Nuohoushöyryn käyttö soodakattilalaitoksessa

Abstract

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on tutkia soodakattilan likaantumista ja nuohousta. Likaantumiseen ja nuohoukseen liittyviin ilmiöihin ja laitteisiin on tutustuttu käymällä läpi aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tutkimuksia. Kirjallisuusosan lisäksi työhön kuuluu laskentaosa, jossa selvitetään mahdollisia säästöjä nuohoushöyryn käytössä. Laskennan kohteena on UPM:n Kaukaan tehtailla sijaitsevan soodakattilan nuohousjärjestelmä.

Soodakattilan lämpöpinnat likaantuvat huomattavasti tavanomaisia voimakattiloita nopeammin johtuen suuresta lentotuhkan määrästä savukaasuissa. Onkin tavanomaista, että nuohous kuluttaa 3-12% kattilan tuottamasta korkeapainehöyrystä, joka voitaisiin muuten hyödyntää energiantuotannossa. Laskentaosiossa tarkastellaan, kuinka paljon höyrynkulutusta olisi mahdollista vähentää, mikäli nuohoushöyryvirtausta vähennettäisiin nuohoimia takaisin vedettäessä. Höyryvirran kuristamisen takana on ajatus siitä, että nuohoin irrottaa suurimman osan liasta jo sisäänmenomatkalla.

Laskennan tulosten pohjalta voidaan todeta, että jo kolmen usein käytetyn nuohoinparin höyryvirtauksen säätäminen vähentää höyrynkulutusta huomattavasti. Nuohoushöyryn käyttöä rajoitettaessa on kuitenkin varmistettava riittävä nuohousteho, koska lämpöpinnoille kertyvä lika heikentää kattilan toimintaa.