Tuotantoeräkoon määrittämisen periaatteet ja menetelmät tuotannonsuunnittelussa

Abstract

Tässä työssä käsitellään tuotantoeräkoon määrittämisen keskeisiä periaatteita ja menetelmiä tuotannonsuunnittelussa. Työssä luodaan kattava katsaus aiheeseen kirjallisuuskatsauksen muodossa, sekä arvioidaan erilaisten menetelmien soveltuvuutta eri ympäristöihin. Työssä käsitellään seuraavat menetelmät variantteineen: EOQ (Economic Order Quantity), Periodic Review -menetelmä, Silver-Meal-heuristiikka sekä Kanban. Kukin näistä edustaa erilaista lähestymistapaa tuotantoeräkoon optimointiin. Osa menetelmistä optimoi resurssitehokkuutta, ja osa puolestaan virtaustehokkuutta.

Työssä arvioitiin menetelmien vahvuuksia, rajoitteita, heikkouksia sekä soveltuvuutta erilaisiin ympäristöihin ja kustannusrakenteisiin. Havaittiin, että eri menetelmät optimoivat tuotantoeräkokoa usein vain joko resurssi- tai virtaustehokkuuden näkökulmasta, ei molemmista yhtä aikaa. Resurssitehokkuutta puhtaasti optimoiviksi menetelmiksi osoittautui EOQ, sekä Silver-Meal-heuristiikka. Kanban puolestaan optimoi eräkokoa virtaustehokkuuden kannalta. Menetelmät ottavat perusmuotoisina rajallisesti tekijöitä huomioon ja sisältävät paljon oletuksia esimerkiksi kysynnän tasaisuudesta ja kustannusten vakioisuudesta.

Johtopäätöksenä todettiin tuotantoeräkoon määrittämisen olevan usein haastava ja moniulotteinen prosessi, johon harvoin löytyy suoraan valmista menetelmää. Sen sijaan yrityksen on tiedostettava oma toimintaympäristönsä ja kustannusrakenteensa, sekä kyettävä kriittisesti arvioimaan käyttämänsä tuotantoeräkoon määrittämisen menetelmän suoria ja epäsuoria vaikutuksia. Usein tämä voi johtaa tarpeeseen yhdistellä ja muokata menetelmiä, jotta yrityksen kannalta parhaaseen, sekä yrityksen strategian kanssa linjassa olevaan lopputulokseen voitaisiin päästä.