Tilintarkastajan toimikauden keston ja toiminnan jatkuvuuden raportointivirheen välinen yhteys konkurssiin menneissä yrityksissä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman päätavoitteena oli tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat toiminnan jatkuvuuden raportointivirheeseen ja sitä kautta tilintarkastuksen laatuun. Päätutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, onko tilintarkastajan toimikauden kestolla ja toiminnan jatkuvuuden raportointivirheellä yhteyttä konkurssiin menneissä suomalaisissa yrityksissä. Alatutkimuskysymyksillä selvitettiin vaikuttaako tilintarkastusyhteisön koko tilintarkastajan toimikauden pituuden ja jatkuvuuden raportointivirheen väliseen yhteyteen.

Tutkimuksen tutkimusmenetelmä oli määrällinen tutkimus, jossa käytettiin logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksen aineisto koostui 146 suomalaisesta konkurssiin menneestä yrityksestä aikavälillä 2018–2019. Aineisto kerättiin pääasiallisesti maksukyvyttömyysrekisteristä. Toiminnan jatkuvuuden raportointivirhe määritettiin tässä tutkimuksessa tilanteeksi, jossa myöhemmin konkurssiin menevä yritys saa puhtaan kertomuksen ilman huomioita toiminnan jatkuvuuteen liittyen (tyypin II virhe).

Tutkimuksen tulosten mukaan tilintarkastajan toimikauden pituudella ja toiminnan jatkuvuuden raportointivirheellä ei ole merkitsevää yhteyttä. Tuloksiin ei vaikuttanut se, oliko kyseessä tilintarkastajan toimikauden ensimmäinen vuosi vai sen jälkeiset vuodet. Yhteyteen ei myöskään vaikuttanut se, kuuluuko tilintarkastaja Big-4 tilintarkastusyhteisöön vai ei. Konkurssiin menneiden yritysten koosta tai toimialasta ei myöskään löydetty yhteyttä toiminnan jatkuvuuden raportointivirheeseen.

This master's thesis studied which factors affect the Going Concern reporting error and thereby the quality of the audit. The main research question was to find out association between the length of the auditor tenure and the Going Concern reporting error for Finnish bankrupt companies. Sub-research questions were used to find out whether the size of audit firm (Big-4 or non-Big-4) affects the association between the length of the auditor tenure and the Going Concern reporting error.

The research method of the study was a quantitative study that used logistic regression analysis. The research material consisted of 146 Finnish companies that went bankrupt in the period 2018–2019. The material was mainly collected from the insolvency register. In this study, Going Concern reporting error was defined as a situation where a company that later goes bankrupt receives unmodified Auditor’s report without additional information related to Going Concern (type II error).

According to the results of the study, there is no significant association between the auditor tenure and Going Concern reporting error. The results were not influenced by whether it was the auditor tenure initial year or the following years. The connection was also not affected by whether the auditor belongs to a Big-4 audit firm or not. Neither the size nor the industry of the bankrupt companies was found to be related to the Going Concern reporting error.