavissa tapauksissa normaalituottopohja määrite- tään pääsäännöstä poiketen: • Osakkeet on hankittu ennen 1.1.2006 • Osakkeet on omistettu 1.1.1989 ja niiden arvo on määritelty uudel- leen 1.1.1992 • Osakkeet on saatu perintönä tai lahjana 1.1.2006 jälkeen (Skatteetaten, 2007) Osaketuottovähennysjärjestelmää aiemmin Norjalla käytössä ollut yhtiöve- ron hyvitysjärjestelmä vaikuttaa ennen vuotta 2006 hankittujen osakkeiden arvostamiseen, sillä poikkeuksena Suomessa käytössä olleesta yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä Norja hyvitti yhtiöveron myös osakkeiden luovutus- voittojen verotuksessa.43 Ennen vuotta 2006 hankitut osakkeet arvoste- taan alkuperäisen hankintamenon mukaan, mihin lisätään osakkeen omis- tuskaudella kertyneet jakamattomat voittovarat (Skatteetaten 2007). Ennen 1.1.1989 hankitut listaamattomat osakkeet, jotka olisi voitu myydä vuonna 1992 verovapaasti (RISK-järjestelmän mahdollistaman yhtiöveron hyvityksen vuoksi), arvostetaan osakkeiden suhteellisen osuuden mukaan taseen verotusarvosta tai vaihtoehtoisesti hankintahinnan mukaan, jos se 43 Kyseessä oli niin sanottu RISK-malli, jonka avulla pyrittiin rahoitusmuotojen neutraaliin verotukseen yritykseen jätettyjen voittojen ja yrityksen ulkopuolisten sijoituskohteiden välillä. Käytännössä osakkeiden hankintamenoa korotettiin jakamatta jätettyjen verotettu- jen voittojen määrällä. (Kari 2002, Yhteenveto-kappale) Hankintamenon korottaminen luovutusvoiton määrää laskettaessa pienensi voittoa ja näin ollen myös siitä maksettavan veron määrää. 50 on selvitettävissä. Hankintahintaan lisätään jakamattomat voittovarat. Lis- tatut osakkeet, jotka on hankittu ennen 1.1.1989, arvostetaan vuoden 1992 arvoon. Hankintamenoon lisätään yhtiöön kertyneet jakamattomat voitot omistusajalta. (Skatteetaten, 2007) Perintönä tai lahjana saadut osakkeet (1.1.2006 jälkeen) siirtyvät jatku- vuuden periaatteen mukaan eli lahjan- tai perinnönsaajan verotusasema on sama kuin luovuttajalla. Saajalle siirtyvät myös siis käyttämättömät normaalituottovähennykset. (Skatteloven § 10-33.) Osakkeiden arvo mää- ritetään sen mukaan, mikä kyseisen osakkeen arvo oli siirtymävuoden en- simmäisenä päivänä. Mikäli osakkeen arvo on laskenut kyseisestä päiväs- tä, käytetään alempaa, siirtymäpäivän mukaista hintaa. Kyseinen arvo määrittää siis osakkeen normaalituottopohjan. (Skatteetaten 2007) Norjalaisten osakeyhtiöiden muista norjalaisista osakeyhtiöistä saamat osingot ja myyntivoitot ovat olleet verovapaita vuodesta 2006, mutta myyn- titappiot ovat vähennyskelvottomia (fritaksmodellen). (Kari & Kröger 2009, 21; Skatteloven § 2-38.) Sen vuoksi oli yllättävää, että verouudistusta edelsi vuonna 2005 Siirtymäsäännös E, joka salli yksityishenkilölle osak- keiden verovapaan siirron holding-yhtiöön ennen uudistusta. Edellytykse- nä kuitenkin oli, että kaikki osakkeet tuli siirtää. Siirtymäsäännös vähensi kotitalouksien osinkoja ja yritysten saamien osinkojen määrä puolestaan kasvoi. Myös osakeyhtiöiden määrä kasvoi voimakkaasti. Siirtymäsään- nöksellä pyrittiin välttämään verosuunnittelua, mutta sitä pidettiin epäoi- keudenmukaisena. Sittemmin holding-yhtiöiden omistamia osakkeita on puolustettu, sillä menettely muistuttaa menoverojärjestelmän tyyppistä mallia, jossa säästötuottojen uudelleen sijoittaminen voidaan tehdä vero- vapaasti, mutta niiden ottaminen kulutukseen aiheuttaa tuottojen verotuk- sen. (Kari & Kröger 2009, 25–26) Holding-yhtiöiden on kuitenkin arvosteltu kohtelevan eri tavalla piensijoitta- jia ja suursijoittajia. Holding-yhtiön perustamiskustannukset, kirjapito- ja tilintarkastuskustannukset tekevät holding-yhtiön perustamisesta kannat- 51 tamatonta piensijoittajille. (Kari & Kröger 2009, 34) Norjaan on kuitenkin kehitelty osaketilijärjestelmää, joka tarjoaisi piensijoittajille holding-yhtiöitä vastaavat edut edullisemmin. Tilille saadut osingot ja luovutusvoitot olisivat verovapaita ja tililtä nostettavat tuotot verotettaisiin osakasmallin mukaan. (Kari & Kröger 2009, Yhteenveto-kappale) 5.1.6 Norjan verouudistuksen arviointia Vuoden 2005 Siirtymäsäännös E:n mahdollistamana useat yritykset muut- tivat yhtiömuotonsa osakeyhtiöksi ja useat osakkeenomistajat perustivat holding-yhtiöitä osakkeilleen. Kyseisenä vuonna perustettiin noin 35 000 uutta osakeyhtiötä. Myös osinkojen määrä kasvoi ennen uudistuksen voi- maantuloa, kun taas vuonna 2006 kotitalouksien saamien osinkojen mää- rä romahti ja yritysten saamien osinkojen määrä kasvoi. Norjalaiset varau- tuivat osinkoverouudistukseen myös nostamalla osinkoja yrityksistä ja si- joittamalla ne sitten takaisin korottaen samalla normaalituottopohjaa tule- vaa osinkoverojärjestelmää varten. Menettely oli mahdollinen, koska voi- massa olleen yhtiöveron hyvitysjärjestelmän vuoksi osingot voitiin nostaa verovapaasti. Vuonna 2006 valtaosa kotitalouksien saamista osingoista oli veronalaisia ja yritysten voitot olivat huomattavan korkeat suhteessa jae- tun osingon määrään. (Kari & Kröger 2009, 25) Verohallinnon täytyi uudistaa järjestelmiään siirtyäkseen OTV-malliin. Vuonna 2004 perustettiin keskitetty osakasrekisteri, johon kerättiin uuden järjestelmän edellyttämiä tietoja ja laskettiin koneellisesti tarvittavia vero- tustietoja. Kaikkien osakkeiden normaalituottopohja eli korjattu hankinta- hinta tuli selvittää. Kaikilta verovelvollisilta kerättiin tiedot heidän vuosina 2005 ja 2006 hankkimistaan osakkeista. Ilmoitusmenettelyn voidaan olet- taa olleen hallinnollisesti erittäin työläs. (Kari & Kröger 2009, 32-33) Rekisteriin tallennettujen osakkeiden hankintahintatietojen ja yritysten vuosittaisen osingonjaon perusteella rekisteri laskee osingon verovapaan ja veronalaisen osuuden sekä käyttämättömät normaalituottovähennykset. 52 Osakkeenomistajat saavat esitäytetyn veroilmoituksen osakkeistaan ja rahastosijoituksistaan rekisteritietojen perusteella. Tietojen oikeellisuus on kuitenkin osakkaan vastuulla. Muun muassa ulkomaalaiset osakkeet eivät näy ilmoituksessa, vaan ne on erikseen ilmoitettava. (Kari & Kröger 2009, 33) Erityisesti osakkeiden hankintamenon määrittelyssä on ollut ongelmia, koska vanhoista listaamattomien yhtiöiden osakkeista ei ole ollut saatavilla luotettavia tietoja. Myös esitäytetty veroilmoitus on usein ollut virheellinen, koska yritysten antamat veroilmoitustiedot ovat olleet puutteellisia tai vää- risteltyjä. Osakasrekisterikään ei ole toiminut täysin oletetulla tavalla. (Kari & Kröger 2009, 33) Iso-Britanniaan harkitussa verouudistuksessa Norjan osaketuottovähen- nysmallia on pidetty yhtenä vaihtoehtona, mutta osaketuottovähennysmal- lin on arvosteltu syrjivän palvelu- ja konsultointiyrityksiä verottaen niitä pääomaintensiivisiä aloja tiukemmin. Erään näkemyksen mukaan palvelu- yrityksiin syntynyttä liikearvoa tulisi verottaa ansiotuloja kevyemmin. Käy- tännössä tämä voitaisiin toteuttaa asettamalla raja, jonka alle jääviä tuloja verotettaisiin pääomatuloina ja ylittävää osuutta ansiotuloina. (Crawford & Freeman 2010, 1069) Osaketuottovähennysmallin hyviin puoliin kuuluu sen inflaationeutraali- suus, koska verovapaan osuuden määrittelevä käyttämätön normaalituot- tovähennys siirtyy tuleville vuosille normaalituottokorolla korotettuna. Nor- maalituottovähennys on vähennettävissä myös luovutusvoitoista, joten osinko- ja luovutusvoittoverotus eivät vaikuta osakkeenomistajan päätök- seen pitää tai myydä osakkeita, eikä verotus näin ollen lukitse varoja te- hottomiin kohteisiin. Osaketuottovähennysmalli on siten neutraali myös osakeanti- ja voittorahoituksen välillä. Koska normaalituottovähennys on periaatteessa yhtiön oman pääoman kustannuksen vähennys, vaikka se myönnetäänkin osakastasolla, asettaa osaketuottovähennysmalli oman ja vieraan pääoman samaan asemaan. 53 5.2 Allowance for Corporate Equity (ACE) -malli Norjan osaketuottovähennysmallia muistuttava ja ideoinnin pohjana toimi- nut ACE-malli (Allowance for Corporate Equity) on ollut yksi keskustel- luimmista normaalituoton verottamatta jättävistä yritysveromalleista 1980- luvulta saakka. Mielenkiintoisen mallista tekee se, että sitä käytäntöön so- veltaneet maat ovat yksitellen luopuneet mallista samaan aikaan, kun toi- set ovat sen ottaneet käyttöön. (Klemm 2006, 3) Verotuksen kehittämis- työryhmä esitti myös ACE-mallin soveltamista Suomeen. ACE-malli jättää normaalituoton verottamatta, mutta OTV-mallista poiketen huojennus myönnetään yritystasolla, eikä osakkeenomistajalle kuten OTV-mallissa. Kroatia otti ACE-mallin käyttöön vuonna 1994. Italia sovelsi ACE-mallia vuodesta 1997 lähtien ja Itävalta vuodesta 2000. Kroatia luopui mallista kuitenkin jo vuonna 2001 Italian ja Itävallan seuratessa nopeasti perässä. Brasiliassa ACE-mallin osittainen sovellus on ollut käytössä jo vuodesta 1996. Mallin vaihtelevasta menestyksestä huolimatta Belgia aloitti ACE:n soveltamisen vuonna 2006. (Klemm 2006, 3-4) ACE-nimitys ei kuitenkaan ole käytössä missään edellä mainituista maista, vaikka englanninkielinen kirjallisuus sitä käyttääkin. Yleisin nimitys ACE-järjestelmälle on Notional Interest Deduction (NID). Brasiliassa järjestelmää kutsutaan nimellä ”Re- numeration of Equity” ja Italiassa käytössä on hämmentävästi nimitys ”Dual Income Tax System” (DIT), vaikka kyseinen nimitys on pohjoismais- sa vakiintunut tarkoittamaan eriytettyä tuloverojärjestelmää. (Klemm 2006, 7) 5.2.1 Koron ja pääomapohjan määrittäminen ACE-mallissa Yksi ACE-mallin ehdottomista eduista verrattuna OTV-malliin on sen yk- sinkertaisuus. Institute for Fiscal Studies (IFS) esitti mallin käytännön so- velluksen vuonna 1991, jonka mukaan ACE-vähennys laskettaisiin pro- sentteina yrityksen oikaistusta omasta pääomasta. ACE-koroksi suositel- laan keskipitkää (7-15 vuoden) valtionlainakorkoa. (Kari & Kerkelä 2009, 54 9) Esimerkiksi Belgian järjestelmässä ACE-korko määritellään 10 vuoden valtion obligaatioiden koron perusteella. Korko tarkistetaan vuosittain ja se määräytyy edellisen vuoden kuukausittaisten korkojen keskiarvon perus- teella. (Kari & Kerkelä 2009, Yhteenveto-kappale) ACE-pääomapohja puo- lestaan määritellään seuraavasti: Kaava 3. Edellisen vuoden ACE-pääomapohja = oma pääoma + ed. vuoden verotettava voitto (tappiota ei vähennetä) + ed. vuoden käyttämätön ACE-vähennys + ed. vuoden osinkotulot ja osakepääoman lisäykset - ed. vuoden yhteisövero - ed. vuonna maksetut osingot - ed. vuonna ostetut muiden yhtiöiden osakkeet = ACE-PÄÄOMAPOHJA Käytännössä pääomapohjana toimii siis vuoden alun taseen oma pääoma, muutamilla oikaisuilla. Omistusosuudet muissa yrityksissä eliminoidaan, jotta samaa pääomaa ei huomioitaisi sekä omistavan että omistuksen koh- teena olevan yhtiön verotuksessa. Lisäksi useiden maiden lainsäädännös- sä toisilta yrityksiltä saadut osingot ja osakkeiden myynnistä syntyneet myyntivoitot ovat saajalle verovapaita, joten eliminoimalla muiden yhtiöi- den osakkeet pääomapohjasta, ei niiden myynnin yhteydessä saavuteta kaksinkertaista verohyötyä. Kuten osaketuottovähennysmallissakin käyt- tämättömät vähennykset siirtyvät seuraaville vuosille ACE-korolla korotet- tuna. (Kari & Kerkelä 2009, 9) Varallisuutta ei voida lukea mukaan pää- omapohjaan, jos sitä ei ole hankittu tuloa tuottavassa tarkoituksessa (Kari & Kerkelä 2009, Yhteenveto-kappale). Tappiot ovat perinteisesti verovä- hennettäviä. ACE-mallissa niitä ei kuitenkaan vähennetä, koska vähentä- minen johtaisi pienempään ACE-pääomapohjaan ja täten pienempään ACE-vähennykseen, jonka seurauksena tappiota tehnyt yritys joutuisi maksamaan enemmän veroja. 55 Holding-yhtiön rahoittaessa tytäryhtiöiden investointeja velalla (tai velan ja oman pääoman yhdistelmällä) ACE-pääomapohja voi muodostua negatii- viseksi velkarahoituksesta syntyvien korkovähennysten vuoksi. Tällöin myös ACE-vähennys muodostuu negatiiviseksi lisäten maksettavien vero- jen määrää. Käytännössä negatiivinen ACE-vähennys pienentää siis liialli- sesta velkarahoituksesta syntyviä korkovähennyksiä. (Griffith et al. 2010, 979) 5.2.2 Belgian ACE-malli Lähimpänä täydellistä sovellusta ACE-järjestelmästä ovat Kroatian ja Bel- gian mallit (Klemm 2006, 6). Belgian ottaessa käyttöön ACE-järjestelmän vuonna 2006 koordinaatiokeskusten44 verohuojennuksista luopuminen oli yksi tärkeimmistä uuteen yhteisöverojärjestelmään johtaneista syistä. En- nen uudistusta koordinaatiokeskukset nauttivat huomattavia verohuojen- nuksia Belgiassa. Koordinaatiokeskusten verohuojennusten arvioitiin kui- tenkin olevan Euroopan Unionin jäsenmaiden välisen sopimuksen vastai- sia, joten Belgian tuli luopua huojennuksista. (Kari & Kerkelä 2009, 11–12) Belgiassa yhteisövero on progressiivinen. Yleinen verokanta on 33,99 prosenttia. Progressiivinen veroasteikko on käytössä pienimmille yrityksil- le, joiden voitot jäävät alle 322 500 euroon.45 Lisäksi yritysten täytyy täyt- tää tietyt erityisehdot ollakseen oikeutettuja progressiivisen asteikon käyt- töön. (Portail belgium.be 2010) Osinkovero on 25 prosenttia46 osakkeen- 44 Koordinaatiokeskukset ovat monikansallisten yritysten palveluyksiköitä, jotka ovat yh- distäneet yhteen yksikköönsä useita toimintojaan, kuten mainontaa ja vakuutus- sekä rahoitustoimintoja. (Kari & Kerkelä 2009, 11-12) 45 Belgian progressiivinen yhteisövero. Tulot € Veroprosentti 1 – 25 000 24,98 % 25 000 – 90 000 31,93 % 90 000 – 322 500 35,54 % (Portail belgium.be 2010) 46 Tietyissä poikkeustilanteissa osinkojen verokanta voi olla myös 15 prosenttia. (KPMG 2006, 45-49) 56 omistajalle ja korkotulot verotetaan 15 prosentin verokannalla (KPMG 2006, 45). ACE-pääomapohjaan lasketaan mukaan jo ennen uudistusta kertynyt varallisuus. Belgia ei siis ole rajannut pääomapohjaan laskettavaa varallisuutta vasta uudistuksen jälkeen kertyneeseen pääomaan, kuten osa maista on tehnyt. (Kari & Kerkelä 2009, 16) ACE-korkona Belgia käyttää 10 vuoden valtion obligaatioiden korkoa. Kor- ko määritellään vuodelle 2010 vuoden 2008 kuukausien keskiarvojen pe- rusteella. Korko ei kuitenkaan voi muuttua yli yhtä prosenttia edellisestä vuodesta eikä nousta yli 6,5 prosenttiin. Vuonna 2007 ACE-korko oli 3,442 prosenttia. Käyttämätöntä ACE-vähennystä voidaan siirtää enintään seit- semän vuotta eteenpäin.47 (KPMG 2006, 42–43) Pienille yrityksille ACE- korko on 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi suuremman riskipreemion vuok- si (Kari & Kerkelä 2009, 13). Koska ACE-mallissa osakeomistukset ja osuudet muissa yhtiöissä vähennetään, koskee vähennysvelvoite käytän- nössä sitä omaisuutta, josta saatavat tuotot ovat verovapaita osinkoja. Jos tuotot eivät ole verovapaita, ei vähennystä tarvitse tehdä. Belgiassa vää- rinkäytösten estämiseen perustuvat säännökset estävät lukemasta ACE- pääomapohjaan kohtuuttomat ja yritystoimintaan kuulumattomat inves- toinnit, kuten kalliit ajoneuvot. (Kari & Kerkelä 2009, 14) 5.2.3 ACE-mallin variantit: Italia ja Brasilia Muut ACE-mallia käyttävät maat soveltavat sitä vain osittain. Osittaisissa sovelluksissa (kuten Itävallassa ja Italiassa) normaalituottoa ei kokonaan vapautettu verosta, vaan siihen sovellettiin alhaisempaa yhteisöverokan- taa. Italiassa keskimääräinen veroaste ei kuitenkaan saanut laskea 27 prosenttia alemmas. Lisäksi pääomapohjaan laskettiin mukaan vain uudis- tuksen jälkeen kertynyt pääoma, mikä pienensi huomattavasti ACE- 47 Kun tappioiden vähennysoikeutta rajoitetaan, tulisi ACE-koron sisältää myös riskipree- mio, jotta ACE-järjestelmässä päästäisiin täyteen neutraalisuuteen. Riskipreemio tulisi kuitenkin määritellä yrityskohtaisesti, mikä tekee riskipreemion soveltamisesta käytän- nössä mahdotonta. (Griffith et al. 2010, 976) 57 vähennyksen määrää. Vuonna 2000 Italiassa kuitenkin huomioitiin 120 prosenttia uudistuksen jälkeisestä pääomapohjasta ACE-vähennystä las- kettaessa ja vuonna 2001 140 prosenttia. Poikkeuksellinen menettely kohdistui kuitenkin vain kyseisiin vuosiin. (Klemm 2006, 6-8.) Brasilia puolestaan myöntää ACE-vähennyksen vain siltä osin, joka koh- distuu ulos jaettuun osinkoon. Käytännössä siis ulos jaettu osinko on ve- rovähennyskelpoista pääomapohjan ja ACE-koron määrittelemään mak- simimäärään asti. (Klemm 2006, 6.) Järjestelmä muistuttaa yhtiöveronhyvi- tysjärjestelmää, koska ACE-vähennys on rajattu jaettuihin voittoihin (Kari & Kerkelä 2009, 19). Näin ollen myös mallin vaikutukset ovat erilaiset ver- rattuna puhtaaseen ACE-järjestelmään. Mikäli transaktiokustannuksia ei olisi olemassa, ei ACE-vähennyksen rajoittamisella olisi suurta merkitystä. Yritykset, jotka eivät haluaisi jakaa ulos niin suurta osinkoa, että saisivat koko ACE-vähennyksen hyödynnetyksi, voisivat kuitenkin jakaa osinkoa koko vähennyksen edestä ja laskea sitten markkinoille uusia osakkeita keräten ylimääräiset ulos jaetut varat pois. Käytännössä transaktiokustan- nukset ovat kuitenkin osoittautuneet niin korkeiksi, että saavutettu veroetu ei kompensoi niitä. Yritykset eivät siis välttämättä pysty hyödyntämään koko vähennystä. Brasilian ACE-mallia tutkinut Alexander Klemm (2006, 10-12) toteaa, että investointiprojektia harkitseville yrityksille, jotka tyypilli- sesti jakavat vain vähän osinkoa, pääomapohjan kasvattaminen on yhden- tekevää verotuksen näkökulmasta, koska kyseiset yritykset eivät pysty täysin hyödyntämään edes nykyistä ACE-vähennystään. Näille yrityksille ulos jaetut osingot ovat aina verovähennettäviä. Mikäli yritys jakaa ulos osinkoja vähintään ACE-vähennettävän määrän, voi yritys hyödyntää koko vähennyksen. Tällöin Brasilian järjestelmä muistuttaa puhdasta ACE- järjestelmää. Tutkimuksessaan Klemm (2006, 24–25) havaitsi, että hyvin harvalla Brasi- liassa toimivalla yrityksellä ulos jaetut osingot nousivat niin korkeiksi, että koko ACE-vähennys pystyttiin hyödyntämään. ACE-mallilla voisi olettaa olevan yrityksen omaa pääomaa vahvistava vaikutus, mutta yllättäen tut- 58 kimustulokset eivät vahvistaneet tätä oletusta. Oma pääoma ei noussut velkaa suositummaksi rahoitusvaihtoehdoksi. Ulos jaettujen osinkojen määrä kuitenkin kasvoi, kuten myös investoinnit. Pitemmällä aikavälillä Brasilian sovellus ACE-järjestelmästä alkaa muistuttamaan yhä enemmän perinteistä ACE-järjestelmää, kun yritysten omavaraisuusaste kasvaa. 5.2.4 ACE-mallin soveltaminen Suomeen Seppo Kari ja Leena Kerkelä (2009, 20–22) tutkivat vuoden 2006 Suomen yhteisöverotietojen perusteella, miten verokertymä olisi muuttunut, jos ky- seisenä vuonna olisi ollut käytössä ACE-järjestelmä. Laskenta toteutettiin niille 62 700 osakeyhtiölle, joilla oli verotettavia tuottoja vuonna 2006. ACE-järjestelmän mukaiset verot laskettiin kertomalla verotettava tulo yh- teisöverokannalla (26 %). Pääomapohjaksi otettiin oma pääoma ja ACE- korkona käytettiin vuoden 2005 valtion obligaatioiden 10 vuoden korkoa, joka oli 3,35 prosenttia. Mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia ei huomioitu laskennassa. ACE-järjestelmään vaihtaminen olisi laskenut yhteisövero- tuottoja 15 prosenttia. Efektiivinen veroaste laski 26 prosentista 18-23 pro- senttiin ja verot alenivat erityisesti keskisuurissa ja suurissa yrityksissä.48 Verotulomenetyksestä voitaisiin korvata kuitenkin yli puolet verottamalla nykyiset verovapaat osingot yleisellä 28 prosentin pääomatuloverokannal- la. Pääomatulojen veropohja kasvaisi todennäköisesti muutenkin yritysten jakaessa entistä suurempia osinkoja alentuneen yhteisöverotuksen vuoksi. Myös Verotuksen kehittämistyöryhmä harkitsi ACE-mallin soveltamista Suomeen. Käsittelen myöhemmin tutkimuksessani Verotuksen kehittämis- työryhmän ACE-sovellusehdotusta. 5.2.5 ACE – puolesta ja vastaan Koska ACE-malli toimii nimenomaan yhtiötasolla myöntäen normaali- tuotoille verovapauden (tai pienemmän veroprosentin, kuten joissakin so- 48 Tutkimuksessa keskisuuren yrityksen henkilöstömääräksi määriteltiin 50-250 henkilöä ja suuren yrityksen henkilöstömääräksi yli 250. (Kari & Kerkelä 2009, 20) 59 velluksissa), tulee normaalituoton ylittäviä tuottoja verottaa normaalia kor- keammalla yhteisöverokannalla. Kiristyvän verokilpailun vallitessa kysei- nen piirre ei välttämättä tee ACE-mallista kovin houkuttelevaa. (Klemm 2006, 3) Lisäksi haluttaessa siirtää verotuksen painopistettä pois yritysve- rotuksesta henkilöverotuksen suuntaan, on ACE-malli potentiaalinen vaih- toehto. Kuten sanottu, verovarojen kerääminen yhteisöveron avulla on en- tistä hankalampaa, kun taas yksityishenkilöiden pääomatulojen verotus vaikuttaa lähinnä kotimaisen säätämisen määrään ja kohdentumiseen, joten vaikutus avotaloudessa ei ole merkittävä. (Kari & Kerkelä 2009, Yh- teenveto-kappale) Toisaalta ACE-vähennys pienentää yhteisöveropohjaa, eikä menetystä voida kompensoida veroastetta nostamalla. Tällöin valtion verokertymä väistämättä pienenee. Samalla kuitenkin yritykselle jää enemmän voittoja jaettavaksi osakkeenomistajille, mikä puolestaan nostaa pääomatulojen verokertymää. Menetettyä yhteisöverokertymää voitaisiin myös kompen- soida tiukentamalla osakkeenomistajien verotusta, esimerkiksi poistamalla osinkotulojen verohuojennuksia. ACE-mallia voitaisiin soveltaa myös vain osaan yrityksistä, esimerkiksi yksityisiin osakeyhtiöihin. Samalla julkisille osakeyhtiöille voitaisiin vähennyksen sijaan myöntää alhaisempi yhteisö- verokanta, joka olisi myös verokilpailullisesti houkutteleva. (Kari & Kerkelä 2009, Yhteenveto-kappale) ACE-mallissa on paljon neutraalin verojärjestelmän hyviä puolia. Käytän- nössä ACE-malli sallii oman pääoman kustannuksen vähentämisen, joka ei yleensä ole mahdollista toisin kuin velan korkojen vähentäminen. Rahoi- tusmielessä ACE-malli on siis neutraali kohdellessaan velkaa ja omaa pääomaa samalla tavalla. Edellytyksenä velan ja oman pääoman väliselle neutraalisuudelle on kuitenkin se, että henkilöverotus kohtelee kaikkia pääomatuloja johdonmukaisesti, joko vapauttaen pääomatulot kokonaan verosta tai verottaen niitä samalla veroprosentilla. (Klemm 2006, 4-6) Kui- tenkin esimerkiksi Belgiassa osinkotulot verotetaan suhteellisella 25 pro- 60 sentin verokannalla, kun verokanta korkotuloille on vain 15 prosenttia (Kari & Kerkelä 2009, 11). Kuten osaketuottovähennysmalli, ACE on myös investointineutraali. Kun investointihankkeen normaalituotto nousee enintään verovapaan normaali- tuoton rajaan asti, ei sitä veroteta lainkaan. Hanke, joka on kannattava ennen veroja, on kannattava myös verojen jälkeen. Investointipäätös voi- daan siis muodostaa tuottojen ja korkojen perusteella verotuksesta huoli- matta. (Klemm 2006, 5-6) ACE-vähennys myös laskee efektiivistä veroas- tetta ja pääomaintensiivisillä aloilla efektiivinen veroaste laskee muita aloja enemmän. (Kari & Kerkelä 2009, 15) Kyseinen piirre voi toimia kannusti- mena investointeihin. Erikoinen piirre ACE-järjestelmässä on, että se on neutraali käyttöomai- suudesta tehtävien verotuksessa sallittujen poistojen suhteen. Poiston ko- ko vaikuttaa aina ACE-pääomapohjaan. Jos poistot tehdään suurempina, pienenee ACE-pääomapohja ja näin ollen myös tulevaisuuden ACE- vähennys. Samalla suuremmista poistoista saavutettu aikaisempi vero- hyöty katoaa. Inflaatio ei myöskään vaikuta ACE-järjestelmään. Mikäli yri- tyksen voitot kasvavat inflaation vuoksi, kasvaa myös ACE-vähennys, koska vähennyksen laskentaan käytettävä valtionlainankorko nousee in- flaatio-olosuhteiden vallitessa. (Klemm 2006, 5) ACE-mallin hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti sen yksinkertaisuus ja ym- märrettävyys verrattuna esimerkiksi Norjan järjestelmään tai Suomen ny- kyiseen osinkoverojärjestelmään. Hallinnollisesti ACE-järjestelmän pitäisi myös olla melko yksinkertaisesti toteutettavissa. ACE-vähennyksen pitäisi myös kasvattaa oman pääoman suosiota velkarahoitukseen nähden. To- sin taseiden vahvistumista ei ainakaan vielä ole pystytty käytännössä ha- vaitsemaan. Brasiliassa investoinnit kasvoivat ACE-järjestelmään siirtymi- sen seurauksena. 61 ACE:n pitäisi olla myös selkeä järjestelmä oman ja vieraan pääoman eh- toisten rahoitusinstrumenttien erottelun suhteen. Tällöin vain ne rahoitus- instrumentit, joista yritys ei maksa korkoja, laskettaisiin mukaan ACE- pääomapohjaan. (Griffith et al. 2010, 976) ACE-järjestelmä jättää mahdollisuuden verosuunnitteluun konsernitasolla. Koska osuudet muista yrityksistä vähennetään ACE-pääomapohjasta, kannattaa yrityksen myydä kyseiset omistusosuudet holding-yhtiölle ve- laksi, jolloin myyvän yhtiön taseeseen muodostuu saaminen. Velkasaami- nen kasvattaa myyjän pääomapohjaa ja ACE-vähennyksen määrää. (Kari & Kerkelä 2009, 17) Konserniyhtiöiden välillä voitaisiin myös lainata sa- maa velkasummaa yhtiöltä toiselle ja näin keinotekoisesti kasvattaa pää- omapohjia. Toisaalta voidaan ajatella, että ACE-järjestelmä ei aiheuta ty- täryhtiöiden alikapitalisointia, koska velkaa ja omaa pääomaa kohdellaan samoin (Griffith et al. 2010, 976). 5.2.6 ACE-mallin vastakkainen järjestelmä: Comprehensive Business Income Tax (CBIT) ACE-mallin vastakkaista järjestelmää kutsutaan nimellä Comprehensive Business Income Tax (CBIT). Kun ACE-järjestelmä esittelee oman pää- oman normaalituottokoron vähennettävyyden, CBIT puolestaan poistaa velan koron vähennysoikeuden ja asettaa näin oman pääoman sekä velan samaan asemaan. Velan korkojen vähennysoikeuden poistuessa CBIT- malli kasvattaa verokertymää. Vaikutus on siis juuri päinvastainen kuin ACE:n kohdalla. CBIT-järjestelmän salliman yhteisöverokertymän kasva- essa voitaisiin huojentaa osakkeenomistajan verotusta sekä laskea yhtei- söverokantaa. Yhteisöverokannan lasku aiheuttaisi sen, että verrattuna järjestelmään, jossa oman pääoman normaalituottoa ei voida vähentää ja velan korot ovat vähennyskelpoisia, oman pääoman kustannus laskisi ja velan nousisi. CBIT-järjestelmällä olisi siis myös oman pääoman ehtoista rahoitusta suosiva vaikutus. On myös mahdollista, että velkarahoituksen hinta nousisi niin korkealle, että sitä ei enää voitaisi pitää järkevänä vaih- 62 toehtona, mikä haittaisi yritysten investointeja ja talouskasvua. Järjestel- mään siirtyminen tuottaisi joka tapauksessa ongelmia velkarahoitteisille yrityksille. Siirtymisen pitäisi näin ollen tapahtua asteittain, jotta yritykset ehtisivät mukauttaa taserakennettaan paremmin uuteen järjestelmään so- pivaksi. (Auerbach et al. 2010, 878) U.S. Treasury:n alkuperäisessä ehdotuksessa (vuodelta 1992) CBIT- järjestelmä yhdistettäisiin eriytettyyn tuloverojärjestelmään. Ehdotuksen mukaan suhteellinen yhteisöverokanta asetettaisiin samalle tasolle kor- keimman ansiotuloveroasteen kanssa. (Sørensen 2009, 5) Käytännössä yhteisöverokanta olisi siis niin korkealla, että CBIT-järjestelmä ei olisi ve- rokilpailullisessa mielessä varteenotettava vaihtoehto neutraalisuus omi- naisuuksistaan huolimatta. 5.3 Iso-Britanniaan ehdotetut uudet yhteisö- ja osinkoverojärjestel- mät Iso-Britanniaan on vastikään ehdotettu kahta uutta yhteisöveromallia: ”tu- loveroregiimiä” ja ”kulutusveroregiimiä”. Kulutusveroregiimi yhdistää ACE- mallin ja OTV-mallin samaan verojärjestelmään. Ehdotukset on julkaistu Nobel-palkitun Sir James Mirrleesin johtaman ”Mirrleesin raportin” (The Mirrlees Review 2010) ensimmäisessä osassa. Raportti pyrkii tarkastele- maan Iso-Britannian verotusta kokonaisuutena, ottamaan kantaa vastak- kaisiin näkökohtiin ja uudistamaan verotusta.49 Kulutusveroregiimin kaltai- nen malli ei ole vielä missään maassa käytössä, joten tarkastelen sitä ly- hyesti Mirrleesin raportin pohjalta. 49 Viimeeksi, Institute of Fiscal Studies, julkaisi vastaavan tutkimuksen, ”Meaden rapor- tin”, yli kolmekymmentä vuotta sitten (1978) Nobel-palkitun professori James Meaden johdolla. 63 5.3.1 Iso-Britannian nykyinen yhteisö- ja osinkoverojärjestelmä Iso-Britanniassa on tällä hetkellä käytössä progressiivinen yhteisöverotus, jossa yhteisöverokanta nousee korkeimmillaan 28 prosenttiin.50 Pienillä yrityksillä (voittoa alle 300 000 £ / vuosi) yhteisöverokanta on 21 prosent- tia. (HM Revenue and Customs 2010a) Myös osakkeenomistajille jaetut osingot verotetaan progressiivisesti riippuen saajan kokonaistuloista pe- rusvähennysten jälkeen.51 Osingot maksetaan rahana ja ”verovähennyksi- nä” (tax credits). Osinkotuloon lasketaan mukaan myös verovähennykset ja yhteissummasta lasketaan osinkoverot. Osinkoveroista vähennetään verovähennysten määrä. (HM Revenue and Customs 2010b) Käytössä on siis yhtiöveron hyvitysjärjestelmän variantti. Yhteisövero puolestaan koh- distuu tällä hetkellä yrityksen voittoon kokonaisuudessaan, ei pelkkiin ”yli- voittoihin” ja velan korot ovat verotuksessa vähennettäviä, joten myös normaalituotto tulee verotetuksi, eivätkä oma ja vieras pääoma ole sa- massa asemassa. Kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi kaavaillaan ACE- järjestelmän soveltamista Iso-Britanniaan.52 (Griffith et al. 2010, 973–974) 5.3.2 Tuloveroregiimi ja kulutusveroregiimi Iso-Britanniaan ehdotetussa ”tuloveroregiimissä” sovellettaisiin yhtiötasolla ACE-järjestelmää. Ehdotuksen mukaan pääomapohjaan laskettaisiin mu- kaan vain uudistuksen jälkeen kertynyt oma pääoma. Lisäksi ehdotetaan 50 Iso-Britannian yhteisöveroluokat 2009-2010 Voitot £ / vuosi verokanta 0 – 300 000 21 % 300 001 – 1500 000 28 % (HM Revenue and Customs 2010a) 51 Iso-Britannian osinkoveroluokat 2010-2011 Kokonaistulot £ / vuosi perusvähennysten jälkeen verokanta 0 – 37 400 10 % 37 401 – 150 000 32,5 % yli 150 000 42, 5 % (HM Revenue and Customs 2010b) 52 CBIT-mallia ei haluta soveltaa, jotta velkarahoituksen hinta ei nouse liian korkealle (Griffith et al. 2010, 973–974). 64 henkilöverotuksessa käytettyjen osinkoihin kohdistuvien verovähennysten (tax credits) poistamista, jolloin osingot olisivat jatkossa kokonaan verotet- tavia. Ehdotuksen mukaan kaikki pääomatulot verotettaisiin jatkossa suh- teellisella verokannalla, joka olisi selkeästi ansiotulojen korkeimman mar- ginaaliverokannan alapuolella. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että myös Iso-Britannia soveltaisi jatkossa pohjoismaiden tapaan eriytettyä tulovero- järjestelmää. Pääomaverokanta asetettaisiin yhdessä yhteisöverokannan kanssa tasolle, jolla ne vastaisivat ansiotulojen korkeinta marginaalivero- kantaa. Lisäksi niiden yrittäjien, joiden yhtiömuoto on muu kuin osakeyhtiö, olisi mahdollista laskea oman pääoman kustannus yrityksen omalle pää- omalle. Oman pääoman kustannuksen määrä verotettaisiin pääomatulona ja loput ansiotuloina. Menettely olisi vapaaehtoinen. (Griffith et al. 2010, 981–982) Tuloveroregiimille ehdotetaan vaihtoehdoksi kulutusveroregiimiä. Yritysta- solla käytössä olisi ACE-järjestelmä, kuten tuloveroregiimissäkin, mutta se yhdistettäisiin osaketuottovähennysjärjestelmään osakastasolla. Osakas- tasolle ehdotettu OTV-malli vastaa Norjassa käytössä olevaa mallia ja kohdistuisi siten osinkoihin ja osakkeiden luovutusvoittoihin. Myös kulutus- veroregiimissä Iso-Britannia siirtyisi eriytetyn tuloverotuksen piiriin. (Griffith et al. 2010, 986–987) Osaketuottovähennysmallin ja ACE-järjestelmän yhdistäminen poistaisi mahdollisuuden verosuunnitteluun yhtiömuotoa va- littaessa, koska kyseistä menettelyä voitaisiin soveltaa kaikille yhtiömuo- doille. Tällöin muut yhtiömuodot kuin osakeyhtiöt voisivat halutessaan jät- täytyä myös järjestelmän ulkopuolelle, mutta tällöin kaikki yhtiömiesten tulot tulisivat verotetuksi ansiotulona. Järjestelmien yhdistelmä toteuttaisi molempien järjestelmien hyvät puolet, mutta olisi samalla erittäin moni- mutkainen toteuttaa. Normaalituotto vapautettaisiin verosta sekä yhtiön että osakkaan tasolla. Käytännössä pääoman tuoton vapauttaminen ve- roista olisi hyväksyttävää vain tuottovapaassa menoverojärjestelmässä, jossa pääomatulot olisi vapautettu verosta ja vain ansiotuloja verotettaisiin. (Crawford & Freedman 2010, 1069–1070) Järjestelmä poikkeaisi kuitenkin siltä osin korkojen vähennysoikeuden epäävästä tuottovapaasta menove- 65 rojärjestelmästä, että korkojen vähennysoikeus sallittaisiin, vaikka oman pääoman kustannus vähennettäisiin sekä yhtiön että osakkaan tasolla. 5.4 Ruotsin yhteisö- ja osinkoverojärjestelmä Myös Ruotsin soveltaman verojärjestelmän tarkastelu on perusteltua Suomen kannalta, koska Suomi on seurannut Ruotsin esimerkkiä usein aiemminkin. Verrattuna edellä tarkasteltuihin OTV- ja ACE-järjestelmiin, Ruotsin järjestelmä ei sovella normaalituottoajattelua koko osinkoverojär- jestelmän kohdalla, mutta harvainosakeyhtiötä käsittelevässä lainsäädän- nössä on piirteitä samoista ominaisuuksista, joita OTV- ja ACE- järjestelmistä löytyy. Verotuksen kehittämistyöryhmän uudessa osinkove- roehdotuksessa yksi harkituista vaihtoehdoista oli luoda Suomeen erillinen omistaja-yrittäjää käsittelevä lainsäädäntö. Ehdotus ei päätynyt lopulliseen osinkoverouudistusehdotukseen, mutta todennäköisesti Ruotsi olisi toimi- nut yhtenä esimerkkinä kyseistä lainsäädäntöä kehitettäessä. Tutkimuk- sessa esitellyistä verojärjestelmistä Ruotsin järjestelmä sisältää eniten kannustimia yrittämiseen. 5.4.1 Henkilöverotus Ruotsissa Inkomstskattelag (SFS 1999:1229) säätelee verotusta Ruotsissa. Henkilö- verotuksessa tulot jaetaan ansio-, pääoma- ja yritystuloon. Veroa keräävät kunnat ja valtio. Kunnallisveroa maksetaan ansio- sekä yritystuloista ja valtion tuloveroa kaikista tuloista. Ansiotuloon lasketaan mukaan muun muassa palkka, palkkio, eläke ja etuudet (Inkomstskattelag 11 kap. 1 §). Tulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet kulut ovat verovä- hennettäviä (Inkomstskattelag 12 kap. 1 §). Jokaisella on oikeus perusvä- hennykseen (grundavdrag), jonka määrä vaihtelee tulojen mukaan (In- komstskattelagen 63 kap. 2 §).53 Muita vähennettäviä kuluja ovat esimer- kiksi työmatkoihin ja majoitukseen liittyvät kulut (Inkomstskattelag 12 kap.). 53 Perusvähennys vuonna 2010 on 18 000-32 700 kruunua tuloista riippuen. (Skattever- ket 2010a) 66 Keskimääräinen kunnallisveroprosentti on 31,56 prosenttia vuonna 2010 (Statistiska centralbyrån 2009). Valtiolle maksettava vero ansio- ja yritystu- losta on kaksiportainen lisävero. Verovuoden 2010 lisävero on 20 prosent- tia, kun tulot ylittävät ennen perusvähennystä 384 600 kruunua ja 25 pro- senttia tulojen ylittäessä 545 200 kruunun rajan.54 (Inkomstskattelag 65 kap. 5 § ja Skatteverket 2010a) Pääomatuloista maksetaan veroa valtiolle suhteellisen, 30 prosentin vero- kannan mukaan (Inkomstskattelag 65 kap. 7 §). Pääomatuloihin luetaan mukaan muun muassa korkotulot, osingot, vuokratulot ja luovutusvoitot (Inkomstskattelag 42 kap. 1 §). Yksityisestä osakeyhtiöstä saaduista osin- goista ja luovutusvoitoista 5/7 on verollista ja 2/7 verovapaata (Inkomsts- kattelag 42 kap. 15 §). Julkisesta osakeyhtiöstä saatu osinko on kokonaan verollista. Luovutusvoitto määritellään erotukseksi myyntihinnan ja hankintamenon välillä. Hankintamenoon lisätään kohteen parantamiseen käytetyt menot. (Inkomstskattelag 44 kap. 13-14 §) Tulojen hankkimisesta ja säilyttämises- tä syntyneet kulut, korkokulut ja luovutustappiot ovat verovähennettäviä. (Inkomstskattelag 42 kap. 1 §) Yksityishenkilöt voivat vähentää luovutus- tappiot suoraan veroista. (Inkomstsskattelag 67 kap. 2 §) Vain todelliset luovutustappiot huomioidaan (Inkomstskattelag 44 kap. 23 §) Luovutus- tappioiden vähennettävyyden määrä on rajoitettu 30 prosenttiin, kun tap- pio on alle 100 000 kruunua. Mikäli tappio ylittää 100 000 kruunua, voi- daan ylittävästä osasta vähentää 21 prosenttia. (Inkomstskattelag 67 kap 10 §) Mikäli tappioita ei vähennetä sinä verovuonna, kun ne toteutuvat, vähennysoikeus menetetään (Deloitte 2008, 11). Luovutustappioiden vähennettävyys on siis käytännössä rajoitettu vastaa- vista pääomatuloista maksettavien verojen määrään. Menettely voidaan 54 Vuosi 2010: Tulot kruunua Veroprosentti 0 - 384 600 31,56 % (keskimääräinen kunnallisveroprosentti 2010) 384 600 – 545 200 51,56 % (kunnallisvero + valtion lisävero 20 %) 545 200 - 56,56 % (kunnallisvero + valtion lisävero 25 %) 67 todeta yksinkertaisella laskuesimerkillä: Yksityisen osakeyhtiön osakkeista saaduista tuloista noin 70 prosenttia on verotettavaa pääomatuloa. Tällöin 100 000 kruunun osingoista 70 000 kruunua on verollista pääomatuloa ja veron määrä on 21 000 kruunua. Mikäli julkinen osakeyhtiö jakaa saman osingon, on koko osinko verollista ja veron määrä 30 000 kruunua. Mikäli vastaavista osakkeista syntyy 100 000 kruunun luovutustappio osakkeen- omistajalle, voi suoraan veroista vähentää 30 000 kruunua. Jos osakkeista saatavan tulon oletetaan olevan 120 000 kruunua, on veron määrä 25 200 kruunua yksityisen osakeyhtiön tapauksessa ja 36 000 kruunua, jos tulo saadaan julkisen osakeyhtiön osakkeista. Luovutustappion ollessa ky- seessä on verovähennys tällöin vastaavasti 34 200 kruunua55, joka on hy- vin linjassa julkisen osakeyhtiön osakkeista saadusta 120 000 kruunun tulosta maksetun 36 000 kruunun veron kanssa. 5.4.2 Yhteisöverotus Ruotsissa Yhteisöverokanta on 26,3 prosenttia (Inkomstskattelag 65 kap. 10 §). Kor- kokulut ovat vähennettäviä. (Inkomstskattelag 16 kap. 1 §) Osakeyhtiön saama pääomatulo (osingot ja luovutusvoitot) on verovapaata, kun ky- seessä on kotimaisista käyttöomaisuusosakkeista56 (näringsbetingad an- del) saatu tulo yksityisen osakeyhtiön ollessa jakajana. Julkisen osakeyh- tiön jakama osinko tai osakkeista saatava luovutusvoitto katsotaan vero- vapaaksi, mikäli pääomatulon saava yritys omistaa vähintään kymmenen prosentin äänioikeuteen oikeuttavan osuuden jakavan yhtiön osakkeista. Myös toisessa EU-valtiossa sijaitsevan yhtiön katsotaan täyttävän käyttö- omaisuusosakkeille asetetut ehdot, jos ehto kymmenen prosentin omis- tusosuudesta täyttyy. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt on rajattu verovapauden ulkopuolelle. (Inkomstskattelag 24 kap. 13-18 §) Käyttö- 55 (30 % x 100 000) + (21 % x 20 000) = 34 200. 56 Käyttöomaisuusosakkeilla tarkoitetaan yrityksen liiketoimintaan liittyviä osakkeita. Osakkeet ovat liiketoimintaan liittyviä, jos niiden avulla pyritään parantamaan yrityksen tuotteiden menekkiä tai helpottamaan tuotannontekijöiden hankintaa. Esimerkiksi tytäryh- tiöiden osakkeet ovat käyttöomaisuusosakkeita. Suomessa on vuodesta 2005 ollut käy- tössä vastaava lainsäädäntö. (Verohallinnon ohje Dnro 1292/345/2005.) 68 omaisuusosakkeista syntyvä luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen (In- komstskattelag 25 kap. 8 §). Osakeyhtiöillä ja kommandiittiyhtiöillä on mahdollisuus verohelpotukseen erityisen rahaston avulla. Yhtiö voi muodostaa rahaston (periodiserings- fond), johon se voi vuosittain siirtää korkeintaan 25 prosenttia yhtiön tulok- sesta ennen vähennystä. Rahastoon siirretyistä varoista ei makseta veroa kyseisenä vuonna, vaan kun rahasto puretaan tai viimeistään kuudentena vuonna rahaston luomisesta. (Inkomstskattelag 30 kap. 5 § ja 7 §) Rahas- toon siirretyille varoille lasketaan kuitenkin kuvitteellinen korkotuotto (schablonintäkt), joka lisätään tulokseen ja josta maksetaan verot. Korko on verovuotta edeltävän vuoden marraskuun veroton valtionlainan korko. Rahastoitu summa kerrotaan korolla ja korkotuotto lisätään tulokseen (In- komstskattelag 30 kap. 6 a §). Jokaiselle vuodelle muodostetaan erikseen oma rahastonsa ja ensimmäisenä luotu rahasto myös puretaan ensimmäi- senä. (Inkomstskattelag, kap. 30, 4 § ja 7 § ). Käytännössä periodiseringsfond toimii seuraavalla tavalla: Yhtiön tulos on 400 000 kruunua, josta voidaan rahastoida 100 000 kruunua eli 25 pro- senttia tuloksesta. Verovuoden verotettavaksi tulokseksi jää siis 300 000 kruunua. Rahastoitujen varojen kuvitteellinen korkotuotto on 2880 kruunua 57 , joka lisätään verotettavaan tulokseen. Kuvitteellinen korkotuotto lisä- tään tulokseen, koska rahastoidun summan verot ovat periaatteessa lai- nassa valtiolta. Jos verot olisi maksettu valtiolle, voisi valtio sijoittaa vero- varat muualle saaden niille tietyn tuoton. Kun verovarat ja tuotto jäävät saamatta, on ”lainaajan” maksettava kuvitteellisesta korosta veroa valtiol- le. Verotettava tulos on 302 880 kruunua. Yhteisöverokannan ollessa 26,3 prosenttia muodostuu rahastoa käytettäessä verojen määräksi 79 657 kruunua verrattuna 105 200 kruunuun silloin, kun rahastoa ei käytetä. Efektiivinen yhteisöverokanta laskee siis ensimmäisten vuosien ajaksi 19,9 prosenttiin. 57 Veroton valtionlainan korkotuotto, kun oletuskorko on 4 %, lasketaan seuraavasti: 0,72 x 4 % x 100 000 = 2880 (Inkomstskattelag 30 kap. 6 a §). 69 Liiketoiminnasta syntynyt tappio on verovähennettävä ja se voidaan siirtää tuleville vuosille rajoituksetta. Tappion vähentäminen aikaisempien vuosi- en tuloksesta ei ole mahdollista. Tappio voidaan kuitenkin vähentää myös periodiseringsfond-rahaston purkamisesta syntyvää tuloa vastaan, mikä voidaan tulkita tappion siirtämiseksi aikaisemmille vuosille. (Deloitte 2008, 5 ja KPMG 2004, 47) 5.4.2.1 Harvainosakeyhtiö Ruotsissa on erillinen säännöstö koskien harvainosakeyhtiötä (fåmansfö- retag). Kyseessä on Norjassa käytössä olleen ”aktiivisen omistajan” määri- telmää muistuttava säännöstö. Ero tavallisen osakeyhtiön ja har- vainosakeyhtiön välillä on se, että harvainosakeyhtiön jakama osinko tai sen osakkeista saatu luovutusvoitto jaetaan ansio- ja pääomatulo- osuuteen (Inkomstskattelag 57 kap. 2 §). Harvainosakeyhtiönä pidetään yhtiötä, jossa enintään neljä osakkeenomistajaa omistaa suoraan tai epä- suorasti yli 50 prosentin äänioikeuteen oikeuttavan määrän yhtiön osak- keista ja jonka toiminnasta osakkeenomistajilla on todellinen päätösvalta. (Inkomstskattelag 56 kap. 2 § ja 6 §) Yhdeksi henkilöksi lasketaan ne hen- kilöt, jotka läheisesti liittyvät toisiinsa ja määrittely aloitetaan vanhimmasta henkilöstä. (Inkomstskattelag 56 kap. 5 §) Läheisinä henkilöinä pidetään isovanhempia, vanhempia, puolisoa, sisaruksia ja näiden puolisoita, lapsia puolisoineen, sisarusten lapsia ja lasten puolisoita sekä lapsenlapsia puo- lisoineen. (Skatteverket 2010b, 4) Yrittäjäksi katsotaan se henkilö, joka itse tai läheistensä kautta tekee yri- tyksen toimintaan liittyviä päätöksiä. (Inkomstskattelag 56 kap. 6 §) Myös ne osakkeenomistajat, jotka ovat parhaillaan tai ovat olleet viimeisten vii- den verovuoden aikana mukana yritystoiminnassa omistaen osittain tai kokonaan, suoraan tai epäsuorasti, osan harvainosakeyhtiöstä, katsotaan yhdeksi osakkeenomistajaksi. (Inkomstskattelag 57 kap. 3 §) Mikäli henki- lö täyttää jonkin edellä mainituista ehdoista verovuonna tai jonain viidestä edeltävästä vuodesta, katsotaan hänen omistamiensa osakkeiden täyttä- 70 vän harvainosakeyhtiön osakkeen erityisehdot. Näin myös silloin, kun yh- tiö omistaa osuuden harvainosakeyhtiöstä. (Inkomstskattelag 57 kap. 4 §) Mikäli harvainosakeyhtiön osakkeet täyttävät niihin liittyvät erityisehdot, siirtyvät ehdot sellaisenaan osakevaihdon, perinnön, testamentin ja lahjan yhteydessä vastaanottajalle. (Inkomstskattelag 57 kap. 7-7b §) 5.4.2.2 Harvainosakeyhtiöstä saatu osinko Harvainosakeyhtiöstä saatu osinko jaetaan pääomatulo- ja ansiotulo- osinkoon. Se, kuuluko osinko pääomatulojen vai ansiotulojen puolelle, riippuu siitä, kuinka suuri ”normaaliosingon” (gränsbeloppet) määrä on ky- seisenä vuonna. (Skatteverket 2010b, 9) Normaaliosingon katsotaan kuu- luvan pääomatulojen puolelle ja siitä 2/3 verotetaan 30 prosentin pääoma- tuloverokannan mukaan ja 1/3 on verovapaata. Normaaliosingon ylittävä osuus verotetaan ansiotulo-osinkona. (Inkomstskattelag 57 kap. 20 § ja Skatteverket 2010b, 17) Normaaliosinko voidaan määrittää kahdella eri tavalla: pääsäännön (hu- vudregeln) tai yksinkertaistetun tavan (förenklingsregeln) mukaan. Osak- keenomistaja voi vapaasti valita normaaliosingon määrittämistavoista itsel- leen suotuisimman. Tapaa voi myös vaihtaa kesken verovuoden, mutta kaikkia osakkeita täytyy kohdella samoin verovuoden aikana. Mikäli yhtiö ei jaa osinkona koko normaaliosingon suuruista määrää, jää jakamaton osuus (sparat utdelningsutrymme) säästöön seuraavalle vuodelle ja se kerrotaan valtionlainan korolla, jota korotetaan kolmella prosenttiyksiköllä. (Inkomstskattelag, 57 kap., 10 §, 13 § ja Skatteverket 2010b, 9-10) Yksinkertaistetun tavan mukaan normaaliosinko määritellään erityisen tu- lopohjan (inkomstbasbelopp) avulla, joka määritellään jokaiselle vuodelle erikseen (Skatteverket 2010b, 10). Kyseistä tulopohjaa käytetään muun muassa korkeimman mahdollisen eläkkeen laskentaan ja se on sidottu palkkojen kehittymistä seuraavaan indeksiin (Inkomstskattelag 57 kap. 9 § ja Avdraglexikon 2010). 71 Kaava 4. 2,5 x tulopohja (inkomstbasbelopp) + edellisvuoden säästetty normaaliosinko x valtionlainan korko + 3 %58 Esimerkki 4. Normaaliosingon laskenta vuodelle 2010. 2,5 x 48 000 (vuoden 2008 tulopohja) = 120 000 + edellisvuoden säästetty normaaliosinko x 1,0589 (2,89 % + 3 %) (Skatteverket 2010b, 10) Toinen tapa määrittää normaaliosinko, on määrittää se pääsäännön mu- kaan. Tällöin määrittämisen perustana käytetään osakkeiden hankintame- noa, osakkaan yhtiöön tekemiä pääomasijoituksia ja yhtiön maksamia palkkoja (lönebaserad utrymme) sekä edellisvuodelta säästettyä normaa- liosinkoa. Pääsäännön mukaan normaaliosinko lasketaan seuraavasti: Kaava 5. (osakkeiden hankintameno + yhtiöön tehdyt pääomasijoitukset) x valtionlainan korko59 + 9 % + (25 % x yhtiön edellisvuoden palkkakuluista + 25 % niistä palkkakuluista, jotka ylittävät tulopohjan 60-kertaisesti60) / osakkeiden määrä x omistajan osuus osakkeista + edellisvuoden säästetty normaaliosinko x valtionlainan korko + 3 % (Inkomstskattelag 57 kap. 11 §, 16-17 § ja Skatteverket 2010b, 10) Pääsäännön mukainen laskutapa ei kuitenkaan ole käytettävissä kaikkein pienimmissä yrityksissä, sillä sen käyttämiseen liittyy tiettyjä rajoitteita.61 58 Tulopohja (inkomstbasbelopp) ja sovellettava valtionlainan korko määritellään vero- vuotta edeltävän vuoden marraskuun perusteella. 59 Valtionlainan korko on verovuotta edeltävän vuoden marraskuun valtionlainan korko. 60 2 880 000 kruunua vuonna 2010. (Skatteverket 2010b, 10) 61 Jotta verotusvuonna 2010 voitaisiin käyttää pääsäännön mukaista tapaa, tulisi vuoden 2008 palkkakulujen olla 480 000 kruunua tai 288 000 kruunua lisättynä viidellä prosentilla 72 Lisäksi osakkeiden hankintamenon määrittäminen tapahtuu eri tavoin, mi- käli osakkeet on hankittu ennen vuotta 1992. Mikäli osakkeet on hankittu vuosien 1970–1990 välillä, voidaan hankintamenoa korottaa indeksikoro- tuksella. Myös ennen 31.12.1991 hankittujen osakkeiden hankintameno määritellään erityissäännöksen avulla. (Inkomstskattelag 57 kap. 25 § ja Skatteverket 2010b, 10–11) 5.4.2.3 Harvainosakeyhtiön osakkeista syntynyt luovutusvoitto ja -tappio Erona tavallisesta osakeyhtiöstä saatavaan luovutusvoittoon on, että har- vainosakeyhtiöstä saatu luovutusvoitto voidaan osittain laskea palkkatu- loksi. Osakkeen hankintamenoon lisätään yhtiöön tehdyt pääomasijoituk- set ja luovutusvoitto lasketaan korjatun hankintamenon (omkostnadsbe- lopp) ja myyntihinnan erotuksena. (Skatteverket 2010b, 18) Pääomatuloksi määriteltävä luovutusvoitto määritellään samoin kuin nor- maaliosinko (gränsbelopp) eli käyttäen apuna erityistä tulopohjaa (in- komstbasbelopp) ja edellisvuodelta käyttämätöntä normaaliosinkoa koro- tettuna korjatulla valtionlainankorolla: Kaava 6. 2,5 x tulopohja (inkomstbasbelopp) + edellisvuoden säästetty normaaliosinko x valtionlainan korko + 3 %62 Normaaliosingon rajan alapuolelle jäävä luovutusvoitto verotetaan samoin kuin osinko eli 2/3 on verollista ja 1/3 verovapaata. Luovutusvoiton ollessa kyseessä tulee kuitenkin huomioida se, että jos osinkoa on jaettu jo ennen luovutusvoittoa, on vuoden normaaliosingon määrä jo mahdollisesti käytet- ty kokonaan tai osittain. Se osa luovutusvoitosta, joka ylittää normaa- yrityksen ja sen tytäryrityksen yhteenlasketuista palkkakuluista. (Inkomstskattelag 57 kap. 19 § ja Skatteverket 2010b, 11) 62 Tulopohja (inkomstbasbelopp) ja sovellettava valtionlainan korko määritellään vero- vuotta edeltävän vuoden marraskuun perusteella. 73 liosingon rajan, jaetaan puoliksi pääomatuloon ja ansiotuloon. Pääomatu- loon kuuluvaa osuutta verotetaan sen täydeltä määrältä 30 prosentin ve- rokannan mukaan. Ansiotuloon kuuluvalle osuudelle on kuitenkin asetettu yläraja, joka on 100-kertaa erityinen tulopohja (inkomstbasbelopp) eli ve- rovuonna 2010 yläraja on 5 090 000 kruunua. Jos kyseessä on erittäin suuri luovutusvoitto, normaaliosingon ylittävästä määrästä jaetaan ensin 5 090 000 kruunua pääomatuloon ja sama summa ansiotuloon. Mikäli luo- vutusvoitto ylittää ansiotulon ylärajan, verotetaan ylittävä osuus pääomatu- lona 30 prosentin verokannan mukaan. (Inkomstskattelag 57 kap. 21 § ja Skatteverket 2010b, 19) Jos osakkeiden hankintameno ja yhtiöön tehdyt pääomasijoitukset (om- kostnadsbeloppet) alittavat myyntihinnan, syntyy luovutustappio. Luovu- tustappiosta 2/3 voidaan vähentää muista osakkeista syntynyttä luovutus- voittoa vastaan. Mikäli luovutustappiota ei näin pystytä kokonaan vähen- tämään, voidaan jäljelle jäävä osa vähentää muista pääomatuloista, kuten osingoista ja korkotuloista. (Skatteverket 2010b, 22) 5.5 Ruotsin yhteisö- ja osinkoverojärjestelmän arviointia Yhteisöverotuksen puolella houkuttimena toimii yhteisöverosta tuntuvan vähennyksen mahdollistava rahasto (periodiserings fond), jonka avulla 25 prosenttia tuloksesta voidaan rahastoida ja rahastoidut varat tulevat vero- tettaviksi vasta myöhempinä vuosina. Todellinen yhteisöverokanta laskee siis rahaston ansiosta 19,9 prosenttiin. Rahaston mahdollistamana yrityk- selle jää enemmän varoja käytettäväksi liiketoiminnan kehittämiseen, millä on merkitystä erityisesti liiketoiminnan ensimmäisinä vuosina. Kansainväli- sesti tuloksen rahastointimahdollisuus toimii myös kilpailutekijänä kannus- taen yrityksiä sijoittumaan Ruotsiin. Toisaalta pääomatuloverokannan ala- puolelle sijoittuva yhteisöverokanta kannustaa säilyttämään varallisuutta olemassa olevissa yhtiöissä aiheuttaen näin tehottomuutta varojen koh- dentumisen suhteen. Yksityisen osakeyhtiön jakamasta osingosta 2/7 on 74 kuitenkin verovapaata, minkä vuoksi todellinen yhteisö- ja osinkoverokanta asettuvat lähelle toisiaan. Tavallisen osakeyhtiön ollessa kyseessä on Ruotsin henkilöverotuksessa käytössä osinkojen kahdenkertainen verotus, jota huojennetaan, kun jaka- jana on yksityinen osakeyhtiö. Järjestelmä on yksinkertainen, sillä verova- paan osingon määrää ei ole sidottu nettovarallisuuteen (kuten Suomessa), eikä osakkeen korjattuun hankintamenoon (kuten Norjassa). Näin ollen Ruotsin järjestelmä ei myöskään syrji palvelu- tai konsultointiyrityksiä, joilla on yleensä vähemmän varallisuutta taseissaan. Taseiden vahvistumista ei edistetä verotuksen keinoin, eikä yrityksestä ole mahdollista nostaa pel- kästään verovapaita osinkoja. Yksityisen osakeyhtiön jakamasta osingosta 2/7 on verovapaata, mikä asettaa jakamattoman ja jaetun voiton eriarvoi- seen asemaan, luo mahdollisesti kannustimen tulojen muuntoon ja kan- nustaa osingon jakoon. Osingon määrään sidotun verovapaan osinko- osuuden johdosta koko osinkoon kohdistuva verokanta laskee 21,43 pro- senttiin. Näin ollen yksityisen osakeyhtiön osakkeet on asetettu muita sijoi- tuskohteita edullisempaan asemaan, joka luo kannustimen yrittämiseen ja tekee yksityisen osakeyhtiön rahoituksen hankinnasta helpompaa. Julkisen osakeyhtiön jakama osinko tulee kokonaisuudessaan verotetuksi ansiotulojen korkeimman marginaaliverokannan mukaan, sillä ansiotulojen marginaaliveroprosentti asettuu korkeimmillaan 56,56 prosenttiin samalla, kun yhteenlaskettu yhteisövero- ja pääomatuloverokanta ovat 56,3 pro- senttia. Julkisen osakeyhtiön jakamattomaan ja jaettuun voittoon kohdistu- va verorasitus on sama, koska yksityishenkilölle osingot ovat kokonaan verollisia. Verrattuna Suomen järjestelmään, jossa yksityisen osakeyhtiön verovapaan 90 000 euron osinkorajan on arvosteltu aiheuttavan listautu- miskynnyksen pörssiin, muuttuvat osingot myös Ruotsin järjestelmässä kokonaan verollisiksi pörssiin listautumisen yhteydessä. Molemmat järjes- telmät sisältävät siis listautumiskynnyksen aiheuttavan tekijän. Yksinker- taisuuden vuoksi järjestelmä ei myöskään täytä kaikkia neutraalisuusomi- naisuuksia. 75 Koska korot ovat vähennettäviä, kohtelee verotus eri tavalla omaa ja vie- rasta pääomaa. Luovutustappioiden vähennysoikeus on rajoitettu vastaa- vista luovutusvoitoista maksettujen verojen määrään ja vähennykset teh- dään suoraan veroista. Menettely on erilainen kuin Suomessa, mutta lop- putulos on kuitenkin sama. Säännös, jonka mukaan oikeus luovutustappi- on vähentämiseen menetetään, mikäli tappiota ei vähennetä sinä vero- vuonna, kun se syntyy, on kuitenkin varsin tiukka. Harvainosakeyhtiön säännöstö koskee vain pienimpiä yrityksiä. Säännöstö soveltaa normaalituottoajattelua siirtäen jakamattoman pääomatulo- osingon seuraavalle vuodelle valtion obligaatioiden korolla korotettuna.63 Säännöstö on erittäin monimutkainen verrattuna muuten yksinkertaisesti toteutettuun verojärjestelmään. On ristiriitaista, että nimenomaan pienyrit- täjän tulee hallita normaalia monimutkaisemmat verosäännökset. Lisäksi säännöstöä on todennäköisesti mahdollista kiertää. Säännöstö on kuiten- kin tarkemmin tarkasteltuna varsin salliva, erityisesti yritystoiminnan alku- vaiheessa, joten tarvetta säännöstön kiertämiselle tuskin ilmenee. Verrat- tuna Norjassa käytössä olleeseen aktiivisen osakkeenomistajan määritel- mään, Ruotsissa ei ole varsinaisesti laissa rajattu mitään tiettyä työmää- rää, joka osakkeenomistajan tulee suorittaa, jotta hänen osakkeensa kat- sotaan harvainosakeyhtiön osakkeiksi tai jotta häntä pidetään yrittäjänä. Suomessa vastaavanlaista määrittelyä käytetään määriteltäessä sitä, kuka on yrittäjä työttömyysturvan näkökulmasta, mutta osakeyhtiöiden osakkai- den verotukseen ei määrittely Suomessa vaikuta. Harvainosakeyhtiön jakamassa osingossa (yksinkertaistetun säännön mu- kaan) ja sen osakkeista saadussa luovutusvoitossa pääomatulona verotet- tavan osingon ja luovutusvoiton rajan määrittely aloitetaan palkkojen hin- takehitystä seuraavan indeksin pohjalta. Pääomatulona verotettavien osinkojen ja luovutusvoittojen verotusta on kevennetty, mutta tietyn rajan 63 Kyseessä on kuitenkin koko pääomatulo-osingon siirtäminen, eikä pelkän normaalituot- to-osuuden siirtäminen. 76 jälkeen osingot ja luovutusvoitot kuuluvat ansiotuloverotuksen piiriin.64 Vuodelle 2010 pääomatulo-osingon yläraja on 120 000 kruunua eli noin 12 000 euroa. Koska raja on sidottu indeksiin, ottaa se huomioon inflaati- on. Mikäli yhtiö ei ole edeltävänä vuonna jakanut koko osinkoa kyseiseen rajaan asti, lisätään säästetty osuus seuraavalle vuodelle korotettuna val- tionlainan korolla, johon on lisätty kolmen prosentin preemio.65 Säästetty osuus lasketaan yhteen pääomatulojen ylärajan määrittelevän summan kanssa, joten se nostaa seuraavana vuonna pääomatulo-osinkoina jaetta- vaa määrää. Koska pääomatulona verotettavien osinkojen raja on sidottu indeksiin ja edellisvuodelta säästettyä osuutta ei koroteta pelkästään valti- onlainan korolla, vaan myös erillisellä preemiolla, on menettely inflaa- tioneutraali, mutta myös pääoman kerryttämiseen kannustava. Mikäli pääomatulo-osingon raja määritellään pääsäännön mukaan, käyte- tään määrittelyn perustana osakkeen hankintamenoa ja osakkaan yhtiöön tekemiä pääomasijoituksia. Hankintameno ja pääomasijoitukset kerrotaan valtionlainan korolla, jota korotetaan yhdeksällä prosentilla. Yrityksen maksamat palkkakulut huomioidaan suhteuttamalla ne osakkeen omista- jan omistuksen määrään ja edelliseltä vuodelta jakamatta jätettyjen osin- kojen määrää korotetaan valtion joukkovelkakirjalainojen korolla, johon on lisätty kolmen prosentin preemio. Palkkakulujen huomioiminen laskelmas- sa nostaa pääomatulona verotettavan osingon määrää ja kannustaa työl- listämiseen.66 Hankintamenoon ja pääomasijoituksiin käytettävä korko on huomattavan korkea. Toisaalta, tämä vaihtoehto on käytössä vain niille harvainosakeyhtiöille, joiden palkkakulut ovat riittävän korkeat. Tällöin voi- si mahdollisesti olla perusteltua käyttää korkeampaa korkoa pääomatulo- 64 Harvainosakeyhtiön jakamasta pääomatulo-osingosta on 1/3 verovapaata. 65 Preemio on perusteltu, koska tappioiden vähennysoikeutta on rajoitettu. 66 Suomessa laskettaessa verotusyhtymän (maatalous) tai elinkeinoyhtymän (avoin- kommandiittiyhtiö) nettovarallisuutta, jonka perusteella yhtiömiehen pääomatulo-osuus määritellään, lisätään nettovarallisuuteen 30 prosenttia verovuoden päättymistä edeltä- neiden 12 kuukauden palkoista. (TVL 38–41 §) Norjassa elinkeinonharjoittajaa koskee vastaavanlainen lainsäädäntö. Kummassakaan maassa yrityksen maksamia palkkoja ei kuitenkaan huomioida osakeyhtiön osakkaan pääomatulo-osinkoa määriteltäessä. 77 osuuden määrittelyssä, jotta sijoitetun pääoman synnyttämän tulon määrä voitaisiin paremmin suhteuttaa työpanoksen synnyttämiin tuloihin. Koska edellisvuodelta säästettyjen osinkojen määrää korotetaan valtionlainanko- rolla ja kolmen prosentin preemiolla, on menettely inflaationeutraali ja kannustaa myös taseiden vahvistamiseen. Harvainosakeyhtiön kohdalla huomionarvoista on, että pääomatulona ve- rotettavan osinkotulon laskennassa yksinkertaistettua sääntöä voivat käyt- tää kaikki yhtiöt ja pääsääntö on valinnainen suuremmille harvainosakeyh- tiöille. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että harvainosakeyhtiöstä voi nos- taa aina kevyemmin verotettuna pääomatulona vähintään palkkojen kehi- tykseen sidotun indeksin oikeuttaman määrän67 (noin 12 000 euroa vuon- na 2010), mutta yrityksen kasvaessa tarpeeksi sen kannattaa siirtyä pää- säännön mukaiseen laskentatapaan pääsäännön mahdollistaessa aikai- sempaa suuremman pääomatulo-osingon määrän. Mahdollisuus 12 000 euron pääomatulo-osinkoon luo kannustimen harvainosakeyhtiön perus- tamiselle. Yritystoiminnan kasvaessa myös yritysvarallisuus kasvaa, minkä vuoksi onkin perusteltua, että myöhemmin yrityksen pääomatulo-osingon osuus voidaan sitoa osakkeiden hankintamenoon ja sijoituksiin eli suu- rempien pääomasijoitusten myötä myös osakkeenomistajan pääomatulot kasvavat. Tämä luo kannustimen yritystoiminnan kehittämiseen. 67 Edellyttäen, että yrityksellä on tarpeeksi voitonjakokelpoisia varoja. 78 6. VEROTUKSEN KEHITTÄMISTYÖRYHMÄN ESITYS YHTEISÖ- JA PÄÄOMATULOVEROTUKSEN KEHITTÄMISESTÄ Verotuksen kehittämistyöryhmän osinkoverotuksen uudistamisehdotuk- sessa on viitteitä Norjan ja Ruotsin osinkoverojärjestelmistä ja myös ACE- malli kuului harkittujen vaihtoehtojen joukkoon. Uudistusehdotus ei nou- dattele mitään edellä kuvatuista malleista puhtaasti, vaan yhdistää eri mal- lien ominaisuuksia Suomen nykyiseen järjestelmään. 6.1 Tavoitteet Verotuksen kehittämistyöryhmän väliraportissa todetaan, että hankkeen tavoitteena on ”arvioida nykyisestä verojärjestelmästä ja talouden toimin- taympäristön muutoksista aiheutuvia verojärjestelmän muutostarpeita kiin- nittäen huomiota myös verotuksen oikeudenmukaisuuteen.68 (VM 35/2010, kuvailulehti) Nykyisen osinkoverojärjestelmän ongelmista johtuen Verotuksen kehittämistyöryhmä asetti tavoitteekseen suunnitella järjestel- män, joka olisi investointien ja niiden rahoituksen suhteen mahdollisimman neutraali. Myös kannustimet tulonmuuntoon haluttiin poistaa. Oleellisena pidettiin kuitenkin, että järjestelmä toteutetaan ilman kohtuuttomia sopeu- tumistarpeita yrityksille ja kotitalouksille. (VM 35/2010, 18) Kehitystyöryh- mä näki tarpeelliseksi keskittyä verotuksen oikeudenmukaisuuteen, johon pyritään pääomatuloverotuksen maltillisella kiristämisellä ja osinkoverotuk- sen rakenteen kehittämisellä. Kyseiset toimenpiteet myös vahvistavat tu- loverotuksen progressiivisuutta pääomatulojen keskittyessä ylimpiin tulo- luokkiin. (VM 35/2010, 66) Edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi uuden verojärjestelmän tulee olla kansainvälisessä ympäristössä toimiva eli toisin sanoen Euroopan unionin verolainsäädännön ja muiden kansainvälisten 68 Muun muassa Myrsky (2010, 652) on arvostellut työryhmän toimeksiantoa epärealisti- sen laveaksi. Verojärjestelmän muutostarpeiden arvioinnin lisäksi työryhmän tuli tehdä tarvittavat ehdotukset verojärjestelmän kehittämisestä. Edellytyksenä oli entistä parem- min kestävää talouskasvua, kestävää julkisten palveluiden ja etuuksien rahoittamista tukeva järjestelmä. Huomioon tuli ottaa myös verojärjestelmän suotuisat vaikutukset tuot- tavuuskasvun, korkean työllisyysasteen ja yrittäjyyden kannalta. 79 sopimusten kanssa yhtenevä, mutta samalla kilpailukykyinen. (VM 35/2010, 66) Järjestelmän tulisi olla myös yksinkertainen ja selkeä ja eh- dotuksessa tulisi ottaa huomioon myös mahdolliset uuteen järjestelmään liittyvät sopeutumisongelmat. (VM 35/2010, 66) Verokertymän osalta painopistettä haluttiin siirtää tuloverotuksesta kulu- tuksen verottamisen suuntaan ilman, että siirtymällä on vaikutusta veroker- tymän määrään. Verokertymää ainakin hetkellisesti alentava tekijä on eh- dotettu yhteisöveroprosentin alentaminen. Kyseinen verotuottojen mene- tys voidaan osittain kattaa kiristämällä pääomatuloverotusta. Pitkällä täh- täimellä kansainvälisen kilpailukyvyn paraneminen kuitenkin lisää vero- tuottoja. (VM 35/2010, 66) 6.2 Harkitut vaihtoehdot Verotuksen kehittämistyöryhmä harkitsi neljää vaihtoehtoista mallia uu- deksi yhtiö- ja pääomatuloverojärjestelmäksi. Yhteistä malleille oli yhteisö- verokannan alentaminen, pääomatuloverotuksen kiristäminen ja osinkove- rohuojennuksien poistaminen tai vähentäminen. Kehittämisvaihtoehdot ovat klassinen yhtiöveromalli, mukailtu klassinen malli, mukailtu nykymalli ja ACE-vähennys yhteisöverotuksessa. Yhteisöverokantaa ehdotetaan laskettavaksi nykyisestä 26 prosentista 22 prosenttiin ja pääomatulovero- kantaa nostettavaksi nykyisestä 28 prosentista 30 prosenttiin. (VM 35/2010, 67) Ensimmäinen ehdotetuista malleista on klassinen yhtiöveromalli, jossa osinkoverotuksen huojennuksista luovutaan kokonaan ja yhtiön jakama voitto verotetaan täysimääräisesti kahteen kertaan. Kyseisen mallin paras puoli on sen selkeys. Listattuja ja listaamattomia yhtiöitä kohdeltaisiin sa- moin. Listaamattomasta yhtiöstä saatujen osinkojen verokynnys poistuisi samoin kuin ansiotulo-osingon käsite. Eri lähteistä saatavat pääomatulot tulisivat jatkossa yhtenäisemmin verotetuiksi. Klassinen yhtiöveromalli kasvattaisi verokertymää ja parantaisi verojärjestelmän oikeudenmukai- 80 suutta ja tehokkuutta vähentämällä tulonmuuntoa. Osinkotulojen rajavero- aste asettuisi klassisessa mallissa 45,4 prosenttiin, joten tulonmuuntokan- nustin poistuisi laskemalla ansiotulojen rajaveroasteita muutamalla pro- senttiyksiköllä.69 (VM 35/2010, 67–68) Klassisessa mallissa oma pääoma on velkaa epäedullisemmassa asemassa ja malli nostaisi omalla pääomal- la rahoitetun investoinnin kustannusta verrattuna nykyjärjestelmään. (VM 35/2010, 68) Toinen harkittu vaihtoehto on mukailtu klassinen malli, jossa har- vainosakeyhtiön omistaja-yrittäjä on oikeutettu kevennettyyn osinkovero- tukseen. Omistaja-yrittäjän tulisi työskennellä yrityksessä ja omistaa per- heensä kanssa vähintään puolet yhtiön osakkeista. Esityksen mukaan osinko voitaisiin tällöin verottaa 30 000 euron määrään saakka pääsään- töä kevyemmin ja tästä osingosta vain 35 prosenttia olisi verotettavaa pääomatuloa. Osingon kokonaisverorasitus asettuisi tällöin noin 30 pro- senttiin.70 Mallin etu klassiseen järjestelmään nähden olisi sen kannustin- vaikutus sijoittaa pienyhtiöön. Toisaalta sijoitus yritysvarallisuuteen voisi kuitenkin jäädä epäedullisempaan asemaan muihin sijoituskohteisiin näh- den, joten huojennuksen todellinen vaikutus voisi jäädä pieneksi. 30 000 euron kynnys voisi myös muodostua rajoitukseksi kasvua ajatellen. Omis- taja-yrittäjän määrittely täytyisi myös laissa toteuttaa osittain mielivaltaises- ti ja johtaisi todennäköisesti veronkiertämiseen. (VM 35/2010, 68) Norja luopui aktiivisen omistajan määritelmästä verouudistuksen yhteydessä nimenomaan veronkiertosyistä. Suomeen esitetty harvainosakeyhtiötä kä- sittelevä säännöstö yhdistyisi kuitenkin esityksen mukaan muuten klassi- seen järjestelmään, joten muusta kuin harvainosakeyhtiöistä saatu osinko olisi kokonaan verollista ja vain harvainosakeyhtiön jakama osinko olisi alemmalla verokannalla verotettavaa. Näin ollen kannustimet veronkier- toon pitäisi olla vähäiset, mutta järjestelmään voisi liittyä todellinen ongel- ma liiketoiminnan kasvattamisen suhteen, koska pääomatulo-osingon 69 22 % + (1-0,22) x 30 % = 45,4 % (VM 35/2010, 68) 70 22 % + (1-0,22) x 35 % x 30 % = 30,2 % (VM 35/2010, 68) 81 määrä pysyy samana. Ruotsin järjestelmään on sisällytetty mahdollisuus pääomatulo-osingon kasvattamiselle liiketoiminnan kasvaessa. Kolmas harkittu vaihtoehto on mukailtu nykymalli, joka pohjautuu Norjan osaketuottovähennysmalliin ja sisältää viitteitä myös Ruotsin järjestelmäs- tä. Mukailtu nykymalli säilyttäisi listattujen ja listaamattomien yhtiöiden erottelun. Listattujen yhtiöiden jakama osinko verotettaisiin klassisen mal- lin mukaan täysimääräisesti pääomatulona (kuten Ruotsissa), kun taas listaamattomien yhtiöiden osinkoon sovellettaisiin mukaelmaa osaketuot- tovähennysmallista. Verrattuna Norjan malliin normaalituottoa ei vapautet- taisi kokonaan verosta, vaan normaalituottoa verotettaisiin kevyemmin niin, että siitä olisi verollista 35 prosenttia ja loput verovapaata. Normaali- tuoton veroasteeksi muodostuisi näin ollen 10,5 prosenttia71 ja sen ylittä- vää osuutta verotettaisiin täysimääräisesti pääomatuloverokannan mu- kaan. Norjassa normaalituotto-osuus lasketaan osakkeen korjattua han- kintamenoa käyttäen, kun taas Suomessa käytettäisiin osakkeen nettova- rallisuuteen perustuvaa matemaattista arvoa. Tuottoprosenttina sovellet- taisiin Norjan esimerkin mukaan keskipitkää valtionlainan korkoa yhtiöve- ron jälkeen ja korko vahvistettaisiin vuosittain. Mikäli normaalituottovähen- nys jätetään käyttämättä, se menetetään. Verotuksen työryhmä toteaa ehdotetun mallin ratkaisevan nykyiset neutraalisuusongelmat sekä tulon- muunto-ongelman. Malliin sopeutuminen olisi melko yksinkertaista, koska se ei poikkea paljoa Suomen nykyisestä järjestelmästä. (VM 35/2010, 68– 69) Neljäs harkittu kehitysvaihtoehto on ACE-malli, joka henkilöverotuksen tasolla toteutetaan klassisena järjestelmänä, mutta joka yritystasolla mah- dollistaa oman pääoman kustannuksen vähentämisen. Vähennys lasket- taisiin keskipitkää valtionlainankorkoa käyttäen. Malli olisi neutraali yrityk- sen rahoituksen ja investointien suhteen. Lisäksi malli on yksinkertainen ja poistaa tulonmuuntomahdollisuudet. Mallin keskeisenä ongelmana Vero- 71 35 % x 30 % = 10,5 % 82 tuksen kehittämistyöryhmä piti vähäistä kokemusta mallin toimimisesta kansainvälisessä ympäristössä. Verrattuna Norjan uuteen osaketuottovä- hennysmalliin ACE-malli on ollut käytössä useissa maissa, mutta kovin pitkäaikaista kokemusta siitä ei Euroopassa ole saatu, koska maat ovat luopuneet mallista melko pian käyttöönoton jälkeen. Kansainvälisen kilpai- lun näkökulmasta tarkasteltuna ACE-vähennys laskisi ulkomailta Suo- meen tehtävien investointien efektiivisiä veroasteita vahvistaen Suomen kilpailuasemaa. Toisaalta yhteisöverokertymän turvaamiseksi ja ACE- vähennyksen mahdollistamiseksi on yhteisöverokanta yleensä asetettu tavallista korkeammalle, mikä taas heikentää asemaa kansainvälisessä kilpailussa. Suomeen suunnitellussa mallissa yhteisöverokannaksi ehdo- tettiin kuitenkin 22 prosentin yhteisöverokantaa, jota voidaan pitää kilpailu- kykyisenä. Mallin ongelmana on myös nähty kansainvälisten konsernien mahdollisuus verosuunnitteluun niin, että voittoa tuloutettaisiin Suomessa vain ACE-vähennyksen määrän verran. (VM 35/2010, 69) Työryhmän väli- raportti ei ota kantaa ACE-pääomapohjan määrittelyyn, joten voidaan olet- taa, että pääomapohjana käytettäisiin perinteistä ACE-pääomapohjaa. Myöskään ei oteta kantaa siihen huomioitaisiinko ACE-mallissa jo ennen mahdollista uudistusta kertynyt pääoma vai vasta uudistuksen jälkeen ker- tynyt pääoma, millä on merkittävä vaikutus ACE-vähennyksen määrään. 6.3 Verotuksen kehittämistyöryhmän esityksen arviointia Työryhmä päätyi esittämään uudeksi yritys– ja pääomaveromalliksi vaih- toehtoa kolme eli mukailtua nykymallia, joka perustui Ruotsin ja Norjan järjestelmiin. Työryhmä käsitteli väliraportissaan ensin lyhyesti kolmea yri- tysveropohjan kehittämiseen liittyvää kysymystä; käyttöomaisuuden pois- tojärjestelmän uudistamista, velan korkomenojen vähentämisen rajoitta- mista sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannustinjärjestelmän luo- mista Suomeen, mutta ei päätynyt esittämään muutosehdotuksia näiltä osin. Kysymykset ovat kuitenkin olennaisia verouudistuksen kannalta, jo- ten käsittelen niitä ensin lyhyesti. 83 Suomen käyttöomaisuuden poistojärjestelmää pidettiin ylimitoitettuna käyt- töomaisuuden käyttöiän suhteen, eikä järjestelmää täten pidetty neutraali- na.72 ja 73 (VM 35/2010, 74) Etupainoisia poistoja on aiemmin perusteltu investointihalukkuuden lisäämisellä (Viitala et al. 2010, 29). Vuoden 2005 Yritysverotuksen kehittämistyöryhmä ehdotti siirtymistä taloudelliseen vai- kutusaikaan perustuvaan irtaimen käyttöomaisuuden poistojärjestelmään, mutta ehdotukseen ei otettu kantaa tämänhetkisen työryhmän väliraportis- sa. Raportissa todettiin, että työryhmä ei ole käsitellyt poistojärjestelmän uudistamista. Työryhmä toteaa, että poistojärjestelmän merkitys pienenee yhteisöverokannan alentuessa. (VM 35/2010, 74) On yllättävää, että työ- ryhmä jätti poistojärjestelmän tarkastelunsa ulkopuolelle, koska yksi Suo- meenkin harkitun ACE-järjestelmän parhaita puolia on, että se on neutraali käyttöomaisuuspoistojen suhteen. Poiston koko vaikuttaa ACE- pääomapohjaan ja ACE-vähennykseen: tavallista suurempi poisto pienen- tää ACE-pääomapohjaa ja ACE-vähennystä tavallista enemmän. Näin suuremmista poistoista saatu verohyöty katoaa. Työryhmä jätti myös korkojen vähennysoikeuden rajoitusten käyttöönoton tarkastelematta, vaikka totesi, että vähennysoikeutta on rajoitettu useissa valtioissa viime vuosina ja että vähennysoikeuden rajoituksia olisi syytä tarkastella toisessa yhteydessä. (VM 35/2010, 74) Korkojen vähennysoi- keus on yksi pääomatuloverotuksen klassisista ongelmista, koska se aset- taa oman pääoman ja vieraan pääoman eriarvoiseen asemaan rahoitus- vaihtoehtoina. Osaketuottovähennysmalliin pohjautuva ehdotus tosin rat- kaisee itsessään korkojen vähennettävyyden, koska siinä oman pääoman kustannus vähennetään osakastasolla. Tältä osin vastaava lopputulos saataisiin ACE-mallista, jossa oman pääoman kustannus vähennetään yhtiön verotuksessa. Mahdollista olisi myös poistaa korkojen vähennysoi- 72 Käyttöomaisuuden poisto saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä. (EVL 30 §) 73 Muun muassa Keskuskauppakamarin selvityksissä nykyistä poistojärjestelmää on pi- detty edullisena ja vuosittain tehtävät poistot voivat selvästi ylittää hyödykkeen todellisen kulumisen. (Viitala et al. 2010, 29) 84 keus, mutta tällöin velkarahoituksen hinta nousisi, joten vaihtoehtoa ei voi- da pitää kovin houkuttelevana. Verotuksen kehittämistyöryhmä sivusi myös Työ- ja elinkeinoministeriön suositteleman tutkimus- ja kehitysmenojen verokannustinjärjestelmän käyttöönottamista Suomessa. Tutkimus- ja kehitystoimintaan on luotu vii- me aikoina erilaisia kannustinjärjestelmiä eri maissa. Työ- ja elinkeinomi- nisteriön esityksen mukaan yhtiömuotoinen yritys voisi tehdä yhteisöveros- ta vähennyksen, joka olisi 25 prosenttia toiminnan palkkamenoista, enin- tään kuitenkin 100 000 euroa. Kannustinjärjestelmän käyttöönottoon liittyy useita hankalia käytännön kysymyksiä, eikä Verotuksen kehittämistyöryh- mä suositellut järjestelmän käyttöönottoa tällä vaalikaudella. Lisäksi työ- ryhmä toteaa, että aineettoman investoinnin (eli tutkimus- ja kehitystoimin- nan menojen) ollessa välittömästi vähennyskelpoinen verotuksessa se ei lisää nettovarallisuutta, eikä tällöin tuota vastaavaa veroetua kuin aineelli- nen investointi. Välitön vähennyskelpoisuus kuitenkin tarkoittaa aineetto- man investoinnin efektiivisen yhteisöveroasteen olevan nolla. Tuotto vero- tetaan vain henkilöverotuksen puolella osinko- tai luovutusvoittoveron muodossa. Investoinnin verorasitus on siis sama kuin aineellisen inves- toinnin normaalituoton verorasitus. Kehittämistyöryhmä toteaa myös, että esitys osinkoverotuksen uudistamisesta listaamattomien yhtiöiden osalta tähtää verotuksen korjaamiseen siten, että perusteeton aineellisen pää- oman suosiminen poistuu (VM 35/2010, 74–75 ja 88). Aineellinen pääoma näkyy taseessa nettovarallisuutena, jonka määrään verovapaat osingot ovat tähän saakka olleet sidottuja. Suurempi nettova- rallisuus siis mahdollistaa suuremmat verovapaat osingot ja aineellinen pääoma on aineetonta pääomaa suotuisammassa asemassa. Toisin kuin kehittämistyöryhmä toteaa, uudistusehdotus ei poista aineellisen pää- oman suosimista, sillä kevyemmin verotetun normaalituotto-osuuden las- kentapohjana käytetään edelleen nettovarallisuutta, vaikka normaalituot- toprosentti pieneneekin ehdotetussa mallissa. Nettovarallisuus on aina suurempi pääomaintensiivisillä aloilla, joten aineellisen pääoman suosimi- 85 nen säilyy ennallaan. Osinkoverouudistuksen pitäisi pystyä vastaamaan myös liiketoiminnan palveluvaltaistumiseen Suomessa.74 Aineettomien erien kirjaamiseen taseeseen liittyy edelleen epävarmuutta. Kirjanpitolain viidennen luvun 5a §:ssä todetaan, että: "Aineettomaan omaisuuteen kuu- luvien vastikkeellisesti hankittujen toimilupien, patenttien, lisenssien, tava- ramerkkien sekä vastaavien oikeuksien ja varojen hankintameno aktivoi- daan. Muun aineettoman omaisuuden hankintameno voidaan aktivoida erityistä varovaisuutta noudattaen, jollei 7–9 §:stä muuta johdu." Näin ollen kaikkia aineettomia eriä ei voida aktivoida taseeseen nettovarallisuudeksi, vaikka yhtenäinen verotuskäytäntö sitä edellyttäisi. Laskentatoimen näkö- kulmasta taseeseen voidaan kirjata vain eriä, jotka varmasti tuottavat ar- voa tulevaisuudessa. Kysymys on ongelmallinen, kun laskentatoimen ja verotuksen erilaiset tavoitteet sekoittuvat. Yhteisöverokantaa työryhmä esitti pudotettavaksi nykyisestä 26 prosentis- ta 22 prosenttiin. Esitys on perusteltu, koska Suomi on viime vuosina me- nettänyt kilpailuetuaan kansainvälisesti. Suomen yhtiöverotus oli 1990- luvulla ja 2000-luvun alussa vielä kilpailukykyinen. Vuonna 1995 yhteisö- verokanta oli Suomessa 12,5 prosenttiyksikköä EU15-maiden keskiarvon alapuolella ja viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2000, ero oli vielä kuusi prosenttiyksikköä. Vuonna 2009 vanhojen EU:n jäsenvaltioiden yhteisöve- rokannan keskiarvo kuitenkin alitti jo Suomen yhteisöverokannan ja uusien jäsenvaltioiden yhteisöverokanta oli kahdeksan prosenttiyksikköä Suomen verokantaa matalampi. (Myrsky 2010, 655-656) Keskuskauppakamarin yhteisöverokantoja käsittelevässä selvityksessä OECD-maat on jaettu kolmeen luokkaan: isoihin, keskikokoisiin ja pieniin. Pienten maiden sar- jaan kuuluva Suomi on menettänyt kilpailukykyään erityisesti omassa ”kil- pailusarjassaan”.75 Näin ollen Keskuskauppakamarin selvityksessä esite- 74 Palveluiden osuus bruttokansantuotteesta oli 65 prosenttia vuonna 2008, kun vuonna 1975 palveluiden osuus oli vasta viidenkymmenen prosentin luokkaa. Samalla aikavälillä teollisuuden osuus on laskenut 39 prosentista vajaaseen 32 prosenttiin ja alkutuotanto supistunut yhdestätoista prosentista kolmeen prosenttiin. (Viitala et al. 2010, 10) 75 Selvityksessä todetaan pieniksi luokiteltujen jäsenmaiden yritysten olevan suomalais- ten yritysten pahimpia kilpailijoita. (Viitala et al. 2010, 29) 86 tään yhteisöverokannan palauttamista kilpailukykyiselle tasolle eli noin 20- 22 prosenttiin.76 (Viitala et al. 2010, 29) Verokannan alentaminen edistäisi myös kotimaisten yritysten halukkuutta säilyttää pääkonttorinsa Suomes- sa. Matalampi verokanta myös vähentää kansainvälisen verosuunnittelun tarvetta. Tulee myös muistaa, että yhteisöverokannan alentaminen ei au- tomaattisesti tarkoita pienempiä verotuottoja.77 Pääomatuloverokannan korottaminen 30 prosenttiin on muiden maiden esimerkin mukaista ja ole- tettavaakin, kun verotuksen painopistettä halutaan siirtää yritysverotukses- ta henkilöverotuksen ja kulutusverotuksen suuntaan. (Myrsky 2010, 655- 656) Varsinaista osinkoverotuksen uudistusehdotusta, mukailtua nykymallia, voidaan arvioida monelta kannalta. Ensinnäkin voimme tarkastella uudis- tusehdotusta pitäen lähtökohtana Norjan osaketuottovähennysmallin neut- raalisuusominaisuuksia. Norjan mallissa käyttämätön normaalituottovä- hennys siirtyy seuraaville vuosille normaalituottokorolla korotettuna. Suo- meen ehdotetussa mallissa normaalituottovähennystä ei siirretä, vaan käyttämätön normaalituottovähennys menetetään. Suomeen ehdotettu malli ei siis ole samalla tavalla neutraali, kuten Norjan malli. Suomessa normaalituotto-osuuden siirtymättömyyttä on perusteltu sillä, että normaali- tuotto-osuuden siirtyminen vaatisi työlään hallinnollisen järjestelmän. Li- säksi siirtymättömyyttä on perusteltu yrittäjän vapaudella valita, nostaako hän palkkaa vai osinkotuloa. (VM 35/2010, 77) Suomen nykyistä osinkove- rojärjestelmää on arvosteltu verojärjestelmän luomista kannusteista, joiden vaikutuksesta yhtiöiden on kannattanut vuosittain jakaa verovapaat osin- got täysimääräisesti. Osingonjakopäätös ei siis niinkään ole ollut taloudel- linen, vaan verotuksen kannustinvaikutuksiin perustuva. Päätös käyttämät- 76 Tämän alemmaksi tuskin on syytä mennä. 77 Yhteisöverokannan laskeminen yhdellä prosenttiyksiköllä maksaa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Ensimmäisinä vuosina verotulojen menetykset korostuvat, mutta vero- kannan alentamiseen liittyvät dynaamiset vaikutukset voivat tulevina vuosina palauttaa verotulojen määrän takaisin ”normaalille” tasolle. (Viitala et al. 2010, 29-30) 87 tömän normaalituotto-osuuden menettämisestä kannustaa edelleen jaka- maan vuosittain normaalituotto-osuuden täysimääräisenä. Normaalituotto-osuuden laskentapohjana käytettäisiin Suomessa nettova- rallisuutta Norjassa käytettävän osakkeen hankintamenon sijaan. Mikäli yrityksen liiketoiminnalla voidaan olettaa olevan arvoa, kuten yleensä on, on osakkeen hankintameno nettovarallisuutta suurempi. Käytännössä tä- mä siis tarkoittaa, että Suomen mallissa normaalituotto-osuus on Norjan mallia pienempi ja verotus lähtökohtaisesti tiukempaa. Tulee myös huomi- oida, että nettovarallisuuteen ei liiketoiminnan arvon lisäksi sisälly kaikkea aineetonta pääomaa, joka myös vaikuttaa osakkeen arvoon. Toisaalta yri- tyksellä on mahdollisuus jatkuvaan nettovarallisuuden kasvattamiseen, mutta käytettäessä osakkeen hankintamenoa laskentaperusteena ei kas- vattamismahdollisuutta ole kuin käyttämättömien normaalituotto-osuuksien osalta, jotka vuosittain lisätään hankintamenoon normaalituottokorolla ko- rotettuna. Poikkeuksena Norjan mallista Suomessa normaalituotto-osuutta ehdotetaan vain osittain verovapaaksi, joten siltä osin verotus on tiukem- paa. Verotyöryhmän uudistusesityksessä ei oteta kantaa luovutusvoittojen ve- rotukseen muuten kuin toteamalla pääomatulojen verokannan nousevan 30 prosenttiin ja että pääomatulojen veropohjaan ei esitetä muutoksia. Norjassa normaalituottovähennys on mahdollista vähentää myös luovu- tusvoitoista. Osinko- ja luovutusvoittoverotuksen neutraalisuus edellyttäisi, että normaalituottovähennys olisi vähennettävissä myös luovutusvoitoista. Mikäli normaalituottovähennystä ei voitaisi vähentää luovutusvoitoista, olisi luovutusvoittojen verotus raskaampaa ja periaatteessa se voisi lukita pää- omia tehottomiin kohteisiin. Norjassa käyttämätön osaketuottovähennys siirtyy tuleville vuosille normaalituottokorolla korotettuna ollen siten inflaa- tioneutraali eli osaketuottovähennyksen arvo on riippumaton sen hyödyn- tämisen ajankohdasta ja luovutusvoittoa laskettaessa voidaan huomioida useiden vuosien ajalta kertyneet käyttämättömät osaketuottovähennykset. Koska Suomeen esitettävään malliin ei esitetty käyttämättömien osake- 88 tuottovähennysten siirtymistä tuleville vuosille, voidaan olettaa, että osake- tuottovähennykset eivät myöskään olisi vähennettävissä luovutusvoitoista. Osaketuottovähennysten vähentäminen luovutusvoitoista edellyttäisi luo- vutusvoittoverotuksen uudistamista myös niin, että hankintameno- olettamien käyttö poistuisi. Suomeen ehdotettavaan järjestelmään sisältyi- si siis epäneutraalisuutta osinko- ja luovutusvoittoverotuksen suhteen. Uudistusesityksessä ei päädytty esittämään muutosta osakeyhtiöiden jaot- teluun julkisiin ja yksityisiin osakeyhtiöihin. Julkisten ja yksityisten osake- yhtiöiden erilainen verokohtelu on saanut osakseen kritiikkiä ja sitä on pi- detty listautumiskynnyksen aiheuttavana tekijänä. Erottelun säilyttämistä on kuitenkin perusteltu sillä, että yhteisöverokanta ja osingot käyttäytyvät eri tavalla pienissä ja suurissa yhtiöissä. Toisaalta Suomesta löytyy myös yrityksiä, jotka kokonsa puolesta voisivat listautua pörssiin, mutta jotka ovat valinneet pysymisen yksityisinä osakeyhtiöinä. Osa samankokoisista yhtiöistä on listautunut. Verotuksellisesti listautumattomat yhtiöt ovat kui- tenkin edullisemmassa asemassa listattuihin nähden. Verotuksen kehittä- mistyöryhmän varapuheenjohtaja Heikki Niskakangas myöntää, että ky- seessä on yksi esityksen ongelmista. (Mikkonen 12.11.2010, 24) Toisaalta tulee muistaa, että listautuminen on vapaaehtoista. Listautumisen toteut- taneet yritykset ovat uskoneet listautumisesta syntyvän enemmän hyötyä, kuin veroedun menetyksestä on syntynyt haittaa. Verotuksen kehittämistyöryhmän ehdotus Suomen uudeksi yhteisö- ja osinkoverojärjestelmäksi kiristäisi osakkaan verotusta sekä julkisen että yksityisen osakeyhtiön tapauksessa. Julkisten osakeyhtiöiden jakamista osingoista verollista pääomatuloa on tähän asti ollut 70 prosenttia, mutta jatkossa osingot olisivat täysimääräisesti verotettavia. Käytännössä tämä tarkoittaa verokannan nostamista 19,6 prosentista kolmeenkymmeneen prosenttiin.78 Myrsky (2010, 657) toteaa, että verovapaan osuuden säilyt- täminen on tarpeen osakesäästämisen edistämiseksi, eikä verovapaasta 78 0,7 x 28 % = 19,6 % 89 osuudesta olisi suurta haittaa, koska pääomatulojen verotus on jo nyt epä- yhtenäistä.79 Niskakangas (Mikkonen 12.11.2010, 23) puolestaan toteaa osinkojen olevan aliverotettuja muihin pääoma- ja ansiotuloihin nähden. Pääomatuloveroprosentin nostoa Niskakangas perustelee myös yhteisö- verokannan laskulla. Yksityisen osakeyhtiön verovapaaseen osioon oikeuttava 9 prosentin net- tovarallisuudelle laskettava tuotto tippuisi selvästi, kun korkona käytettäi- siin valtion keskipitkän lainan verotonta korkoa.80 Entisestä verovapaasta osuudesta jatkossa vain 65 prosenttia olisi verovapaata.81 Käytännössä verovapaa normaalituottovähennysprosentti riippuisi jatkossa valtionlainan korosta ja vaihtelisi 0,58 ja 2,54 prosenttiyksiköiden välillä, jos oletetaan viiden vuoden valtionlainan koron liikkuvan 1,15 ja 5 prosentin välillä.82 Verotuksen kehittämistyöryhmä esittää väliraportissaan laskuesimerkin uudistusehdotuksen vaikutuksista yksityisestä osakeyhtiöstä saatavan osingon verotukseen. Esimerkkilaskelmassa nettovarallisuudeksi olete- taan 600, valtionlainan koroksi 5 prosenttia (yhteisöverolla vähennettynä 3,9 %) ja ansiotulo-osingon veroasteeksi 20 tai 40 prosenttia. (VM 35/2010, 72) Viiden prosentin normaalituottokoron ollessa varsin korkea tämänhetkiseksi verottomaksi normaalituottokoroksi tarkastelen vastaavaa laskuesimerkkiä 3,17 prosentin korolla, joka perustuu valtion viiden vuo- den obligaatioiden korkojen keskiarvoon vuodesta 2005 vuoden 2010 elo- 79 Myrsky viittaa muun muassa pitkäaikaissäästämisen verovähennyksiin. (Myrsky 2010, 657) 80 Esityksen mukaan käytettäisiin yhtiöveron (22 %) jälkeistä valtionlainan keskipitkää korkoa. (VM 35/2010, 72) 81 Suomeen esitetyssä mallissa normaalituottoa ei vapauteta kokonaan verosta, koska yhteisöverokantaa esitetään pääomatuloverokantaa matalammaksi. Näin ollen osan nor- maalituotosta täytyy olla veronalaista, jotta sitä verotetaan samalla tavalla kuin pääoma- tuloverotuksen piirissä olevien vaihtoehtoisten sijoituskohteiden tuottoa. (Eerola & Kari 2010, 16) 82 (1-0,22) x 5 % x 0,65 = 2,54 % Verovapaa normaalituottokorko, jos valtionlainan yhtiö- verolla vähennetty korko olisi 5 prosenttia. Valtionlainan viiden vuoden korko oli 31.8.2010 vain 1,15 prosenttia, jolloin verovapaaksi normaalituottokoroksi muodostuisi 0,58 prosenttia. (Suomen Pankki 2010) 90 kuun loppuun saakka.83 Yhtiöverolla vähennetty korko on siis 2,47 pro- senttia. Taulukko 2. Laskuesimerkki Verotuksen kehittämistyöryhmän uudistuseh- dotuksen vaikutuksista nykyjärjestelmään verrattuna Nykyjärjestelmä Ehdotus 20 % 40 % Yhtiö Voitto 100 100 100 Yhteisövero 26 26 22 Voitto veron jälkeen 74 74 78 Omistaja Osinko 74 74 78 Normaalituotto 5484 54 14,8285 Vero 0 0 1,5686 Normaalituoton ylittävä tuotto 20 20 63,18 Vero 2,8087 5,6088 18,9589 Osinkovero yhteensä 2,80 5,60 20,51 Osinko veron jälkeen 71,20 68,40 57,49 Verot yhteensä 28,80 31,60 42,51 Veroaste, % 28,80 31,60 42,51 Normaalituoton veroaste, % 26 26 30,1990 Normaalituoton ylittävän osingon rajaveroaste, % 36,36 91 46,7292 45,4093 83 Korkona käytetään vuosien 2005–2010 valtion viiden vuoden obligaatioiden vuosikor- kojen keskiarvoa. Vuodelle 2010 valtion viiden vuoden obligaation korko on saatu laske- malla kuukausikorkojen keskiarvo (1,84 %) elokuun 2010 loppuun saakka. Näin laskettu- na keskimääräiseksi koroksi muodostuu 3,17 prosenttia. (Suomen Pankki 2010) 84 600 x 9 % = 54 85 600 x 2,47 % = 14,82 86 14,82 x 35% x 30 % = 1,56 87 70 % x 20 x 20 % = 2,80 88 70 % x 20 x 40 % = 5,60 89 30 % x 63,18 = 18,95 90 1 - (1 - 0,22) x (1 - 0,3 x 0,35) = 1 - 0,78 x 0,895 = 1 - 0,6981 = 30,19 % 91 1 - 0,74 x (1 - 0,7 x 0,2) = 36,36 % 92 1 - 0,74 x (1 - 0,7 x 0,4) = 46,72 % 93 1 - 0,78 x (1 - 0,3) = 45,40 % 91 Esimerkistä nähdään, että verovapaa tai kevyemmin verotettu normaali- tuotto pienenee huomattavasti, kuten myös netto-osinko. Verotuksen ke- hittämistyöryhmä toteaa yritys- ja pääomatuloverotuksen muutoksien nos- tavan yrittäjien henkilötason veroja kokonaisuudessaan noin 20 prosentil- la. Uudistusesityksen vaikutuksista on tehty sekä staattinen laskelma että käyttäytymismuutokset huomioon ottava laskelma, joka pyrkii ottamaan huomioon sen, missä muodossa yrittäjä nostaa tulot yrityksestä. (VM 35/2010, 81) Taulukko 3. Verotuksen kehittämistyöryhmän uudistusehdotuksen vaiku- tukset eri tulolajien verokertymiin. Nykyjärjestelmä Ehdotus Staattinen Tulolajin valinta Pääomatulovero, milj. € 36 207 137 Ansiotulovero, milj. € 603 551 628 Henkilötason verot, milj. € 639 758 766 Verojen muutos, milj. € 118 126 Verojen muutos % 19 20 (VM 35/2010, 81) Laskelman perusteella nähdään pääomatuloverokertymän nousevan hui- keasti mahdollisen verouudistuksen myötä. Ansiotuloverokertymä puoles- taan laskee, mutta lasku ei ole yhtä huomattavaa kuin pääomatuloveroker- tymän kohdalla. Ansiotulo-osingon määritelmän poistuminen vaikuttaa se- kä ansio- ja pääomatuloverokertymiin. Tulolajin valinta-simulaatio osoittaa ansiotulojen verokertymän nousevan jopa staattista laskelmaa suurem- maksi eli osinkoverotuksen kiristäminen lisää yrityksestä nostettavan palk- katulon määrää. 92 Verotuksen kehittämistyöryhmän mukaan esitetty uudistusehdotus pienen- tää investoinnin tuottovaatimuksen vaihteluväliä. Nykyistä yhteisö- ja osin- koverojärjestelmää on arvosteltu siitä, että investoinnin nettotuotto voi nousta jopa bruttotuottoa korkeammaksi. Työryhmän laskelmien mukaan investoinnin tuottovaatimus vaihtelee tällä hetkellä 0,6 prosentista 8,3 pro- senttiin. Uudistusehdotus leikkaa vaihteluväliä molemmista ääripäistä ja antaa vaihteluväliksi 3,8–5,4 prosenttia. Uudistusehdotuksen mukainen investoinnin tuottovaatimus on lisäksi lähellä markkinakorkoa (5 %), joten eri sijoitusvaihtoehdot ovat samanarvoisia. (VM 35/2010, 86-87) Väliraportissa työryhmä jätti kokonaan muut yritysmuodot tarkastelunsa ulkopuolelle. Yritysmuotojen välinen neutraliteetti tulisi kuitenkin ottaa huomioon uudistusehdotusta suunniteltaessa eli osakeyhtiöiden verotusta olisi verrattava elinkeinonharjoittajiin, avoimiin yhtiöihin ja kommandiittiyh- tiöihin. (Myrsky 2010, 658) Näistä yritysmuodoista saatu tulo verotetaan yhtiömiesten henkilökohtaisena ansiotulona lukuun ottamatta yritystulolle laskettavaa pääomatulo-osuutta, joka on 20 prosenttia nettovarallisuudes- ta ja joka siis verotetaan pääomatuloverokannan mukaan.94 (TVL 38 §) Mikäli muiden yritysmuotojen verotuksellinen edullisuus huomattavasti poikkeaa osakeyhtiöistä, syntyy keinotekoisia tarpeita yritysmuodon valit- semiseen tai muuttamiseen95 (Myrsky 2010, 658). Uudistusehdotuksessa osakeyhtiön maksaman yhteisöveron ja osakkaan maksaman osinkoveron yhteismäärä halutaan asettaa korkeimpien marginaaliveroasteiden tasolle. Verrattuna osakeyhtiön osakkaaseen, henkilöyhtiön yhtiömies saa kuiten- kin aina 20 prosenttia nettovarallisuuden arvosta kevyemmin verotetun pääomatuloverokannan mukaan, mistä on hyötyä, jos yhtiömiehen ansio- 94 Verovelvollisen tekemästä vaatimuksesta 10 prosenttia yritystulosta voidaan katsoa pääomatuloksi. (TVL 38 §) Pääomatulo-osuuden pienentämistä kannattaa vaatia, jos yhtiömiehen ansiotulojen verokanta on pääomatulojen verokantaa pienempi. 95 Verotus ei kuitenkaan ole ainoa yritysmuodon valintaan vaikuttava kysymys. Tärkeitä näkökohtia ovat myös vastuukysymykset. Osakeyhtiöön verrattuna yhtiömiesten henkilö- kohtainen vastuu on suurempi muissa yritysmuodoissa. Toisaalta, myös osakeyhtiön ollessa kyseessä, voi osakas joutua takaamaan yhtiön lainoja omalla omaisuudellaan saadakseen lainan yhtiölle. Näin ollen raja vastuukysymyksissä on myös häilyvä. 93 tuloveroprosentti on pääomatulojen verokantaa korkeampi. Henkilöyhtiös- sä ongelmana tosin on, että verot joutuu maksamaan "täysimääräisenä" joka vuosi riippumatta siitä ottaako varoja omaan käyttöönsä vai ei. Uudis- tusehdotuksen mukaisesti osakeyhtiössä verot maksetaan ansiotuloveron korkeimpien marginaaliveroasteiden mukaan nostettaessa osinkoa, saa- taessa luovutusvoittoa tai mikäli yrittäjän palkkatulot ovat tarpeeksi suuret. Yritysmuotoneutraliteetin kannalta tarkasteltuna näyttää kuitenkin siltä, että mikäli Verotuksen kehittämistyöryhmä ei esitä muutoksia muiden yri- tysmuotojen verotukseen ja osinkoveroehdotus säilyy ennallaan, on aina- kin kasvuhaluttoman tai toisin sanoen investointihaluttoman pienyrittäjän kannattavampaa valita muu yritysmuoto kuin osakeyhtiö. Kasvua tavoitte- levan yrittäjän kannattaa edelleen pitää yhtiömuotona osakeyhtiötä, koska niistä varoista, joita ei nosteta yhtiöstä ulos, maksetaan vero vain yhteisö- verokannan mukaan. Niskakangas toteaakin, että yhteisöverokantaa las- kemalla tavoitellaan lisää kasvuyrityksiä (Mikkonen 12.11.2010, 27). Yri- tysmuotojen välinen neutraliteetti kaipaa kuitenkin lisähuomiota osinkove- rouudistusta suunniteltaessa. Uudistusesityksen hyviin puoliin voidaan lukea sen verotusta yksinkertais- tava vaikutus ja tulonmuunnon ehkäiseminen. Ansiotulo-osingon määri- telmän poistuessa osinkoverotus yksinkertaistuu, eikä järjestelmää voida enää samalla tavalla arvostella valtiojohtoisuudestaan, kuten nykyjärjes- telmää on arvosteltu.96 Järjestelmän yksinkertaistumisesta huolimatta ei sitä kuitenkaan voida pitää yksinkertaisena. Järjestelmä sisältää myös hal- linnollisia hankaluuksia kuten matemaattisen arvon määrittämisen ja nor- maalituottoprosentin vuosittaisen vahvistamisen. (Myrsky 2010, 658) Nor- maalituottoprosentin muuttuessa vuosittain, on se myös epävarmuustekijä yrittäjälle. Asetettaessa yhteisö- ja osinkoveron yhteenlaskettu verokanta samalle tasolle ansiotulojen korkeimman verokannan kanssa kannustin tulojen muuntamiseen poistuu. Neutraalisuusominaisuuksiltaan uudistus on kuitenkin melko yhdentekevä, koska osaketuottovähennysmallin kaik- 96 Muutenkin ansiotulo-osinko -käsitettä voidaan luonnehtia käsitekummajaiseksi, koska kysymys on sijoitetun pääoman tuotosta (Myrsky 2010, 657). 94 kia ominaisuuksia ei ole otettu mukaan, eikä järjestelmä näin ollen saavuta kaikkia toivottavia neutraalisuusominaisuuksia. Vaikka osaketuottovähen- nysmallin täydellinen implementointi edellyttäisi mittavia uudistuksia vero- hallinnolta, siirtymäsäännösten luomista ja ongelmia erityisesti osakkeiden hankintamenon määrittämisessä ja osakasrekisterin luomisessa, vaikuttaa Suomeen ehdotettu malli puolitien ratkaisulta. Toisaalta yksi Verotuksen kehittämistyöryhmän tavoitteista oli, että uudistusesitys ei saa aiheuttaa suuria sopeutumiskustannuksia. Esitys ei myöskään ratkaise sitä, että yri- tysten on edelleen kannattavaa jakaa normaalituoton osalta koko osinko, vaikka nykyjärjestelmää on arvosteltu juuri samasta syystä. Lisäksi uudis- tusehdotuksen mukaisessa järjestelmässä normaalituotto-osingon määrit- täminen on osingon saajan kannalta melko yhdentekevää, koska normaa- lituotto-osingon määrä, huomioiden valtion keskipitkien obligaatioiden kor- kotason, on erittäin pieni, eikä normaalituotto-osinkoa vapauteta verosta täysimääräisenä, vaan sen verotus on kevyempää. Uusi yhteisö- ja osin- koveroehdotus on lähtökohdiltaan kuitenkin markkinalähtöisempi kuin ai- kaisemmin Suomessa sovelletut järjestelmät. Verotuksen kehittämistyöryhmän tekemälle uudistusehdotukselle on tehty myös vaihtoehtoisia ehdotuksia. Myrsky ehdottaa siirtymistä modifioituun klassiseen järjestelmään, jossa osakeyhtiön ylimääräistä verorasitusta lie- vennettäisiin yrityksen tuloksesta ja osakkaan osinkotulosta tehtävillä vä- hennyksillä. Samalla luovuttaisiin osakkeen matemaattisen arvon moni- mutkaisesta laskemisesta. Modifioituun klassiseen järjestelmään siirtymi- nen voisi tarkoittaa Suomessa 1970-luvulla käytössä olleen osinkovähen- nysjärjestelmän käyttöönottoa sen uudistetussa muodossa. Osinkovähen- nysjärjestelmässä osa jaetusta osingosta tai jaettu osinko kokonaisuudes- saan vähennetään yhtiön tuloksesta verotettavaa tuloa laskettaessa. Toi- sena vaihtoehtona Myrsky ehdottaa jaetun verokannan menetelmän käyt- töönottamista. Tällöin ulosjaettua voittoa verotetaan kevyemmällä vero- kannalla kuin yhtiön muuta tulosta ja todellinen yhteisöverokanta muodos- tuu sen mukaan kuinka paljon osinkoa jaetaan. Molemmista menetelmistä on mahdollista toteuttaa erilaisia variaatioita käyttämällä eri verokantoja ja 95 rajoituksia. (Myrsky 2010, 658-659) Myrskyn tekemästä esityksestä eivät esityksen perustelut kuitenkaan kovin hyvin käy selville. Selvää on, että ehdotetut järjestelmät olisivat nykyistä ja Verotuksen kehittämistyöryhmän uudistusehdotusta yksinkertaisempia ja niiden avulla voitaisiin poistaa yli- määräistä verorasitusta. Molemmat järjestelmät kuitenkin kannustavat osingonjakoon investointien kustannuksella eivätkä järjestelmät ratkaise osinkoverotuksen klassisia ongelmia. Erikoiselta tuntuu myös palaaminen 1970-luvulla käytettyyn järjestelmään, josta luovuttiin kun verovapaiden tulojen ja erilaisten vähennysten vuoksi voitot eivät tulleet aina edes ker- taalleen verotetuiksi (Kröger 2006a, 97). Mikäli Suomi siirtyisi Verotuksen kehittämistyöryhmän ehdottamaan osin- koverojärjestelmään, voitaisiin osinkojen määrän olettaa kasvavan ennen järjestelmään siirtymistä, koska yrityksissä varauduttaisiin kireämpään ve- rotukseen. Uudistuksen jälkeen kotitalouksien saamat osingot muuttuisivat lähes kokonaan verollisiksi ja todennäköisesti osakesijoittamisen määrä laskisi. Ansiotulojen määrä vastaavasti kasvaisi osinkoverotuksen kiristyt- tyä, koska osinkojen ja yrityksen yhteenlaskettu veroaste asettuisi ansiotu- lojen korkeimman veroasteen kanssa samalle tasolle eikä pääomatulojen nostamiseen liittyisi erityisiä kannustimia. Yritysverokannan laskulla ei to- dennäköisesti olisi vaikutusta yksityisten osakeyhtiöiden osingonjakoon, koska kiristyvä osinkoverotus kumoaisi kannustavan vaikutuksen. Pörs- siyritysten jakaman osingon määrä kuitenkin mahdollisesti nousisi, koska yhteisöverokannan laskeminen jättäisi enemmän varoja yhtiölle. Ehdotettu järjestelmä ei sisällä erityisiä yrittämiseen kannustavia elementtejä, joten siirtymän ei voida olettaa kasvattavan uusien osakeyhtiöiden määrää. Toi- saalta, Niskakangas on todennut, ettei Suomeen tarvita enempää osake- yhtiöitä, sillä osakeyhtiöiden määrä on jo nyt suhteellisen suuri ja nykyisis- tä yhtiöistä osa on olemassa vain rahan kanavoimisen vuoksi (Mikkonen 12.11.2010, 27). Epävarmaa on, voidaanko pelkällä yhteisöverokannan laskemisella houkutella toivottuja, uusia kasvuyrityksiä, kun järjestelmään ei liity muita kannustimia. Verouudistus voi myös ohjata yrittäjää valitse- maan muun yritysmuodon osakeyhtiön sijaan. 96 7. JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Suomen nykyiseen osinkoverojär- jestelmään liittyviä ongelmia ja esitellä muiden maiden käytännön ratkai- sumalleja samoihin ongelmiin. Lisäksi tarkoituksena oli arvioida Verotuk- sen kehittämistyöryhmän väliraportissaan antamaa esitystä Suomen uu- deksi yritys- ja pääomatuloverojärjestelmäksi. Verotuksen kehittämistyö- ryhmän esittämät muutosehdotukset ovat merkittäviä ja verotusta käsitte- levä keskustelu tulee kiihtymään. Verotus nousee todennäköisesti yhdeksi eduskuntavaalien tärkeimmistä teemoista vaalivuonna 2011. Työryhmän uudistusehdotus on samansuuntainen muiden maiden verotuksen kehitys- linjojen kanssa. Tutkimuksessa todettiin hyvän verojärjestelmän piirteiden liittyvän järjes- telmän kokonaistaloudellisiin vaikutuksiin, verotuksen jakautumiseen ja sen kustannuksiin. Hyvä verojärjestelmä on selkeä, neutraali, tehokas, kilpailukykyinen ja oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisessa verojärjes- telmässä veroja maksavat maksukykynsä mukaan ne, jotka järjestelmästä hyötyvät ja verojen määrä kasvaa tulojen määrää nopeammin. Oikeuden- mukainen järjestelmä toteuttaa siis etuperiaatteen ja maksukykyisyysperi- aatteen. Neutraalissa osinkoverojärjestelmässä huomioidaan lisäksi eri sijoitusmuotojen ja yritysmuotojen välinen neutraliteetti, oman ja vieraan pääoman välinen neutraliteetti, jaetun ja jakamattoman voiton verokohtelu sekä verojärjestelmän vaikutukset investointipäätöksiin. Selvää on, että kaikkia hyvän verojärjestelmän piirteitä on mahdotonta toteuttaa samaan aikaan ja kyse on arvovalinnoista sekä poliittisen keskustelun vaikutuksis- ta. Kansainvälisellä aspektilla on yhä merkittävämpi rooli verojärjestelmän kannalta. EU-maiden verorakenteet ja -järjestelmät poikkeavat toisistaan huomattavasti, mikä nostaa yritysten kansainvälisen toiminnan kustannuk- sia. Toisaalta samaan aikaan konsernien erillisverotus jättää verosuunnit- telumahdollisuuksia. Verojärjestelmistä on muodostunut kilpailutekijöitä. 97 Kilpailu on laajentunut pelkästä verokilpailusta laajemmaksi systeemikil- pailuksi, jossa kilpaillaan siitä, mitä järjestelmässä saavutetaan: palveluita, infrastruktuuria ja tulonsiirtoja. Euroopan maissa yritys- ja osinkoverotuk- sen kehitys on kuitenkin ollut samansuuntaista, osinkoverokantoja on ko- rotettu ja yhteisöverokantoja laskettu. Hurjimpien ennustuksien mukaan yhteisöverokannat laskevat nollaan verokilpailun seurauksena. Verokilpai- lun haittavaikutuksien vuoksi EU:ssa on pitkään mietitty yritysverotuksen yhtenäistämistä. Hanke on kuitenkin varsin kunnianhimoinen ja vaikeasti toteutettava. Yhtenäistämishankkeen suurimpia ongelmia ovat jäsenmai- den erilaiset verorakenteet ja valtioiden tulo- ja menopuolen tasapainoon saattaminen tilanteessa, jossa valtio ei itse voisi määrätä verojärjestelmäs- tään. Mikäli verokilpailu muodostuisi kestämättömäksi, olisi todennäköistä, että EU-maat sopisivat yhteisistä säännöistä, kuten alimman yhteisövero- kannan tasosta, jota edellytettäisiin kaikilta jäsenvaltiolta.97 Verotuksen kehittämistyöryhmän tavoitteena oli arvioida verojärjestelmän muutostarpeita ja tehdä kehittämisehdotukset arvioinnin pohjalta. Tavoit- teena oli talouskasvua ja julkisten palveluiden ja etuuksien rahoittamista tukeva järjestelmä. Lisäksi tuli huomioida verojärjestelmän suotuisat vaiku- tukset muun muassa yrittäjyyden ja korkean työllisyysasteen kannalta. Rivien välistä voidaan lukea, että tarkoituksena oli valtion verotulojen kas- vun ja kerryttämisen turvaaminen. Verojärjestelmän suotuisat vaikutukset yrittäjyyteen työryhmä tuntui unohtaneen kokonaan laatiessaan mallin, jossa yrittäjän osinkotuloja verotetaan korkeimman ansiotuloveroasteen mukaan. Lopputuloksena ehdotettu järjestelmä loi jopa kannustimen muun yhtiömuodon valitsemiseen osakeyhtiön sijaan, koska elinkeinonharjoitta- jien, avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden verotuksessa säilytettiin 97 Yhteisöverokannan tasosta sopiminen on tälläkin hetkellä ajankohtaista Irlannin pank- kisektorin ajauduttua kriisiin ja valtion annettua tukensa pankeille, minkä vuoksi muiden EU-maiden odotetaan lainoittavan Irlannin valtiota. Kriisin yhteydessä Irlanti on kohdan- nut kovaa arvostelua erittäin matalasta yhteisöverokannastaan, joka on 12,5 prosenttia (Veronmaksajain Keskusliitto ry 2010). Arvonlisäverokannan tasosta on jo sovittu EU- maissa. Yleisen arvonlisäverokannan tulee olla vähintään 15 prosenttia. (VM 35/2010, 24) 98 nettovarallisuudesta laskettava 20 prosentin pääomatulo-osuus. Yritys- muotojen välinen neutraliteetti kaipaisi enemmän tarkastelua. Kasvuyrityk- siä pyrittiin kuitenkin houkuttelemaan alentamalla yhteisöverokantaa. Yh- teisöverokannan alentaminen oli myös verokilpailu huomioon ottaen pe- rusteltua. Toisaalta, mikäli halutaan houkutella nimenomaan kasvuyrityk- siä, kannattaisi harkita Ruotsissa käytössä olevan rahaston (pe- riodiseringsfond) käyttöön ottamista myös Suomessa. Rahastoon voidaan rahastoida osa yhtiön tuloksesta määräajaksi niin että yhteisövero tulee maksettavaksi vasta kun rahastoidut varat nostetaan yhtiöstä tai määrä- aika on kulunut umpeen. Rahaston käyttäminen kannustaa nimenomaan kasvuyrityksiä mahdollistaen suuremmat investoinnit. Toisaalta ensisijai- sena tavoitteena oli neutraalin verojärjestelmän suunnittelu. Kasvuyritys- ten kannustaminen ja muuten neutraali järjestelmä ovat ristiriitaisia vaati- muksia keskenään, joten vaatimuksista tulee valita toinen tai tehdä komp- romissi vaatimusten välillä, jolloin kumpikaan ei toteudu täydellisesti. Työllisyysasteen parantamista tavoiteltiin kevyemmän ansiotuloverotuksen avulla, mutta työllisyysasteen parantamiseksi oltaisiin voitu luoda myös yrittäjille kannustimia työllistämiseen. Esimerkkiä oltaisiin voitu ottaa täs- säkin tapauksessa Ruotsista, jossa yrityksen maksamat palkkakulut huo- mioidaan harvainosakeyhtiön osakkaan pääomatulo-osinkoa määritettä- essä. Suomessa palkkakulujen huomiointi on sallittu tähän saakka vain elinkeinoyhtymien nettovarallisuuden määrittelyssä, koska elinkeinoyhty- miä on pidetty heikosti pääomitettuina ja työvoimavaltaisina. Oletusta elin- keinoyhtymien pääomien pienuudesta verrattuna osakeyhtiöiden pääomi- en suuruuteen pitäisi kuitenkin tutkia tarkemmin. Vuosi osakeyhtiölain uu- distuksen jälkeen Patentti- ja rekisterihallitus uutisoi (26.9.2007) osakeyh- tiöiden määrän kasvaneen kuudellakymmenellä prosentilla lakiuudistusta edeltäneeseen 12 kuukauteen verrattuna. Seitsemänkymmentä prosenttia uusista osakeyhtiöistä oli perustettu lakiuudistuksen mahdollistamalla 2500 euron minimipääomalla. (Patentti- ja rekisterihallitus, 26.9.2007) Toi- saalta osa yhtiöistä toimii vain rahan kanavoimisen välineinä. Koska osa- keyhtiö on kuitenkin yleisimmin Suomessa käytettävä yritysmuoto, löytyy 99 myös pienellä pääomalla yritystoimintaa harjoittavia osakeyhtiöitä. Näin ollen palkkakulujen huomioiminen osakeyhtiöiden tai osakkaiden verotuk- sessa loisi positiivisia työllistämisvaikutuksia. Tutkimuksessa havaittiin Suomen osinkoverojärjestelmän täyttävän kaikki kolme pääomaverotuksen klassista ongelmaa järjestelmän kohdellessa velkaa ja omaa pääomaa sekä jaettua ja jakamatonta voittoa epäneutraa- listi aiheuttaen myös investointipäätösten vääristymisen. Järjestelmää on arvosteltu myös sen luomista kannustimista taseiden ja sitä kautta vero- vapaiden osinkojen määrän kasvattamiseen. Nettovarallisuudelle lasketta- van yhdeksän prosentin tuoton on katsottu sisältävän turhan preemion ja osinkoverotusta on pidetty liian lievänä. Järjestelmää on luonnehdittu myös muun muassa tuloeroja kasvattavaksi ja liian monimutkaiseksi. Osinkoverotuksen ongelmat kehittämistyöryhmän tuli ratkaista mahdolli- simman pienin sopeutumiskustannuksin. Uudistusesitykseen otettiin vah- vasti mallia Norjan osaketuottovähennysmallista, mutta eräitä olennaisia piirteitä ei esitetty sovellettavaksi Suomen uuteen osinkoverojärjestel- mään, koska sopeutumiskustannukset nähtiin liian suuriksi. Verotuksen kehittämistyöryhmä päätti hylätä käyttämättömän normaalituotto-osuuden siirtymisen tuleville vuosille eikä mahdollisuutta normaalituotto-osuuden vähentämiseen luovutusvoitoista ainakaan väliraportissa esitetty. Norjan malli on monimutkainen, mutta neutraalisuusominaisuuksiltaan erittäin pit- källe suunniteltu. Verotuksen kehittämistyöryhmän uudistusehdotus sel- keyttää Suomen osinkoverojärjestelmää, mutta ei pääse neutraalisuus- ominaisuuksiltaan Norjan mallin tasolle. Esitys kuitenkin ratkaisee paljon keskustelua herättäneen tulonmuunto-ongelman asettamalla ansiotulojen korkeimman rajaveroasteen samalle tasolle yhteenlasketun yhteisöveron ja osinkoveron kanssa. Esitys myös pienentää investoinnin tuottovaati- muksen vaihteluväliä. Mielenkiintoista on nähdä, pystytäänkö uudistuseh- dotus viemään läpi, sillä se kiristää merkittävästi yrittäjien verotusta ja koti- talouksien saamat osingot muuttuvat lähes kokonaan verollisiksi uudistuk- sen myötä. Huomionarvoista on, että Norjassa osaketuottovähennysmallin 100 läpivientiä vauhditettiin mahdollistamalla yksityishenkilöille verovapaa osakkeiden siirto holding-yhtiöihin ennen uudistuksen voimaantuloa, jolloin holding-yhtiöiden osakkaat pääsivät nauttimaan yritysten saamista vero- vapaista osinkotuloista. Vastaavaa menettelyä tuskin sovellettaisiin Suo- messa, koska nykyjärjestelmänkin on arvosteltu synnyttäneen osakeyhtiöi- tä veroetujen tavoitteluun. Yksityisten osakeyhtiöiden osinkojen verotuksen kiristyessä ja julkisten osakeyhtiöiden osinkojen muuttuessa kokonaan verollisiksi voidaan käydä keskustelua siitä, pitäisikö osingon verovapaa osio säilyttää. Verovapaan osion säilyttäminen johtaa epäneutraaliin tilanteeseen monessakin mieles- sä. Toisaalta verotus on kuitenkin epäyhtenäistä eri sijoitusmuotojen välil- lä, joten pieni verovapaa osuus ei sinällään merkittävästi muuttaisi tilan- netta. Kotitalouksien sijoituskäyttäytymiseen sillä kuitenkin voisi olla merki- tystä. Valtion budjetin kannalta kyse on lähes merkityksettömästä asiasta, mutta eri asia on, voiko verottaja suosia mitään sijoitusmuotoa ylitse mui- den. Yksinkertaistaen yhteiskunnan voidaan sanoa toimivan omia tavoittei- taan vastaan myöntäessään verohelpotuksia. Asia muuttuu monimutkai- semmaksi, kun huomioon otetaan verohelpotusten luomat käyttäytymis- vaikutukset, kuten kannustimet osakesijoittamiseen ja lisääntyneen osa- kesijoittamisen vaikutukset yhteiskuntaan. Verotuksen kehittämistyöryhmän uudistusehdotukseen voitaisiin myös harkita joitakin yksinkertaisia parannuksia, vaikka Norjan osaketuottovä- hennysmallin kaikkia ominaisuuksia ei haluttaisikaan suurista sopeutumis- kustannuksista johtuen sisällyttää järjestelmään. Koska tällä hetkellä on vallitsevana trendinä pyrkiä neutraaliin verojärjestelmään, eivät järjestel- mät sisällä yrittämiseen kannustavia piirteitä. Suomeen ehdotettu uudistus verottaisi osinkotuloja pääsääntöisesti ansiotulojen korkeimman marginaa- liverokannan mukaan. Tarkastelluista järjestelmistä ainoastaan Ruotsin järjestelmä sisältää tällä hetkellä selkeästi yrittämiseen kannustavia piirtei- tä. Teoriassa yrittäjäksi ryhtymisen tulisi tapahtua muista syistä kuin vero- kannustimien perusteella, jolloin neutraali verojärjestelmä on perusteltu. 101 Käytännössä harvemmin tavataan niin yrittäjälähtöistä verojärjestelmää, että yrittäjäksi ryhtyminen liittyisi pelkästään verokannustimiin. Pikemmin- kin yrittäjäksi ryhtymiseen liitetään niin suuri riski, että verokannustimia ei täysin kannattaisi kitkeä pois. Jotta jatkossa voitaisiin taata jonkinlainen kannustin yrittämiseen, mutta silti säilyttää järjestelmän markkinalähtöi- syys, normaalituottokoron vaihtelulle voitaisiin asettaa ylä- ja alaraja ja näin taata normaalituottokoron pysyminen tiettyjen rajojen sisällä.98 Lisäksi pienimmille yhtiöille voitaisiin harkita Belgian mallin mukaan normaalia hieman korkeampaa normaalituottokorkoa. Toisaalta rajanveto pieniin ja suuriin yrityksiin on ongelmallista, eikä pienillä verokannustimilla saavuteta suuria tuloksia. Nykyisessä osinkoverojärjestelmässä jaottelua yksityisiin ja julkisiin osa- keyhtiöihin on arvosteltu ja myös uudistusesitystä on arvosteltu, koska se ei poistanut jaottelua. Alunperin jaottelun tarkoitus oli jakaa yhtiöt pieniin ja suurin kannustaen pieniä yhtiöitä verotuksen keinoin, mutta jaottelun on nähty pikemminkin asettavan yritykset epätasa-arvoiseen asemaan toi- siinsa nähden ja luovan listautumiskynnyksen pörssiin. Näin ollen pienem- pien yritysten verokannusteiden suunnittelussa tulisi olla hyvin selvillä kannusteiden mahdolliset kielteiset käyttäytymisvaikutukset. Useissa maissa pienempiin yhtiöihin kuitenkin sovelletaan jonkinlaista kannustinjär- jestelmää, mutta toteutustavat vaihtelevat. Uudistusehdotuksessa kevyemmin verotetun normaalituotto-osuuden las- kentapohjaksi ehdotettiin Suomessa nettovarallisuutta. Norjan mallissa normaalituottopohjana käytetään osakkeen hankintamenoa. Ei ole sama asia kumpaa sovelletaan. Hankintameno on lähtökohtaisesti nettovaralli- suutta korkeampi, kun osakkeen hankintameno käsittää myös liiketoimin- nan arvon. Toisaalta nettovarallisuutta voidaan kasvattaa yritystoiminnan kasvaessa, jolloin se mahdollistaa suuremman normaalituotto-osuuden. Hankintamenoon ei vastaavia kasvatusmahdollisuuksia niinkään liity. Sitä 98 Esimerkiksi Belgia soveltaa ACE-järjestelmää, jossa ACE-korko ei voi muuttua yli yhtä prosenttia edellisvuodesta eikä nousta yli 6,5 prosenttiin. 102 tosin voidaan korottaa vuosittain käyttämättä jätetyllä normaalituotto- osuudella. Pidetäänkö nettovarallisuuden kasvattamismahdollisuutta hy- vänä vai huonona, eli nähdäänkö se keinona kannustaa yrittäjää laajen- tamaan liiketoimintaansa vai keinona keinotekoisesti kasvattaa normaali- tuotto-osuuden määrää, on nettovarallisuuden käyttöön liittyvä periaatteel- linen kysymys. Hankintamenon käyttämiseen laskentapohjana liittyy enemmän käytännön ongelmia kuin nettovarallisuuden määrittämiseen, mutta muutoin hankintamenon käyttäminen takaa verotuksessa neutraa- limman lopputuloksen, sillä hankintamenoon ei voida samalla tavoin vai- kuttaa kuin nettovarallisuuteen. Hankintamenon käyttämisen kannalta on mielenkiintoinen kysymys, kannattaako osakkeista maksaa ylihintaa, jol- loin korkeampi hankintameno mahdollistaa korkeamman normaalituotto- osuuden? Ehdotetuilla normaalituottoprosenteilla saavutettava hyöty on kuitenkin niin pieni, että se ei kannusta ylihinnan maksamiseen. Osinkoverouudistusta pohdittaessa voitaisiin myös harkita osingon vero- vapauden irrottamista yrityksen nettovarallisuudesta. Ruotsissa verovapaa osinkotulo määräytyy yksityisen osakeyhtiön kohdalla prosentuaalisena osuutena jaetusta osingosta. Verovapaan osinkotulon perustuminen yri- tyksen nettovarallisuuteen johtuu osingon määritelmästä, jonka mukaan osinko on tuottoa pääomalle. Jos verovapaa osinko irrotetaan nettovaralli- suudesta, ei voida enää puhua tuotosta pääomalle. Toisaalta menettely olisi suosiollinen niitä yrityksiä kohtaan, joilla ei ole paljoa nettovarallisuut- ta taseessaan ja joita nykyisen verojärjestelmän on katsottu tästä syystä syrjivän. Verotuksen neutraalisuuden säilyttämiseksi sama osuus luovu- tusvoitoista tulisi olla verovapaita. Kuinka suuri verovapaan prosentuaali- sen osuuden tulisi olla, on kysymys erikseen. Ruotsissa verovapaa osuus on 2/7 jaetusta osingosta. Pohdittaessa verovapaan osuuden määrää tulisi sitä arvioida oman ja vieraan pääoman kustannuksen näkökulmasta, mi- käli tavoitteena on verotuksen neutraalisuus. Nyt verovapaan osuuden säilyttämistä on puollettu nimenomaan oman pääoman kustannuksen vä- hentämisellä. Ruotsin mallin kaltaisessa järjestelmässä ei oman ja vieraan pääoman kustannusta kuitenkaan voitasi suoraan suhteuttaa toisiinsa. 103 ACE-malli kuului Yritysverotuksen kehittämistyöryhmän tarkastelemiin malleihin, mutta ei päätynyt lopulliseen uudistusehdotukseen. Sen sijaan esitys tehtiin osaketuottovähennysmallin pohjalta ja mallista karsittiin pois tärkeitä siihen liittyviä ominaisuuksia. ACE-malli on lähtökohdiltaan yksin- kertaisempi ja takaa samanlaiset neutraalisuusominaisuudet kuin Norjan malli. ACE-järjestelmästä kuitenkin luovuttiin, koska Verotuksen kehittä- mistyöryhmän mukaan siitä ei ollut tarpeeksi käytännön kokemusta, vaikka malli on ollut käytössä useissa maissa 1990-luvulta lähtien.99 ACE-mallin toimivuutta kansainvälisessä ympäristössä myös epäiltiin. Malliin liittyi pel- ko siitä, että yhteisöverokantaa ei voitaisi säilyttää kilpailukykyisellä tasolla ja kansainväliset yritykset harrastaisivat verosuunnittelua, jossa vain nor- maalituottoa vastaava verovapaa voitto raportoitaisiin Suomessa. ACE- järjestelmän soveltaminen yksityisille osakeyhtiöille voisi kuitenkin olla harkitsemisen arvoista. Ideologiana oman pääoman kustannuksen vähen- täminen yrityksen voitosta toimii paremmin omistaja-yrittäjän kohdalla kuin julkisessa osakeyhtiössä, jossa kasvottomat osakkaat eivät niinkään koe hyötyvänsä yhtiön voitosta vähennettävästä verovapaasta osuudesta. Yk- sityisten osakeyhtiöiden kohdalla hieman korkeampi yhteisöverokanta ei myöskään olisi ongelma kansainvälistä kilpailua ajatellen. ACE- järjestelmää sovellettaessa myös saavutettaisiin kaikki ne neutraalisuus- ominaisuudet, joista nyt Verotuksen kehittämistyöryhmän uudistusehdo- tuksessa luovuttiin. Lisäksi ACE-järjestelmä poistaisi tarpeen erilliselle poistojärjestelmälle ja ongelma ylimitoitetuista käyttöomaisuuspoistoista poistuisi samalla. Listattujen yhtiöiden osakkeita puolestaan esitettiin kokonaan verollisiksi. Mikäli listatut yhtiöt haluttaisiin asettaa samaan asemaan listaamattomien yhtiöiden kanssa, voitaisiin niihin soveltaa Norjan osaketuottovähennys- mallia.100 Oman sekä vieraan pääoman neutraalisuus toteutuisi ja osak- 99 Norjan osaketuottovähennysmallia on sovellettu vuodesta 2006. 100 Myrsky toteaa, että listattujen ja listaamattomien yhtiöiden verotuksen ei tulisi juuri- kaan poiketa toisistaan. Samalla hän muistuttaa, että instituutioina listattu ja listaamaton yhtiö ovat hyvin erilaisia. (Myrsky 2010, 658) 104 keenomistajat saisivat pienen osan osingostaan kevyemmin verotettuna normaalituottona. Listattujen yhtiöiden kohdalla osakkeen hankintamenon selvittäminen olisi yksityisiä osakeyhtiöitä helpompaa, eikä listattujen yhti- öiden osakkeita omista kuin vajaat 800 000 suomalaista kotitaloutta (Pörs- sisäätiö 2010). Jatkotutkimusta ajatellen tutkimuskohteita on lähes rajattomasti, sillä jo- kaisella maalla on oma yritys- ja osinkoverojärjestelmänsä ja järjestelmiä kehitetään jatkuvasti. Kansainvälisen toimintaympäristön muuttuminen edellyttää myös järjestelmien jatkuvaa uudistamista. Mielenkiintoista olisi tietää, päästäänkö neutraalilla verojärjestelmällä parempiin lopputuloksiin kuin verojärjestelmällä, jolla on myös ohjaavia vaikutuksia? Kuinka toimi- vaksi vasta muutaman vuoden käytössä ollut Norjan osaketuottovähen- nysmalli tulevaisuudessa osoittautuu ja millaisia muutostarpeita siihen mahdollisesti liittyy? Liittyykö esitettyihin malleihin veronkierto- tai tulon- muuntomahdollisuuksia, joita ei tässä tutkimuksessa ole havaittu ja pysty- täänkö neutraaliin verojärjestelmään yhdistämään yrittämiseen kannusta- via elementtejä? Tällä hetkellä verotuksen neutraalisuus yhdistetään vah- vasti verotuksen oikeudenmukaisuuteen, mutta muuttuuko tämä näkemys tulevaisuudessa? Vaikka tutkielmassa on esitelty useita, teknisesti hienoja verojärjestelmiä, on verotuksessa loppujen lopuksi kysymys arvoista. Verojärjestelmät ovat oman aikansa ajankuvia. Täydellistä verojärjestelmää tuskin koskaan pys- tytään luomaan, sillä verojärjestelmät ovat kompromisseja verojärjestel- män ja muiden tavoitteiden välillä. Täydellisyyteen voidaan kuitenkin pyr- kiä ja silloin keskustelu radikaaleistakin uudistusmalleista on hyödyllistä riippumatta siitä, kuinka tarpeellisena uudistustarvetta pidetään. 105 LÄHDELUETTELO Auerbach, Alan J. - Devereux, Michael P. - Simpson, Helen. 2010. Taxing Corporate Income. Teoksessa Mirrlees, J. - Adam, S. - Bes- ley, T. - Blundell, R. - Bond, S. - Chote, R. - Gammie, M. - Johnson, P. – Myles G. and Poterba, J. (Eds.): Dimensions of Tax Design: The Mirrlees Review. Institute for Fiscal Studies. Oxford University Press. p. 837-913. Avdragslexikon. 2010. Inkomstbasbelopp [verkkodokumentti]. [Viitattu 16.8.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.avdragslexi kon.se/avdrag/INKOMSTBASBELOPP/ Crawford, Claire & Freedman, Judith. 2010. Small Business Taxation. Teoksessa Mirrlees, J. - Adam, S. - Besley, T. - Blundell, R. - Bond, S. - Chote, R. - Gammie, M. - Johnson, P. – Myles G. and Poterba, J. (Eds.): Dimensions of Tax Design: The Mir- rlees Review. Institute for Fiscal Studies. Oxford University Press. p. 1028-1099. Deloitte Touche Tohmatsu. 2008. International Tax and Business Guide: Sweden [verkkodokumentti]. [Viitattu 14.8.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.deloitte.com/assets/Dcom-Global/ Local%20Assets/Documents/dtt_tax_guide_sweden(3).pdf Deloitte Touche Tohmatsu. 2010. Estonia Highlights [verkkodokumentti]. [Viitattu 19.10.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.deloitte.com/assets/Dcom-Global/Local%20Assets /Documents/Tax/Intl%20Tax%20and%20Business%20Guides /2010/dtt_tax_highlight_2010_Estonia.pdf Eerola, Essi & Kari, Seppo. 2010. Verotuksen neutraalisuus eräissä pää- omaveromalleissa [verkkodokumentti]. [Viitattu 14.9.2010]. VATT Muistiot 7. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Helsin- ki. Saatavilla www-muodossa: http://www.vatt.fi/file/vatt_publi cation_pdf/m7.pdf 106 Eskelinen, Antti. 2009. Tosiasioita osinkoverosta [verkkodokumentti]. [Vii- tattu 26.2.2010]. Savon Sanomat. 16.2.2009. Saatavilla www- muodossa: http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/tosi asioita-osinkoverosta/362776 Griffith, Rachel - Hines, James - Sørensen, Peter Birch. 2010. Internation- al Capital Taxation. Teoksessa Mirrlees, J. - Adam, S. - Bes- ley, T. - Blundell, R. - Bond, S. - Chote, R. - Gammie, M. - Johnson, P. – Myles G. and Poterba, J. (Eds.): Dimensions of Tax Design: The Mirrlees Review. Institute for Fiscal Studies. Oxford University Press. p. 914–1027. Hjerppe, Raino. 2006. Hyvän verojärjestelmän kehittämisestä. Teoksessa Hjerppe, Raino - Kari, Seppo – Kiander, Jaakko (toim.): Kas- vumallin muutos ja veropolitiikan haasteet. VATT Julkaisuja 44. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Helsinki. s. 75–87. Hjerppe, Raino - Kari, Seppo - Rauhanen, Timo - Viitamäki Heikki. 2006. Verotuksen kehitysvaihtoehtojen arviointia. Teoksessa Hjerp- pe, Raino - Kari, Seppo - Kiander, Jaakko (toim.): Kasvumallin muutos ja veropolitiikan haasteet. VATT Julkaisuja 44. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Helsinki. s. 207–254. Hjerppe, Raino. 2007. Kulutusverotukseen siirtymällä suomalaisten varal- lisuus kasvuun? Teoksessa Kari, Seppo & Ylä-Liedenpohja, Jouko (toim.): Verotus Uusiksi? Taloustieto. Helsinki. s. 51– 70. HM Revenue and Customs. 2010a. Corporation Tax Rates [verkkodoku- mentti]. [Viitattu 11.6.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.hmrc.gov.uk/rates/corp.htm HM Revenue and Customs. 2010b. Tax on UK dividends [verkkodoku- mentti]. [Viitattu 11.6.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.hmrc.gov.uk/taxon/uk.htm Kari, Seppo. 2002. Norjan ja Suomen tuloverojärjestelmien vertailua [verk- kodokumentti]. [Viitattu 2.5.2010]. VATT-Keskustelualoitteita 272. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Helsinki. Saatavilla www-muodossa: http://www.vatt.fi/en/publications/latestPubli 107 cations/publication/Publication_1345_id/380;jsessionid=80176 1877129099B51292A99DD77BC3 Kari, Seppo. 2007. Osaketuottovähennys – tie tehokkaampiin pääoma- markkinoihin. Teoksessa Kari, Seppo & Ylä-Liedenpohja, Jou- ko (toim.): Verotus Uusiksi? Taloustieto. Helsinki. s. 125–140. Kari, Seppo: 2009. Osinkojen, osakkeiden luovutusvoittojen verotus – Ha- vaintoja Suomen järjestelmästä [verkkodokumentti]. [Viitattu 12.2.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/012_veroryhma/06_esitys aineisto/osinkoverotus_Kari_21092009_muistio.pdf Kari, Seppo & Kerkelä, Leena. 2009. Oman pääoman tuoton vähennys- kelpoisuus yritysverotuksessa – Belgian malli [verkkodoku- mentti]. [Viitattu 6.6.2010]. VATT Tutkimukset 153. Valtion ta- loudellinen tutkimuskeskus. Helsinki. Saatavilla www- muodossa: http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t153.pdf Kari, Seppo - Kosonen, Tuomas- Ulvinen, Hanna. 2006. Yritys- ja pää- omatulojen verotuksen muutokset. Teoksessa Hjerppe, Raino - Kari, Seppo - Kiander, Jaakko (toim.): Kasvumallin muutos ja veropolitiikan haasteet. VATT Julkaisuja 44. Valtion taloudelli- nen tutkimuskeskus. Helsinki. s. 109–129. Kari, Seppo & Kröger, Outi. 2009. Osakkeiden normaalituoton verovapa- us: Norjan osakeverotuksen malli [verkkodokumentti]. [Viitattu 24.4.2010]. VATT Tutkimuksia 148. Valtion taloudellinen tut- kimuskeskus. Helsinki. Saatavilla www-muodossa: http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t148.pdf Kari, Seppo & Ylä-Liedenpohja, Jouko. 2007. Verotus uusiksi? Taloustieto. Helsinki. Keskuskauppakamari. 2008. Tasavero – Mitä se on ja mitä se ei ole? [verkkodokumentti]. [Viitattu 29.9.2010]. Selvitys. Helsinki. Saatavilla www-muodossa: http://www.keskuskauppakamari.fi /Julkaisut/Selvityksetload/36734/659110 Klemm, Alexander. 2006. Allowances for Corporate Equity in Practice [verkkodokumentti]. [Viitattu 6.6.2010]. International Monetary 108 Fund (IMF) Working Paper. WP/06/259. Saatavilla www- muodossa http://www.imf.org/external/pubs/ft/wp/2006/wp062 59.pdf Korkman, Sixten. 2007. Verotuksen reunaehtoja. Teoksessa Kari, Seppo & Ylä-Liedenpohja, Jouko (toim.): Verotus Uusiksi? Taloustie- to. Helsinki 2007. s. 21–32. KPMG Bohlins AB. 2004. Investment in Sweden [verkkodokumentti]. [Vii- tattu 14.8.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.kpmg. fi/Binary.aspx?Section=3268&Item=3527 KPMG Support Services ESV/GIE. 2006. Investment in Belgium [verkko- dokumentti]. [Viitattu 6.7.2010]. August 2006. Saatavilla www- muodossa: http://www.kpmg.fi/Binary.aspx?Section=3268& Item=4458 Kröger, Outi. 2006a. Suomen verotuksen kehityspiirteitä 1960-luvulta 2000-luvulle. Teoksessa Hjerppe, Raino - Kari, Seppo - Kian- der, Jaakko (toim.): Kasvumallin muutos ja veropolitiikan haasteet. VATT Julkaisuja 44. Valtion taloudellinen tutkimus- keskus. Helsinki. s. 89–107. Kröger, Outi. 2006b. Tuloverotuksen kansainvälinen kehitys viime vuosina. Teoksessa Hjerppe, Raino - Kari, Seppo - Kiander, Jaakko (toim.): Kasvumallin muutos ja veropolitiikan haasteet. VATT Julkaisuja 44. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Helsinki. s. 169–205. Mikkonen, Antti. 2010. Suuri osinkoryöstö. Talouselämä 12.11.2010. s. 22- 27 Mirrlees, J. - Adam, S. - Besley, T. - Blundell, R. - Bond, S. - Chote, R. - Gammie, M. - Johnson, P. – Myles G. and Poterba, J. (Eds.): Dimensions of Tax Design: The Mirrlees Review. Institute for Fiscal Studies. Oxford University Press. Mykkänen, Kai. 2005. Miksi yhteisöveron tuotto moninkertaistui 1990- luvulla [verkkodokumentti]. [Viitattu 20.6.2010]. VATT Muistioi- ta 67. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Helsinki. Saatavil- la www-muodossa: http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf 109 /m67.pdf Myrsky, Matti. 2008a. Miten ansiotulosta voi tulla pääomatuloa – ratkaisun KHO 2008:6 arviointia. Lakimies 2008:3. s.486–496 Myrsky, Matti. 2008b. Tasaverojärjestelmän kysymyksiä. Lakimies 2008:5. s. 707–722. Myrsky, Matti. 2009. Oikeudenmukaisuus ja verotus. Lakimies 2009:5. s. 739–760 Myrsky, Matti. 2010. Veropolitiikkamme kysymyksiä. Defensor Legis N:o 5/2010. s. 648-664. Niskakangas, Heikki. 2009. Osinkoverotuksen uudistamisesta [verkkodo- kumentti]. [Viitattu 14.7.2010]. VATT Muistio 21.9.2009. Valti- on taloudellinen tutkimuskeskus. Saatavilla www-muodossa: http://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/012_veroryhma/06_esitys aineisto/Osinkoverotuksen_uudistamisesta_Niskakangas_21 0909_muistio.pdf Nyberg, Martti. 2007. Tasavero on kuluttamisen verottamista. Teoksessa Kari, Seppo & Ylä-Liedenpohja, Jouko (toim.): Verotus Uusik- si? Taloustieto. Helsinki. s. 125–140. Nyberg, Martti. 2008. Verokeskustelu hukassa: Mikä verotuksessa on tär- keää? [verkkodokumentti]. [Viitattu 12.3.2010]. Elinkeinoelä- män Valtuuskunnan (EVA) analyysi No.6. Saatavilla www- muodossa: http://www.eva.fi/wp-content/uploads/files/2367_ Analyysi_no_006.pdf Patentti- ja rekisterihallitus. 2007. Uusia osakeyhtiöitä huikea määrä! [verkkodokumentti]. [Viitattu 28.11.2010]. Julkaistu 26.9.2007. Saatavilla www-muodossa: http://www.prh.fi/fi/uutiset/797.html Portail belgium.be. 2010. Taux de l’impôt des societies [verkkodokument- ti]. [Viitattu 7.6.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.belgium.be/fr/impots/impot_sur_les_revenus/societ es/declaration/imposition/index.jsp Pörssisäätiö. 2010. Kotitalousomistajien määrä Suomessa [verkkodoku- mentti]. [Viitattu 24.10.2010]. Tilasto 30.9.2010. Saatavilla www-muodossa: http://www.porssisaatio.fi/info/tilastokotitalo 110 usomistajien-maara-suomessa Skattedirektoratet. 2010. Hva blir skatten for inntektsåret 2010? [verkko- dokumentti]. [Viitattu 6.5.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.skatteetaten.no/Upload/Brosjyrer%20og%20bok/H va_blir_skatten_2010_bm.pdf Skatteetaten. 2007. Aksjonærmodellen / The Shareholder Model [verkko- dokumentti]. [Viitattu 10.5.2010]. Julkaistu 7.6.2007. Ohje on saatavilla norjaksi ja englanniksi. Englanninkielisestä kään- nöksestä puuttuu joitakin norjan kielisestä versiosta löytyviä tietoja. Saatavilla englanniksi www-muodossa: http://skatteetaten.no/en/Artikler/2004/The-shareholder-model/ Saatavilla norjaksi www-muodossa: http://skatteetaten.no/no/ Artikler/2004/Aksjonarmodellen Skatteetaten. 2010a. Skjermingsrente for inntekståret 2009 [verkkodoku- mentti]. [Viitattu 13.5.2010]. Julkaistu 7.1.2010. Saatavilla www-muodossa: http://www.skatteetaten.no/no/Bibliotek/Tabe ller-og-satser/2010/Skjermingsrente-for-inntektsaret-2009/ Skatteetaten. 2010b. Ubenyttet skjermingsfradrag [verkkodokumentti]. [Vii- tattu 4.6.2010]. Lignings – ABC, osio 6.11. Julkaistu 18.4.2010. Saatavilla www-muodossa: http://www.skatteeta ten.no/no/Bibliotek/Publikasjoner/Handboker/LigningsABC/Ka pitler/A/?mainchapter=104714&chapter=104743#x104743 Skatteverket. 2010a. Belopp och procent - inkomstår 2010/taxeringsår 2011 [verkkodokumentti]. [Viitattu 14.8.2010]. Saatavilla www- muodossa: http://www.skatteverket.se/privat/skatter/belopppro cent/2010.4.76a43be412206334b89800047590.html Skatteverket. 2010b. SKV 292 utgåva 18. Skatteregler for delägare i fåmansföretag - med deklarationsanvisningar [verkkodoku- mentti]. [Viitattu 15.8.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.skatteverket.se/download/18.50a6b4831275a0376 d380003428/29218svartvit.pdf Statistiska centralbyrån. 2009. Kommunalskatterna 2010: De flesta ofö- rändrad kommunalskatt [verkkodokumentti]. [Viitattu 111 6.8.2010]. Julkaistu 11.12.2009. Saatavilla www-muodossa: http://www.scb.se/Pages/PressArchive____259759.aspx?Pre ssReleaseID=284198 Suomen Pankki. 2010. Rahoitusmarkkinat – tilastokatsaus 9/2010 [verk- kodokumentti]. [Viitattu 11.9.2010]. Suomen Pankin Tilastoyk- sikön julkaisu 3.9.2010. Saatavilla www-muodossa: http://www.suomenpankki.fi/NR/rdonlyres/F6F6C2EC-8474- 4087-ABBC-6B139AFF969A/0/ramati_fi_201009.pdf Sørensen, Peter Birch. 2003. Neutral Taxation of Shareholder Income: A Norwegian Tax Reform Proposal [verkkodokumentti]. [Viitattu 2.4.2010]. CESifo Working Paper No.1036, Category 1: Public Finance. Saatavilla www-muodossa: http://www.ifo.de/pls/ guestci/download/CESifo%20Working%20Papers%202003/ CESifo%20Working%20Papers%20September%202003/ces ifo1_wp1036.pdf Sørensen, Peter Birch. 2009. Dual Income Taxes: A Nordic Tax System Revised version of paper originally presented at the confe- rence on New Zealand Tax Reform – Where to Next? at Victo- ria University of Wellington, 11-13 February, 2009 [verkkodo- kumentti]. [Viitattu 27.3.2010]. Saatavilla www-muodossa: http://www.econ.ku.dk/pbs/diversefiler/DUAL%20INCOME%2 0TAXES%20OUCBT.pdf Valtiovarainministeriö. 2010. Verotuksen kehittämistyöryhmän väliraportti [verkkodokumentti]. [Viitattu 5.9.2010]. VM 35/2010. Helsinki. Saatavilla: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01 _julkaisut/075_verotus/20100621Verotu/Verotuksen_kehittami styoryhman_valiraportti.pdf Verohallinto. 2005. Yhteisön osakkeiden luovutusvoiton verokohtelu [verk- kodokumentti]. [Viitattu 8.8.2010]. Verohallinnon ohje. Dnro 1292/345/2005. Saatavilla www-muodossa: http://www.vero.fi/ ?article=4242&domain=VERO_MAIN&path=5,40,89&langua ge=FIN 112 Veronmaksajain Keskusliitto ry. 2009. Niskakangas: Osinkoverotus epä- onnistunut. [verkkodokumentti]. [Viitattu 11.8.2010]. Uutinen 24.9.2009. Saatavilla www-muodossa: http://www.veronmak sajat.fi/Page/0ebbeaae-b5fb-45d5-9b3b-ffc124b20cfe.aspx?gr oupId=f737fd5c-0c6b-467d-acf8-eab910d86d45&announce mentId=c304903e-7812-440e-a2a1-9078c95d4ab3 Veronmaksajain Keskusliitto ry. 2010. Tietoja yhteisöverotuksesta. [verk- kodokumentti]. [Viitattu 3.12.2010]. Tutkimukset ja tilastot 12.11.2010. Saatavilla www-muodossa: http://www.veronmak sajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/tuloverotus/yhteisoverotus/ Viitala, Tomi - Mattila, Pauli K.- Lindström, Maarit. 2010. Yritysverotus – Kilpailukykyä ja kasvua. [verkkodokumentti]. [Viitattu 13.11.2010]. Keskuskauppakamarin selvitys. Helsinki. Saata- villa www-muodossa: www.keskuskauppakamari.fi/content/ down Ylä-Liedenpohja, Jouko. 2007. Porrastettu tasavero, ansiotulojen verohyvi- tys ja kateusvero. Teoksessa Kari, Seppo & Ylä-Liedenpohja, Jouko (toim.): Verotus Uusiksi? Taloustieto. Helsinki. s. 89– 106. Lait Suomi L 24.6.1968/360 Laki elinkeinotulon verottamisesta L 29.12.1988/1232 Laki yhtiöveron hyvityksestä (kumottu) L 30.12.1992/1535 Tuloverolaki L 30.12.1997/1336 Kirjanpitolaki L 22.12.2005/1142 Laki varojen arvostamisesta verotuksessa. Norja LOV-1999-03-26-14 Lov om skatt av formue og inntekt (Skatteloven) Ruotsi SFS 1999:1229 Inkomstskattelag