Rahoitusinstrumenttien käypään arvoon arvostaminen – Suomen kirjanpitolaki 5:2a § ja IFRS 9

Abstract

Tutkimuskohteena on selvittää kirjanpitolain 5:2a §:n ja uuden IFRS 9 -standardin mukaisten rahoitusinstrumenttien laatimisperiaatteiden vaikutuksia yritysten tilinpäätöksiin. Kohdejoukoksi on valittu tavanomaista liiketoimintaa harjoittavat yhtiöt. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu rahoitus-, sijoitus- ja eläkelaitokset. Tutkimus on empiirinen tutkimus, jossa käytetään kvalitatiivista eli laadullista tutkimusstrategiaa. Tutkimuksen empiirinen osuus ja aineiston kerääminen tapahtui teemahaastatteluin. Haastatteluin kerättyä materiaalia on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Päätutkimuskysymys on, millaisia muutoksia IFRS 9 on tuonut tai tuo yhtiöiden raportointiin ja tilinpäätökseen. Alatutkimuskysymyksinä ovat, onko uudistetun kirjanpitolain 5:2a §:n mukaisella rahoitusinstrumenttien käypään arvoon arvostamisella ollut vaikutuksia yritysten tilinpäätöksiin ja millaisia rahoitusinstrumentteja yhtiöillä on käytössä ja mihin tarkoitukseen. Tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että viimeisimpiin tilinpäätöksiin tulleet vaikutukset KPL 5:2a §:n osalta vastaavat muutoksia, joita yhtiöiden tilinpäätöksiin on tullut IFRS 9 -standardin muutoksen osalta. Yhtiöissä, joissa KPL 5:2a §:ää on vasta alettu soveltaa, muutokset ovat olleet pitkälti kirjausohjeistuksiin ja kirjanpidon järjestelmiin liittyviä muutoksia. Merkittävimmät IFRS 9 -standardin kautta tulleet uudistukset koskivat pääasiassa suojauslaskentaan ja odotettavissa olevien luottotappi-oiden mallia. Luottotappiomallin muutoksen osalta merkittävin uudistus oli, että jatkossa yhtiöiden on kirjattava luottotappiot odotettavissa olevien luottotappioiden mukaisesti. Suojauslaskennan osalta yhtiöissä koettiin, että jatkossa suojauslaskennan avulla pystytään ilmentämään paremmin todellista operatiivista riskienhallintaa ja se näkyy myös raportoitavassa tulossa.