Strategic planning of major disturbance proof network
Äärynen, Esa (2014)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014112646613
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014112646613
Tiivistelmä
In the 2000’s Finland suffered from storms that caused long outages in electricity distribution, longest up to two weeks. These major disturbances increased the importance of supply security. In 2013 new Electricity Market Act was announced. It defined maximum duration for outages, 6 h for city plan areas and 36 h for other areas.
The aim for this work is to determine required major disturbance proof level for a study area and find tools for prioritizing overhead lines for cabling renovation to improve supply security. Three prioritization methods were chosen to be studied: A: prioritization line sections by customer outage costs they cause, B: maximizing customers major disturbance proof network and C: minimizing excavation costs in medium voltage network.
Profitability calculations showed that prioritization method A was the most profitable and C had the weakest profitability. The prioritization method C drove renovation into unreasonable locations in the study area in reliability point of view. Therefore universal rule prioritization methods couldn’t be made from the prioritization methods. This led to the conclusion that every renewing area need to be evaluated in a case by case basis. Suuret myrskyt ovat koetelleet Suomea ja sähkön jakeluverkojen toimitusvarmuutta 2000-luvulla. Myrskyt aiheuttivat pitkä, jopa kahden viikon pituisia sähkökatkoja. Tämä nosti toimitusvarmuuden vaatimukset uudelle tasolle. Edelliset syyt johtivat uuteen sähkömarkkinalakiin, jossa määriteltiin asemakaava-alueelle 6 h ja muualle 36 h suurimmiksi sallituiksi keskeytysajoiksi, koskien kaikkia asiakkaita vuoteen 2029 mennessä.
Työn tavoitteena on määrittää vaadittava suurhäiriövarmuus taso tutkittavalle alueelle sekä löytää uusia työkaluja toimitusvarmuusinvestointien priorisoinnille. Toimitusvarmuus-investointien kohdistamiselle valittiin kolme priorisointi menetelmää. A: johto-osien priorisointi niiden aiheuttaman keskeytyskustannuksen perusteella, B: suurhäiriövarman verkon piirissä olevien asiakkaiden maksimointi sekä C: kaivukustannusten minimointi.
Kannattavuuslaskennan perusteella menetelmä A oli kannattavin ja C vähiten kannattava menetelmä. C:n priorisointi menetelmä johti tutkimusalueella luotettavuuden sekä käyttävyyden kannalta kannattamattomiin saneeraus kohteisiin. Tämän vuoksi tuloksia ei voi pitää yleispätevinä ja priorisointimenetelmien kannattavuus on arvioitava tapauskohtaisesti.
The aim for this work is to determine required major disturbance proof level for a study area and find tools for prioritizing overhead lines for cabling renovation to improve supply security. Three prioritization methods were chosen to be studied: A: prioritization line sections by customer outage costs they cause, B: maximizing customers major disturbance proof network and C: minimizing excavation costs in medium voltage network.
Profitability calculations showed that prioritization method A was the most profitable and C had the weakest profitability. The prioritization method C drove renovation into unreasonable locations in the study area in reliability point of view. Therefore universal rule prioritization methods couldn’t be made from the prioritization methods. This led to the conclusion that every renewing area need to be evaluated in a case by case basis.
Työn tavoitteena on määrittää vaadittava suurhäiriövarmuus taso tutkittavalle alueelle sekä löytää uusia työkaluja toimitusvarmuusinvestointien priorisoinnille. Toimitusvarmuus-investointien kohdistamiselle valittiin kolme priorisointi menetelmää. A: johto-osien priorisointi niiden aiheuttaman keskeytyskustannuksen perusteella, B: suurhäiriövarman verkon piirissä olevien asiakkaiden maksimointi sekä C: kaivukustannusten minimointi.
Kannattavuuslaskennan perusteella menetelmä A oli kannattavin ja C vähiten kannattava menetelmä. C:n priorisointi menetelmä johti tutkimusalueella luotettavuuden sekä käyttävyyden kannalta kannattamattomiin saneeraus kohteisiin. Tämän vuoksi tuloksia ei voi pitää yleispätevinä ja priorisointimenetelmien kannattavuus on arvioitava tapauskohtaisesti.