Explanatory factors for cross-currency basis swap spreads

Abstract

The failure of covered interest parity (CIP) has been an interesting topic for researchers and arbitrageurs to explore and to exploit after 2007. Evidence of the linkages between the failure of CIP on different cross-currency bases has been shown. The deviations in CIP cannot be explained purely by bank credit risk factors and liquidity management. Therefore, this thesis investigates the broad range of drivers behind the basis spreads and discusses how the results of the analyses could be exploited in global currency and interest markets.

The increased demand for U.S. dollars and the global regulatory tightening have resulted in a growing divergence in the monetary policies between ECB, FED and central banks of other developed countries, as well as reduced the global banks’ appetite for market-making and arbitrage trading. The thesis finds proof of the failure of the covered interest rate parity theory through multiple regression analyses. Furthermore, the research finds evidence of many significant factors affecting different basis spreads. The results suggest that cross-currency basis swap trades have offered arbitrage possibilities during 2008-2017 and, that the examined factors play an important role in modeling and calculating the fair value of the bases. The results support the previous quantitative researchers’ findings on the topic.

Korkopariteetin epäonnistuminen on ollut mielenkiintoinen aihe tutkijoille ja arbitraasitreidereille tutkia ja hyödyntää vuoden 2007 jälkeen. Sen lisääntymisen ja koron- ja valuutanvaihtosopimuksen korkoeron välillä on havaittu paljon sidonnaisuuksia. Korkoeropoikkeamia ei voida selittää pelkästään pankkiriskitekijöillä ja likviditeetin hallinnalla. Tämän tutkielman aiheena on siis analysoida monia koron- ja valuutanvaihtosopimuksen korkoeroon vaikuttavia tekijöitä ja sitä, kuinka näiden analyysien tuloksia voitaisiin hyödyntää globaaleilla korko- ja valuuttamarkkinoilla.

Yhdysvaltojen dollarin kasvanut kysyntä ja globaalin regulaation tiukentuminen ovat johtaneet siihen, että rahapolitiikan erot Euroopan, Yhdysvaltojen ja muiden kehittyneiden maiden keskuspankkien välillä ovat kasvaneet. Samat tekijät ovat vaikuttaneet myös kansainvälisten pankkien halukkuuteen toimia markkinatakaajina sekä vähentäneet niiden arbitraasimahdollisuuksia. Tämän tutkimuksen tulokset löytävät todisteita korkopariteetin epäonnistumisesta käyttämällä regressiomalleja. Tutkimuksessa havaitaan paljon merkittäviä tekijöitä, jotka vaikuttavat koron- ja valuutanvaihtosopimusten korkoeroihin. Tulokset indikoivat, että vuosien 2008 ja 2017 välisenä aikana koron- ja valuutanvaihtosopimusten korkoeroa on hyödynnetty arbitraasitreidaamisessa ja, että valituilla muuttujilla on tärkeä rooli korkoeron käyvän arvon laskemisessa. Tulokset tukevat aikaisempien kvantitatiivisten tutkijoiden löydöksiä aiheesta.