The differential employment and mental health impacts of COVID-19 in the UK

Abstract

The COVID-19 pandemic has had both negative employment and mental health impacts, which have been found to differ substantially across people in previous studies. However, many of these studies only focused on the beginning phases of the pandemic or used data from a short time span. The aim of this bachelor’s thesis was to determine, whether some of the previously found factors behind these differences could be confirmed using longitudinal data collected during 9 survey waves in the UK between April 2020 and September 2021. This secondary data was used to build multiple random effects logistic regression models to test how various sociodemographic and pandemic related factors impacted the probabilities of worsened employment and mental health during the pandemic.

Negative employment changes were found to be more likely among the youngest and oldest working age groups, those experiencing mental distress, and those not able to work at home. Those in the ethnic minority were more likely to lose employment while women were more likely to be furloughed. Women were also more likely to experience mental distress while citizens who had reached retirement age were less likely to do so. Both those who lost employment and those who were furloughed were also more likely to have mental distress. Feelings of worse subjective financial situation and loneliness were found to be key risk factors of mental distress.

Policymakers can use this information to provide targeted aid to those who are more likely to suffer from negative employment and mental health effects during future waves of the COVID-19 pandemic or other pandemics with similar effects. However, further research is still needed to study the identified risk factors individually and reveal any underlying reasons for the found differences.

COVID-19-pandemialla on ollut negatiivisia työllisyys- ja mielenterveysvaikutuksia, joiden on aiemmissa tutkimuksissa löydetty eroavan merkittävästi ihmisten välillä. Monet näistä tutkimuksista ovat kuitenkin keskittyneet vain pandemian alkuvaiheisiin tai käyttäneet dataa lyhyeltä ajanjaksolta. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli määrittää, voitaisiinko joitakin näiden erojen taustalta aiemmin löydettyjä tekijöitä varmistaa käyttäen huhtikuun 2020 ja syyskuun 2021 välille ajoittuneen 9 kyselyaallon aikana kerättyä paneelidataa Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Tätä sekundääristä aineistoa käytettiin useiden satunnaisvaikutusten (random effects) logististen regressiomallien rakentamiseen. Malleilla tutkittiin, miten erilaiset sosiodemografiset ja pandemiaan liittyvät tekijät vaikuttivat heikentyneen työllisyyden tai mielenterveyden todennäköisyyteen pandemian aikana.

Negatiiviset muutokset työllisyydessä olivat todennäköisempiä nuorimpien ja vanhimpien työikäisten joukossa, henkisestä ahdingosta kärsivillä ja heillä, jotka eivät pystyneet työskentelemään kotona. Etniseen vähemmistöön kuuluvilla oli suurempi todennäköisyys menettää työnsä, naiset taas joutuivat todennäköisemmin lomautetuksi. Naiset myös kärsivät todennäköisemmin henkisestä ahdingosta, kun taas eläkeikäisillä tämä oli epätodennäköisempää. Myös työnsä menettäneet tai lomautetuksi joutuneet kokivat todennäköisemmin henkistä ahdinkoa. Yksinäisyys ja kokemukset heikommasta taloudellisesta tilanteesta osoittautuivat henkisen ahdingon keskeisiksi selittäjiksi.

Päätöksentekijät voivat hyödyntää näitä tietoja COVID-19-pandemian tai muiden vastaavanlaisten pandemioiden tulevien aaltojen aikana kohdentaakseen apua niille, jotka tulevat todennäköisemmin kärsimään negatiivisista työllisyys- ja mielenterveysvaikutuksista. Tunnistettujen riskitekijöiden tarkempaa tutkimista ja havaittujen erojen taustalla olevien syiden löytämistä varten tarvitaan kuitenkin vielä jatkotutkimusta.