Pairs trading revisited : the case of OMX Helsinki

Abstract

This thesis examines pairs trading opportunities in OMX Helsinki Stock Exchange. Pairs trading is a self-financing trading strategy, where trader enters a long position and offsetting short position simultaneously in two correlated or otherwise related assets. It draws from the relative value between the assets and ought, in theory, provide positive returns independent of market returns. In practice, this strategy is executed by selling the overvalued asset and purchasing the undervalued asset.

The performance of pairs trading rules is compared between distance-based, cointegration-based and copula-based trading signal generation. Data consists of companies listed at OMX Helsinki main list between 2004 and May 2020. To overcome survivor bias, few companies that went bankrupt during the time period were added to the pool of possible pairs. Pairs were limited to allow only companies within the same main industry classification group.

In general, pairs that are made of different share classes of one company are quite suitable for pairs trading. Both distance-based and cointegration-based screening criteria favored such pairs over pairs formed of two separate companies. Copula method seemed to be the weakest both in terms of the number of trading opportunities and the average profit per trade. In general, only the five most cointegrated or closely related pairs at the fitting period are suitable for trading. Distance method seems to create more consistent returns than cointegration method.

Tutkielmassa selvitetään parikaupankäynnin mahdollisuuksia Helsingin pörssissä. Parikaupankäynti on itse itsensä rahoittava kaupankäyntistrategia, jossa samanaikaisesti avataan toisensa kumoava lyhyt ja pitkä positio korreloituneissa tai muuten toisistaan riippuvissa kohteissa. Strategia perustuu kaupankäynnin kohteena olevien arvopapereiden tai hyödykkeiden suhteelliseen arvoon, ja tarjoaa siten periaatteessa markkinoista riippumatonta tuottoa. Strategiassa siismyydään yliarvostettua ja ostetaan aliarvostettua hyödykettä samanaikaisesti.

Parikaupankäynnin kannattavuutta tutkitaan etäisyyspohjaisen, yhteisintegraatiopohjaisen ja copulapohjaisen kaupankäyntisignaalien luonnin kautta. Data sisältää päälistalle listatut yritykset vuoden 2004 alusta vuoden 2020 toukokuuhun. Selviytyjävinouman vuoksi dataan lisättiin pörssistä konkurssin vuoksi poistuneita yrityksiä. Parien muodostusta rajoitettiin siten, että molempien osakkeiden on oltava samalta pääsektorilta.

Käytännössä saman yrityksen eri osakesarjoista muodostuvat parit osoittautuivat hyviksi parikaupankäynnin kohteiksi. Nämä parit valikoituivat muita useammin sekä etäisyyteen että yhteisintegraatioon perustuvassa valintatavassa. Copula-menetelmä osoittautui huonoimmaksi sekä kaupankäyntimahdollisuuksien että keskimääräisen voiton perusteella mitattuna. Käytännössä kaupankäyntiin soveltuu vain viisi lähiten toisiaan seuraavaa paria. Etäisyysmenetelmä vaikuttaa tarjoavan hieman vakaammat tuotot kuin yhteisintegraatioon perustuva menetelmä.