Sähköisen rahtikirjan muutos kuljetusalan yrityksen talousnäkökulmasta
Hasu, Emmi (2017)
Kandidaatintutkielma
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201801151328
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201801151328
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten sähköistäminen, lainsäädäntö ja maksupalveludirektiivi vaikuttavat rahtikirjan muutokseen. Tutkimus on toteutettu kirjallisuustutkimuksena. Paperinen rahtikirja on edelleen sähköistä rahtikirjaa suositumpi, vaikka tutkimusten perusteella sähköistämisellä on mahdollista saavuttaa selkeitä taloudellisia etuja. Rahtikirjan sähköistyminen on osa laajempaa toimitusketjun digitalisoitumista.
Rahtikirja sisältää paljon yrityksen johdolle olennaista tietoa, jota yritys voi käyttää päätöksenteossa. Tutkimus on rajattu koskemaan ainoastaan tiekuljetuksia. Rahtikirjan sisältö on pääosin sama sekä paperisen että sähköisen rahtikirjan kohdalla, sillä kumpaakin rahtikirjamuotoa sääntelee sama tiekuljetussopimuslaki. Tiekuljetussopimuslain taustalla olevan kansainvälisen CMR-yleissopimuksen vuoksi sähköinen rahtikirja ei kelpaa kansainvälisen kuljetuksen rahtikirjaksi ilman erillisen e-CMR -lisäpöytäkirjan ratifiointia.
Toisen maksupalveludirektiivin voimaan tulon myötä rahtikirjan sisältämän tiedon määrä ja laatu voi muuttua. Nykyisin rahtikirja, laskutus ja maksut kulkevat kuljetuksen tilanneen yrityksen, kuljetusyrityksen, tilitoimiston ja pankin välillä. Tulevaisuudessa on mahdollista, että perinteinen tilaaja-kuljetusyritys-tilitoimisto-pankki -neliö purkaantuu ja maksupalveludirektiivin mahdollistamat kolmannet palveluntarjoajat mahdollistavat uusia tiedonhallinnan tai maksamisen keinoja.
Rahtikirja sisältää paljon yrityksen johdolle olennaista tietoa, jota yritys voi käyttää päätöksenteossa. Tutkimus on rajattu koskemaan ainoastaan tiekuljetuksia. Rahtikirjan sisältö on pääosin sama sekä paperisen että sähköisen rahtikirjan kohdalla, sillä kumpaakin rahtikirjamuotoa sääntelee sama tiekuljetussopimuslaki. Tiekuljetussopimuslain taustalla olevan kansainvälisen CMR-yleissopimuksen vuoksi sähköinen rahtikirja ei kelpaa kansainvälisen kuljetuksen rahtikirjaksi ilman erillisen e-CMR -lisäpöytäkirjan ratifiointia.
Toisen maksupalveludirektiivin voimaan tulon myötä rahtikirjan sisältämän tiedon määrä ja laatu voi muuttua. Nykyisin rahtikirja, laskutus ja maksut kulkevat kuljetuksen tilanneen yrityksen, kuljetusyrityksen, tilitoimiston ja pankin välillä. Tulevaisuudessa on mahdollista, että perinteinen tilaaja-kuljetusyritys-tilitoimisto-pankki -neliö purkaantuu ja maksupalveludirektiivin mahdollistamat kolmannet palveluntarjoajat mahdollistavat uusia tiedonhallinnan tai maksamisen keinoja.