Itseohjautuvuus sektorirajat ylittävissä väliaikaisissa asiantuntijatiimeissä

Abstract

Nopeasti muuttuva toimintaympäristö, lisääntyvä tiedon määrä ja tarve ratkaista aiempaa monimutkaisempia ongelmia ovat ajureita, joiden vuoksi organisaatioissa etsitään uudenlaisia toimintamalleja ja joustavia tapoja organisoitua. Ratkaisujen löytämiseksi ja toimintaympäristön muutoksiin vastaamiseksi tietoa yhdistellään aiempaa useammin yli sektorirajojen, ja tiimejä perustetaan väliaikaista tai tiettyä tehtävää varten. Joustoa ja nopeutta haetaan myös hajauttamalla päätöksentekovaltaa tiimeille ja yksilöille.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää itseohjautuvuuden toteutumista yksilön ja tiimin tasolla väliaikaisesti organisoituneissa sektorirajat ylittävissä asiantuntijatiimeissä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin väliaikaisesti organisoituneiden sektorirajat ylittävien tiimien työskentelyyn osallistuneilta asiantuntijoilta. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysimenetelmällä.

Tutkimustulosten mukaan sekä yksilön itseohjautuvuus että tiimin yhteisöohjautuvuus toteutuivat monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Itse- ja yhteisöohjautuvuuteen vaikuttavat tekijät voidaan jakaa kolmelle tasolle: yksilö-, tiimi- ja organisaatiotaso. Organisaatio-käsitteellä tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä väliaikaista organisoitumista että yksilöiden taustalla olevaa pysyvämpää organisaatiota, joiden tulee mahdollistaa ja tukea yksilön ja tiimien itseohjautuvuutta. Yksilöllä tulee olla itsestä lähtöisin oleva halu toimia tehtävän ratkaisemiseksi, osaamista ja kyky työskennellä itseohjautuvassa ympäristössä sekä tavoite työskentelylle. Tiimin yhteisöohjautuvuuden toteutumiseen vaikuttivat tavoitteen lisäksi tiimin sisäiset tekijät, kuten luottamus ja turvallisuuden tunne. Tässä tutkimuskontekstissa fasilitointi ja digitaalinen alusta koordinoivat ja tukivat itseohjautuvaa työskentelyä, sekä muodostivat rakenteet, joissa toimittiin. Tutkielman lopussa esitetään tutkimustuloksiin perustuvia käytännön suosituksia ja toimenpiteitä sekä suosituksia jatkotutkimukseksi.

Fast changing business environment, growing volume of data and the resulting need to solve complex problems are the key drivers for the organizations to find new models to operate and organize their human resources. Less hierarchical organizing, self-organizing, temporary teams and cross-sectoral teaming are the ways to combine knowledge across sectors for problem solving, to speed up decision making processes and increase flexibility to meet the demands of the changing operational environment.

The main purpose of this qualitative case study was to find out how self-determination of an individual and self-organizing of a team were actualized in temporarily organized cross-sectoral teams. The data for the empirical research was collected by thematic interviews and it was analyzed by utilizing content analysis method.

Based on the results, self-determination of an individual and self-organizing of a team were a sum of multiple factors. More specifically, the factors behind self-direction and self-organizing can be categorized at three levels: individual, team and organization. In this case the term organization refers to both temporary organization and permanent organization, where the individuals worked permanently. Both organizations need to facilitate and support self-direction and self-organizing. Individual needs to have the skills, motivation and objective for the work. Self-organizing of a team was influenced also by internal forces of a team, such as trust, psychological safety and feeling of equality, and the team also needs objective for the work. In this research facilitation and digital platform provided operational structure, but also supported and coordinated the work. Practical implications and recommendations as well as directions for future research are presented in the end of the research paper.