Käsityksiä jaetusta johtajuudesta ja itseohjautuvuudesta asiantuntijaorganisaatiossa : fenomenografinen tapaustutkimus

Abstract

Johtajuusnäkökulman muutos johtajakeskeisyydestä kohti johtajuutta jaettuna, hajautuneena ja kollektiivisena, on vauhdittunut nykyaikaisen tietotyön vaatimusten ja organisaatioiden toimintaympäristöjen monimutkaistumisen myötä. Samaan aikaan itseohjautuvuus on noussut ajankohtaiseksi aiheeksi työelämässä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on parantaa jaetun johtajuuden ja itseohjautuvuuden ilmiöiden kokonaisvaltaista ymmärtämistä tuomalla julki ilmiöihin liittyviä erilaisia ajattelutapoja. Tutkimuksessa kuvaillaan konsultointi- ja asiantuntijapalveluita tuottavan organisaation asiantuntijoiden käsityksiä jaetusta johtajuudesta ja itseohjautuvuudesta sekä tarkastellaan käsityksiä suhteessa aihepiirin aikaisempaan kirjallisuuteen.

Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla 10 projekti- ja palvelutiimeissä työskentelevää asiantuntijaa. Aineisto analysoitiin fenomenografisella menetelmällä. Käsitykset jaetusta johtajuudesta jakautuivat laadullisesti kahteen erilaiseen käsitykseen: (1) johtajuus emergenttinä ilmiönä, jossa tiimien jäsenet nousevat tilannekohtaisesti johtajiksi yksilöinä tai kollektiivina ja (2) johtajuus hajautettuna vaikuttamisena, jossa tiimien jäsenet suorittavat johtamistehtäviä yhdessä tiiminvetäjän kanssa. Käsitykset itseohjautuvuudesta jakautuivat laadullisesti kolmeen erilaiseen käsitykseen: (1) itseohjautuvuus itsensä johtamisena, jossa yksilöt ohjaavat ja kontrolloivat toimintaansa kohdistamalla itseensä johtamisvaikuttamista, (2) itseohjautuvuus mahdollistettuna, jossa korostuu tiiminvetäjän toteuttama johtajuus itseohjautuvuuden mahdollistajana, ja (3) itseohjautuvuus yksilön ominaisuutena, jossa yksilön ominaisuudet määrittelevät itseohjautuvuutta.

Tutkimus vahvistaa aikaisemman kirjallisuuden luomaa kuvaa jaetun johtajuuden ja itseohjautuvuuden ilmiöiden empiirisestä ja teoreettisesta yhteydestä toisiinsa. Tulosten perusteella vertikaalinen johtajuus mahdollistaa jaettua johtajuutta ja itseohjautuvuutta tiimeissä. Tiimien johtajuus voidaan nähdä kollektiivisena ilmiönä, jossa sekä tiimin jäsenillä että tiiminvetäjällä on tärkeä rooli. Itseohjautuvuuden osalta yksilön autonomian ja kyvykkyyden kokemuksen merkitys korostuu.

The leadership literature has traditionally been leader-centric. Demands of modern knowledge work and increasingly complex organizational environments are thriving the leadership perspective change towards leadership as shared, distributed, and collective. Along with the change in the leadership perspective, self-leadership has become a topical phenomenon in working life. This study aims to improve the overall understanding of shared leadership and self-leadership by revealing different ways in which people conceptualize the phenomena. The focus of the study is to describe the variation in how specialists in a professional services organization can perceive and understand the phenomenon of shared leadership and self-leadership. Categories of description were revealed and reflected in relation to previous literature.

The empirical data was collected by interviewing ten individuals from the project and service teams. Based on phenomenographic analysis were identified two different qualitative categories of description for shared leadership: (1) leadership as an emergent phenomenon, team members emerge as leaders individually or collectively over time, and (2) leadership as a distributed influence among team members, team members are performing leadership activities together with a formal team leader. Three different qualitative categories of description for self-leadership were identified: (1) self-leadership as self-influence and self-control for leading oneself, (2) self-leadership supported and encouraged by a vertical leader, (3) self-leadership as personal and professional qualities.

The present study confirms the previous findings in which self-leadership and shared leadership are empirically and theoretically interrelated phenomena. According to the results, both shared leadership and self-leadership are positively influenced by a vertical leadership in teams. Team leadership can be viewed as a collective property in which both team members and formal leaders have an essential role. In self-leadership individual’s sense of autonomy and competence are emphasized.