Rakennetut kosteikot hulevesien käsittelyssä

Abstract

Hulevettä syntyy pintavaluntana alueilla, joissa maa on läpäisemätöntä, kuten kaupunkialueilla. Se usein sisältää pinnalta huuhtoutuneita vesistöille ja pohjavedelle haitallisia saasteita (mm. raskasmetallit ja orgaaniset aineet) ja ravinteita (mm. nitriitit, nitraatit ja fosfaatit). Koostumus vaihtelee huleveden eri lähteiden välillä paljonkin. Hulevesien käsittelyyn voidaan käyttää rakennettuja kosteikoita, joissa tapahtuvia prosesseja ovat muun muassa fosforin adsorptio, nitrifikaatio, denitrifikaatio ja haitta-aineiden sitoutuminen. Hulevesikosteikkoja voidaan toteuttaa monella eri toimintaperiaatteella veden virtaustavan perusteella. Mitoitukseen liittyvä kirjallisuus perustuu usein nyrkkisääntöihin mallintamisen sijaan, mikä tarjoaa aihetta jatkotutkimukselle.

Puhdistusprosessit vaativat keskenään erilaisia olosuhteita, mikä tulee huomioida mukautuvalla suunnittelulla. Merkittävin yksittäinen tekijä on veden riittävä viipymisaika kosteikossa; Pintavirtauskosteikoilla puhutaan päivistä, pohjavirtauskosteikoilla tunneista. Monet puhdistusprosessit toimivat parhaiten lämpimässä; kylmissä ilmastoissa hulevesikosteikot tulee mitoittaa vastaavasti suuremmiksi. Suomessa hulevesikosteikkojen toiminnan ongelmana on alhaisten lämpötilojen ja suurten virtaamien – täten lyhyiden viipymisaikojen – sattuminen samanaikaisesti.