Käyttäjät liikuntapalvelujen kehittäjinä – käyttäjälähtöisessä palveluinnovaatioprosessissa käyttäjien tuottama tieto tutkimuksen kohteena

Abstract

Suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Ihmisten liikkumista on edistetty useilla eri tavoilla. Kansanterveyden näkökulmasta liikkumisen edistäminen onkin välttämätöntä, jotta voitaisiin ennaltaehkäistä kroonisia kansantauteja, edistää kuntalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä säästää julkisia varoja. Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli tuottaa uutta tietoa siitä, miten käyttäjälähtöistä palveluinnovaatioprosessia voi hyödyntää liikuntapalvelujen uudistamisessa ja kehittämisessä. Väitöskirjatutkimuksen tarkastelun kohteena oli käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaiheessa käytettyjen tiedonkeruumenetelmien tuottama tieto. Väitöstutkimuksen pääkysymyksenä oli, millaista tietoa käyttäjälähtöisen liikuntapalveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuottaa palvelujen kehittäjille.

Tämä väitöskirjatutkimus edustaa monitapaustutkimusta ja perustuu kymmeneen tapaukseen. Tutkimuksen tapauksina olivat käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaiheessa toteutetut tapahtumat, joihin osallistettiin eri elämäntilanteessa olevia kuntalaisia, niin nuoria, työikäisiä kuin ikääntyneitä. Eri tapauksissa hyödynnettiin eri tiedonkeruumenetelmää käyttäjiä osallistamiseksi. Tiedonkeruumenetelminä käytettiin kirjoitelmia ja liikuntatarinoita, ryhmäkeskusteluja, työpajoja ja lomakekyselyitä. Aineistojen analysointi toteutettiin kolmen vaiheen mallin kautta, mikä sisälsi analyysi-, tulkinta- ja luentavaiheen. Näissä vaiheissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tapaukset analysoitiin ensin erikseen, ja sen jälkeen tapauksia verrattiin keskenään samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien löytämiseksi.

Väitöskirjatutkimuksen tuloksena löydettiin, että käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuotti seitsemää tiedon muotoa: deklaratiivista, kokemuksellista, produktiivista, tunne- ja taitotietoa sekä käyttäjälähtöistä että yhteisölähtöistä sosiokulttuurista tietoa. Nämä tiedon muodot lisäsivät käyttäjäymmärrystä, ymmärrystä käyttäjien asuinalueesta sekä tuottivat konkreettisia toiveita ja kehittämisideoita liikuntapalveluihin liittyen. Eri tiedonkeruumenetelmät tuottivat eri tiedon muotoja, ja tähän vaikutti käytetyn menetelmän lisäksi, miten käyttäjäryhmä oli saavutettu, millaisia liikuntapalvelujen käyttäjiä tapaukseen osallistuneet olivat ja miten he tunsivat toisensa ja asuivat suhteessa toisiinsa. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että eri tavoin toteutetut käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaiheet tuottavat eri tiedon muotoja ja tuovat esille eritavoin erilaiset liikuntapalvelujen käyttäjät. Käyttäjälähtöistä palveluinnovaatioprosessia hyödyntäessä liikuntapalvelujen kehittäjien olisikin suositeltavaa päättää, kenen näkökulmasta palveluita kehitetään, halutaanko kehittää nykyisiä palveluita vai löytää uusia ratkaisuja sekä miten laajoihin kehittämistoimenpiteisiin ollaan valmiita.