What constrains the sustainability of our day-to-day consumption? A multi-epistemological inquiry into culture and institutions
Pekkanen, Tiia-Lotta (2021-01-27)
Väitöskirja
27.01.2021
Lappeenranta-Lahti University of Technology LUT
Acta Universitatis Lappeenrantaensis
School of Business and Management
School of Business and Management, Kauppatieteet
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-613-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-613-9
Tiivistelmä
Environmental crises unfold. The conditions for life are threatened. Unsustainable ways of living pervade; change is called for. As consumption is an intrinsic part of the system in crisis, it can provide a window of opportunity for change. This requires a thorough understanding of the structural conditions in relation to individual action. This dissertation focuses on the impact of culture and formal institutions, asking how they together come to constrain or enable the sustainability of everyday consumption. The dissertation, therefore, engages in the discussion on the limits of consumer agency.
The three articles comprising this dissertation reflect the literature on sustainable consumption and consumption ethics more broadly. They form an eclectic whole, conducted through different epistemological lenses. The first article builds on the logical positivist tradition in presenting a quantitative study on the characteristics of consumers whom the sustainability information in a grocery store is likely to reach. The second article is an institutional ethnographic study that eventually revisits the agency–structure debate in conceptualising it as a multi-layered cultural embeddedness of day-to-day consumption practices at home. The third article is a critical discourse analysis, drawing on the hermeneutic research tradition. The study illuminates how organizational discourses responsibilise consumers in the name of national and environmental welfare.
Together, the articles come to tell a story of cultural–institutional constraints on the sustainability of day-to-day consumption. Overarchingly, the three articles and their results are interpreted through a theoretical framework that builds on institutional economics and a philosophical commitment to critical realism. Institutional economics facilitates the conceptualisation of contextual constraints that are a result of cultural and institutional co-evolution over time. Critical realism, then, enhances the framework towards a more comprehensive understanding of how human beings, as carriers of practices and discourses, may connect with structural conditions in society.
Overarchingly, the study argues that culture, together with formal institutions, creates conditions of possibilities both for consumer sustainability agency and unintentional sustainability in everyday consumption. These conditions of possibilities may be purposefully designed and orchestrated, or they can be a non-agentic result of culturalhistorical- institutional development over time. The study argues that a culturally shared understanding of the economy, sustainability, and society at large is likely to play a remarkable role in conditioning the creation of possibilities for institutional changes and their effects on sustainable consumption. From a policy perspective, effective sustainability interventions would need to appreciate the level of cultural embeddedness of action targeted for change. For institutional economics, the study contributes a more permeable understanding of culture, highlighting its relevance for present-day economic outcomes. Environmental crises unfold. The conditions for life are threatened. Unsustainable ways of living pervade; change is called for. As consumption is an intrinsic part of the system in crisis, it can provide a window of opportunity for change. This requires a thorough understanding of the structural conditions in relation to individual action. This dissertation focuses on the impact of culture and formal institutions, asking how they together come to constrain or enable the sustainability of everyday consumption. The dissertation, therefore, engages in the discussion on the limits of consumer agency.
The three articles comprising this dissertation reflect the literature on sustainable consumption and consumption ethics more broadly. They form an eclectic whole, conducted through different epistemological lenses. The first article builds on the logical positivist tradition in presenting a quantitative study on the characteristics of consumers whom the sustainability information in a grocery store is likely to reach. The second article is an institutional ethnographic study that eventually revisits the agency–structure debate in conceptualising it as a multi-layered cultural embeddedness of day-to-day consumption practices at home. The third article is a critical discourse analysis, drawing on the hermeneutic research tradition. The study illuminates how organizational discourses responsibilise consumers in the name of national and environmental welfare.
Together, the articles come to tell a story of cultural–institutional constraints on the sustainability of day-to-day consumption. Overarchingly, the three articles and their results are interpreted through a theoretical framework that builds on institutional economics and a philosophical commitment to critical realism. Institutional economics facilitates the conceptualisation of contextual constraints that are a result of cultural and institutional co-evolution over time. Critical realism, then, enhances the framework towards a more comprehensive understanding of how human beings, as carriers of practices and discourses, may connect with structural conditions in society.
Overarchingly, the study argues that culture, together with formal institutions, creates conditions of possibilities both for consumer sustainability agency and unintentional sustainability in everyday consumption. These conditions of possibilities may be purposefully designed and orchestrated, or they can be a non-agentic result of culturalhistorical- institutional development over time. The study argues that a culturally shared understanding of the economy, sustainability, and society at large is likely to play a remarkable role in conditioning the creation of possibilities for institutional changes and their effects on sustainable consumption. From a policy perspective, effective sustainability interventions would need to appreciate the level of cultural embeddedness of action targeted for change. For institutional economics, the study contributes a more permeable understanding of culture, highlighting its relevance for present-day economic outcomes.
Elämme kestävyyskriisin aikaa. Yhteiskunnallinen muutos on välttämätön, jotta maapallomme pysyy elinkelpoisena. Kuluttaminen on osa ongelmaa, se voi olla osa ratkaisua. Väitöskirjassani lähestyn arjen materiaalisen kuluttamisen kestävyyttä rakenteiden ja yksilön toimijuuden rajapinnassa, hyväksyen ja hahmottaen että kulttuuri piirtyy molempiin. Erityisesti kysyn, kuinka kulttuurillinen ja institutionaalinen ympäristö yhdessä rajoittaa ja mahdollistaa arjen kulutuksen kestävyyttä.
Väitöskirjani koostu kolmesta artikkelista, joiden muodostama kokonaisuus heijastelee kulutuksen kestävyyden ja etiikan tutkimuksen eklektisyyttä. Kaikki artikkelini pohjautuvat erilaisiin ontologisiin oletuksiin ja ovat näin epistemologisesti myös omanlaisiaan. Ensimmäinen artikkeleista seuraa loogisen positivismin paradigmaa tarjoilemalla kvantitatiivisen analyysin kuluttajista, jotka ovat taipuvaisia etsimään kestävyystietoa päivittäistavarakaupassa. Toinen artikkeleista rakentuu metodologisesti institutionaaliseen etnografiaan. Tutkimuksessani etsin vastausta kysymykseen, kuinka paljon arjen materiaalinen kuluttaminen on kiinni motivoituneista tietoisista valinnoista, kuinka paljon se kumpuaa institutionaalisesta ympäristöstä. Kolmas artikkeli ammentaa hermeneuttisesta tutkimusperinteestä esittäen kriittisen diskurssianalyysin kuluttajille kohdistetuista kampanjoista, joissa kuluttajaa vastuullistetaan interdiskursiivisesti ympäristön ja kansallisen hyvinvoinnin nimissä.
Väitöskirjan johdanto kuroo artikkelit tarinaksi kulttuuris-institutionaalisista rajoitteista arjen kulutuksen kestävyydelle. Tuon kolmeen eri tutkimusperinteeseen pohjautuvat tutkimukset ja niiden tulokset yhteen teoreettisessa viitekehyksessä, joka rakentuu kriittisen realismin stratifioidulle ontologialle. Teoreettinen viitekehys ankkuroituu tieteenalallisesti instituutiotaloustieteelliseen kirjallisuuteen kulttuurin ja instituutioiden yhteisvaikutuksesta taloudelliseen toimintaan.
Läpileikkaavasti väitän, että kulttuuri ja yhteiskunnan formaalit rakenteet yhdessä luovat mahdollisuuksia ja rajoitteita niin kuluttajien kestävyystoimijuudelle kuin tahattomalle kestävälle kuluttamiselle. Kulttuurillisesti jaetut ymmärrykset kestävyydestä ja talouden ja yhteiskunnan toiminnasta voivat raamittaa yksilön toimintaa suoraan tai välillisesti rakenteiden kautta. Tutkimuksessa käsitteellistän yhteiskunnallisten rakenteiden ja yksilön toimijuuden välisen dynamiikan monikerroksisen kulttuuris-institutionaalisen juurtumisen ja kuluttajan tietoisen valinnan väliseksi suhteeksi. Ulkopuolelta kohdistuva muutospaine, kuten politiikkainterventio, vie todennäköisemmin yksilön toimintaa kestävämpään suuntaan, kun muutospaine ei ole ristiriidassa syvemmälle kulttuurillisinstitutionaaliseen ympäristöön juurtuneiden käytänteiden tai ymmärrysten kanssa. Jos epäkestävyys kuluttamisessa on juurtunut kulttuuris-institutionaalisesti muovaantuneisiin käytänteisiin, informaatiokampanjat kuluttajan preferenssien muuttamiseksi voivat vaikutuksiltaan jäädä marginaalisiksi, jollei näiden välittämät diskurssit kasva yhteiskunnassa laajasti jaetuiksi käsityksiksi.
The three articles comprising this dissertation reflect the literature on sustainable consumption and consumption ethics more broadly. They form an eclectic whole, conducted through different epistemological lenses. The first article builds on the logical positivist tradition in presenting a quantitative study on the characteristics of consumers whom the sustainability information in a grocery store is likely to reach. The second article is an institutional ethnographic study that eventually revisits the agency–structure debate in conceptualising it as a multi-layered cultural embeddedness of day-to-day consumption practices at home. The third article is a critical discourse analysis, drawing on the hermeneutic research tradition. The study illuminates how organizational discourses responsibilise consumers in the name of national and environmental welfare.
Together, the articles come to tell a story of cultural–institutional constraints on the sustainability of day-to-day consumption. Overarchingly, the three articles and their results are interpreted through a theoretical framework that builds on institutional economics and a philosophical commitment to critical realism. Institutional economics facilitates the conceptualisation of contextual constraints that are a result of cultural and institutional co-evolution over time. Critical realism, then, enhances the framework towards a more comprehensive understanding of how human beings, as carriers of practices and discourses, may connect with structural conditions in society.
Overarchingly, the study argues that culture, together with formal institutions, creates conditions of possibilities both for consumer sustainability agency and unintentional sustainability in everyday consumption. These conditions of possibilities may be purposefully designed and orchestrated, or they can be a non-agentic result of culturalhistorical- institutional development over time. The study argues that a culturally shared understanding of the economy, sustainability, and society at large is likely to play a remarkable role in conditioning the creation of possibilities for institutional changes and their effects on sustainable consumption. From a policy perspective, effective sustainability interventions would need to appreciate the level of cultural embeddedness of action targeted for change. For institutional economics, the study contributes a more permeable understanding of culture, highlighting its relevance for present-day economic outcomes.
The three articles comprising this dissertation reflect the literature on sustainable consumption and consumption ethics more broadly. They form an eclectic whole, conducted through different epistemological lenses. The first article builds on the logical positivist tradition in presenting a quantitative study on the characteristics of consumers whom the sustainability information in a grocery store is likely to reach. The second article is an institutional ethnographic study that eventually revisits the agency–structure debate in conceptualising it as a multi-layered cultural embeddedness of day-to-day consumption practices at home. The third article is a critical discourse analysis, drawing on the hermeneutic research tradition. The study illuminates how organizational discourses responsibilise consumers in the name of national and environmental welfare.
Together, the articles come to tell a story of cultural–institutional constraints on the sustainability of day-to-day consumption. Overarchingly, the three articles and their results are interpreted through a theoretical framework that builds on institutional economics and a philosophical commitment to critical realism. Institutional economics facilitates the conceptualisation of contextual constraints that are a result of cultural and institutional co-evolution over time. Critical realism, then, enhances the framework towards a more comprehensive understanding of how human beings, as carriers of practices and discourses, may connect with structural conditions in society.
Overarchingly, the study argues that culture, together with formal institutions, creates conditions of possibilities both for consumer sustainability agency and unintentional sustainability in everyday consumption. These conditions of possibilities may be purposefully designed and orchestrated, or they can be a non-agentic result of culturalhistorical- institutional development over time. The study argues that a culturally shared understanding of the economy, sustainability, and society at large is likely to play a remarkable role in conditioning the creation of possibilities for institutional changes and their effects on sustainable consumption. From a policy perspective, effective sustainability interventions would need to appreciate the level of cultural embeddedness of action targeted for change. For institutional economics, the study contributes a more permeable understanding of culture, highlighting its relevance for present-day economic outcomes.
Elämme kestävyyskriisin aikaa. Yhteiskunnallinen muutos on välttämätön, jotta maapallomme pysyy elinkelpoisena. Kuluttaminen on osa ongelmaa, se voi olla osa ratkaisua. Väitöskirjassani lähestyn arjen materiaalisen kuluttamisen kestävyyttä rakenteiden ja yksilön toimijuuden rajapinnassa, hyväksyen ja hahmottaen että kulttuuri piirtyy molempiin. Erityisesti kysyn, kuinka kulttuurillinen ja institutionaalinen ympäristö yhdessä rajoittaa ja mahdollistaa arjen kulutuksen kestävyyttä.
Väitöskirjani koostu kolmesta artikkelista, joiden muodostama kokonaisuus heijastelee kulutuksen kestävyyden ja etiikan tutkimuksen eklektisyyttä. Kaikki artikkelini pohjautuvat erilaisiin ontologisiin oletuksiin ja ovat näin epistemologisesti myös omanlaisiaan. Ensimmäinen artikkeleista seuraa loogisen positivismin paradigmaa tarjoilemalla kvantitatiivisen analyysin kuluttajista, jotka ovat taipuvaisia etsimään kestävyystietoa päivittäistavarakaupassa. Toinen artikkeleista rakentuu metodologisesti institutionaaliseen etnografiaan. Tutkimuksessani etsin vastausta kysymykseen, kuinka paljon arjen materiaalinen kuluttaminen on kiinni motivoituneista tietoisista valinnoista, kuinka paljon se kumpuaa institutionaalisesta ympäristöstä. Kolmas artikkeli ammentaa hermeneuttisesta tutkimusperinteestä esittäen kriittisen diskurssianalyysin kuluttajille kohdistetuista kampanjoista, joissa kuluttajaa vastuullistetaan interdiskursiivisesti ympäristön ja kansallisen hyvinvoinnin nimissä.
Väitöskirjan johdanto kuroo artikkelit tarinaksi kulttuuris-institutionaalisista rajoitteista arjen kulutuksen kestävyydelle. Tuon kolmeen eri tutkimusperinteeseen pohjautuvat tutkimukset ja niiden tulokset yhteen teoreettisessa viitekehyksessä, joka rakentuu kriittisen realismin stratifioidulle ontologialle. Teoreettinen viitekehys ankkuroituu tieteenalallisesti instituutiotaloustieteelliseen kirjallisuuteen kulttuurin ja instituutioiden yhteisvaikutuksesta taloudelliseen toimintaan.
Läpileikkaavasti väitän, että kulttuuri ja yhteiskunnan formaalit rakenteet yhdessä luovat mahdollisuuksia ja rajoitteita niin kuluttajien kestävyystoimijuudelle kuin tahattomalle kestävälle kuluttamiselle. Kulttuurillisesti jaetut ymmärrykset kestävyydestä ja talouden ja yhteiskunnan toiminnasta voivat raamittaa yksilön toimintaa suoraan tai välillisesti rakenteiden kautta. Tutkimuksessa käsitteellistän yhteiskunnallisten rakenteiden ja yksilön toimijuuden välisen dynamiikan monikerroksisen kulttuuris-institutionaalisen juurtumisen ja kuluttajan tietoisen valinnan väliseksi suhteeksi. Ulkopuolelta kohdistuva muutospaine, kuten politiikkainterventio, vie todennäköisemmin yksilön toimintaa kestävämpään suuntaan, kun muutospaine ei ole ristiriidassa syvemmälle kulttuurillisinstitutionaaliseen ympäristöön juurtuneiden käytänteiden tai ymmärrysten kanssa. Jos epäkestävyys kuluttamisessa on juurtunut kulttuuris-institutionaalisesti muovaantuneisiin käytänteisiin, informaatiokampanjat kuluttajan preferenssien muuttamiseksi voivat vaikutuksiltaan jäädä marginaalisiksi, jollei näiden välittämät diskurssit kasva yhteiskunnassa laajasti jaetuiksi käsityksiksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [1029]