Digipedagogiikka: Lasten ja nuorten digitalisaatiokasvatus
Piili, Heidi; Heiskanen, Emilia; Koponen, Minna; Karppinen, Henri; Salminen, Antti (2019-06-06)
Publishers version
Piili, Heidi
Heiskanen, Emilia
Koponen, Minna
Karppinen, Henri
Salminen, Antti
06.06.2019
1-36
LUT-yliopisto
School of Energy Systems
Kaikki oikeudet pidätetään.
© LUT-yliopisto
© LUT-yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019060719395
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019060719395
Tiivistelmä
Tämän julkaisun ensimmäinen osa pyrkii pureutumaan lasten ja nuorten digitalisaatiokasvatukseen sekä määrittelemään tämän kannalta keskeisiä käsitteitä. Tämän julkaisun toinen osa rakentaa näiden määritelmien kautta digitalisaatiokasvatuksen monikerroksellista mallia, jossa keskiössä on digitaalinen tekeminen, digitaalinen osaaminen, digitaalinen toimintaympäristö ja digitaalinen kulttuuri. Julkaisun kolmannessa osassa pohditaan sitä, kuinka digitalisaatiokasvatusta voidaan soveltaa pedagogisesti, varsinkin koulumaailmaan.
Digitalisaatio osana ihmisten arkea on juuri se muutos, jota yhteiskunnallisesti katsottuna voidaan pitää merkittävänä muutoksena ihmisten toimintatavoissa, jossa hyödynnetään uudenlaista digitaalista teknologiaa. Digitalisaation voidaan katsoa muuttaneen kansalaisen näkökulmasta ratkaisevasti tapoja, joilla ihmiset ovat tekemisissä keskenään ja asioivat ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Internetin, matkapuhelimien ja sosiaalisen median kaltaiset innovaatiot ovat poistaneet aikaan, tilaan, tiedonsaantiin sekä osallistumiseen liittyviä rajoitteita. Erityisesti lasten ja nuorten arjessa reaalimaailma ja monet digitaaliset mediaympäristöt limittyvät toisiinsa.
Hyvä kasvatustyö sisältää media- ja digitalisaatiokasvatusta, tarkoitettiinpa sillä vanhempien tai opetusorganisaation tai kolmansien osapuolien tekemää kasvatustyötä. Lapset tarvitsevat aikuisen läsnäoloa ja apua yhtä lailla todellisessa ympäristössä kuin digitaalisessa toimintaympäristössä, eikä lapsella ole luonnostaan monilukutaitoa tai mediakriittisyyttä. Näiden taitojen opetteluun tarvitaan sekä vanhempia että kouluorganisaatiota ja kolmansia osapuolia, kuten teknologia- ja digitalisaatiopainotteisia kerhoja.
Digitalisaatioilmiö ja digitalisaatiokasvatus käsitteen hajanaisuudesta johtuen on tässä julkaisussa muodostettu näkökulman, jossa digitaalinen tekeminen on kaiken keskiössä. Ilmiö nähdään ikään kuin kerroksellisena jatkumona, jossa digitaalinen tekeminen on perustana ihmisen toimijuuteen digitaalisessa toimintaympäristössä ja kulttuurissa. Tässä julkaisussa käytetään monikerroksellista mallia, jolla pyritään esittelemään edellä mainittua kerroksellista digitalisaatioilmiötä. Mallissa digitalisaatiokasvatus jaetaan neljään osaan: digitaalinen tekeminen, digitaalinen osaaminen, digitaalinen toimintaympäristö sekä digitaalinen toimintakulttuuri.
Yhteiskunnassa on tapahtumassa jakautuminen digitaalisesti osaaviin ja osaamattomiin, joiden asemat sekä työelämässä että yhteiskuntaan osallistuvina kansalaisina ovat heikkenemässä. Digitaalinen eriarvoistuminen nähdäänkin uhkana. Digitaalinen kuilu tai digitaalinen kahtiajako kuvaa informaatioteknologian yleistymiseen liittyvää eriarvoistumista. Tietoverkkojen käyttötaitoa on verrattu lukutaitoon, jota vailla olevat syrjäytyvät nyky-yhteiskunnassa. Sama vaara uhkaa medialukutaidottomia tietoyhteiskunnassa. Digitaalisella osaamisella ja taidoilla on vahva yhteys työelämässä menestymiseen ja kansalaisuuden toteuttamiseen. Työelämämahdollisuuksien ja kansalaisuuden toteutumisen kannalta on tärkeää, että modernia teknologian käyttömahdollisuuksia voidaan tarjota lapsille ja nuorille mahdollisimman monipuolisesti eri osa-alueilla ja eri-ikäisille.
Digitalisaatio osana ihmisten arkea on juuri se muutos, jota yhteiskunnallisesti katsottuna voidaan pitää merkittävänä muutoksena ihmisten toimintatavoissa, jossa hyödynnetään uudenlaista digitaalista teknologiaa. Digitalisaation voidaan katsoa muuttaneen kansalaisen näkökulmasta ratkaisevasti tapoja, joilla ihmiset ovat tekemisissä keskenään ja asioivat ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Internetin, matkapuhelimien ja sosiaalisen median kaltaiset innovaatiot ovat poistaneet aikaan, tilaan, tiedonsaantiin sekä osallistumiseen liittyviä rajoitteita. Erityisesti lasten ja nuorten arjessa reaalimaailma ja monet digitaaliset mediaympäristöt limittyvät toisiinsa.
Hyvä kasvatustyö sisältää media- ja digitalisaatiokasvatusta, tarkoitettiinpa sillä vanhempien tai opetusorganisaation tai kolmansien osapuolien tekemää kasvatustyötä. Lapset tarvitsevat aikuisen läsnäoloa ja apua yhtä lailla todellisessa ympäristössä kuin digitaalisessa toimintaympäristössä, eikä lapsella ole luonnostaan monilukutaitoa tai mediakriittisyyttä. Näiden taitojen opetteluun tarvitaan sekä vanhempia että kouluorganisaatiota ja kolmansia osapuolia, kuten teknologia- ja digitalisaatiopainotteisia kerhoja.
Digitalisaatioilmiö ja digitalisaatiokasvatus käsitteen hajanaisuudesta johtuen on tässä julkaisussa muodostettu näkökulman, jossa digitaalinen tekeminen on kaiken keskiössä. Ilmiö nähdään ikään kuin kerroksellisena jatkumona, jossa digitaalinen tekeminen on perustana ihmisen toimijuuteen digitaalisessa toimintaympäristössä ja kulttuurissa. Tässä julkaisussa käytetään monikerroksellista mallia, jolla pyritään esittelemään edellä mainittua kerroksellista digitalisaatioilmiötä. Mallissa digitalisaatiokasvatus jaetaan neljään osaan: digitaalinen tekeminen, digitaalinen osaaminen, digitaalinen toimintaympäristö sekä digitaalinen toimintakulttuuri.
Yhteiskunnassa on tapahtumassa jakautuminen digitaalisesti osaaviin ja osaamattomiin, joiden asemat sekä työelämässä että yhteiskuntaan osallistuvina kansalaisina ovat heikkenemässä. Digitaalinen eriarvoistuminen nähdäänkin uhkana. Digitaalinen kuilu tai digitaalinen kahtiajako kuvaa informaatioteknologian yleistymiseen liittyvää eriarvoistumista. Tietoverkkojen käyttötaitoa on verrattu lukutaitoon, jota vailla olevat syrjäytyvät nyky-yhteiskunnassa. Sama vaara uhkaa medialukutaidottomia tietoyhteiskunnassa. Digitaalisella osaamisella ja taidoilla on vahva yhteys työelämässä menestymiseen ja kansalaisuuden toteuttamiseen. Työelämämahdollisuuksien ja kansalaisuuden toteutumisen kannalta on tärkeää, että modernia teknologian käyttömahdollisuuksia voidaan tarjota lapsille ja nuorille mahdollisimman monipuolisesti eri osa-alueilla ja eri-ikäisille.
Lähdeviite
Piili, H., Heiskanen, E., Koponen, M., Karppinen, H., Salminen, A., Digipedagogiikka: Lasten ja nuorten digitalisaatiokasvatus, LUT-yliopisto, 2019, 36 s.