Jääkiekon ilmastovaikutukset: case Liigan hiilijalanjälki

Abstract

Diplomityön tavoitteena on selvittää Liigan toiminnan hiilijalanjälki ja suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen lähteet. Lisäksi pohditaan sitä, miten Liiga voi vähentää ja/tai kompensoida toimintansa aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä päästäkseen mahdollisimman lähelle hiilineutraaliutta. Hiilijalanjälkilaskenta tehdään kansainvälisten standardien mukaisesti. Lähtötiedot on saatu liigaseuroilta kautta 2017-2018 koskevan kyselyn avulla, lisäksi käytetään apuna kirjallisuudesta ja internetistä löytyviä arvoja.

Tarkasteltavaksi systeemiksi on rajattu Liigan ydintoiminnot: otteluiden mahdollistaminen, pelaajien ja toimihenkilöiden liikkuminen seuran tehtävissä, katsojien liikkuminen otteluihin sekä jäähallien ravintoloissa syntyvä jäte. Hiilijalanjälkilaskennan tuloksena Liigan toiminnan hiilijalanjälki on 6521,5 tCO2-ekv vuodessa. Suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde on katsojien liikkuminen otteluihin. Toiseksi suurin päästölähde on jäähallien energiankulutus ja kolmanneksi suurin pelaajien liikkuminen. Työn tuloksista huomataan, että katsojien liikkuminen on aiheuttaa yli 60 % Liigan toiminnan hiilijalanjäljestä.

Hiilijalanjäljen pienentäminen aloitetaan vähentämällä toiminnasta aiheutuvia päästöjä. Liigan tapauksessa tämä tarkoittaa jäähallien energiatehokkuuden lisäämistä sekä pelaajien ja toimihenkilöiden liikkumisen päästöjen vähentämistä. Katsojien liikkumisen aiheuttamia päästöjä on vaikea vähentää, sillä ne eivät suoraan kuulu Liigan toimivallan alle. Katsojia voidaan kuitenkin houkutella muuttamaan liikkumistottumuksiaan kohti vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja. Tämän jälkeen jäljelle jäävää hiilijalanjälkeä voidaan kompensoida ostamalla päästökompensaatioita eli sijoittamalla rahaa hiilidioksidia sitoviin projekteihin. Kompensoinnilla on suuri vaikutus hiilineutraaliuden saavuttamisessa, sillä kaikkia toiminnan päästöjä ei ole mahdollista poistaa.

The aim of this master’s thesis is to survey the carbon footprint of the Finnish national hockey league Liiga and find out its biggest sources of greenhouse gases. Additionally, there is discussion about the ways Liiga can reduce and/or offset the greenhouse gases from its operations to get as close as possible to carbon neutrality. The carbon footprint calculations are done by international standards. Data collection is done with a questionnaire to the Liiga teams and by using data from literature and the internet.

System boundaries include Liiga’s core functions: making the matches possible, travelling of players and officials, travelling of spectators and the waste generated at the ice rinks restaurants. As the result of the carbon footprint calculations, Liiga’s carbon foot-print is calculated to be 6521,5 tCO2-eq in a year. Travelling of spectators to see the matches causes most of Liiga’s greenhouse gas emissions. The second biggest source is the energy use of ice rinks and the third biggest is travelling of players. It is seen that travelling of spectators causes over 60 percent of Liiga’s carbon footprint.

Reducing the carbon footprint begins with focusing on the emissions from Liiga’s actions. This means the energy efficiency of the ice rinks and travelling of players and officials. The travelling of spectators is out of Liiga’s reach and thus its emissions are difficult to reduce. It is possible to try and make the spectators change their travelling habits towards more climate friendly options. After all possible emission reductions are done, Liiga can offset the remaining part of its carbon footprint by purchasing carbon credits alias investing money into carbon offset projects. Offsetting emissions has a great role when desiring carbon neutrality as not all emissions can be removed completely.