Sairaalan ohjausmallit: Potilas kannattavaksi

Abstract

Tutkimushankkeen tavoitteena on ollut kehittää tuotantotalouden piirissä tunnettuja ja yrityksissä laajalti käytettyjä ohjaus- ja laskentamalleja sairaalaympäristöön sopiviksi. Mallien avulla on pyritty löytämään uusia näkökulmia sairaalan vastuuyksiköiden toiminnan parantamiseksi sekä konkreettisia vastauksia erityyppisiin päätöstilanteisiin. Keskeisenä ajatuksena on ollut, että luotavat ratkaisut olisivat siirrettävissä vastuuyksiköstä toiseen. Tärkein hankkeessa käytetyistä tutkimusmenetelmistä on mallinnus, joka alkaa ongelman määrittelyllä ja mallinnettavan kohteen rajauksella. Mallien rakentamista ja testausta varten tarvittava empiirinen aineisto on kerätty Etelä- Karjalan keskussairaalan yksiköiltä vuosina 2004-2006. Osa aineistosta on hankittu kyselytutkimuksen ja haastatteluiden avulla. Hankkeen kuluessa luotiin ja testattiin neljä laskentamallia, jotka ovat hoitoketjun ohjausmalli, päiväkirurgian toimintolaskentamalli, sairaalan laiteinvestointimalli ja sairaalan laatukustannusmalli. Jokainen malleista tarjoaa tuloksia ja keskustelun aiheita eri tasoilla. Yleisellä tasolla esiin voidaan nostaa seuraavat havainnot: a) Hoitoketjujen toimivuutta ei sairaalassa mitata toiminnanohjauksen kannalta eli kokonaisvaltaisesti ajan, kustannusten ja laadun näkökulmasta. Kun päähuomio on kiinnitetty laatuun ja nopeaan hoidon saatavuuteen, ovat kustannukset kohonneet kuntien näkökulmasta hallitsemattomasti. b) Tuotettuja palveluita ei hinnoitella aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Nykyinen DRG-pohjainen laskentakäytäntö on kuntalaskutuksen näkökulmasta tarkoituksenmukainen, mutta se ei tarjoa riittävää informaatiota hoitoketjujen ohjauksen ja vastuuyksiköiden johtamisen tueksi. c) Laiteinvestointipäätöksiä ei sairaalassa arvioida niiden kannattavuuden näkökulmasta. Merkittävätkin laitehankinnat tehdään julkisissa sairaaloissa yhä pelkän laitteen tarpeellisuuskartoituksen perusteella, ilman että mietitään koko elinkaaren kustannuksia tai hankkeen kannattavuutta. d) Merkittävä osa lääkäreiden työajasta hukataan potilastietojen puutteellisuuden ja tehottoman johtamisen takia. Laatukustannuslaskelmat osoittavat, että päivittäisestä työajasta menetetty osuus on 12 - 25 prosenttia. Kehitetyt mallit ja niiden avulla saadut tulokset osoittavat, että teollisuudesta tuttuja ajatustapoja voidaan soveltaa entistä laajemmin myös sairaalamaailmassa.