Energiantuotantomuotojen tukipolitiikkamekanismit ja määrät
Japola, Iiro (2017)
Kandidaatintyö
Japola, Iiro
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017103050370
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017103050370
Tiivistelmä
Energiantuotantoon liittyvien tukipolitiikkamekanismien määrittely ja kokonaissummien vaikutusta tuotantolaitosten kannattavuuteen eli uusien rakentamiseen tai vanhojen käytöstä poistamiseen voidaan arvioida keräämällä tietoa tukipoliittisienmekanismien tuotantoyksikkökohtaisista määristä. Tutkimuksen alussa esitellään lyhyesti Suomessa yleisesti käytetyt tuotantotavat, uusiutuvaan energiaan perustuvat, fossiilisiin polttoaineisiin sekä ydinvoima. Esitellään tukipolitiikkamekanismit yksitellen, verotus, syöttötariffit, investointituet, päästökauppa ja ydinjäterahasto. Esitetään saatavilla olevat summat näistä mekanismeista tuotantoyksikkö- ja kokonaiskustannus laskelmat perustuvat näihin lukuihin. Nämä summat ovat kerätty julkisesti saatavilla olevista vuoden 2015 verotus ja valtion talousarvioesityksistä. Yksikkö- ja kokonaismääriä laskiessa näitä summia verrattiin tilastokeskuksen tarjoamaan vuoden 2015 energiantuotannon tilastoon, näiden perusteella tehtiin päätelmiä tukipolitiikan vaikutuksista ja ovatko tuotantolaitosten kannattavuudet nykyisin markkinalähtöisiä vai täysin tukipolitiikkaan pohjautuvia.
Tukipolitiikan merkitystä arvioitiin Suomen kannalta, mitkä ovat syitä eräiden tuotantomuotojen tukemiseen ja toisiin kohdistuvien maksujen osalta. Pohdittiin tukipolitiikan hyötyjä ja haittoja lyhyellä sekä pitkällä tähtäimellä arvioiden. Tukipolitiikkaa pidettiin erittäin tehokkaana keinona tuoda uusia tuotantomuotoja kaupalliseen käyttöön ja antamaan tarvittava taloudellinen kannuste kalliimpien teknologioiden kehittämiseen. Suomen ilmastostrategian mukaisen energiantuotannon päästöjen laskeminen ja uusiutuvan energian käytön huomattava lisääntyminen vuoteen 2030 mennessä ei olisi mahdollista täysin markkinaehtoisen tuotantorakenteen myötä. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien tuotantomuotojen verotus toimii myös huomattavana tulon lähteenä valtiolle tuhoamatta kuitenkaan näiden kannattavuutta ja Suomen energia omavaraisuuden vaarantumista. Tukipoliittisten toimien suurimmaksi hyötyjäksi todettiin tuulivoima syöttötariffijärjestelmän tarjoaman 83,50 €/MWh ja vuoden 2015 loppuun asti maksetun korotetun 105,30 €/MWh takuuhinnan perusteella. Suurimpana kärsijänä toimi odotetusti kivihiilellä toimivat lämmön erillistuotanto laitokset, jotka maksavat polttoaineveroa 27,29 €/MWh sekä päästöoikeuksista 2,60 €/MWh. Tutkimuksen huomattiin vahvistavan ennakko-odotuksia kannustamisesta kohti vähäpäästöisiä tuotantomuotoja, kuitenkaan täysin tuhoamatta toistaiseksi tarvittavien vanhojen laitosten kannattavuutta.
Tukipolitiikan merkitystä arvioitiin Suomen kannalta, mitkä ovat syitä eräiden tuotantomuotojen tukemiseen ja toisiin kohdistuvien maksujen osalta. Pohdittiin tukipolitiikan hyötyjä ja haittoja lyhyellä sekä pitkällä tähtäimellä arvioiden. Tukipolitiikkaa pidettiin erittäin tehokkaana keinona tuoda uusia tuotantomuotoja kaupalliseen käyttöön ja antamaan tarvittava taloudellinen kannuste kalliimpien teknologioiden kehittämiseen. Suomen ilmastostrategian mukaisen energiantuotannon päästöjen laskeminen ja uusiutuvan energian käytön huomattava lisääntyminen vuoteen 2030 mennessä ei olisi mahdollista täysin markkinaehtoisen tuotantorakenteen myötä. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien tuotantomuotojen verotus toimii myös huomattavana tulon lähteenä valtiolle tuhoamatta kuitenkaan näiden kannattavuutta ja Suomen energia omavaraisuuden vaarantumista. Tukipoliittisten toimien suurimmaksi hyötyjäksi todettiin tuulivoima syöttötariffijärjestelmän tarjoaman 83,50 €/MWh ja vuoden 2015 loppuun asti maksetun korotetun 105,30 €/MWh takuuhinnan perusteella. Suurimpana kärsijänä toimi odotetusti kivihiilellä toimivat lämmön erillistuotanto laitokset, jotka maksavat polttoaineveroa 27,29 €/MWh sekä päästöoikeuksista 2,60 €/MWh. Tutkimuksen huomattiin vahvistavan ennakko-odotuksia kannustamisesta kohti vähäpäästöisiä tuotantomuotoja, kuitenkaan täysin tuhoamatta toistaiseksi tarvittavien vanhojen laitosten kannattavuutta.