Supplier engagement in ensuring social sustainability

Abstract

The objective of this study was to find out the role of supplier engagement in ensuring social sustainability. The study aimed to identify how companies in the textile- and clothing industry can ensure the social sustainability of the supply chain through engaging suppliers. In addition, the study investigated what kind of supplier engagement practices and enablers exist to ensure socially sustainable supply chains and what are the barriers of supplier engagement.

This study was conducted as a qualitative multiple case study. The primary data of this study was collected via semi-structured theme interviews from five case companies operating in the textile- and clothing industry in Finland. Data available from the case companies’ websites and public reports are used as secondary source in the study. The data of this study was analysed utilizing the content analysis method.

The results of the study show that the engagement of suppliers plays a significant role in ensuring social sustainability. The results indicate that there are several practices and enablers of supplier engagement to ensure social sustainability. Practices and enablers such as close and long-term collaborative relationships, active communication, similar values, trust, certifications and standards, code of conduct and different monitoring- and auditing processes emerged from the results. Poor communication, issues related to trust and cultural differences were identified as barriers to supplier engagement. The results of the study provide development ideas, especially for companies in the textile- and clothing industry, so that in the future companies can improve ensuring social sustainability by engaging suppliers.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää toimittajasitouttamisen rooli sosiaalisen vastuullisuuden varmistamisessa. Tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan, miten tekstiili- ja vaatetusalan yritykset voivat varmistaa toimitusketjun sosiaalisen vastuullisuuden toimittajia sitouttamalla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaisia toimittajien sitouttamiskäytänteitä ja -mahdollistajia on olemassa sosiaalisesti vastuullisten toimitusketjujen varmistamiseksi ja mitkä ovat toimittajasitouttamisen esteitä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena monitapaustutkimuksena. Tutkimuksen ensisijainen aineisto kerättiin hyödyntäen puolistrukturoituja teemahaastatteluja viideltä tekstiili- ja vaateteollisuudessa Suomessa toimivalta tapausyritykseltä. Toissijaisena aineistona tutkimuksessa hyödynnettiin tapausyritysten verkkosivuilta ja julkisista raporteista saatavaa tietoa. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toimittajien sitouttamisella on merkittävä rooli sosiaalisen vastuullisuuden varmistamisessa. Tulokset osoittavat, että useita toimittajien sitouttamiskäytänteitä ja -mahdollistajia sosiaalisen vastuullisuuden varmistamiseksi on hyödynnettävissä. Tuloksista nousi esiin käytänteitä ja mahdollistajia, kuten läheiset ja pitkäaikaiset yhteistyösuhteet, aktiivinen viestintä, yhtenevät arvot, luottamus, sertifikaatit ja standardit, eettiset ohjeistukset sekä erilaiset monitorointi- ja auditointiprosessit. Heikko kommunikaatio, luottamukseen liittyvät ongelmat ja kulttuurierot tunnistettiin puolestaan esteiksi toimittajien sitouttamiselle. Tutkimuksen tulokset tarjoavat kehitysideoita erityisesti tekstiili- ja vaatetusalan yrityksille, jotta yritykset voivat jatkossa parantaa sosiaalisen vastuullisuuden varmistamista toimittajia sitouttamalla.