Liquidity risk management in banks - evidence from the Eurozone during 2006-2014 period

Abstract

The purpose of this thesis is to examine the liquidity risk in banks of the Monetary Union during the credit- and sovereign debt crisis. The special focus is on the relationship between liquidity risk exposure and liquidity risk management. The selected bank balance sheet variables and quarterly changes in them are used in fixed effects panel regression as proxies for liquidity risk exposure and liquidity risk management following the procedure of Cornett et.al. (2011). The literature review presents the theory and previous studies about the liquidity risk and liquidity risk management in banks. In the empirical part, the theories and previous studies are tested with the sample that includes listed banks that operated in the Monetary Union during the 2006-2014 period. The sample is divided in to two subperiods (2006-2009 and 2010-2014) to examine possible differences between credit- and sovereign debt crisis, and the banks are divided into three size groups (small, medium and large) to examine effects of the banks size. The results indicate that banks in the Monetary Union manage their liquidity risk by increasing their holdings of liquid assets and by decreasing lending. Strong evidence is found, that illiquid assets portfolio is related to an increased liquidity risk management across the crisis periods and size groups. Some evidence is also found that equity capital plays a different kind of role between large and small banks when liquidity risk management is considered. The results of this thesis are consistent with the previous studies conducted in the U.S market apart from the role of deposits as a proxy for the liquidity risk exposure.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia Euroalueen pankkien likviditeettiriskiä finanssi- ja velkakriisin aikana. Ensisijaisena tutkimusalueena toimii likviditeettiriskin hallinnoinnin ja likviditeettiriskille altistumisen välinen suhde. Tutkimus suoritetaan kiinteiden vaikutusten mallin paneeliregressiolla, jossa valitut pankkien tasearvot ja niiden kvartaalitason muutokset kuvaavat pankin likviditeettiriskille altistumista ja likviditeettiriskin hallinnointia. Valittu regressiomalli jäljittelee Cornett. et.al. (2011) tutkimuksessa käytettyä mallia. Pankkien likviditeettiriskiä ja sen hallinnointia käsittelevä teoria sekä aikaisemmat tutkimukset aiheesta esitellään kirjallisuuskatsauksessa. Empiirisessä osuudessa näitä teorioita ja tutkimustuloksia testataan tutkimusaineistolla, joka koostuu Euroalueella vuosien 2006-2014 aikana toimineista listautuneista pankeista. Tutkimuksen aikaperiodi on jaettu kahteen osaperiodiin (2006-2009 ja 2010-2014), jotta voidaan tutkia finanssi- ja velkakriisin mahdollisia eroavaisuuksia. Tutkimusaineiston pankit on myös jaettu kolmeen ryhmään koon perusteella (pienet, keskisuuret ja suure), mikä mahdollistaa pankin koon vaikutusten tutkimisen. Tulosten mukaan Euroalueen pankit kasvattavat likvidien varojensa määrää ja vähentävät lainanantoa hallinnoidessaan likviditeettiriskiään. Epälikvideillä varoille on vahva suhde likviditeettiriskin kasvaneeseen hallinnointiin kaikissa kokoluokissa sekä molempien kriisien aikana. Oman pääoman ja likviditeettiriskin hallinnoinnin välinen suhde näyttäisi tulosten pohjalta olevan riippuvainen pankin koosta. Tutkimustulokset ovat linjassa Yhdysvalloissa tehtyjen aiempien tutkimusten tulosten kanssa lukuunottamatta talletusten vaikutusta likviditeettiriskille altistumiseen.