Asiantuntijoiden käytäntöyhteisöt asiantuntijaorganisaatiossa : sitoutuminen, koordinointi ja osaamisen kehittäminen tutkimuksen kohteena

Abstract

Talous ja työmarkkinat Euroopan unionin alueella ovat siirtymässä teollisesta tuotannosta kohti yhä tietointensiivisempää palvelutaloutta. Korkean osaamisen ja asiantuntijatyön kysyntä kasvaa, ja vaativimmissa asiantuntijatehtävissä osaaminen kehittyy useimmiten työtä tehden. Yhteiskunnan ilmiöt ja haasteet edellyttävät usein eri asiantuntijuusalueiden asiantuntijoiden monialaista yhteistyötä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tutkittua tietoa asiantuntijoiden käytäntöyhteisöjen toiminnasta ammattikorkeakouluissa ja tutkittuun tietoon perustuvia käytännön suosituksia. Päätutkimuskysymys oli, millaista on asiantuntijoiden käytäntöyhteisöjen sisäinen ja käytäntöyhteisöjen välinen toiminta ammattikorkeakouluissa, korkeakoulusektorilla toimivissa asiantuntijaorganisaatiossa. Tutkimus toteutettiin kaksivaiheisena laadullisena tutkimuksena, neljässä suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Ensimmäisen vaiheen aineisto kerättiin teemahaastatteluin ja toisen vaiheen aineisto työpajoissa toteutetuin ryhmäkeskusteluin. Aineistot analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Tutkimuksen tulosten mukaan asiantuntijoiden aktiivinen osallistuminen yhteisten merkitysten luomiseen omalla asiantuntijuusalueellaan kuvaa asiantuntijoiden sitoutumista käytäntöyhteisön toimintaan. Käytäntöyhteisö toimii itseohjautuvasti ilman päivittäistä koordinointia ulkopuolelta, ja sille on merkityksellistä saada olla osa isompaa kokonaisuutta asiantuntijaorganisaatiossa. Yhteisen ajattelun prosesseissa käytäntöyhteisön osaaminen kehittyy ja toiminta uudistuu. Käytäntöyhteisöjen osallistuminen merkitysten luomiseen eri käytäntöyhteisöjen rajoille muodostuvilla uusilla toiminta-alueilla on perusta käytäntöyhteisöjen väliseen toimintaan sitoutumiselle. Yhteistyön tarve, tavoite ja tavoiteltava hyöty tunnistetaan, ja rakentuva kokonaisuus hahmotetaan yhdessä kaikkien osallistuvien käytäntöyhteisöjen kesken. Liikkuminen omalta asiantuntijuusalueelta uuden, yhteisen tiedon suuntaan edellyttää avoimuutta yhteiselle dialogille sekä tarjoaa mahdollisuuden laajentaa osaamista ja tehdä uusia innovaatioita. Käytäntöyhteisöjen yhteistyöhön sitoutuminen, toiminnan koordinointi ja osaamisen kehittäminen toteutuvat osittain eri tavoin asiantuntijoiden käytäntöyhteisöjen sisäisessä toiminnassa ja käytäntöyhteisöjen välisessä, monialaisessa toiminnassa. Jotta asiantuntijoiden osaamista saadaan tarkoituksenmukaisesti hyödynnettyä ja kehitettyä asiantuntijaorganisaatiossa, on tämä ero hyvä tunnistaa.

The economy and the labour market in the European Union are moving from industrial production towards an increasingly information-intensive service economy. The demand for high competence and professional work is increasing and in the most demanding professional positions, competence development mostly occurs at work. Social phenomena and challenges often require the cooperation of professionals from different areas of expertise. The dissertation aimed to produce new research-based knowledge and practical recommendations on the operation of professionals’ communities of practice in universities of applied sciences. The main research question was what the activities of professionals are like within communities of practice and among communities of practice, in universities of applied sciences – professional organizations operating in the higher education sector. The dissertation was conducted as a two-phase qualitative study in four Finnish universities of applied sciences. The data of the first stage was collected by thematic interviews and the data of the second stage by group discussions collected in the workshops. The data was analyzed using theory-based content analysis.

According to the results, the professionals' active participation in the negotiation of meanings in their area of expertise describes their mutual engagement with the community of practice. The community of practice operates self-directed without daily coordination from the outside and it is meaningful for it to be part of a larger entity in a professional organization. In the processes of joint thinking, the knowledge of the community of practice develops and the activities are renewed. The participation of communities of practice in the negotiation of meanings at the boundaries of different communities of practice, forming new areas of activity, is the basis for engaging in intercommunities of practice activity. The need for cooperation, the goal, and the desired benefit are identified, and the evolving entity is conceived together. Moving from one's area of expertise to new, shared knowledge requires openness to common dialogue and is an opportunity to expand one`s expertise and create innovations. The commitment of communities of practice to cooperation, the coordination of activities, and the development of competence are partially implemented in different ways in the internal communities of practice and the multidisciplinary, inter-communities of practice activities. It is good to recognize this difference to utilize the all knowledge and develop competence in a professional organization.