Pienydinvoima oikeudenmukaisessa energiasiirtymässä

Abstract

Energiasektori tuottaa valtaosan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Tarve energiantuotannon päästövähennyksille on suuri, mutta ratkaisut ovat vielä puolitiessä. Yhtenä vaihtoehtona fossiilivapaan kaukolämmön tuottamiseksi on ehdotettu pienten modulaaristen ydinreaktoreiden (SMR) eli pienydinvoiman käyttöönottoa. Kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa on jo tehty aloitteita pienydinvoiman käyttöönoton selvittämiseksi. Sen käyttöönotto erityisesti kaupungeissa tarkoittaisi kuitenkin uudenlaisten oikeudenmukaisuuskysymysten esiin nousemista. Lähelle asutusta rakennettavaksi suunniteltu pienydinvoima edellyttäisi muun muassa sitä, että kaupunkilaisten olisi hyväksyttävä ydinenergian tuotanto ja ydinjätteiden varastointi omassa kotikunnassaan. Ydinturvallisuus, ylisukupolvinen vastuu ydinjätteistä, ydinlaitoksia koskevan päätöksenteon demokraattisuus, taloudellinen tasa-arvo ja globaalien tuotantoketjujen oikeudenmukaisuuden toteutuminen muodos- tuvat energiaoikeudenmukaisuuden ydinaiheiksi. Energiasiirtymät ovat luonteeltaan perustavasti yhteiskunnallisia eivätkä vain teknisiä muutoksia. Huonosti toteutettuna energiasiirtymä voi syventää yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, kuten kasvattaa luokkaeroja ja lisätä sosiaalista haavoittuvuutta. Pienydinvoimaa voidaan tarkastella myös tapausesimerkkinä siitä, millaisia rakenteellisia ja tiettyyn energiateknologiaan liittyviä oikeudenmukaisuuden kysymyksiä energiasiirtymässä nousee esiin. Vastuiden ja vastuunkantajien nimeäminen nyt, kun suunnitelmat ovat vasta vireillä, on oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta tärkeää.