Social metabolism in Finland from the perspective of national material flows

Abstract

In this master’s thesis the social metabolism in Finland was concerned from the perspective of the national material flows of biomass, fossil energy materials/carriers, metal ores and non-metallic minerals and their domestic material consumption. The source of data was Official Statistics of Finland free databases and the selected reference point of time year 2019. The hotspots of material categories were defined based their high contribution to the total domestic material consumption of the material category. To illustrate the relationship between social metabolism and domestic material consumption, the domestic material consumption of these hotspots was halved and the potential implications of the reduction on different sectors and the metabolic rate were discussed.

The identified hotspots were subcategories of wood within biomass, liquid and gaseous energy materials/carriers within the fossil energy materials/carriers, non-ferrous metals within the metal ores and sand and gravel within the non-metallic minerals. Halving the domestic material consumption of these hotspots reduced the total domestic material consumption from approximately 250 000 thousand tonnes to 140 000 thousand tonnes. Consequently, the socioeconomic metabolism, in a form of metabolic rate, decreased from 45 tonnes to 25 tonnes. The implications of reduced domestic material consumption were considered from the perspective of economic activities and provided with examples considering various sectors. Operationalising reductions would however require significant changes in urban structures, national economy, and contemporary lifestyle to an arguably unrealistic extent. The results of this master’s thesis should only be view as directional due to limitations and uncertainties related to the study.

The domestic material consumption can be reduced through the reduction of consumption of materials in absolute terms. The current production and consumption patterns in Finland cannot be considered sustainable from the perspective of planetary boundaries. One of the requirements for sustainability is limiting the social metabolism within the capacity of natural environment, which enables the transition towards more sustainable society.

Tässä diplomityössä tarkasteltiin sosiaalista metabolismia Suomessa kotimaisen materiaalien kulutuksen näkökulmasta. Tarkasteltavat materiaalivirrat olivat biomassa, fossiiliset energiamateriaalit, metallimalmit ja ei-metalliset mineraalit. Työssä tarkasteltiin vuoden 2019 materiaalivirtoja ja jokaisesta materiaalikategoriasta määritettiin niin kutsuttu hotspot, eli materiaalialakategoria, jonka kotimainen materiaalin kulutus oli korkein kyseisen kategorian sisällä. Työssä käytettiin Suomen Tilastokeskuksen dataa, joka noudatti kansainvälistä kansatalouden materiaalivirtatilinpitoa. Sosiaalisen metabolismin ja kotimaisen materiaalien kulutuksen välisen yhteyden kuvaamiseksi, määritettyjen materiaalikategoria kohtaisten hotspottien kulutus puolitettiin. Työssä kuvattiin tämän puolittamisen teoreettisia vaikutuksia eri sektoreihin, sekä Suomen sosiaalisen metabolian tasoon.

Määritetyt hotspotit materiaalialakategorioittain olivat puu (biomassa), nestemäiset ja kaasumaiset energiamateriaalit (fossiiliset energiamateriaalit), ei-rautaiset metallit (metallimalmit) sekä hiekka ja sora (ei-metalliset mineraalit). Näiden hotspottien materiaalikulutuksen puolittaminen vähensi kotimaisten materiaalien kokonaiskulutusta noin 250 000 tuhannesta tonnista 140 000 tuhanteen tonniin. Vastaavasti sosiaalisen metabolismin taso laski 45 tonnista per henkilö 25 tonniin per henkilö. Materiaalikulutuksen puolittaminen vaikutuksia tarkasteltiin eri sektoreilla ja materiaalikulutuksen vähentämisen vaatisi merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia, jotka eivät nykytilassa näyttäydy realistisilta. Tämän työn tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavia rajoitusten ja epävarmuuksien takia.

Kotimaisten materiaalien kokonaiskulutusta on mahdollista vähentää vähentämällä absoluuttista kulutusta. Nykyinen kulutustaso Suomessa ei ole kestävää planetaaristen rajojen tai kestävän kehityksen kannalta tarkasteltuna.