Income-based vs market-based valuations : the reliability of Gordon’s Growth Model in the U.S. from 2010–2019

Abstract

This thesis explored the reliability of one of the most utilised simple equity valuation models – Gordon’s Growth Model. The study examined the performance of the model from various perspectives in the U.S. stock market during a stable economic period between 2010 and 2019.

The study utilised methodology described in previous literature. Statistical tests included one- and two-tailed version of non-parametric Wilcoxon-Mann-Whitney -test, Shapiro-Wilk test and one sample t-test. Linear regression was conducted to further examine the relationship between market prices and intrinsic values. For calculating intrinsic values, the perpetual growth rate in dividends was determined utilising CAGR -method with 10-years historical dividend data.

The results aligned with previous literature. Intrinsic values of shares significantly deviated from market prices and the model demonstrated consistent undervaluing tendency. The valuation model presented equally inaccurate prediction accuracy for financial and industrial sectors, while the suitability for large firms was supported. Linear regression revealed that market prices were partly determined by intrinsic values. However, the regression model violated many assumptions, leading to unreliable results.

Gordon’s Growth Model was concluded not to serve as a reliable method in predicting stock prices in the U.S. from 2010 – 2019 with the methods utilised in this thesis. Therefore, to reach a more reliable understanding of the securities’ true value, considering other valuation methods alongside Gordon’s Growth Model might be reasonable.

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yhden käytetyimmän yksinkertaisen osakearvostusmallin – Gordonin kasvumallin – luotettavuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin mallin suorituskykyä eri näkökulmista Yhdysvaltain osakemarkkinoilla vakaalla talouskaudella vuosina 2010–2019. Tutkimuksessa hyödynnettiin aikaisemmassa kirjallisuudessa kuvattua metodologiaa. Tilastollisina testeinä käytettiin yksi- ja kaksisuuntaista versiota ei-parametrisestä Wilcoxon-Mann-Whitney -testistä, Shapiro Wilk -testiä sekä yhden otoksen t-testiä. Markkinahintojen ja sisäisten arvojen välistä suhdetta tutkittiin lineaarisella regressiolla. Todellisten arvojen laskemiseksi, osinkojen ikuinen kasvuvauhti on määritetty CAGR-menetelmällä, hyödyntäen 10 vuoden historiallisia osinkotietoja.

Tulokset ovat linjassa aikaisemman kirjallisuuden kanssa. Tarkasteltujen osakkeiden todelliset arvot poikkesivat merkittävästi markkinahinnoista, ja malli osoitti toistuvaa aliarvostustaipumusta. Mallin todettiin olevan yhtä epätarkka sekä rahoitus- että teollisuussektorilla, mutta soveltuvuus suurien yritysten arvostamiseen sai tukea analyysissä. Lineaarinen regressio paljasti todellisten arvojen selittävän pienen osuuden markkinahinnoista, mutta regressiomallin rikkoessa monia oletuksia, tuloksia ei pidetty luotettavina. Tutkimuksessa pääteltiin, ettei Gordonin kasvumalli toimi luotettavana menetelmänä osakkeiden hintojen ennustamisessa Yhdysvalloissa vuosina 2010–2019 tässä tutkimuksessa käytettyjen menetelmien perusteella. Saavuttaakseen luotettavamman käsityksen arvopapereiden todellisesta arvosta, voi sijoittajan olla perusteltua harkita muitakin arvostusmenetelmiä Gordonin kasvumallin rinnalla.