Development of PAYT schemes in the Savonlinna region

Abstract

Pay-As-You-Throw is a paradigm for determining waste fees based on how much waste is generated and charging individual users. In this research, most common identification and measuring technologies related to waste management and collection are introduced with PAYT schemes based on volume, frequency, weight and sacks. The characteristics of the Savonlinna region are analysed and feasible development proposals for the current PAYT model of the case area are introduced. Proposals are results from SWOT and TOWS analysis, which were used to analyse feasibility and to create strategies to implement PAYT-schemes.

In the case area waste fees consist of fixed and variable fees. The variable part of the waste fee is mainly based on the volume of the waste container in use and the frequency of emptying. Such a payment system is fair and treats users equally if the waste bins are full when emptied. The size of waste bins and the maximum emptying intervals for each waste fraction are decreed in municipal waste management regulations. As a result, the size and emptying interval of the waste bins do not match the amount of waste generated in properties, especially in detached houses and summerhouses. Condominiums share the costs equally between the number of apartments regardless the amount of waste generated per resident or household. Volume, frequency and weight based PAYT schemes are possible, but to fully implement producer pay principles in the area, door-to-door collection should be tendered by municipality. Municipalities could purchase and implement systems that gather data of waste generation of individual user or household. Sack based schemes are solutions to implement producer pay principle in bring-point collection and to modify the waste fees of waste collection in civic amenity sites to be variable instead of fixed.

Pay-As-You-Throw on ajatusmalli jätemaksujen määräytymisestä sen perusteella, paljonko jätettä tuottaa. Huomioiden erilaisia teknologioita, jätteenkeräysmenetelmiä sekä Savonlinnan seudun ominaispiirteitä, on tässä tutkielmassa analysoitu erilaisia PAYT-malleja (tilavuus-, tiheys-, paino- ja säkkiperusteiset mallit) soveltaen SWOT ja TOWS analyyseja. Luotujen strategioiden pohjalta on esitetty nykyisen PAYT-mallin toteuttamiskelpoisia kehittämisehdotuksia.

CASE-alueella jätemaksut muodostuvat kiinteistä ja muuttuvista maksuista. Jätemaksujen muuttuva osa perustuu pääsääntöisesti käytössä olevan jäteastian tilavuuteen sekä tyhjennysväliin. Tällainen maksujärjestelmä on reilu ja kohtelee käyttäjiä tasapuolisesti, mikäli jäteastiat tyhjennetään niiden täytyttyä. Kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä on säädetty jäteastioille enimmäiskoko sekä jätelajikohtaiset enimmäistyhjennysvälit, minkä vuoksi astioiden koko ja tyhjennysväli eivät vastaa kiinteistöllä syntyvän jätteen määrää. Erityisesti pientaloissa ja vapaa-ajan asunnoilla sekajäteastian täyttöaste on hyvin matala. Taloyhtiöissä jätemaksut jaetaan asuinhuoneistojen lukumäärän eikä yksittäisen ihmisen tuottaman jätemäärän perusteella. Tilavuuteen, tiheyteen ja painoon perustuvat PAYT-mallit ovat sovellettavissa kiinteistöittäiseen keräykseen, mutta taloudellinen toteuttaminen voi olla mahdollista ainoastaan kunnan kilpailuttamassa jätteenkuljetuksessa. Kunnan voivat keskitetysti toteuttaa menetelmiä yksittäisten käyttäjien tai talouksien jätteenmuodostumisen seuraamiseksi. Säkkiperusteista mallia voidaan soveltaa aluekeräykseen, ja se on sovellettavissa myös jäteasemilla tapahtuvan jätteenkeräyksen taksojen kehittämiseksi.