Organisaatioiden välisen yhteistyön ajurit ja esteet sekä niiden muutos kriisitilanteessa

Abstract

Organisaatiot pyrkivät yhteistyöllä ja yhteisillä tavoitteillaan vastaamaan muuttuvan liiketoimintaympäristön haasteisiin. Organisaatioilla on yhteistyölle useita ajavia, mutta myös sitä estäviä tekijöitä. Ne ovat yksilöllisiä ja niiden merkityksellisyys organisaatioille voi muuttua toimintaympäristön muuttuessa.

Työn tavoitteena oli jaotella ja ryhmitellä keskeisimmät globaalin yhteistyön ajurit ja esteet. Lisäksi työssä tarkasteltiin, miten ajureiden ja esteiden merkityksellisyys on muuttunut koronakriisin aikana. Työ on toteutettu kirjallisuustutkimuksena.

Kirjallisuuden pohjalta keskeisimmät ajurit liittyvät organisaatioiden kansainvälistymiseen, operatiiviseen toimintaan sekä kyvykkyyksiin, kun taas esteet organisaatioon, organisaatioiden välisiin suhteisiin sekä hallintoon.

Työn tuloksena todettiin, että ajureiden ja esteiden merkityksellisyys muuttui koronakriisin aikana. Ajureista, organisaatioon suoraan taloudellisesti vaikuttavat sekä esteistä alueiden eroavaisuudet nousivat merkityksellisimmiksi. Vastaavasti ei-taloudellisten ajureiden ja fyysisen etäisyyden esteen merkityksellisyys laski. Koronakriisin myötä muodostui myös uusia, selviytymiseen liittyviä ajureita. Lopputuloksista voidaan todeta, että koronakriisin aikana ajurit globaalille yhteistyölle korostuvat selkeästi esteiden pysyessä lähes ennallaan. Tulosten perusteella organisaatiot voivat arvioida omaa yhteistyötään sekä varautua yhteistyön osalta mahdollisiin kriisitilanteisiin.