Impacts of free allocation on emissions between phases II and III of the EU ETS

Abstract

The European Union’s long term strategy and the goal of being climate-neutral by the year 2050 can only be reached by making substantial reductions to emissions. This is why it is crucially important to study the performance of the EU ETS and to evaluate it.

The goal of this bachelor’s thesis is to compare emission amounts in phases II (2008-2012) and III (2013-2020) of the European Union Emissions trading system and to study whether or not the amount of emission allowances given for free to companies by the EU had an impact on said emission amounts. The study is conducted using data from the European Union Transaction Log. This data is used to generate two linear regression analyses – one for phase II and another for phase III of the EU ETS. The results of the aforementioned regression analyses indicate that in phase II of the EU ETS, the amount of free allocation had no impact on verified emission amounts. This is most likely due to the fact that the EU ETS was still new and finding the best way to allocate allowances and to operate. In phase III, however, the regression analysis results suggest that a decrease in the amount of free allocation decreases the amount of verified emissions.

Euroopan unionin pitkän aikavälin strategia ja tavoite olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä voidaan saavuttaa vain vähentämällä päästöjä merkittävästi. Tästä syystä on erittäin tärkeää tutkia EU:n päästökauppajärjestelmän suorituskykyä ja arvioida sitä.

Tämän kandidaatintyön tavoitteena on verrata päästömääriä Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän vaiheissa II (2008-2012) ja III (2013-2020) ja selvittää, onko yrityksille ilmaiseksi myönnettyjen päästöoikeuksien määrällä vaikutusta päästömääriin. Tutkimus on tehty käyttämällä Euroopan unionin tapahtumalokin tietoja. Näitä tietoja käytetään kahden lineaarisen regressioanalyysin luomiseen – toinen EU:n päästökauppajärjestelmän vaiheelle II ja toinen vaiheelle III. Edellä mainittujen regressioanalyysien tuloksista voidaan nähdä, että EU:n päästökauppajärjestelmän vaiheessa II, ilmaisten päästöoikeuksien määrällä ei ollut vaikutusta todennettuihin päästömääriin. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että EU:n päästökauppajärjestelmä oli vielä uusi ja etsi parasta tapaa jakaa päästöoikeuksia ja toimia. Vaiheessa III regressioanalyysin tulokset viittaavat taas siihen, että ilmaisten päästöoikeuksien määrän pienentäminen vähentää myös todennettujen päästöjen määrää.