Yrittäjyyskasvatus lukioiden työelämäyhteistyön edistäjänä : Case Tunne työ - Suunnittele ura -hanke
Tuomala, Anne-Marie (2019)
Diplomityö
2019
School of Engineering Science, Tuotantotalous
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052717420
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052717420
Tiivistelmä
Uuden valtakunnallisen lukioiden opetussuunnitelman myötä on lukioissa alkanut työelämäyhteistyön kehittämisaalto. Työelämäyhteistyö linkitetään mielikuvissa yrittäjyyskasvatukseen ja niillä onkin samanlaisia toteutustapoja. Molemmat aihepiirit toteutuisivat parhaiten integroimalla ne oppiaineisiin, mutta helposti lukioiden siilomaisessa toimintatavassa yrittäjyyskasvatus on yhteiskuntaopin opettajan työtä ja työelämäyhteistyö opinto-ohjaajan työtä.
Diplomityössä käytettiin case-tutkimusstrategiaa ja tutkittava case oli Helsingin kaupungin hallinnoima Tunne työ – suunnittele ura –hanke ja siinä hankkeen alkuvaiheessa mukana olevat kuusi Helsingin kaupungin lukiota. Tutkimus suoritettiin teemahaastattelujen, havaintojen, sähköisen kyselyn ja kirjallisen materiaalin analyysien avulla. Tutkimus keskittyi oppilaitoksen ja vapaiden virikkeiden (ml. työelämän) muodostamaan yhteiseen kontekstiin.
Tutkimuksessa ilmeni suuria eroja lukioiden välisessä yrittäjyyskasvatuksen ja työelämäyhteistyön toteutuksessa. Yleisimmin asiat ovat jääneet yhteiskuntaopin opettajan ja opinto-ohjaajan reviireihin erillisiin siiloihin, joiden ympärille on voinut kehittyä tiimi. Jo 1990-luvulla aloitettu lukioiden yrittäjyyskasvatus on edennyt eri lukioissa eri tahtiin ja nykytilanteessa on edustettuina ääripäät: lukio, jossa yrittäjyyskasvatusta ei ole näkyvissä virallisesti ollenkaan ja lukio, jolla on yrittäjyyskasvatuksen erityistehtävä ja on palkittu Euroopan tasolla toiminnastaan.
Yrittäjyyskasvatuksen uusi tuleminen on mahdollista työelämäyhteistyön kehittämisen aktiivivaiheen takia. Toisaalta se nähdään yhtenä toimenpiteenä lukuisten muiden työelämäyhteistyön aktiviteettien joukossa eikä se välttämättä etene edelleenkään joka lukiossa. Hanketulosten optimointi on tärkeä osa kehitystyötä, jota ei pitäisi hukata.appropriate behaviour. The new curriculum of the upper secondary high schools of Finland has boosted the cooperation with the working life. The co-operation is associated with the entrepreneurship education and the subjects have measures alike in implementation. The subjects would be realized more successfully, if they would be integrated in the disciplines, but, in upper secondary high schools’ silo type of procedures, the entrepreneurship education is a duty of civic studies teacher and working life co-operation is a duty of a study counsellor.
In this diploma work the case research strategy was chosen and the studied case was ”Tunne työ – suunnittele ura” –project, coordinated by the city of Helsinki, and six upper secondary high schools under the city administration. The research was conducted by analysing thematic interviews, observations, mobile survey and literature. The focus was the common context, which is formulated by the upper secondary high schools and external incentives, including the working life.
It was find out, that there are big differences in practical implementation between schools. In general, both subjects have been remained in separate professional territories, which are, in some cases, supported by the team. The entrepreneurship education, started in 1990’s, has progressed at different speeds in upper secondary high schools and now there are extremes represented: an upper secondary high school where the entrepreneurship educations does not officially exist and a school, which has it as a special duty from the city administration side and is rewarded in the European Union level.
The new era of entrepreneurship education is possible because of the active phase in development of the working life co-operation. However, it is also regarded as a measure among other working life measures and may not progress in every school. The optimization of development project results is essential and should not be wasted.
Diplomityössä käytettiin case-tutkimusstrategiaa ja tutkittava case oli Helsingin kaupungin hallinnoima Tunne työ – suunnittele ura –hanke ja siinä hankkeen alkuvaiheessa mukana olevat kuusi Helsingin kaupungin lukiota. Tutkimus suoritettiin teemahaastattelujen, havaintojen, sähköisen kyselyn ja kirjallisen materiaalin analyysien avulla. Tutkimus keskittyi oppilaitoksen ja vapaiden virikkeiden (ml. työelämän) muodostamaan yhteiseen kontekstiin.
Tutkimuksessa ilmeni suuria eroja lukioiden välisessä yrittäjyyskasvatuksen ja työelämäyhteistyön toteutuksessa. Yleisimmin asiat ovat jääneet yhteiskuntaopin opettajan ja opinto-ohjaajan reviireihin erillisiin siiloihin, joiden ympärille on voinut kehittyä tiimi. Jo 1990-luvulla aloitettu lukioiden yrittäjyyskasvatus on edennyt eri lukioissa eri tahtiin ja nykytilanteessa on edustettuina ääripäät: lukio, jossa yrittäjyyskasvatusta ei ole näkyvissä virallisesti ollenkaan ja lukio, jolla on yrittäjyyskasvatuksen erityistehtävä ja on palkittu Euroopan tasolla toiminnastaan.
Yrittäjyyskasvatuksen uusi tuleminen on mahdollista työelämäyhteistyön kehittämisen aktiivivaiheen takia. Toisaalta se nähdään yhtenä toimenpiteenä lukuisten muiden työelämäyhteistyön aktiviteettien joukossa eikä se välttämättä etene edelleenkään joka lukiossa. Hanketulosten optimointi on tärkeä osa kehitystyötä, jota ei pitäisi hukata.appropriate behaviour.
In this diploma work the case research strategy was chosen and the studied case was ”Tunne työ – suunnittele ura” –project, coordinated by the city of Helsinki, and six upper secondary high schools under the city administration. The research was conducted by analysing thematic interviews, observations, mobile survey and literature. The focus was the common context, which is formulated by the upper secondary high schools and external incentives, including the working life.
It was find out, that there are big differences in practical implementation between schools. In general, both subjects have been remained in separate professional territories, which are, in some cases, supported by the team. The entrepreneurship education, started in 1990’s, has progressed at different speeds in upper secondary high schools and now there are extremes represented: an upper secondary high school where the entrepreneurship educations does not officially exist and a school, which has it as a special duty from the city administration side and is rewarded in the European Union level.
The new era of entrepreneurship education is possible because of the active phase in development of the working life co-operation. However, it is also regarded as a measure among other working life measures and may not progress in every school. The optimization of development project results is essential and should not be wasted.