Ydinaseiden historia
Nieminen, Kirsi (2019)
Kandidaatintyö
2019
School of Energy Systems, Energiatekniikka
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019090326515
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019090326515
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on perehtyä ydinaseiden kehitykseen ja ydinasevaltioihin. Ydinaseiden keksimiseen johtavat ensimmäiset fysiikan havainnot tehtiin 1900-luvun alussa. Tämä huipentui fission keksimiseen ennen toista maailmansotaa. Fission, sekä samoihin aikoihin löydetyn plutoniumin avulla ydinaseista tuli mahdollisia.
Ydinaseisiin tarvittava korkearikasteinen uraani tuotetaan luonnonuraanista nykyään yleensä kaasusentrifugeilla ja plutonium tavallisilla ydinreaktoreilla. Ydinpommeja on kahta eri tyyppiä: fissio- ja vetypommit. Fissiopommeja on puolestaan kahta erilaista: tykkityyppinen ja imploosiotyyppinen ase. Tykkityyppisessä voidaan käyttää vain korkearikasteista uraania, mutta imploosiotyyppisessä voidaan käyttää myös plutoniumia. Vetypommissa hyödynnetään fission lisäksi myös fuusiota.
Ydinasevaltioita on tällä hetkellä yhdeksän, joista neljä tuottaa edelleen fissiiliä materiaalia asekäyttöön. Yksi suurimmista ydinaseiden vähentymiseen johtavista tekijöistä oli kansainvälinen ydinsulkusopimus, jolla myös estetään uusien ydinasevaltioiden synty. Tällä hetkellä ydinaseita on vain kaksi kertaa käytetty sodassa ja onkin todennäköistä, että niiden olemassaolon takia ei ole ollut maailmanlaajuista sotaa. Koska ydinaseiden poisto vaatisi myös fissiilien materiaalien asetuoton lopettamista ja laajaa, sekä avointa kansainvälistä yhteistyötä, on todennäköistä, että sitä ei tapahdu lähivuosina tai edes -vuosikymmeninä.
Ydinaseisiin tarvittava korkearikasteinen uraani tuotetaan luonnonuraanista nykyään yleensä kaasusentrifugeilla ja plutonium tavallisilla ydinreaktoreilla. Ydinpommeja on kahta eri tyyppiä: fissio- ja vetypommit. Fissiopommeja on puolestaan kahta erilaista: tykkityyppinen ja imploosiotyyppinen ase. Tykkityyppisessä voidaan käyttää vain korkearikasteista uraania, mutta imploosiotyyppisessä voidaan käyttää myös plutoniumia. Vetypommissa hyödynnetään fission lisäksi myös fuusiota.
Ydinasevaltioita on tällä hetkellä yhdeksän, joista neljä tuottaa edelleen fissiiliä materiaalia asekäyttöön. Yksi suurimmista ydinaseiden vähentymiseen johtavista tekijöistä oli kansainvälinen ydinsulkusopimus, jolla myös estetään uusien ydinasevaltioiden synty. Tällä hetkellä ydinaseita on vain kaksi kertaa käytetty sodassa ja onkin todennäköistä, että niiden olemassaolon takia ei ole ollut maailmanlaajuista sotaa. Koska ydinaseiden poisto vaatisi myös fissiilien materiaalien asetuoton lopettamista ja laajaa, sekä avointa kansainvälistä yhteistyötä, on todennäköistä, että sitä ei tapahdu lähivuosina tai edes -vuosikymmeninä.