Tukimekanismeja ja tavoitekonflikteja Euroopan nykyisillä sähkömarkkinoilla : Uusiutuva energiapolitiikka
Viljainen, Satu; Kyläheiko, Kalevi (2015)
Viljainen, Satu
Kyläheiko, Kalevi
2015
Lappeenrannan teknillinen yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-265-748-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-265-748-0
Tiivistelmä
Eurooppalaisessa energiapolitiikassa päästökauppa ja uusiutuvan energian osuuden lisääminen sähköntuotannossa on nähty keskeisiksi keinoiksi edistää globaalien
ilmastotavoitteiden saavuttamista. Käytännön tasolla näiden kahden tavoitteen rinnakkaiset
ohjausmekanismit ovat kuitenkin johtaneet konflikteihin, joiden vaikutukset tulevat esiin
satunnaisesti vaihtelevan uusiutuvan energian määrän noustessa huomattavan suureksi
olemassa olevissa sähköjärjestelmissä, jotka ovat rakentuneet nykyiseen muotoonsa
toisenlaisten paradigmojen vallitessa. Erityisesti hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen
tähtäävä päästökauppa on jäänyt kansallisten, usein satunnaisesti vaihtelevan aurinko- ja
tuulisähkön lisäämiseen tähtäävien kohdennettujen teknologiatukien jalkoihin. Tuloksena on
ollut esimerkiksi hiilen kannattavuuden paraneminen sähköntuotannossa suhteessa ilmaston
kannalta huomattavasti edullisempaan kaasuun sekä sähkön vähittäishinnan voimakas
nousu, joka heikentää kuluttajien ostovoimaa ja eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä.
Tämän raportin keskeiset havainnot voidaan tiivistää seuraavasti:
1. Päästökauppa on saatava toimivaksi, jotta hintaohjauksen kautta syntyy kannustin
kustannustehokkaaseen sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Jos on
tarvetta vielä nopeampaan hiilen käytön vähentämiseen, allokatiivisesti parhaimpana
keinona on silloin käytettävä koordinoidusti toteutettua hiiliverotusta.
2. Investointeja sähkönsiirtoverkkoihin on lisättävä, jotta sähköä voidaan tuottaa siellä, missä
se kulloinkin on kustannustehokkainta. Tämä koskee niin uusiutuvaa energiaa kuin
perinteistäkin sähköntuotantoa.
3. Markkinahäiriöitä aiheuttavista ja päästövaikutuksiltaan usein haitallisista kansallisista
tukijärjestelmistä tulee luopua. Tämä koskee niin perinteisiä kuin uusiutuviakin
energiamuotoja.
4. Kaikilta energiamuodoilta tulee jatkossa edellyttää joko tuotantolaitosten joustavaa
käyttöä tai vaihtoehtoisesti osallistumista sähköjärjestelmän joustavuuden lisäämisen
kustannuksiin.
5. Yhteiseurooppalaisten energiamarkkinoiden, energiaunionin, syntyä tulee edistää, jotta
varmistetaan sähköntuotantoon ja jakeluun käytettävien resurssien kohdentuminen sinne,
missä se on kokonaistaloudellisesti tehokkainta eli toteuttaa parhaiten taloudellisuuden ja
vähäpäästöisyyden idean.
6. Tukijärjestelmiä voidaan tarvittaessa käyttää teknologioiden ja innovaatioiden saamiseen
markkinoille, mutta tällöin niiden on oltava kestoltaan lyhytaikaisia. Investointien
arvioinneissa ja rahoitusjärjestelmissä on otettava nykyistä monipuolisemmin huomioon
ilmastoon ja päästöihin liittyviä kustannus-hyöty -aspekteja.
7. Tarvitaan monipuolisempi analyysikehikko, jonka avulla eri sähköntuotantomuotojen
kustannuksia ja hyötyjä vertaillaan keskenään. Tämän avulla voidaan kattavasti tunnistaa
sellaisen säätökykyisen joustavan sähköntuotannon arvo, jolla on keskeinen rooli
huolehdittaessa energian saannin varmuudesta ja energiajärjestelmän luotettavasta
toiminnasta.
ilmastotavoitteiden saavuttamista. Käytännön tasolla näiden kahden tavoitteen rinnakkaiset
ohjausmekanismit ovat kuitenkin johtaneet konflikteihin, joiden vaikutukset tulevat esiin
satunnaisesti vaihtelevan uusiutuvan energian määrän noustessa huomattavan suureksi
olemassa olevissa sähköjärjestelmissä, jotka ovat rakentuneet nykyiseen muotoonsa
toisenlaisten paradigmojen vallitessa. Erityisesti hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen
tähtäävä päästökauppa on jäänyt kansallisten, usein satunnaisesti vaihtelevan aurinko- ja
tuulisähkön lisäämiseen tähtäävien kohdennettujen teknologiatukien jalkoihin. Tuloksena on
ollut esimerkiksi hiilen kannattavuuden paraneminen sähköntuotannossa suhteessa ilmaston
kannalta huomattavasti edullisempaan kaasuun sekä sähkön vähittäishinnan voimakas
nousu, joka heikentää kuluttajien ostovoimaa ja eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä.
Tämän raportin keskeiset havainnot voidaan tiivistää seuraavasti:
1. Päästökauppa on saatava toimivaksi, jotta hintaohjauksen kautta syntyy kannustin
kustannustehokkaaseen sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Jos on
tarvetta vielä nopeampaan hiilen käytön vähentämiseen, allokatiivisesti parhaimpana
keinona on silloin käytettävä koordinoidusti toteutettua hiiliverotusta.
2. Investointeja sähkönsiirtoverkkoihin on lisättävä, jotta sähköä voidaan tuottaa siellä, missä
se kulloinkin on kustannustehokkainta. Tämä koskee niin uusiutuvaa energiaa kuin
perinteistäkin sähköntuotantoa.
3. Markkinahäiriöitä aiheuttavista ja päästövaikutuksiltaan usein haitallisista kansallisista
tukijärjestelmistä tulee luopua. Tämä koskee niin perinteisiä kuin uusiutuviakin
energiamuotoja.
4. Kaikilta energiamuodoilta tulee jatkossa edellyttää joko tuotantolaitosten joustavaa
käyttöä tai vaihtoehtoisesti osallistumista sähköjärjestelmän joustavuuden lisäämisen
kustannuksiin.
5. Yhteiseurooppalaisten energiamarkkinoiden, energiaunionin, syntyä tulee edistää, jotta
varmistetaan sähköntuotantoon ja jakeluun käytettävien resurssien kohdentuminen sinne,
missä se on kokonaistaloudellisesti tehokkainta eli toteuttaa parhaiten taloudellisuuden ja
vähäpäästöisyyden idean.
6. Tukijärjestelmiä voidaan tarvittaessa käyttää teknologioiden ja innovaatioiden saamiseen
markkinoille, mutta tällöin niiden on oltava kestoltaan lyhytaikaisia. Investointien
arvioinneissa ja rahoitusjärjestelmissä on otettava nykyistä monipuolisemmin huomioon
ilmastoon ja päästöihin liittyviä kustannus-hyöty -aspekteja.
7. Tarvitaan monipuolisempi analyysikehikko, jonka avulla eri sähköntuotantomuotojen
kustannuksia ja hyötyjä vertaillaan keskenään. Tämän avulla voidaan kattavasti tunnistaa
sellaisen säätökykyisen joustavan sähköntuotannon arvo, jolla on keskeinen rooli
huolehdittaessa energian saannin varmuudesta ja energiajärjestelmän luotettavasta
toiminnasta.