Suljetun jätetäytön kaatopaikkavesien käsittelyvaihtoehtojen vertailu
Björklid, Otto (2015)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201505258911
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201505258911
Tiivistelmä
Hajoaminen kaatopaikalla tapahtuu fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien avulla. Nämä prosessit voivat kestää vuosista jopa vuosikymmeniin. Näiden prosessien kehittymistä ajan saatossa kuvataan jätetäytön eri hajoamisvaiheiden avulla.
Kaatopaikan eri toiminnoista syntyvät vesivirrat ovat laadultaan ja määrältään hyvin erilaisia. Suotovesi syntyy jätetäytön läpi suotautuvasta vedestä ja on yleisesti ottaen suurin kaatopaikkavesien kuormituksen aiheuttaja. Suotoveden sisältämien pitoisuuksien tiedetään laskevan kun jätteen loppusijoitus on lopetettu ja kun jätetäyttö on suljettu pintarakentein. Mitä pidemmälle jätetäytön hajoaminen on edennyt, sitä pienemmät suotoveden pitoisuudet ovat.
Hyvä käytäntö on erottaa erityyppiset kaatopaikkavedet toisistaan ja käsitellä ne niiden vaatimalla tavalla. Diplomityön tarkoitus on löytää ympäristöystävällisin ja taloudellisin keino suljetun jätetäytön suotovesien sekä muiden vähintään yhtä laimeiden kaatopaikkavesien käsittelemiseksi. Vertailtavia käsittelymenetelmiä ovat kunnallisella jätevedenpuhdistamolla ja juurakkopuhdistamolla käsittely.
Työn tulos on, että eri tyyppisillä juurakkopuhdistamoilla voidaan tehokkaasti käsitellä kaatopaikkavesiä. Empiirisen osan tarkastelu osoittaa, että hyvin pienien haitta-aine- ja ravinnepitoisuuksien käsittelyssä juurakkopuhdistamo on ympäristöystävällisempi sekä taloudellisempi kunnalliseen jätevedenpuhdistamoon verrattuna. Degradation of a landfill occurs through physical, chemical and microbiological processes and those processes may take years or even decades to complete. This phenomenon is described with various stages of degradation that occur as the landfill ages.
Landfill sites produce wide range of waste water flows with different qualities and quantities. Leachate represents the water which passes through the waste within a landfill and generally holds the highest concentrations of harmful substances and nutrients. Those substances in leachate are known to decrease after the waste disposal ends and the final cap has been installed. The further the degradation of a landfill goes, the less harmful the leachate will be.
Generally a good practice is to separate different landfill water flows from each other and treat them accordingly. The purpose of the thesis is to find out the most environmental friendly and economic way to treat the leachate from a closed landfill as well as other even less concentrated landfill waters. The treatment alternatives discussed are a municipal wastewater treatment plant and a constructed wetland.
The findings are, that various types of constructed wetlands can be used to treat landfill waters efficiently. Through an empirical case it is shown that a constructed wetland is both economically and environmentally superior to a municipal wastewater treatment plant when dealing with very low concentrations of substances and nutrients.
Kaatopaikan eri toiminnoista syntyvät vesivirrat ovat laadultaan ja määrältään hyvin erilaisia. Suotovesi syntyy jätetäytön läpi suotautuvasta vedestä ja on yleisesti ottaen suurin kaatopaikkavesien kuormituksen aiheuttaja. Suotoveden sisältämien pitoisuuksien tiedetään laskevan kun jätteen loppusijoitus on lopetettu ja kun jätetäyttö on suljettu pintarakentein. Mitä pidemmälle jätetäytön hajoaminen on edennyt, sitä pienemmät suotoveden pitoisuudet ovat.
Hyvä käytäntö on erottaa erityyppiset kaatopaikkavedet toisistaan ja käsitellä ne niiden vaatimalla tavalla. Diplomityön tarkoitus on löytää ympäristöystävällisin ja taloudellisin keino suljetun jätetäytön suotovesien sekä muiden vähintään yhtä laimeiden kaatopaikkavesien käsittelemiseksi. Vertailtavia käsittelymenetelmiä ovat kunnallisella jätevedenpuhdistamolla ja juurakkopuhdistamolla käsittely.
Työn tulos on, että eri tyyppisillä juurakkopuhdistamoilla voidaan tehokkaasti käsitellä kaatopaikkavesiä. Empiirisen osan tarkastelu osoittaa, että hyvin pienien haitta-aine- ja ravinnepitoisuuksien käsittelyssä juurakkopuhdistamo on ympäristöystävällisempi sekä taloudellisempi kunnalliseen jätevedenpuhdistamoon verrattuna.
Landfill sites produce wide range of waste water flows with different qualities and quantities. Leachate represents the water which passes through the waste within a landfill and generally holds the highest concentrations of harmful substances and nutrients. Those substances in leachate are known to decrease after the waste disposal ends and the final cap has been installed. The further the degradation of a landfill goes, the less harmful the leachate will be.
Generally a good practice is to separate different landfill water flows from each other and treat them accordingly. The purpose of the thesis is to find out the most environmental friendly and economic way to treat the leachate from a closed landfill as well as other even less concentrated landfill waters. The treatment alternatives discussed are a municipal wastewater treatment plant and a constructed wetland.
The findings are, that various types of constructed wetlands can be used to treat landfill waters efficiently. Through an empirical case it is shown that a constructed wetland is both economically and environmentally superior to a municipal wastewater treatment plant when dealing with very low concentrations of substances and nutrients.