Brokeroinnin riskienhallinta innovaatiotoiminnassa

Abstract

Tässä työssä tutkittiin käytäntölähtöisen innovoinnin kontekstissa käytettävän ulkoisen välittäjän eli brokeroinnin riskienhallintaa ja sitä aiheuttaako brokerointi itsessään riskejä. Yritykset tarvitsevat innovointia, johon tarvitaan tulevaisuudessa monipuolisempaa osaamista ja kykyä olemassa olevan tiedon yhdistämiseen, joka on avain innovaation toteutumiseen. Etäisyyksien ja rakenteellisten aukkojen hallintaan voidaan käyttää tiedon välittäjää eli brokeria. Brokeroinnin on tarkoitus ratkoa etäisyyksiin liittyviä haasteita ja toimia tiedon rakenteellisissa aukoissa havaiten aikaisemmin tunnistamattomia vaihtoehtoja. Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena.

Teoreettinen viitekehys muodostettiin innovaatiota, etäisyyksiä, brokerointia ja riskienhallintaa käsittelevistä teoksista, artikkeleista ja tutkimuksista. Viitekehyksessä keskityttiin esittelemään keskeisimpiä käsitteitä ja alakäsitteitä sekä niiden merkitystä. Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin kaksivaiheisena, ensin webkyselynä ja toinen vaihe täydentävänä teemahaastatteluna tahoille, joilla kaikilla oli kokemusta innovaatiotoiminnasta ja riskienhallinnasta sekä ulkoisten tahojen kanssa toimimisesta.

Työssä havaittiin brokeroinnin lisäävän riskejä, mikä ilmenee aina kun yritys ottaa ulkopuolisia tahoja omiin sisäisiin projekteihin tai prosesseihin. Kuitenkin merkittävää on, että oikein mitoitetulla ja ajoitetulla riskienhallinalla pystytään riskejä hallinnoimaan tai ainakin seurauksia pienentämään. Riskienhallinnan sisällyttäminen innovaatiotoimintaan koettiin hyödylliseksi, oli apuna brokerointia tai ei.

This study concentrated on the topic of risk management when using an external broker service and focused especially on finding an answer whether the brokering itself poses risks to a customer company. Broker service in question is used in the context of practice-driven innovation, i.e. brokering, Companies need innovation and in the future developing of innovations will require more diverse skills and ability to combine existing organisation’s knowledge. This knowledge will play a key role in the process of developing business innovations. In order to manage distances and structural hole, a knowledge intermediary (broker) may be used. The purpose of brokering is to address and solve these distance-related challenges and structural gaps in customer’s knowledge and at the same time point out and provide information regarding undetected alternatives. This study was conducted as mixed methods research.

The theoretical framework was collected from other thesis, articles and studies about innovations, distances, brokering and risk management. The reference framework focused on presenting key concepts and sub-concepts and their relevance. The empirical part of the study was carried out in two phases, first as a web survey and second phase as a complementary theme interview, for those who all had experience in innovation and risk management and working with external parties.

A main result of this study was that brokering increases risks whenever a company allows external parties into its own internal development projects or processes. A significant solution is that properly sized and scheduled risk management can effectively manage risks or at least reduce the consequences. Early and proactive participation of risk management in company’s innovation activities was considered useful, despite companies were using external brokering or not.