Pohjoismaisten metsäyhtiöiden IFRS 13 -standardin mukaiset metsäomaisuuden käypään arvoon korotukset ja niiden vaikutukset

Abstract

Käypä arvo on yleistynyt viime vuosikymmenten aikana tilinpäätöskäytäntönä, mikä on puhuttanut tutkijoita. Käyvän arvon on nähty parantavan tilinpäätösten relevanssia, mutta samalla sen soveltuvuutta ja arvorelevanssia on arvosteltu vähemmän likvideissä omaisuuserissä. IFRS 13 -standardi on antanut yhtenäisen viitekehyksen käyvän arvon määrittämiselle ja tilinpäätösvaatimuksille. IAS 41 -standardin mukaiset biologiset hyödykkeet täytyy arvostaa käypään arvoonsa, ne usein kuuluvat hierarkian tasolle kolme ja vaativat paljon johdon harkintaa ja ei-havainnoitavissa olevia syöttötietoja. Metsäyhtiöiden omistamat kasvavat metsät ovat tällaisia hyödykkeitä. Metsäyhtiöiden metsän käyvässä arvossa on tapahtunut viime vuosina suuria heilahteluita, mikä näkyy niiden taseen ja tuloksen kehityksessä. Tässä tutkimuksessa keskitytään metsän kirjanpidolliseen arvostamiseen, arvonkorotusten syihin ja vaikutuksiin, sekä kaiken tämän arvorelevanssiin.

Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja sen aineisto koostuu pohjoismaalaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä vuosilta 2020 ja 2019, sekä osakeanalyytikon haastattelusta. Tilinpäätöksistä selvitetään käypää arvoa vaativien standardien soveltamista sekä siihen tehtävien korotusten vaikutuksia. Haastattelulla selvennetään tietojen merkitystä sijoittajille.

Pohjoismaisten metsäyhtiöiden metsäomaisuuden lähivuosien suuret arvonkorotukset johtuvat IFRS 13 mukaisen markkina-arvon käyttöönotosta, alhaisesta tuottovaatimuksesta diskonttokorossa, sekä parantuneista metsän kasvunäkemyksistä. Arvonkorotukset ovat kasvattaneet yhtiöiden taseita ja vääristäneet tuloksia. Käyvän arvon muutoksia ei nähdä arvorelevantteina, sillä omaisuuserä nähdään strategisena yhtiöissä, eikä sillä ole kassavirtavaikutusta. Metsän arvostus on johdon harkinnan varaista ja sen monet huomioon otettavat ominaisuudet ja pitkä laskenta-aika tekevät siitä vaikean omaisuusluokan arvioitavaksi.

Fair value has become more common in recent decades as an accounting policy, which has been a discussion among researchers. Fair value has been seen to improve the relevance of the financial statements, but at the same time its suitability and value relevance have been criticized in less liquid assets. IFRS 13 has provided a unified frame of reference for determining fair value and financial reporting requirements. According to IAS 41, biological assets need to be measured at fair value, they are often at level three of the hierarchy, and require a lot of management estimates and unobservable inputs. Growing forests owned by forest companies are such commodities. There have been large fluctuations in the fair value of forest companies in recent years, which is reflected in the development of their balance sheets and earnings. This study focuses on the accounting valuation of the forest, the causes and effects of revaluations, and the value relevance of all of this. The dissertation is qualitative in nature and its material consists of the financial statements of Nordic forestry companies for 2020 and 2019, as well as an interview with an equity analyst. The application of fair value standards and the effects of increases in them are studied from the financial statements. The interview clarifies the importance of the information for investors.

The large revaluations of Nordic forestry companies' forest assets in the past few years are due to the introduction of a market value in accordance with IFRS 13, a low yield requirement in a discount rate, and improved forest growth prospects. Revaluations have increased companies' balance sheets and distorted income statements. Changes in fair value are not considered relevant, as the asset is seen as strategic in the companies and has no cash flow effect. The valuation of the forest is at the discretion of the management and its many characteristics and long accounting period make it an difficult asset class to assess.