Kaupunkiviljelyn mahdollisuudet ruokaturvan edistämisessä
Vaittinen, Aarni (2021)
Kandidaatintyö
2021
School of Energy Systems, Ympäristötekniikka
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021102552169
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021102552169
Tiivistelmä
Tässä työssä selvitetään kaupunkiviljelyn mahdollisuuksia toimia ruokaturvaa edistävänä tekijänä Suomessa. Työssä tehdään kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään kaupunkiviljelyyn liittyviä toimijoita, menetelmiä sekä kaupunkiviljelyn hyötyjä ja haasteita. Tehdään myös esimerkkilaskenta, jossa selvitetään, kuinka suuri osa suomalaisen kerrostalon asukkaiden ruokavaliosta voitaisiin kattaa, jos talossa otettaisiin käyttöön tyypillisiä kaupunkiviljelymenetelmiä.
Esimerkkilaskennan tulokseksi saatiin, että kerrostalon asukkaiden vuosittaisesta ruuankulutuksesta voitaisiin kattaa 4 % kaupunkiviljelyn avulla. Vuosittaisesta kasvisten kulutuksesta voitaisiin kattaa 28 %. Tulosten perusteella tehtiin johtopäätös, että kaupunkiviljely voi toimia ruokaturvaa edistävänä tekijänä Suomessa, mutta se ei ole kaiken kattava ratkaisu ruokaturvaongelmiin. Kaupunkiviljelyn nykyistä laajempi käyttöönotto monipuolistaisi ruuantuotantoa, mikä voi parantaa ruokajärjestelmän sietokykyä mahdollisia kriisejä vastaan. Kaupunkiviljelyn avulla voidaan myös edistää terveellisten ruokavaihtoehtojen saatavuutta sellaisilla ihmisryhmillä, joiden keskuudessa sen saatavuus on muuten heikko.
Esimerkkilaskennan tulokseksi saatiin, että kerrostalon asukkaiden vuosittaisesta ruuankulutuksesta voitaisiin kattaa 4 % kaupunkiviljelyn avulla. Vuosittaisesta kasvisten kulutuksesta voitaisiin kattaa 28 %. Tulosten perusteella tehtiin johtopäätös, että kaupunkiviljely voi toimia ruokaturvaa edistävänä tekijänä Suomessa, mutta se ei ole kaiken kattava ratkaisu ruokaturvaongelmiin. Kaupunkiviljelyn nykyistä laajempi käyttöönotto monipuolistaisi ruuantuotantoa, mikä voi parantaa ruokajärjestelmän sietokykyä mahdollisia kriisejä vastaan. Kaupunkiviljelyn avulla voidaan myös edistää terveellisten ruokavaihtoehtojen saatavuutta sellaisilla ihmisryhmillä, joiden keskuudessa sen saatavuus on muuten heikko.