Arvopaperikauppaan liittyvien kulujen vähennysoikeus arvonlisäverotuksessa

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman keskeisimpänä tarkoituksena on systematisoida arvopaperikauppojen – erityisesti osakkeiden myynnin, hankinnan, omistamisen, hallinnoinnin ja liikkeellelaskun – myötä syntyneiden kulujen sisältämän arvonlisäveron vähennysoikeutta Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ja Suomen korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisujen avulla. Tutkielma on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, johon sisältyy arvonlisäverotuksen luonteesta johtuen EU-verotuksen näkökulmia. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten arvopaperikauppaan liittyvien kulujen arvonlisäveron vähennysoikeus määritellään oikeuskäytännön valossa.

Tutkielman tulokset osoittavat, että arvopaperikaupan myötä syntyneiden kulujen sisältämän arvonlisäveron vähennysoikeus ratkaistaan oikeuskäytännön perusteella tietyn terminologian avulla, jota ei ole johdettavissa suoraan arvonlisäverodirektiivin säännöksistä tai arvonlisäverolaista. Tutkielma kattaa yhteensä kaksitoista (12) Euroopan unionin tuomioistuimen ja kuusi (6) korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, joita systematisoimalla on löydetty keskeisiä käsitteitä, joihin tuomioistuimet ovat ratkaisuissaan nojautuneet. Tällaisia oikeuskäytännöstä johdettuja käsitteitä ovat ”suora ja välitön yhteys”, ”kulu hinnanmuodostustekijänä”, ”hallinnointiin osallistuminen”, ”välitön, pysyvä ja välttämätön jatke” ja ”vain hyvin rajoitettu käyttö”. Näiden käsitteiden tulkinta ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteistä, joten vähennysoikeuden arvioimisessa korostuu edelleen epävarmuus, joka oletetusti vaikuttaa kielteisesti oikeusvarmuuteen. Näiden käsitteiden lisäksi ratkaisuissa on korostunut arvonlisäverojärjestelmän keskeiset periaatteet, joita ei myöskään voida johtaa suoraa arvonlisädirektiivistä tai arvonlisäverolaista.

The main purpose of this Master's thesis is to systematize the right to deduct VAT on expenses incurred in securities transactions – especially the sale, acquisition, ownership, administration and issuance of shares – by judgments of the European Court of Justice and the Finnish Supreme Administrative Court. The study is legal, i.e. legal dogmatic, which, due to the nature of VAT taxation, includes aspects of EU taxation. The aim of the study is to find out how the right to deduct VAT on expenses related to securities transactions is defined in case law.

The results of the Master’s thesis show that the right to deduct VAT included in expenses incurred in connection with a securities transaction is determined on the basis of case law using certain terminology which cannot be deduced directly from the provisions of the VAT Directive or the VAT Act. The study covers a total of twelve (12) judgments of the Court of Justice of the European Union and six (6) judgments of the Supreme Administrative Court. By systematizing these, key concepts have been found on which the courts have based their decisions. Such case-law concepts are 'direct and immediate connection', 'cost as a part of price formation', 'participation in the administration', 'immediate, permanent and necessary extension' and 'only very limited use'. However, the interpretation of those concepts is not entirely unambiguous, so that the assessment of the right to deduct continues to emphasize uncertainty, which is presumed to have a negative effect on legal certainty. In addition to these concepts, the judgments have emphasized the key principles of the VAT system, which cannot be inferred directly from the VAT Directive or the VAT Act.