Romulaivojen kierrätyksen nykytila ja kehityssuunnat

Abstract

Tämän kandidaatintyön tavoitteena on tutkia romulaivojen kierrätyksen nykytilaa ja kehityssuuntia. Aiheen laajuuden vuoksi työ toimii yleiskatsauksena laivojen purkamiseen liittyvään toimintaan ja se erityisesti painottaa nykytilan tarkasteluun. Työssä käsitellään aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä ja asetuksia, erilaisia laivojen purkamismenetelmiä, niihin liittyviä tekniikoita ja työvälineitä. Lisäksi työssä perehdytään purkamisesta saataviin materiaaleihin, niiden kierrätykseen ja niistä aiheutuviin päästöihin ja ympäristövaikutuksiin. Työssä tarkastellaan myös mahdollisia romulaivojen kierrätyksen kehityssuuntia.

Tällä hetkellä laivojen purku- ja kierrätysteollisuus kierrättää 90–95 % laivojen kokonaispainosta. Vuosittain tämä tarkoittaa noin 5,8 miljoonaa tonnia kierrätettyä terästä, jota voidaan käyttää hyväksi joko laivanrakentamisessa tai muussa teollisuudessa. Laivojen purkamisteollisuus on keskittynyt Aasiaan, jossa eniten laivoja puretaan Intiassa ja Bangladeshissa. Vain 10 % purkamisesta toteutuu teollisuusmaissa. Sijainnista riippuen käytössä on erilaisia menetelmiä ja niiden ympäristövaikutukset ovat erilaisia.

Laivojen kierrätysmenetelmiä ovat rantaromutus, satamaromutus ja kuivatelakointi. Rantaromutus on näistä eniten ympäristöä kuormittavin, sillä siinä laiva puretaan avoimella rannalla ja mahdolliset päästöt voivat joutua mereen. Kuivatelakoinnissa ei muodostu lähes ollenkaan mereen vapautuvia päästöjä, sillä purkamisen yhteydessä käytetty vesi on mahdollista ottaa talteen ja puhdistaa ennen mereen laskemista.

The aim of this Bachelor’s thesis is to study the current state and development possibilities of recycling of dismantled ships. Since the topic is very broad, this thesis works as a general overview on the actions needed to dismantle ships and the focus is on the current state of the process. The thesis covers the legislation and regulations around ship dismantling, different methods of dismantling ships and relevant techniques and equipment needed. Additionally, the thesis looks at the materials acquired from ship dismantling, how those materials are recycled and what are the emissions and environmental effects. The possible developments in the recycling of dismantled ships are also considered.

Currently the industry of dismantling ships is recycling 90–95 % of the total weight of the ships. Annually this means 5,8 million tons of recycled steel that can be reused in either ship building or in other industries. The industry of ship dismantling is centralized in Asia, where most ships are dismantled in India and Bangladesh. Only 10 % of the dismantling is done in industrialized countries. Depending on the location the used methods differ, and the environmental effects are therefore also different.

Different ways to recycle ships are mainly beaching, alongside and dry-docking. Beaching method has the most negative impacts on environment due to ship being dismantled at an open beach. There is a high risk that in dismantling process occurred emission might flush to the sea during high waves. In dry-docking, there are not almost any impacts to marine environment because of water used in dismantling process is possible to gather and clean before released back to the sea.