Raudan eri hapetuslukujen analysointi liuosnäytteistä

Abstract

Tämän työn tavoitteena oli selvittää, millaisilla menetelmillä voidaan analysoida raudan hapetuslukuja liuosnäytteistä. Työn kirjallisessa osassa etsittiin käyttökelpoisia analyysimenetelmiä tieteellisestä kirjallisuudesta. Kokeellisessa osassa käytettiin menetelmiä itse valmistetun näytteen rautapitoisuuksien analysointiin, minkä jälkeen eri menetelmällä saatuja tuloksia verrattiin toisiinsa sekä näytteen todellisiin rautapitoisuuksiin. Raudan hapetuslukujen määrittämiseen voidaan käyttää redox-titrausta, spektrofotometriaa, kromatografiaa tai kapillaarielektroforeesia. Spektrofotometriset menetelmät ovat eniten käytettyjä, ja niissä voidaan hyödyntää useita eri reagensseja värillisten rautayhdisteiden muodostamiseen analyysiä varten. Kokeellisessa osassa määritettiin näytteen, jonka rauta(II)- ja rauta(III)-pitoisuudet olivat 10 mg/l, rautapitoisuuksia käyttäen kaliumpermanganaattititrausta, kapillaarielektroforeesia sekä spektrofotometristä menetelmää, jossa reagenssina toimi 1,10-fenantroliini. Elektroforeesi ja spektrofotometria soveltuivat hyvin näytteen rautapitoisuuksien määrittämiseen, mutta titrauksella ei saatu määritettyä näytteen rautapitoisuuksia riittävän luotettavasti.