Ravinteiden kiertotalous Päijät-Hämeessä

Abstract

Työssä selvitettiin typpeä ja fosforia sisältäviä biologisia virtoja Päijät-Hämeessä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa maakunnan ravinteiden kiertotalouden tilasta ja potentiaalista. Tarkastelu kohdistettiin neljään pääkategoriaan: 1 Metsätalous, 2 Maatalous, 3 Energia ja 4 Jätteet. Virroista kerättiin tietoa tilastoista, virtoja käsitteleviltä yrityksiltä ja kirjallisuuslähteistä. Työssä laskettiin kartoitettujen tietojen pohjalta, paljonko alueella liikkuu vuosittain typpeä ja fosforia, sekä mihin virtojen sisältämät ravinteet päätyvät. Laskennan tulokset paljastivat ravinteiden suuret hävikit, jotka osoittivat tarkasteltujen systeemien avoimuuden. Ravinteet kiersivät pääasiassa maataloudessa lantana ja jätehuollossa biokaasulaitoksen kierrätysravinteina. Alueen ravinteiden kiertotaloudessa on nykytilaa enemmän potentiaalia, mutta keinolannoitteiden tarvetta ei pystytä kokonaan korvaamaan kierrätysravinteilla. Kiertotalouden kehittämisen kannalta tärkeintä olisi hävikkien pienentäminen ja ohjaaminen takaisin ravinnehyötykäyttöön. Huomionarvoista oli myös saatavilla olevien lähtötietojen rajallisuus ja tästä johtuen ravinnelaskennan hyvin suuret epävarmuudet.

Biological flows including nitrogen and phosphorus in Päijät-Häme, were researched in this thesis. The aim of the study was to provide information about the state and potential of nutrients’ circular economy in the region. The focus of the study was on four main categories: 1 Forestry, 2 Agriculture, 3 Energy and 4 Waste. Data about the flows was gathered from statistics, companies that handle the flows and literature sources. Based on the surveyed information, annual flows of nitrogen and phosphorus in the area were calculated. In the process the final destination of the nutrients was resolved. The results of the calculations revealed great losses of nutrients, which shows the openness of the studied systems. Circulation of the nutrients was mainly found in the agriculture as manure and in the waste management as nutrients recycled at the biogas plant. Region’s circular economy of nutrients has more potential than there is currently utilized, but the need of artificially made fertilizers can’t completely be replaced by circulated nutrients. Most important in the process of developing circular economy is reducing the losses and guiding them back to nutrient utilization. The limited availability of initial data and the enormous uncertainty of the nutrient calculations were also notable.