Kotitalousmuovin kierrätysprosessit ja niiden ongelmat

Abstract

Muovin tuotanto ja muovijätteen määrä ovat nopeassa kasvussa, mutta muovin kierrätys ei ole valitettavasti kasvanut samaan tahtiin luoden haasteita muovijätteen käsittelylle. Varsinkin kertakäyttöisten muovipakkausten kierrätykseen on näin ollen löydettävä kustannustehokkaita ratkaisuja, jotta muovi saataisiin kiertoon useamman kerran ennen sen hyödyntämistä matalamman arvon energiantuotannossa.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia ongelmia ja haasteita kotitalousmuovin eri kierrätysprosesseihin ja niiden eri vaiheisiin sisältyy. Työssä käydään läpi kotitalouksien jätemuovin kierrätyksen esikäsittelyvaiheet sekä esitellään muovin mekaaninen ja kemiallinen kierrätys.

Työn kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella korostui, että etenkin kotitalousmuovin kierrätysprosessin alkupäätä on kehitettävä kierrätysprosentin ja kiertotalouden kasvattamiseksi. Heterogeenisestä muovijakeesta on saatava muodostettua puhtaita ja homogeenisiä muovivirtoja, jotka saataisiin tehokkaasti kierrätettyä joko mekaanisesti tai kemiallisesti. Tällä hetkellä suurimmat prosessitekniset haasteet liittyvät kotitalousmuovin heterogeenisyyteen ja heikkolaatuisuuteen, jotka vaikuttavat uusiomuovin laatuun ja käyttökohteisiin.

Toinen työssä havaittu merkittävä haaste liittyy kemiallisen kierrätyksen kehittämiseen. Koska nykyisin vallalla olevalla mekaanisella kierrätyksellä ei voida valmistaa uusiomuovia elintarviketeollisuuteen tuoteturvallisuuden vuoksi mekaanisen kierrätyksen rinnalle tarvittaisiin myös kemiallisia kierrätysmenetelmiä. Kemiallisella kierrätyksellä kotitalousmuovit voitaisiin hajottaa pienemmiksi rakenneosiksi, jotka toimisivat potentiaalisena raaka-aineena esimerkiksi elintarvikepakkauksia valmistettaessa. Myös kemiallisen kierrätyksen käyttöönotto vaatii muovien tehokkaampaa esikäsittelyä, mikä mahdollistaisi myös tuotetun kierrätysmuovin elintarviketurvallisuuden.