Hiilidioksidin varastoinnin säätely EU:ssa : hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden kehitys ja säätely Suomessa

Abstract

Pariisin ilmastosopimus allekirjoitettiin kansainvälisesti vuonna 2016. Sopimus velvoittaa merkittäviin hiilidioksidipäästövähennyksiin seuraavien vuosikymmenten aikana. EU on tämän sopimuksen pohjalta asettanut tavoitteekseen olla maailman ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Tämä vaatii merkittäviä päästövähennyksiä useilla eri sektoreilla. Kaikista päästöistä ei kuitenkaan päästä eroon, jolloin teknologiset hiilenhallintakeinot tulevat olemaan merkittävässä roolissa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Hiilidioksidin talteenotto, hyötykäyttö ja varastointi ovat teknologisia keinoja päästövähennyksiin. Hiilidioksidia voidaan ottaa talteen teollisuuslaitoksista tai suoraan ilmasta. Tämän jälkeen se voidaan varastoida maan alle geologisiin varastoihin tai hyödyntää tuotteina tai teollisuudessa. Geologisen varastoinnin lisäksi hiilidioksidin sitouttamien mineraaleihin teknologisesti tarjoaa merkittävää varastointikapasiteettia globaalisti. EU säätelee hiilenhallintateknologioiden käyttöönottoa erilaisia säädöksillä ja kehyksillä. Tarvitaan kuitenkin vielä paljon töitä teknillisistä, poliittisista sekä yleisen hyväksynnän näkökulmista, jotta teknologiat saadaan käyttöön Euroopan laajuisesti.

Tässä opinnäytetyössä käydään läpi erilaisia hiilenhallintateknologioita, sekä niiden tarjoamaa potentiaalista varastointikapasiteettia osana päästövähennyksiä. Työssä tutkitaan keinoja, joilla EU säätelee ja ohjaa näiden teknologioiden käyttöä. Työssä keskitytään teknologian tämänhetkiseen tilaan ja tulevaisuudennäkymiin Suomessa, mutta lopussa tehdään myös yleinen katsaus Euroopan laajuisesti eri näkökulmat huomioiden.

The Paris Agreement on the climate change was signed internationally in 2016. The agreement obligates to significant reductions in carbon dioxide emissions over the next decades. Based on the agreement, EU has set a goal of being the first carbon neutral continent in the world by 2050. This requires considerable emission reductions in many sectors. However, all emissions cannot get rid of, in which case carbon management technologies will have a significant role in achieving the climate goals.

Carbon capture, utilisation and storage are technological measures to emission reductions. Carbon dioxide can be captured from industrial plants or directly from the atmosphere. After capture, it can be stored underground in geological storages or utilised in products or industry. In addition to geological storage, mineral carbonation offers significant storage capacity globally. EU regulates the implementation of the technologies with various regulations and frameworks. However, a lot of work is needed from technical, political, and public acceptance perspectives in order to make these technologies available in all Europe.

In this thesis, different carbon management technologies and their role in emission reductions are reviewed. The measures the EU uses to regulate the application of these technologies are studied. The thesis focuses on the current state of the technology and the future prospects in Finland, but a general overview in Europe is also made taking into consideration different points of view.