Role of reflexivity in resilience : employee view

Abstract

The aim of this thesis was to investigate the role of employee reflexivity in individual resilience through quantitative research. Employee resilience is understood as the capability to adapt to challenges and proactively engage in continuous improvement. It is considered to aid employee recovery and learning in difficult situations by fostering awareness and self-management skills, thereby enhancing the employee's well-being and success at work. Reflexivity and the understanding of supportive behaviors can contribute to an individual's psychological capital by increasing positive attitudes in various situations and improving awareness of one's capabilities. Reflexivity can thus enhance an employee's capacity to cope with change by providing increased opportunities for learning and sustainable adaptation.

The study examined resilience through individual-level factors such as creativity, tenacity, emotional regulation, and curiosity. Reflexivity was assessed through developmental attitude, learning potential, and adaptive capacity. While considerable research has explored individual resilience in relation to coping with crises and some research has examined coping at work, there remains insufficient investigation into the role of reflexivity in everyday work behaviors in a proactive context.

The theoretical part of the paper discusses the findings of previous research on the links between employee resilience and reflexivity. The empirical part uses secondary survey data collected by the LUT-research team on "Proactive Work Resilience" focusing on employee-level responses. The result of the study confirms that reflexivity enhances resilience. Employee resilience was found to improve by increased self-confidence.

Tämän pro gradu tutkielman tavoitteena oli tutkia työntekijän refleksiivisyyden roolia yksilön resilienssiin kvantitatiivisen tutkimuksen avulla. Työntekijätason resilienssin ymmärretään olevan kykyä mukautua haasteisiin ja kehittyä kestävällä tavalla. Sen katsotaan auttavan työntekijää palautumaan ja oppimaan vaikeissa tilanteissa tietoisuuden ja omien taitojen hallintakyvyn kautta parantaen työntekijän hyvinvointia ja menestymistä työelämässä. Refleksiivisyys eli oman toiminnan pohtiminen ja sitä tukevien toimintamallien ymmärtäminen voi vaikuttaa yksilön psyykkiseen hyvinvointiin lisäämällä myönteistä suhtautumista ja tietoisuutta tilanteista sekä ymmärrystä omista kyvyistä. Refleksiivisyys kasvattaa työntekijän kapasiteettia selviytyä muutoksesta lisääntyneiden oppimismahdollisuuksien ja kestävän sopeutumisen kautta. Tutkimus tarkasteli resilienssiä yksilötason tekijöiden kuten luovuuden, sinnikkyyden, tunnetietoisuuden ja uteliaisuuden kautta. Refleksiivisyyttä tutkittiin kehitysmyönteisyyden, oppimispotentiaalin ja kestävän muutoksen kautta. Refleksiivisyys liittyy yksilön käyttäytymiseen tietoisen aktiivisuuden kautta ja on vahvasti tilannekohtaista, pohjautuen kokemukseen sekä yksilön käsitykseen omista taidoista. Yksilötason resilienssiä on tutkittu mittavasti liittyen kriiseistä selviytymiseen ja jonkin verran työelämässä selviytymisessä, mutta tutkimus on vielä riittämätöntä refleksiivisyyden osalta sen käyttämisessä jokapäiväisessä työelämäkäyttäytymisessä ennakoivasti.

Työn teoriaosuus käsittelee aikaisempien tutkimuksien löydöksiä työntekijän resilienssistä ja refleksiivisyyden yhteyksistä. Empiirinen osuus hyödyntää LUT-tutkijaryhmän keräämää aineistoa ”Proaktiivinen työresilienssi” sen yksilötason vastausten osalta. Tutkimuksen tulos vahvistaa reflexiivisyyden lisäävän resilienssiä. Työntekijän resilienssin todettiin paranevan lisääntyneen itseluottamuksen kautta.