Aineeton pääoma ja organisaation resilienssi : case Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta

Abstract

Aineettoman pääoman merkitys on kasvanut yhä tärkeämmäksi organisaatioissa. Inhimillisen, rakenne- ja suhdepääoman yhteisvaikutuksesta syntyy arvoa organisaatioiden toiminnassa. Resilienssi mahdollistaa organisaation toiminnan jatkumisen kriisien aikana ja palautumisen niiden jälkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mistä kohdeorganisaation aineeton pääoma koostuu ja miten se luo arvoa sekä miten aineeton pääoma vaikuttaa organisaation resilienssiin. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus ja sen aineisto hankittiin haastattelemalla organisaation ylempää johtoa.

Kohdeorganisaation aineeton pääoma koostuu inhimillisen pääoman osalta pääosin tiedoista ja taidoista sekä henkilöstön ominaisuuksista. Rakennepääoman osalta organisaation aineeton pääoma on lähinnä organisaatioon liittyviä resursseja, kuten johtaminen, organisaatiorakenteet tai muodolliset prosessit. Suhdepääoman resurssit liittyvät sidosryhmäsuhteisiin, niiden vuorovaikutteisuuteen, virallisiin ja epävirallisiin suhteisiin ja sidosryhmäyhteistyöhön.

Kaikki aineettoman pääoman osa-alueet: inhimillinen, rakenne- ja suhdepääoma vaikuttavat organisaation resilienssiin sitä vahvistavasti. Edellä mainittujen aineettoman pääoman resurssien tärkeys organisaation resilienssin kannalta on melko samanlainen kuin niiden tärkeys organisaation arvonluonnin kannalta. Organisaation resilienssi voidaan ymmärtää kolmivaiheisena prosessina, jossa ensimmäinen vaihe on varautuminen, mitä seuraa kestäminen ja viimeinen vaihe on sopeutuminen. Organisaation tulisi havainnoida kriittisiä muutoksia ympäristössään ja varautua niihin mahdollisuuksien mukaan. Kestämisvaiheessa organisaation pitää selvitä kriisin yli kehittämällä ja toimeenpanemalla ratkaisuja ja lopulta kriisin päätyttyä organisaation tulisi järjestäytyä uudelleen ja mahdollisuuksien mukaan oppia kriisistä.

The importance of intellectual capital is increasing within organizations. The joint effect of human, structural and relational capital creates value. Resilience enables organizations to continue operations during crisis and recover once they end. The aim of this study was to determine the composition of case organization’s intellectual capital and how it creates value, and how intellectual capital affects organizational resilience. This research was a qualitative case study, and the data was obtained by interviewing organization’s senior leadership.

The case organizations intellectual capital primarily consists of knowledge and skills regarding human capital. In terms of structural capital intellectual capital mainly involves organizational resources, such as leadership, organizational structures and formal processes. Resources related to relational capital are stakeholder relationships, their interactivity, formal an informal relationships and stakeholder cooperation.

All areas on intellectual capital namely human, structural and relational affect positively to organizational resilience. The importance of previously mentioned resources is quite similar in value creation and enhancing organizational resilience. The organizational resilience may me understood as a three-phased process where the first phase is anticipation followed by coping and the final phase is adaptation. Organizations should observe critical changes in surrounding environment and prepare for them as much as possible. During coping phase organizations should try to survive the crisis by developing and implementing solutions and ultimately when the crisis end organizations should reorganize and if possible, learn from the crisis.