Arvonlisäveropetosten torjunta eurooppaoikeuden perusteella ja väärinkäytösten vaikutus verovelvollisen rekisteröintiasemaan

Abstract

Pro gradu -tutkielma käsittelee arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvien väärinkäytösten vaikutusta verovelvollisen rekisteröintiasemaan ja vilpillisten rekisteröintien sekä arvonlisäveropetosten torjuntamahdollisuuksia eurooppaoikeuden perusteella. Tutkielmassa pyritään selvittämään, millaisilla perusteilla perusteettomia arvonlisäverorekisteröintejä voidaan oikaista ja ennaltaehkäistä eurooppaoikeuden perusteella sekä millaisista velvollisuuksista jäsenvaltiot voivat säätää arvonlisäveron kannon oikean toimittamisen varmistamiseksi ja petosten estämiseksi. Arvonlisäveropetosten torjunnan soveltamisala ei ole verotuksessa selkeä, koska sitä ei ole määritelty kansallisessa verolainsäädännössä. Tutkielmassa väärinkäytösten torjunnan soveltamisalan rajoja pyritään selvittämään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Tutkielmassa on viitattu 42:een unionin tuomioistuimen oikeustapaukseen. Tutkielma on laadittu oikeusdogmaattista eli lainopillista metodia käyttäen.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioilla on oikeutettu intressi toteuttaa asianmukaiset toimet taloudellisten etujensa suojaamiseksi. Tuomioistuimen mukaan veropetosten, veronkierron ja mahdollisten väärinkäytösten estäminen on päämäärä, joka on arvonlisäverodirektiivissä tunnustettu ja johon siinä rohkaistaan. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella jäsenvaltioilla on velvollisuus selvittää verovelvollisten rekisteröintiasema arvonlisäverotuksessa. Mikäli verovelvollinen osallistuu petolliseen toimintaan, voidaan verovelvollisen oikeuksia evätä. Unionin tuomioistuin on toistuvasti nostanut esiin objektiivisen näytön merkityksen petoksen osoittamisessa. Jäsenmaiden tulee soveltaa unionin tuomioistuimen antamaa tulkintaa, jos asian kaltaista tapausta on käsitelty unionin tuomioistuimen aikaisemmassa oikeuskäytännössä, vaikka aikaisemmin ratkaistu kysymys ei olisikaan täysin samanlainen esillä olevan tilanteen kannalta.

The Master's thesis concerns the impact of abusive practices on the VAT system together with registration position of the VAT taxpayer and the possibilities for combating fraudulent registrations and VAT frauds under EU law. The thesis attempts to clarify the grounds on which unjustified VAT registrations can be corrected and prevented on the basis of EU law, and on the obligations that Member States can impose to ensure correct collection of VAT and to prevent evasion. The scope of the fight against VAT frauds is not clear in taxation, as it is not defined in national tax legislation. The aim of the thesis is to clarify the limits of the scope of the abuses by Court of Justice case law. The thesis refers to 42 cases of the Court of Justice. The research method used in this thesis is a legal-dogmatic approach.

According to settled case law of the Court of Justice, Member States have a legitimate interest in taking appropriate steps to protect their financial interests. According the Court of Justice the prevention of tax evasion, avoidance and abuse is an objective recognized and encouraged by VAT Directive. According to the case law of the Court of Justice, Member States have a duty to clarify the status of taxable persons for VAT purposes. If a VAT taxpayer participates in a fraudulent activity, the rights of the taxpayer may be denied. The Court of Justice has repeatedly raised the importance to indicate objective evidence of fraud. Member States have to apply an interpretation of the Court, if similar case has been processed in previous case law of the Court, even if the previously solved question is not entirely similar to the situation in the present case.