Itseohjautuvien tiimien välisen koordinaation kehittäminen siirryttäessä nelipäiväiseen työviikkoon

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia, millaisia vaikutuksia nelipäiväisellä työviikolla oli itseohjautuvien tiimien väliseen koordinaatioon. Tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä itseohjautuvien tiimien välisistä koordinaatiomenetelmistä ja kehittää case-organisaation itseohjautuvien tiimien välisiä koordinaatiokäytäntöjä ennen siirtymistä nelipäiväiseen työviikkoon. Tutkielman tutkimusstrategiaksi valittiin toimintatutkimus, joka sisälsi kolme vaihetta: case-organisaation tiimien välisen koordinaation kehittämistarpeiden selvittämisen, kehittämistyöpajat ja nelipäiväisen työviikon pilotin kehittämisehdotuksineen. Tämän monimenetelmällisen toimintatutkimuksen aineisto koostuu sekä laadullisesta että määrällisestä aineistosta.

Tutkielman tulokset lisäävät ymmärrystä itseohjautuvien tiimien välisestä koordinaatiosta ja koordinaatiomenetelmistä. Tutkimustulosten mukaan nelipäiväisellä työviikolla oli vaikutuksia itseohjautuvien tiimien väliseen koordinaatioon ja tunnistettavissa oli sekä tiimien välistä koordinaatiota mahdollistavia että haastavia tekijöitä. Mahdollistavia tekijöitä olivat tiimien jäsenten tavoitettavuuden lisääntyminen, sähköiset alustat viestinnässä, tiimien työskentelytapojen kehittyminen, synkroniset palaverit, työn keskeytyksien vähentyminen, tiedon dokumentointi, kahden välisen viestinnän lisääntyminen, itseohjautuvuuden kehittyminen ja asynkronisen työskentelyn lisääntyminen. Tiimien välistä koordinaatiota haastavia tekijöitä olivat spontaanin vuorovaikutuksen vähentyminen, liiallinen työmäärä, turhat palaverit ja ymmärtämättömyys tiimien tehtävänkuvista ja rooleista.

Jatkotutkimusehdotuksina esitetään kokonaisvaltaista tutkimusta yksilön, tiimien sisäisen ja välisen synkronisen ja asynkronisen koordinaation yhteyksistä ja vaikutuksista. Jatkossa olisi tärkeää tutkia myös itseohjautuvuuden ja etätyön vaikutuksia tiimien sisäiseen ja väliseen synkroniseen ja asynkroniseen koordinaatioon.

The purpose of this master's thesis was to investigate the effects of a four-day week on the coordination between self-managed teams. The aim of the thesis was to increase the understanding of coordination methods between self-directed teams and to develop coordination practices between self-managed teams of the target organization before moving to a four day work week. Action research was chosen as the research strategy for the thesis, which included three phases: finding out the development needs of the target organization, workshops and a four-day week pilot and development proposals. The material of this multi method action research consisted of both qualitative and quantitative material.

This thesis adds to the understanding of coordination and coordination methods between self-managed teams. According to the research results, the four-day week had effects on the coordination between self-managed teams. During the four-day week pilot, factors enabling and challenging coordination between teams came to the fore. The enabling factors were the increase in accessibility of team members, electronic platforms in communication, the development of team working methods, Synchronous meetings, reduction of work interruptions, documentation of information, increase in communication between two people, development of self-direction and increase in asynchronous working. Factors challenging the coordination between teams were a decrease in spontaneous interaction, the indivisibility of work tasks, unnecessary meetings, and a lack of understanding of the teams' tasks and roles.

A comprehensive study of the connections and effects of synchronous and asynchronous coordination within and between teams and individuals is presented as further research proposals. In the future, it would be important to also study the effects of self-direction and remote work on synchronous and asynchronous coordination within and between teams.