Hienojakoisen kiintoaineen luokitusmenetelmät
Harjunen, Teemu (2021)
Kandidaatintyö
Harjunen, Teemu
2021
School of Engineering Science, Kemiantekniikka
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051429903
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051429903
Tiivistelmä
Hienojakoisesta kiintoaineesta koostuvan jauheen kysyntä on esimerkiksi korkean tietotekniikan, metallurgian ja pinnoitteiden valmistuksen tarpeiden kasvaessa noussut voimakkaasti kuluvan vuosituhannen aikana. Näiden jauheiden ominaisuudet paranevat partikkelikoon pienentyessä alle mikrometriin ja monilla teollisuudenaloilla vaaditaan lisäksi kapeaa partikkelikokojakaumaa.
Tämän työn tarkoituksena on kartoittaa, mitä menetelmiä tutkimuksen perusteella on nykyään käytössä halkaisijaltaan alle mikrometrin kiintoainepartikkelien luokitukseen ilmassa ja veden suspensiossa. Lisäksi työssä perehdytään tarvittavissa määrin taustalla vaikuttavaan teoriaan ja lopuksi pyritään selvittämään keinoja, joilla luokitusmenetelmiä voi tehostaa. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja työn pohjana käytettiin noin 50 tieteellistä artikkelia.
Lopputuloksena todettiin, että aiheesta tehtyjen tutkimuksien valossa veden suspensiossa luokittelu on yleisempää ja syklonit sekä sentrifugiset lajittelijat lienevät yleisimmät menetelmät hienojakoisen kiintoaineen luokitukseen. Elektroforeesi, eli partikkeleiden omaa varausta hyödyntävä menetelmä oli yleisin tapa tehostaa luokitusta, ja sitä oli tutkimuksissa sovellettu liki jokaiseen käsiteltyyn luokitusmenetelmään.
Tämän työn tarkoituksena on kartoittaa, mitä menetelmiä tutkimuksen perusteella on nykyään käytössä halkaisijaltaan alle mikrometrin kiintoainepartikkelien luokitukseen ilmassa ja veden suspensiossa. Lisäksi työssä perehdytään tarvittavissa määrin taustalla vaikuttavaan teoriaan ja lopuksi pyritään selvittämään keinoja, joilla luokitusmenetelmiä voi tehostaa. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja työn pohjana käytettiin noin 50 tieteellistä artikkelia.
Lopputuloksena todettiin, että aiheesta tehtyjen tutkimuksien valossa veden suspensiossa luokittelu on yleisempää ja syklonit sekä sentrifugiset lajittelijat lienevät yleisimmät menetelmät hienojakoisen kiintoaineen luokitukseen. Elektroforeesi, eli partikkeleiden omaa varausta hyödyntävä menetelmä oli yleisin tapa tehostaa luokitusta, ja sitä oli tutkimuksissa sovellettu liki jokaiseen käsiteltyyn luokitusmenetelmään.