Jakeluverkon tariffirakenteen kehitysmahdollisuudet ja vaikutukset
Honkapuro, Samuli; Haapaniemi, Jouni; Haakana, Juha; Lassila, Jukka; Partanen, Jarmo; Lummi, Kimmo; Rautiainen, Antti; Supponen, Antti; Koskela, Juha; Järventausta, Pertti (2017)
Post-print / final draft
Honkapuro, Samuli
Haapaniemi, Jouni
Haakana, Juha
Lassila, Jukka
Partanen, Jarmo
Lummi, Kimmo
Rautiainen, Antti
Supponen, Antti
Koskela, Juha
Järventausta, Pertti
2017
LUT
This publication is protected by copyright. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-105-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-105-9
Tiivistelmä
Tässä tutkimusprojektissa on tarkasteltu jakeluverkkotariffien kehitysmahdollisuuksia pienasiakkaiden osalta, erityisesti tariffien ohjausvaikutusten näkökulmasta. Tarkasteluissa on keskitytty nimenomaan tariffirakenteisiin, jolloin tariffimuutoksella ei oleteta olevan merkittävää vaikutusta verkkoyhtiön liikevaihtoon. Suomessa jakeluverkkoyhtiöillä on vapaus valita omat tariffirakenteensa, mutta monopoliaseman väärinkäytön estämiseksi Energiavirasto valvoo yhtiöiden kokonaisliikevaihtoa ja tuottoa.
Nykyisin pienasiakkaiden jakeluverkkotariffi koostuu siirrettyyn energiamäärään perustuvasta energiaosuudesta sekä perusmaksusta, joka osalla yhtiöistä riippuu pääsulakkeen koosta. Tariffirakenteen kustannusvastaavuus ja ohjausvaikutukset ovat puutteellisia, minkä lisäksi viime vuosina noussut perusmaksujen osuus on heikentänyt ohjausvaikutuksia. Lisäksi yleistyvät uudet energiaratkaisut, kuten hajautettu pientuotanto, markkinaperusteinen kysyntäjousto, sähköautot, energiavarastot, rakennusten uudet energiatehokkuusmääräykset sekä yleinen energiatehokkuuden parantuminen muuttavat verkossa siirrettävän energian ja tehon suhdetta. Tämä aiheuttaa haasteita tilanteessa, jossa sähkönjakelun hinnoittelu perustuu verkossa siirrettävään energiaan, mutta kustannukset pysyvät lyhyellä aikavälillä ennallaan ja ovat pitkällä aikavälillä merkittävästi riippuvaisia verkon huipputehoista.
Tässä tutkimuksessa on tarkastelu erilaisia vaihtoehtoja tehon kytkemiseksi pienasiakkaan hinnoitteluun. Eri tariffivaihtoehtojen ominaisuuksia on tarkastelu eri osapuolten (asiakas, verkkoyhtiö, sähkön myyjä, yhteiskunta) näkökulmasta sekä kvalitatiivisesti että teknis-taloudellisilla simulaatioilla. Tehtyjen tarkasteluiden perusteella voidaan todeta, että tehokomponentin sisällyttäminen jakeluverkkotariffiin on perusteltua erityisesti kustannusvastaavuuden ja ohjaavuuden näkökulmasta. Tehoon perustuva maksukomponentti lisää asiakkaan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan verkkopalvelumaksuunsa, sisältää resurssi- ja energiatehokkuuteen kannustavia ominaisuuksia, turvaa verkkoyhtiölle vakaan liiketoiminnan, toteuttaa nykyistä tariffirakennetta paremmin sähkömarkkinalainkin edellyttämää aiheuttamisperiaatetta, vähentää eri asiakkaiden välillä tapahtuvaa ristisubventiota, sekä luo edellytyksiä muille toimijoille kehittää jo olemassa olevia palveluitansa tai luoda täysin uutta liiketoimintaa ja palveluita, joilla voi olla keskeinen vaikutus sähkömarkkinoiden kehityksessä.
Tehon sisällyttämiseen on erilaisia vaihtoehtoja, joista tässä tutkimuksessa on tarkasteltu erityisesti kahta vaihtoehtoa: tehorajatariffia (nk. kaistahinnoittelu) sekä pienasiakkaan tehotariffia. Tarkasteluiden perusteella jälkimmäinen vaihtoehto, pienasiakkaan tehotariffi, vaikuttaa käytännön toteutettavuuden, ymmärrettävyyden ja kustannusvastaavuuden kannalta toimivammalta vaihtoehdolta. Tällainen tariffirakenne on jo nykyisellään käytössä suuremmilla keski- ja pienjänniteverkkoon kytkeytyvillä asiakkailla. Viime vuosina asennetut tuntienergiaa mittaavat etäluettavat mittarit mahdollistavat tämän tariffirakenteen käytännön toteutuksen myös pienillä asiakkailla. Pienasiakkaiden osalta siihen voidaan siirtyä lisäämällä nykyiseen tariffirakenteeseen tehoon pohjautuva maksukomponentti ja kasvattamalla vähitellen tehomaksun osuutta, ja vastaavasti pienentämällä perus- ja energiamaksuja. Kohtalaisen pituisella (esim. 5 vuotta) siirtymäajalla vältetään suuret vuotuiset muutokset asiakasryhmien verkkomaksuissa. Tehotariffin rakenteeseen voidaan lisätä kynnysteho, esim. 3-5 kW, jonka alapuolella olevasta tehonkäytöstä ei muodostu erillistä tehomaksua. Tällöin pienimmille asiakkaille ei tule käyttöön nykyistä monimutkaisempaa tariffirakennetta.
Nykyisin pienasiakkaiden jakeluverkkotariffi koostuu siirrettyyn energiamäärään perustuvasta energiaosuudesta sekä perusmaksusta, joka osalla yhtiöistä riippuu pääsulakkeen koosta. Tariffirakenteen kustannusvastaavuus ja ohjausvaikutukset ovat puutteellisia, minkä lisäksi viime vuosina noussut perusmaksujen osuus on heikentänyt ohjausvaikutuksia. Lisäksi yleistyvät uudet energiaratkaisut, kuten hajautettu pientuotanto, markkinaperusteinen kysyntäjousto, sähköautot, energiavarastot, rakennusten uudet energiatehokkuusmääräykset sekä yleinen energiatehokkuuden parantuminen muuttavat verkossa siirrettävän energian ja tehon suhdetta. Tämä aiheuttaa haasteita tilanteessa, jossa sähkönjakelun hinnoittelu perustuu verkossa siirrettävään energiaan, mutta kustannukset pysyvät lyhyellä aikavälillä ennallaan ja ovat pitkällä aikavälillä merkittävästi riippuvaisia verkon huipputehoista.
Tässä tutkimuksessa on tarkastelu erilaisia vaihtoehtoja tehon kytkemiseksi pienasiakkaan hinnoitteluun. Eri tariffivaihtoehtojen ominaisuuksia on tarkastelu eri osapuolten (asiakas, verkkoyhtiö, sähkön myyjä, yhteiskunta) näkökulmasta sekä kvalitatiivisesti että teknis-taloudellisilla simulaatioilla. Tehtyjen tarkasteluiden perusteella voidaan todeta, että tehokomponentin sisällyttäminen jakeluverkkotariffiin on perusteltua erityisesti kustannusvastaavuuden ja ohjaavuuden näkökulmasta. Tehoon perustuva maksukomponentti lisää asiakkaan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan verkkopalvelumaksuunsa, sisältää resurssi- ja energiatehokkuuteen kannustavia ominaisuuksia, turvaa verkkoyhtiölle vakaan liiketoiminnan, toteuttaa nykyistä tariffirakennetta paremmin sähkömarkkinalainkin edellyttämää aiheuttamisperiaatetta, vähentää eri asiakkaiden välillä tapahtuvaa ristisubventiota, sekä luo edellytyksiä muille toimijoille kehittää jo olemassa olevia palveluitansa tai luoda täysin uutta liiketoimintaa ja palveluita, joilla voi olla keskeinen vaikutus sähkömarkkinoiden kehityksessä.
Tehon sisällyttämiseen on erilaisia vaihtoehtoja, joista tässä tutkimuksessa on tarkasteltu erityisesti kahta vaihtoehtoa: tehorajatariffia (nk. kaistahinnoittelu) sekä pienasiakkaan tehotariffia. Tarkasteluiden perusteella jälkimmäinen vaihtoehto, pienasiakkaan tehotariffi, vaikuttaa käytännön toteutettavuuden, ymmärrettävyyden ja kustannusvastaavuuden kannalta toimivammalta vaihtoehdolta. Tällainen tariffirakenne on jo nykyisellään käytössä suuremmilla keski- ja pienjänniteverkkoon kytkeytyvillä asiakkailla. Viime vuosina asennetut tuntienergiaa mittaavat etäluettavat mittarit mahdollistavat tämän tariffirakenteen käytännön toteutuksen myös pienillä asiakkailla. Pienasiakkaiden osalta siihen voidaan siirtyä lisäämällä nykyiseen tariffirakenteeseen tehoon pohjautuva maksukomponentti ja kasvattamalla vähitellen tehomaksun osuutta, ja vastaavasti pienentämällä perus- ja energiamaksuja. Kohtalaisen pituisella (esim. 5 vuotta) siirtymäajalla vältetään suuret vuotuiset muutokset asiakasryhmien verkkomaksuissa. Tehotariffin rakenteeseen voidaan lisätä kynnysteho, esim. 3-5 kW, jonka alapuolella olevasta tehonkäytöstä ei muodostu erillistä tehomaksua. Tällöin pienimmille asiakkaille ei tule käyttöön nykyistä monimutkaisempaa tariffirakennetta.