Perustamistavan vaikutus luonnonvarojen käyttöön ja kierrätettävien materiaalien määrään

Abstract

Työn tavoitteena oli selvittää, miten rakennuksen perustamistapa vaikuttaa siinä käytettävien materiaalien uusiutuvuuteen sekä purkamisvaiheessa syntyvän jätteen kierrätettävyyteen. Tarkasteltavina perustusratkaisuina olivat maanvarainen laatta paalutuksilla, betoninen ala-pohja sekä teräspilariperustus, ja tutkimusaineistona käytettiin näillä menetelmillä rakennettujen päiväkotien materiaalien määräluetteloja.

Määräluetteloiden materiaalit lajiteltiin ensin materiaaliryhmittäin, minkä jälkeen niistä laskettiin uusiutuvien ja uusiutumattomien materiaalien sekä eri jätejakeiden massaosuudet. Rakennuksia vertailtiin sekä niiden koko materiaalin käytön että perustuksiin kuluneen materiaalin käytön suhteen.

Työn tulos luonnonvarojen käytön kannalta oli se, että perustamistapa vaikuttaa selvästi rakentamisessa käytettäviin materiaaleihin. Uusiutuvien materiaalien käytön suhteen teräspilariperustus osoittautui selväksi parhaaksi ratkaisuksi, betonisella alapohjalla tehty toisiksi parhaaksi ja maanvaraisella laatalla paalutuksilla huonoimmaksi. Jätteiden kierrätyksen osalta työn tulos oli, että betoninen alapohja on paras perustamisvaihtoehto, maanvarainen laatta toisiksi paras ja teräspilariperustus huonoin ratkaisu. Kaikkien perustamistapojen jätteiden teoreettinen kierrätysosuus osoittautui hyvin korkeaksi, yli 85 %.