Determinants of credit spread in the Nordic corporate bond market 2007–2022

Abstract

After many years of interest rates below zero, fixed income instruments have again become an attractive investment opportunity. The aim of this master’s thesis is to examine the determinants of the credit spread of Nordic corporate bonds during 2007–2022. The goal of the study is to find out, whether statistically significant relationships between the credit spread and the explanatory variables exists, and whether the results differ between the credit rating and tenor groups, and between the sub-periods the full observation period is divided into. The results are also compared with the results obtained for a European bond index and the findings of the previous literature.

The possible determinants examined, the interest rates, leverage and volatility, are based on the earlier literature on the structural model of default. Also, a proxy for liquidity and a few other variables are included. The study uses linear regression as a research method.

The results show that the stock market return used as a proxy for leverage has the strongest impact on the credit spread, and the findings are theory-aligned: the increase of the return decreases the credit spread. Also, a volatility index was proven as an important determinant, but the results are mostly conflicting with earlier findings, as the increase of volatility decreases the credit spread. The results for 3-month Euribor are mostly not aligned with the earlier findings, as the increase of it also increases the credit spread. The interest rate seems to lose its explanatory power after the interest rates fell below zero and the role of it as a determinant was minor compared with the previous literature. Some clear differences were also proved between the sub-periods and the bond groups. The proven explanatory power for non-rated bonds is lower than for rated bonds towards the end of the observation period, but at the beginning of the period the differences were minor. The differences with respect to earlier research were also found in the comparative results for the European bond index.

Korkosijoitustuotteet ovat jälleen nousseet houkuttelevaksi sijoituskohteeksi pitkän nollakorkojakson jälkeen. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia Pohjoismaisten yrityslainojen luottoriskipreemion ajureita vuosina 2007–2022. Tavoitteena on myös selvittää, havaitaanko luottoriskipreemion ja valittujen selittävien muuttujien välillä tilastollisesti merkitsevää suhdetta, eroavatko tulokset eri luottoluokitus- ja maturiteettiryhmien tai tutkimusajanjaksojen välillä, sekä verrata tuloksia eurooppalaiselle yrityslainaindeksille saatuihin tuloksiin ja aiempaan tutkimukseen.

Luottoriskipreemiota selittävät muuttujat; korkotaso, velkaantuneisuus sekä volatiliteetti, on valittu perustuen aiempaan tutkimukseen. Mukaan otettiin myös likviditeettiä kuvaava muuttuja sekä muutama lisämuuttuja. Käytetty tutkimusmenetelmä on lineaarinen regressio.

Tulokset osoittavat, että osakeindeksin tuotto (kuvaa velkaantuneisuutta) on käytetyistä muuttujista keskeisin luottoriskipreemion ajuri. Tuoton kasvun myötä luottoriskipreemio pienenee ollen linjassa aiempaan tutkimukseen. Volatiliteetti-indeksi osoittautui myös keskeiseksi luottoriskipreemion ajuriksi, mutta tulokset ovat ristiriidassa aiempiin löydöksiin, sillä sen kasvaessa luottoriskipreemio pienenee. Todistettu suhde kolmen kuukauden Euriboriin on pääsääntöisesti ristiriidassa aiemman tutkimuksen kanssa, sillä koron nousu kasvattaa luottoriskipreemiota. Korko myös menettää selitysvoimansa nollakorkoajanjakson myötä ja rooli luottoriskipreemion ajurina on vähäinen verrattuna aiempaan tutkimukseen. Tuloksissa ilmeni myös eroja tutkimusajanjaksojen sekä yrityslainaryhmien välillä. Mallin selitysvoima oli ajanjakson loppupuolella heikompi luokittelemattomille lainoille, mutta alussa erot olivat vähäisiä. Tuloksissa ilmenneitä eroja suhteessa aiempaan tutkimukseen todettiin myös eurooppalaisen yrityslainaindeksin tuloksista samalta ajanjaksolta.